Eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain mukaan oikeusasiamies voi tehdä viranomaiselle esityksen tapahtuneen virheen oikaisemiseksi tai epäkohdan korjaamiseksi. Tapahtuneen virheen tai kantelijan oikeuksien loukkauksen hyvittämi-nen oikeusasiamiehen esityksen perusteella on yksi asian sovinnollisen ratkaisun muoto.
Oikeusasiamies on vuosien aikana tehnyt lukuisia hyvitysesityksiä. Nämä esitykset ovat useimmiten johtaneet myönteiseen lopputulok-seen. Perustuslakivaliokunta on pitänyt (PeVM 12/2010 vp ja 2/2016 vp) oikeusasiamiehen esityk-sen tekemistä asian sopimiseksi ja hyvityksestä selvissä tapauksissa perusteltuna kansalaisen pää-semiseksi oikeuksiinsa, sovinnollisen ratkaisun löytymiseksi ja turhien oikeusriitojen välttämisek-si. Oikeusasiamiehen hyvitysesityksen perusteita on selvitetty laajemmin vuosien 2011 ja 2012 ker- tomuksissa (s. 88 ja s. 71).
Lailla valtion vahingonkorvaustoiminnasta valtaosa valtioon kohdistuvista vahingonkorvaus-vaatimuksista on keskitetty Valtiokonttorin käsi-teltäväksi. Lakia sovelletaan valtioon kohdistuvan vahingonkorvausvaatimuksen käsittelyyn, jos vaa-timus perustuu valtion viranomaisen virheeseen tai laiminlyöntiin.
Valtiokonttorista saadun tiedon mukaan kerto-musvuonna hakemuksia tehtiin yhteensä 647. Val-tiokonttori antoi 787 ratkaisua ja maksoi korvauk-sia yhteen 606 000 euroa. Merkittävä osa päätök-sistä (356) ja maksetuista korvauksista (281 000 euroa) koski oikeusministeriön hallinnonalaa. Eri- tyisesti holhoustoimen edunvalvonnassa oli edel-leen aiheutettu taloudellista vahinkoa. Syynä oli-vat päämiehen puolesta hakematta jääneet toi-meentulotuki-, hoito- ja asumistuet sekä myöhäs-sä maksetuista maksuista ja veroista aiheutuneet kustannukset. Lisäksi edunvalvojilta oli jäänyt irti-sanomatta sähkö- ja puhelinliittymiä.
Valtiokonttori myönsi päätöksellään 10.7.2018 van- gille korvausta kärsimyksestä, kun tämä oli vuon- na 2011 ollut Helsingin vankilassa noin kaksi vuo- rokautta eristämistarkkailussa tarkkailuhaalareis- sa. Päätöksessä viitattiin tarkkailuhaalareita kos- kevaan oikeuskäytäntöön. OA:n vuonna 2012 anta- man ratkaisun mukaan vankeuslaki ei antanut pe- rusoikeusrajoitusten täsmällisyys- ja tarkkarajai-suusvaatimusten kannalta hyväksyttävällä tavalla valtuutta tarkkailuhaalareiden käyttöön.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) kat-soi vuonna 2014 Suomea koskevassa tuomiossaan, että tarkkailuhaalareiden käyttäminen loukkasi Euroopan ihmisoikeussopimuksessa (EIS) 8 artik- lassa turvattua oikeutta nauttia yksityiselämän kunnioitusta, koska sen käytöstä ei ollut säädetty laissa 8 artiklan 2 kohdan edellyttämin tavoin. Hel- singin hovioikeus oli tuomioissaan vuonna 2017 velvoittanut Suomen valtion suorittamaan kanta- jille tarkkailuhaalareiden käytön johdosta kärsi-myskorvausta muun ohella perustuslain 7 §:n no-jalla. Valtiokonttori arvioi loukkauksesta johtuvan kohtuullisen korvauksen määräksi 3 000 euroa.
Valtiokonttori arvioi päätöksessään 20.8.2018 van- gille Satakunnan vankilan laiminlyönneistä joh- tuneita perusoikeusloukkauksia koevapauden kes- keyttämisessä. AOA oli päätöksessään vuonna 2017 antanut vankilan johtajalle ja apulaisjohtajal- le huomautuksen näiden lainvastaisista laimin-lyönneistä.
