Sairaanhoitajien odotuksista muodostui kaksi pääkategoriaa mentoroinnin toteutumiseen vaikuttavia tekijöitä (kuvio 4) ja mentorin edellytykset lasten ja nuorten hoitotyössä (kuvio 5). Mentoroinnin toteutumiseen vaikuttavina tekijöinä sairaanhoitajat esittivät mentorointitapaamisten toteutumisen suunnitelman mukaisesti sekä lasten ja nuorten klinikan yksikön sitoutuminen mentorointiin ja aktorin oikeudet ja velvollisuudet mentorointisuhteessa. Mentorin edellytyksiksi tutkimukseen osallistuneet sairaanhoitajat kuvasivat lasten ja nuorten hoitotyön asiantuntemusta ja hyviä vuorovaikutustaitoja.
5.2.1 Mentoroinnin toteutumiseen vaikuttavia tekijöitä
Mentoroinnin toteutumiseen vaikuttavina tekijöinä lasten ja nuorten klinikan sairaanhoitajat toivat esille sitoutumisen mentorointiin, aktorin oikeudet ja velvollisuudet mentorointisuhteessa ja mentorointitapaamisten toteutumisen (kuvio 4).
Kuvio 4. Lasten ja nuorten hoitotyössä toimivien sairaanhoitajien odotuksia mentoroinnille.
Koko työyhteisön odotetaan olevan sitoutunut mentorointiin. Työyhteisön sitoutuminen mentorointiin näkyy tutkimukseen osallistuneiden sairaanhoitajien mukaan mentoroinnin mahdollistamisena kaikille halukkaille. Sairaanhoitajat muistuttivat, että mentoroinnin tulee perustua osapuolten vapaaehtoisuuteen. Mentorointi ei välttämättä aina tunnu sopivalta keinolta kehittää itseään sairaanhoitajana. Tämä tulisi huomioida ja hyväksyä työyhteisössä.
Työnantajan tulisi antaa mentorointiin tarvittavat resurssit. Resursseina sairaanhoitajat kuvasivat riittävän ajan antamista mentorointitapaamisille sekä mentorointikoulutuksen tarjoamista mentoripareille ennen mentoroinnin aloittamista. Sairaanhoitajat odottivat, että mentorointitapaamiset huomioidaan myös esimiesten taholta työvuorojen suunnitteluvaiheessa, jotta mentoriparilla olisi mahdollista tavata suunnitellusti ja tapaamiset toteutuisivat
Mentoroinnin toteutumiseen vaikuttavia
tekijöitä
Mentorointiin sitoutuminen
Mentorointi on kaikille mahdollista Työnantaja antaa tarvittavat resurssit
mentorointiin Mentorointikoulutus
ennen mentorointia
Aktorin oikeuksia ja velvollisuuksia mentorointisuhteessa
Aktorin aktiivisuus mentorointisuhteessa
Mentoroinnin tarve , tavoite ja tapaamisten
aiheet aktorilta
Mentorointitapaamisten toteutuminen
Mentorointitapaamisten huomiointi työvuorosuunnittelussa Mentorointitapaamiset toteutuvat säännölisesti
säännöllisesti. Mentorointitapaamisten säännöllisyys ja tiiviys koettiin keskeisenä tekijänä mentoroinnin toteutumisessa.
”Mun mielestä myös työnantajan pitäs siinä nimittäin tulla vastaan, että siinä ei olisi se kiire esteenä, et siihen luotas sitten se tila ja aika.” (RH3)
”Jos sitä mentorointia lähettäs kehittämään, niin sitä tietysti toivos, että sille annettas aikaa et sitten sais sitä työaikaa siihen, ja se järjestettäs, että jos päätettäs jotain niin sitten myös tehtäs sen eteen työvuorosuunnittelussa, että siinä ois se aika.” (RH7)
”Siinä pitää pysyä semmonen jämäkkä tahti.” (RH1)
Tutkimukseen osallistuneilla sairaanhoitajilla oli odotuksia myös aktoria kohtaan. Sairaanhoitajat korostivat, että myös aktorilla on velvollisuuksia ja oikeuksia mentorointisuhteessa. Aktorin odotettiin olevan aktiivinen osapuoli mentorointisuhteessa. Sairaanhoitajat, jotka olivat toimineet mentorina, painottivat sitä, että aktorin tulisi kertoa mentorille, minkälaisia asioita hän haluaisi mentoroinnissa käsiteltävän. Aktorin velvollisuuksiin kuului heidän mukaansa myös suunnitella mentorointitapaamisten aiheet. Mentorina toimineet sairaanhoitajat nostivat esille myös sitä, että mentorin olisi hyvä tietää tapaamisen aihe etukäteen, jotta hänen olisi mahdollista valmistautua tapaamiseen.