Valtiokonttori totesi, että erityisesti AOA:n päätöksen ja esitetyn selvityksen perusteella van-kila oli laiminlyönyt huolehtia hakijan virtsates-tin varmentamisesta ja siitä, että koevapauden pe-ruuttamisesta tehdään lainmukainen muutoksen-hakukelpoinen päätös. Valtiokonttorin mukaan valvotun koevapauden peruuttaminen merkitsee vangin oikeusasemaan kohdistuvaa merkittävää
124
puuttumista, mistä johtuen sitä koskevilla menet-telysäännöksillä, kuten päihdeseulonnan tuloksen varmentamisella, on keskeinen perusoikeuksia turvaava vaikutus. Tässä tapauksessa vankilan me-nettelyvirheet olivat rajoittaneet merkittävästi ja peruuttamattomasti hakijan perusoikeuksia. Val-tiokonttori katsoi oikeudenmukaiseksi hyvityk-seksi asiassa 2 000 euroa.
OA oli päätöksessään 20.12.2017 todennut, että Suomen suurlähetystö oli menetellyt virheellises- ti, kun se oli hylännyt kantelijan veljen viisumiha-kemuksen. OA esitti, että ulkoministeriö selvittäi-si veljen olinpaikan, kuuliselvittäi-si häntä ja tekiselvittäi-si harkin-tansa mukaan hyvitysesityksen Valtiokonttorille.
Valtiokonttorin antaman ohjeistuksen mukaan henkilö haki itse vahingonkorvausta.
Valtionkonttorin päätöksessä 20.9.2018 todettiin, että hakijan korvaushakemus perustui siihen, että Suomen-Nairobin suurlähetystö oli menettelyt virheellisesti, kun se ei myöntänyt hakijalle viisu- mia, vaikka hänellä oli pysyvä oleskelupa Suomes- sa. Hakija ei päässyt Suomeen, hänelle kertyi vuok- ravelkaa ja hän menetti luottotietonsa.
Maahanmuuttoviraston Valtiokonttorille an-tamasta selvityksestä ilmeni, että hakijalle oli 23.11.2000 annettu pysyvä oleskelupa Suomeen.
Viimeksi tulostettu pysyvän oleskeluluvan todis- tava tarra oli 17.4.2007 eikä sitä ollut uusittu sen jälkeen. Oleskeluoikeuden todistava tarra oli voi-massa viisi vuotta ja se oli siten vanhentunut 17.4.2012. Valtiokonttorin päätöksen mukaan, kos-ka hakijalla ei ollut voimassa olevaa todistusta py-syvästä oleskeluoikeudesta Suomessa, Suomen Nairobin-suurlähetystö oli voinut hylätä hakijan viisumihakemuksen sillä perusteella, että hakijan voitiin katsoa olevan vaaraksi yleiselle järjestyk- selle ja sisäiselle turvallisuudelle hänelle vuonna 2011 tuomitun vankeusrangaistuksen vuoksi. Val-tionkonttorin päätöksen lopputuloksena oli, että asiassa ei ollut näytetty, että ulkoministeriö tai Suomen Nairobin-suurlähetystö olisi menetellyt tavalla, joka perustaisi valtiolle vahingonkorvaus-vastuun. Siten korvausvaatimus hylättiin.
Kertomusvuonna tehtiin kahdeksan oikeusasia- miehen hyvitysesitystä. Valtiokonttorille tehtiin yksi hyvitysesitys, jonka nojalla Valtiokonttori maksoi korvausta oikeudenkäynnin viivästymi-sestä, eli tapahtumien aiheuttamasta huolesta, epävarmuudesta ja muusta niihin rinnastettavasta haitasta. Tämän lisäksi kantelujen käsittelyn aika- na kansliasta tehty yhteydenotto viranomaiseen johti lukuisissa tapauksissa virheen korjaukseen tai puutteellisen menettelyn oikaisuun ja siten sovinnollisen ratkaisun aikaansaamiseen. Myös monissa muissa ratkaisuissa kantelijoille ja viran-omaisille annettiin ohjausta selostamalla sovellet-tavaa lainsäädäntöä ja oikeus- tai laillisuusvalvon-takäytäntöä sekä käytettävissä olevia muutoksen-hakukeinoja.
3.7.1
HYVITYSESITYKSET
Seuraavassa selostetaan oikeusasiamiehen kerto-musvuonna tekemiä hyvitysesityksiä.
Oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen
Ravinnotta jättäminen vapaudenmenetyksen aikana
Ahvenanmaan poliisi oli ottanut kiinni neljä puo-lalaista jalkapallokannattajaa ja toimittanut heidät säilöön poliisilain perusteella. Vapaudenmenetys kesti 19 tuntia. Tänä aikana kannattajille ei tarjottu ruokaa. Heillä oli kuitenkin mahdollisuus juoda vettä.
AOA:n mukaan ravinto on yksi perustavanlaa-tuisista ihmisen tarpeista. Poliisin selvitys tilan-teesta vapaudenmenetyksen aikana ei ollut hyväk-syttävä syy jättää vapautensa menettäneet ilman ravintoa. Kannattajien vapaudenmenetys kesti 19 tuntia ja poliisin olisi tullut huolehtia siitä, että he saavat ruokaa. Pahimmassa tapauksessa ravin-notta jättäminen oli voinut vaarantaa vapautensa menettäneiden terveyttä. Tällaista ei kuitenkaan tässä tapauksessa ilmennyt. AOA:n mukaan poliisi oli vakavasti laiminlyönyt poliisilakiin perustuvan perus- ja ihmisoikeudet
�.� oikeusasiamiehen hyvitysesitykset
perus- ja ihmisoikeudet
�.� oikeusasiamiehen hyvitysesitykset
velvollisuutensa. Hän esitti, että poliisi hyvittää kantelijoille aiheuttamansa haitan (5304/2017*).
Poliisin ilmoituksen mukaan se oli päässyt puo-lalaisten jalkapallokannattajien kanssa yhteisym-märrykseen aiheuttamansa haitan korvauksesta.
Kannattajille maksettiin kullekin 150 euron suurui-nen korvaus.
Vammaisen henkilön ihmisarvoa loukattiin sairaalan psykiatrisella osastolla
CP-vammansa vuoksi liikuntarajoitteinen henkilö joutui psykiatrian osaston eristyshuoneessa ruo-kailemaan hänelle sopimattomin ruokailuastioin ja -välinein ja istuen lattialla ohuella patjalla. Kan- telijalla oli käytössä vaipat yli vuorokauden kestä-neen eristyksen aikana.
AOA katsoi, että kantelijan kohtelussa huone- eristyksen aikana oli kysymys ihmisarvon louk-kaamisesta. AOA esitti sen vuoksi, että hyvinvoin-tikuntayhtymä hyvittää kantelijalle häneen koh-distetut perus- ja ihmisoikeuksien loukkaukset (3287/2017*).
Päijät-Hämeen kuntayhtymän ilmoituksen mu-kaan se sitoutui maksamaan kohtuulliseksi katsot-tuna hyvityksenä 4 500 euroa tapahtuneesta louk-kauksesta. Lisäksi hyvinvointikuntayhtymä sitou- tui vastaisuudessa noudattamaan yhdenvertaisuus-lain syrjintäkieltoa ja tekemään kaikki tarvittavat kohtuulliset mukautukset yksittäisille vammaisille potilaille sekä varmistamaan muutoinkin, etteivät potilaat tule epäsuotuisammin kohdelluksi vam-maisuutensa tähden kuin muut potilaat. Hyvinvoin-tikuntayhtymä sitoutui kouluttamaan henkilökun-taansa yhdenvertaisuudesta sekä velvoitteesta teh-dä kohtuullisia mukautuksia.
Omaisuuden suoja Vapautensa menettäneen omaisuudesta huolehtiminen
Poliisi oli ottanut kantelijan kiinni rikoksesta epäiltynä. Poliisi oli jättänyt kantelijan käyttämän polkupyörän kiinniottopaikalle. Pyörä oli nostet- tu lukitsemattomana rautatieaseman edustalle ja jätetty siihen, kun kantelijaa oli lähdetty
kuljetta-maan poliisiasemalle. Seuraavana päivänä todet-tiin, että polkupyörä oli kadonnut.
Poliisilain mukaan poliisin on kunnioitettava perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia sekä toimival-tuuksia käyttäessään valittava perusteltavissa ole-vista vaihtoehdoista se, joka parhaiten edistää näi- den oikeuksien toteutumista. Lain vähimmän hai-tan periaatteen mukaan poliisin toimenpiteillä ei kenenkään oikeuksiin saa puuttua enempää eikä kenellekään saa aiheuttaa suurempaa vahinkoa tai haittaa kuin on välttämätöntä tehtävän suoritta-miseksi. Vapautensa menettänyt ei yleensä itse voi huolehtia omaisuudestaan poliisin toimenpiteiden vuoksi. Poliisin on toimenpidevaihtoehtoja harki- tessaan otettava huomioon vapautensa menettä-neen perustuslaissa turvattu omaisuuden suoja ja huolehdittava hänen omaisuudestaan. Tässä ta-pauksessa se olisi tarkoittanut pyörän kuljettamis-ta poliisiasemalle kuljettamis-tai vähintään sen lukitsemiskuljettamis-ta.