”Se aktorihan on se, kuka sen määrittää tavallaan ne tavotteet, sopimuksessahan ne käydään läpi, et mitkä on tavallaan sen tavotteet. Sit aina jokaiselle tapaamiskerralle se aktori ottaa, vaikka nyt teeman et mikä olis se mitä niinkun keskustellaan.” (RH6)
”Minä ajattelin ainakin, että se tarve ja se tavote tulis sieltä aktorin puolelta, ja sitten olis jotain teemoja joka kerta, ettei vain jutusteltas. Siinä ois joku aihe.” (RH1)
5.2.2 Mentorin edellytyksiä lasten ja nuorten hoitotyössä
Tutkimukseen osallistuneet sairaanhoitajat kuvailivat mentorilta edellytettäviä ominaisuuksia, ja taitoja, joita tarvitaan mentorisuhteessa. Lasten ja nuorten klinikan sairaanhoitajat edellyttävät mentoriltaan lasten ja nuorten hoitotyön asiantuntemusta ja hyviä vuorovaikutustaitoja (kuvio 5).
Kuvio 5. Lasten ja nuorten hoitotyössä toimivien sairaanhoitajien kuvaamat mentorin edellytykset.
Tutkimukseen osallistuneet lasten ja nuorten klinikan sairaanhoitajat odottivat mentorilta lasten ja nuorten hoitotyön asiantuntemusta. Mentorilla odotetaan olevan enemmän työkokemusta lasten ja nuorten hoitotyöstä kuin aktorilla. Iällä ei koettu olevan merkitystä mentorina toimimisessa. Mentori voi olla aktoriaan nuorempikin.
”…joku, jolla on kokemusta paljon, paljon enemmän kuin itsellä, joka on paininut semmoisten asioitten kanssa, minkä kanssa itse painii…”(RH4)
Mentorin edelletyksiä lasten ja nuorten
hoitotyössä
Lasten ja nuorten hoitotyön asiantuntemus
Työkokemusta lasten ja nuorten hoitotyöstä Iällä ei merkitystä
Hyvät vuorovaikutustaidot
Rinnalla kulkija Kannustaja ja tukija
Luottamuksellinen keskustelija ja kuuntelija
Potilastilanteiden reflektoija Asioiden ja kokemusten
jakaja
”Ja sitten just se, että se ei ole niin kun tavallaan biologiselta iältään konkari vaan siltä niin kokemukseltaan työkokemukseltaan se konkari, että nuorempi voi ohjata myös vanhempaa.” (RH 6)
Mentorilla odotettiin olevan hyvät vuorovaikutustaidot, mihin sairaanhoitajien kuvaamat mentorin eri roolit perustuvat. Mentoria kuvattiin aktorin rinnalla kulkijaksi eteen tulevissa ongelmatilanteissa ja hyvissä hetkissä. Mentorin odotetaan myös kannustavan ja tukevan aktoria haastavissa vuorovaikutustilanteissa sekä lasten ja heidän vanhempiensa, että kollegoiden kanssa. Aktori voi keskustella mentorin kanssa luottamuksellisesti. Tutkimukseen osallistuneet sairaanhoitajat kuvasivat aktorin ja mentorin keskinäisen luottamuksen näkyvän siinä, että aktori pystyy keskustelemaan mentorin kanssa asioista, jotka häntä askarruttavat.
Mentori reflektoi potilastilanteita aktorin kanssa jakaen samalla omia kokemuksiaan vastaavissa tilanteissa. Muistaen samalla, ettei esitä omia toimintatapojaan ainoina oikeina tapoina aktorille ja arvioiden myös omaa työskentelytapaansa. Sairaanhoitajien haastatteluissa kuvattiin myös mentorin asennetta mentorointiin. Mentorin odotetaan olevan kiinnostunut lasten ja nuorten hoitotyön kehittämisestä sekä kollegan ja oman itsensä kehittämisestä ja tukemisesta.
”semmonen saattamiskeino, että se toinen pääsee perille siitä työstä, ja sitten sitä pystytään yhessä pohtimaan, että mitä tämä työ on”... (RH7)
…”tietyllä lailla herättelijä siihen, että millainen hoitaja olet nyt, ja millainen haluaisit olla, ja millä lailla siihen suuntaan vois mennä, ja mitä vastuualueita kenties ottaa”…(RH4)
”semmonen tuki ja turva, johon tukeutua just niissä sekä ongelma tilanteissa että niissä hyvissäkin hetkissä.” (RH5)