OA:n mukaan asiassa oli perusteita tehdä oi- keusasiamiehen esitys kantelijan polkupyörän ka- toamisen hyvittämisestä. Poliisilaitos oli kuiten- kin jo ilmoittanut ottavansa viivytyksettä asian oma-aloitteisesti käsiteltäväksi vahingonkorvaus- asiana. Näin ollen oikeusasiamiehen hyvitysesi- tykselle ei enää ollut tarvetta (4450/2018).
Poliisilaitos oli ratkaissut asian ja päättänyt suorittaa kantelijalle vahingonkorvauksena 200 euroa.
Vahingonkorvauksen ottaminen vangin tililtä
Kantelijan rikkoman dvd-soittimen hankintahin- naksi arvioitiin 99 euroa. Kantelijalle oli tullut maksuun toimintarahoja 137,97 euroa, joista oli ve-loitettu vahingonkorvauksena 99 euroa. AOA to- tesi, että vankilalla ei ole oikeutta ottaa rahaa van- gin tililtä vahingonkorvaukseen ilman hänen suostumustaan. Asiassa ei ollut merkitystä sillä, oliko kyse vangin tilillä jo olleesta varallisuudesta tai sinne myöhemmin tulevasta varallisuudesta, kuten esimerkiksi tässä tapauksessa vankilan hä- nelle maksamista ansioista. Jos vanki ei anna suos- tumusta, vankilan on korvauksen saamiseksi nos- tettava asiasta vahingonkorvauskanne tuomiois-tuimessa, ellei asiassa päästä muutoin sopimuk-seen. AOA:n mukaan vankilan tuli palauttaa
kan-126
telijalle hänen tililtään ilman hänen suostumus-taan otetut rahat (3721/2017).
Vankilan ilmoituksen mukaan rahat oli palau-tettu kantelijan tilille.
Oikeusturva ja hyvä hallinto Sosiaaliturva-asian käsittelyaika
Asia, jossa oli kysymys kantelijan kuulumisesta asumiseen perustuvan sosiaaliturvan piiriin, tuli vireille 31.8.1999 Kelassa, joka antoi päätöksensä 6.6.2003. Tämän jälkeen asiaa käsiteltiin tarkas-tuslautakunnassa, sosiaaliturvan muutoksenha-kulautakunnassa, vakuutusoikeudessa (VakO) ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa (KHO). Asian käsittely kesti muutoksenhakuasteissa yhteensä noin 12 vuotta. Asian vireille tulosta VakO:n 9.6.2015 antamiin päätöksiin, joilla kantelija lopul-ta katsottiin Suomen sosiaaliturvan piiriin kuulu-vaksi, kului aikaa yhteensä lähes 16 vuotta.
Lakia oikeudenkäynnin viivästymisen hyvit-tämisestä (hyvityslaki) muutettiin siten, että la-ki tuli sovellettavaksi hallintotuomioistuimissa 1.6.2013 lähtien. Koska kantelijan asia tuli viimeksi vireille VakO:ssa tammikuussa 2013, VakO katsoi 9.6.2015 antamassaan päätöksessä, ettei kantelijan asiaan sovelleta hyvityslain voimaantulosäännök-sen perusteella kyseistä lakia. KHO oli sittemmin 17.9.2015 antamassaan päätöksessä (KHO 2015:139) tulkinnut lain voimaantulosäännöstä eri tavalla kuin VakO.
AOA:n mukaan kantelijan valitusasiaa ei käsi-telty perustuslain 21 §:n 1 momentin ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 (1) artiklan mukaisesti ilman aiheetonta viivytystä ja kohtuullisessa ajas-sa. AOA totesi, että julkinen valta ei kantelijan koh- dalla kyennyt turvaamaan perustuslain 22 §:ssä edellytetyin tavoin perusoikeuksien ja ihmisoi-keuksien toteutumista. VakO pyrki käytettävissä olevillaan muilla keinoilla estämään oikeudenmu-kaisen oikeudenkäynnin enemmän vaarantumisen kantelijan asiassa. Asiassa esitettyä näyttöä arvioi-dessaan VakO otti huomioon sen, että ajan kulu-misen vuoksi luotettavan lisäselvityksen hankki-minen oli käynyt ilmeisen mahdottomaksi, ja et- tei kantelijalle saanut aiheutua tästä seikasta
hai-tallisia seuraamuksia. Myös kantelijalle aiheutu-neiden oikeudenkäyntikulujen korvauksen määrää arvioidessaan VakO otti huomioon kantelijasta riippumattomista syistä aiheutuneen asian käsit- telyn kohtuuttoman pitkän keston.
AOA:n mukaan vaatimus perus- ja ihmisoi-keuksien tehokkaasta toteutumisesta edellyttää, että tilanteessa, jossa oikeus viivytyksettömään käsittelyyn ei ole toteutunut, ja jossa hyvityslakia ei ole katsottu voitavan soveltaa, asianosaisella on oikeus asianmukaiseen hyvitykseen asian käsitte-lyn keston aiheuttamasta huolesta, epävarmuu-desta ja muusta niihin rinnastettavasta haitasta.
Näin tulee olla ainakin kestoltaan näin räikeässä tilanteessa kuin mistä nyt oli kysymys.
AOA lähetti päätöksensä Valtiokonttorille ja pyysi sitä olemaan sopivalla tavalla yhteydessä kantelijaan ja ratkaisemaan asian valtion vahin-gonkorvaustoiminnasta annetun lain perusteella (3997/2017*).
Valtiokonttori katsoi päätöksessään 19.4.2018, että kantelijalla oli oikeus korvaukseen oikeuden-käynnin viivästymisestä eli tapahtumien aiheutta-masta huolesta, epävarmuudesta ja muusta niihin rinnastettavasta haitasta. Valtiokonttori arvioi koh-tuulliseksi hyvitykseksi 10 000 euroa.
Oulun kaupungin talous- ja velkaneuvonnan jonotusajat
Kantelijan varsinaiseen velkaneuvonnan edellyt-tämään asiakkaan taloudellisen tilanteen selvittä-miseen oli päästy vasta noin viisi kuukautta asian vireille tulon jälkeen. Kantelijalle oli varattu aika velkaneuvojalle toukokuussa 2017, joten talous- ja velkaneuvonnan saatavuuden mittarina käytetty uusien asiakkaiden jonotusaika oli kantelijan ta-pauksessa yli kuusi kuukautta. Sittemmin saadun tiedon mukaan asian selvittäminen oli edennyt kohtuullisessa ajassa siten, että velkajärjestelyha-kemus oli jätetty käräjäoikeuteen ja maksuohjel-man tarkastamisen jälkeen asiakkuus oli päätty- nyt elokuussa 2017.
AOA:n mukaan Oulun kaupungin talous- ja velkaneuvonnan palvelut kantelijan tapauksessa tai yleensäkään kantelussa tarkoitettuna aikana eivät vastanneet hyvän hallinnon
viivytyksettö-perus- ja ihmisoikeudet
�.� oikeusasiamiehen hyvitysesitykset
perus- ja ihmisoikeudet
�.� oikeusasiamiehen hyvitysesitykset
myysvaatimusta. Mittarina ja palvelun tyydyttä-vän tason tavoitteena valtakunnallisesti asetettu 60 päivää asiakkuuden alusta ensineuvotteluun oli Oulussa ollut noin kolminkertainen. Aloitusvai-heen ripeät toimenpiteet velkaneuvonnassa ovat erityisen tärkeitä muun muassa siksi, että asiak-kaan velkajärjestelykelpoisuuden selvittäminen ja hakemuksen tekeminen velkajärjestelyn aloitta-miseksi takaa nopeammin ulosottotäytäntöönpa-non keskeyttämisen, kun käräjäoikeus on hyväk-synyt velkajärjestelyhakemuksen.
AOA:n mukaan käsittelyn viivästyminen oli viime kädessä johtunut talous- ja velkaneuvonnan resursoinnista, ohjaus- ja mittausmenetelmien riittämättömyydestä ja tulkinnanvaraisesta vas- tuukysymyksestä, joihin laillisuusvalvonnassa oli jo vuosia kiinnitetty asianomaisten viranomais-ten huomiota. AOA:n mukaan, kun kunta ottaa talous- ja velkaneuvonnan järjestämisvastuun, se vastaa myös siitä, että perustuslaissa taatut hyvän hallinnon takeet toteutuvat. AOA esitti, että Ou-lun kaupunki hyvittäisi kantelijalle hyvän hallin-non viivytyksettömyysvaatimuksen vastaisesta menettelystä aiheutuneen haitan (1210/2017*).
Oulun kaupunki ilmoitti, että se oli kirjeellään kantelijalle pahoitellut ja pyytänyt anteeksi, että kantelijan asian käsittely talous- ja velkaneuvon-nassa oli kestänyt kohtuuttoman kauan ja että hä-nen perustuslaissa turvattu käsittelyn viivytykset- tömyys ei ollut toteutunut.
Pysäköinninvalvojan päätös oikaisuvaatimukseen
Kantelija oli joutunut yllättäen jäämään sairaa- lahoitoon. Hoitava lääkäri antoi kantelijalle pysä- köinninvalvontaa varten todistuksen, jonka mu- kaan kantelija ei ollut kykenevä siirtämään au-toaan. Pysäköinninvalvoja ei pitänyt kantelijan tilannetta annetusta todistuksesta huolimatta en- nalta-arvaamattomana. Pysäköinninvalvojan mu- kaan kantelija olisi voinut suorittaa maksun mat- kapuhelimella. AOA:n käsityksen mukaan pysä- köinninvalvoja käytti harkintavaltaansa muuhun kuin mihin se lain mukaan oli tarkoitettu. Pysä-köinninvalvojan arvioinnissa ei myöskään otettu huomioon suhteellisuusperiaatetta eli oliko mak-
sun pysyttäminen kantelijan tilanteessa kohtuul-linen. Pysäköinninvalvoja ei myöskään arvioinut kantelijan oikeutettuja odotuksia, kun hoitavan lääkärin todistuksella oli osoitettu, ettei kantelija ollut kykenevä siirtämään autoaan. AOA pyysi kaupunkia harkitsemaan, olisiko sen syytä hyvit- tää kantelijalle tapahtunut virhearviointi ja pa-lauttaa hänelle määrätty pysäköintivirhemaksu (4825/2017*).
Kaupungin ilmoituksen mukaan se oli palautta-nut kantelijalle virhemaksun.
Pysäköinninvalvonnan menettely virhemaksujen määräämisessä
Kantelija oli alkuvuodesta 2016 tiedustellut, mihin oikeusohjeisiin pysäköinninvalvonnan menettely perustui, kun se kantelijan valituksen ollessa vi-reillä hallinto-oikeudessa oli uudella päätöksellään poistanut 8.12.2015 määrätyn pysäköintivirhemak-sun. Pysäköinninvalvonnan päätöksen 1.2.2016 mukaan kantelijan oikaisuvaatimus 28.1.2016 oli hyväksytty. Kantelija pyysi päätöksessä mainitun oikaisuvaatimuksen. Hänelle ei ilmoitettu perus- teita menettelylle eikä hänen tietopyyntöään käsi- telty eikä asiassa annettu julkisuuslaissa säädettyä ohjausta. Kantelijalle 8.12.2015 määrätty pysäköin-tivirhemaksu maksettiin hänen tililleen 20.4.2018.
Kantelun mukaan hänelle 1.11.2016 määrättyä py- säköintivirhemaksua ei ole palautettu. Selvityk- sen mukaan se oli maksettu kantelijan tilille 30.12.2016.
AOA:n mukaan kaupungin pysäköinninval-vonta laiminlöi hyvän hallinnon perusteisiin kuu-luvat viranomaisen velvollisuudet antaa kantelijal-le asianmukaista palvelua ja neuvontaa. Kantelijan pysäköintivirhemaksun palauttaminen ei tapah-tunut viivytyksettä ja toisen maksun palauttami-sesta oli annettu ristiriitaista tietoa. Kaupunki ei myöskään kantelun johdosta antamassaan selvi-tyksessä kertonut, mihin oikeusohjeisiin perus- tui sen menettely korjata oikaisuvaatimuksen joh- dosta annettua päätöstä eikä se selvittänyt, miksi kantelijan tietopyynnön käsittelyssä laiminlyön-tiin julkisuuslaissa säädetyt menettelytavat. AOA piti näitä kaupungin laiminlyöntejä lainvastaisina.
AOA esitti, että kaupunki harkitsee, olisiko sen
128
syytä hyvittää kantelijalle tapahtuneet laiminlyön-nit ja pysäköintivirhemaksun palauttamisen koh-tuuton viivästys (906/2018).
Kaupungin pysäköinninvalvonnan ilmoituksen mukaan kantelijalle oli pahoiteltu asiasta aiheutu- nutta vaivaa ja molemmat virhemaksut on pysä-köinninvalvonnan järjestelmän mukaan palautettu kantelijalle.
3.7.2
SOVINNOLLISEEN RATKAISUUN JOHTANEITA ASIOITA
Lukuisissa asioissa kantelun käsittelyn aikana OA:n kansliasta tehty yhteydenotto viranomai-seen johti virheen korjaukviranomai-seen tai puutteellisen menettelyn oikaisuun ja siten sovinnollisen rat- kaisun aikaansaamiseen. Seuraavassa selostetaan eräitä esimerkkejä tällaisista asioista.
Esitutkinnan toimittaminen
Kantelijan omakotitaloon oli murtauduttu helmi- kuussa 2017. Hän itse oli vankilassa, mutta hänen ystävänsä oli tehnyt poliisille ilmoituksen. Kante-lija arvosteli sitä, että asian tutkinta oli keskeytet-ty, vaikka häneltä ei ollut edes kysytkeskeytet-ty, mitä talosta oli anastettu. Hän oli soittanut poliisille syyskuus-sa 2017, mutta asia ei ollut edennyt.
Esitutkinnassa ei ollut kuultu kantelijaa, joka oli rikoksen asianomistaja. Kyse oli vakavasta ri-koksesta, jonka selvittämisintressi oli korkea.
Omaisuusrikosten tutkinnassa on olennaista saa- da asianomistajalta mahdollisimman yksityiskoh-tainen selvitys anastetusta omaisuudesta. Tämä tieto on tärkeä, jotta voidaan arvioida rikoksen törkeysastetta, muun muassa rikoksella aiheute-tun vahingon määrää, sekä toisaalta edesauttaa anastetun omaisuuden löytämistä. Esitutkinnas- sa olisi siten tullut olla yhteydessä kantelijaan vä-hintäänkin sen selvittämiseksi, mitä omaisuutta oli anastettu. Tältä osin esitutkinta ei ollut asian-mukaista. Tapauksessa ei ollut rikoksesta epäiltyä.
AOA:n mukaan, kun asiaan vaikuttavaa selvi-tystä kuitenkin oli saatavissa asianomistajan kuu-lemisella, ei ollut perusteita keskeyttää tutkintaa.
Asia ei edellyttänyt enempiä AOA:n toimenpiteitä, kun poliisilaitos oli ilmoittanut, että asian esitut-kintaa oli päätetty jatkaa (6510/2017).
Kantelija epäili, että hänen omakotitalossaan put-kiremonttia tehnyt urakoitsija laskutti kantelijaa tekemättömistä työtunneista. Kantelija oli seuran-nut urakoitsijan kohteessa käyttämiä työtunteja.
Myös tarvikkeista oli laskutettu ylihintaa ja lisäksi kantelijaa oli laskutettu sellaisista tarvikkeista, joi-ta ei edes ollut. Kantelija oli käynyt poliisiasemal-la, jolloin paikalla ollut poliisimies oli kantelijan mukaan kertonut tapauksen täyttävän petoksen tunnusmerkistön ja kantelijaa oli ohjeistettu teke-mään tutkintapyyntö komisariolle, jonka jälkeen kantelija kutsuttaisiin kuultavaksi.
Rikoskomisario tutustui kantelijan poliisille lähettämään aineistoon ja teki sen pohjalta asias- sa esitutkintapäätöksen 12.4.2018. Päätöksessään rikoskomisario katsoi, ettei käytettävissä olleen aineiston perusteella asiassa ollut syytä epäillä ri-kosta, eikä kantelijaa ollut tarpeen kuulustella.
OA:n mukaan poliisin olisi ollut perusteltua selvittää tapahtumia enemmän ja esimerkiksi pu-huttaa kantelijaa alustavasti. Vasta kun poliisille olisi yksilöitynyt, mitä kantelijan mukaan oli konkreettisesti tapahtunut, olisi ollut mahdollis- ta perustellusti arvioida, oliko syytä epäillä rikos- ta. OA pyysi poliisilaitosta ilmoittamaan mahdol-lisista jatkotoimenpiteistään asian selvittämises- sä (2165/2018).
Poliisilaitoksen ilmoituksen mukaan asiassa oli kirjattu uusi tutkintailmoitus.
Päätös henkilökortin myöntämisestä Kantelijalle ei myönnetty henkilökorttia matkus-tusoikeudella, koska hän oli vanki. Henkilökortti oli voimassa vielä useita vuosia sen jälkeen, kun hän pääsisi ehdonlaiseen vapauteen. Kantelijan mukaan oli syrjivää, että osalla vangeista on passi tai matkustusoikeudellinen henkilökortti, jolla voi halutessaan poistua maasta.
AOA:n mukaan kantelijaa olisi tullut kuulla matkustusoikeudellisen henkilökortin tarpeesta ja siitä selvityksestä, johon perustuen henkilökortti myönnettäisiin vain rajoituksin. Lisäksi AOA tote-
perus- ja ihmisoikeudet
�.� oikeusasiamiehen hyvitysesitykset
perus- ja ihmisoikeudet
�.� oikeusasiamiehen hyvitysesitykset
si, että henkilökorttia koskevassa päätöksessä oli vain ilmoitettu sovelletut säännökset, mutta ei sitä, mitkä seikat ja selvitykset olivat vaikuttaneet ratkaisuun. Päätöksen perustelut olivat siten kes-keisiltä osin puutteelliset. Päätökseen ei ollut myöskään liitetty valitusosoitusta.
Kantelijan henkilökorttipäätöstä rasitti valitus-osoituksen laiminlyömisen lisäksi siis kaksi muu-takin vakavaa menettelyvirhettä. AOA pyysi polii-silaitosta ilmoittamaan, mihin toimenpiteisiin se oli edellä esitetyn johdosta ryhtynyt (4212/2017*).
Poliisilaitos otti kantelijan henkilökorttia koske-van päätöksen uudelleen käsittelyyn ja kantelijalta pyydettiin selvitystä seikoista, joilla voi olla merki-tystä harkittaessa matkustusoikeudellisen henkilö-kortin myöntämistä ehdottoman vankeusrangais-tuksen suorittamisen aikana, ja niistä tarpeista ja syistä, joiden vuoksi hänelle tulisi myöntää henkilö-kortti matkustusoikeudella.
Poliisin liikenneturvallisuuskeskuksen sähköpostiviestien arkistointi
Kantelija ei ollut saanut poliisin liikenneturvalli-suuskeskukselta vastausta tiedusteluunsa siitä, mi-ten rikesakkoon johtanut ajonopeus oli mitattu ja olivatko mittalaitteet asianmukaisesti kalibroitu.
Saadun selvityksen mukaan poliisin liikennetur-vallisuuskeskukseen tulee päivittäin vajaa 100 säh- köpostiviestiä vuorokaudessa. Sähköpostipalaut-teiden vastauksia ei kirjata mihinkään järjestel-mään eikä niiden sisältöä tai lähetyshetkeä pysty- tä jälkeenpäin todentamaan. Näin ollen myöskään kantelijan viestin osalta ei voida osoittaa, että sii-hen olisi vastattu.
OA piti epätyydyttävänä sitä, ettei poliisin lii-kenneturvallisuuskeskus pystynyt osoittamaan, oliko ja mitä se mahdollisesti oli vastannut kante-lijalle. Kantelijan mukaan hän ei saanut vastausta, mitä ilmoitusta OA:lla ei ollut aihetta epäillä. Ky- se ei ollut yksittäistapauksesta, vaan liikennetur-vallisuuskeskuksen valitsemasta toimintatavasta.
OA yhtyi Helsingin poliisilaitoksen näkemykseen, jonka mukaan liikenneturvallisuuskeskuksen tu-lee tehostaa asiointisähköpostitilinsä seurantaa ja luoda sellainen seurantajärjestelmä, että jälkeen-päin vähintäänkin vuoden ajalta pystytään
tarkis-tamaan, että jokaiseen saapuneeseen kansalaiskir-jeeseen on vastattu. OA pyysi ilmoittamaan asias- sa tehdyistä toimenpiteistä (7076/2017).
Poliisilaitoksen ilmoituksen mukaan liikennetur-vallisuuskeskuksessa on otettu käyttöön
Poliisilaitoksen ilmoituksen mukaan liikennetur-vallisuuskeskuksessa on otettu käyttöön