Tutkimukseen osallistuneiden sairaanhoitajien kokemuksista muodostui kaksi pääluokkaa sairaanhoitajien erilaisia kokemuksia mentoroinnista (kuvio 2) ja mentoroinnin onnistumisen edellytykset (kuvio 3).
5.1.1 Sairaanhoitajien erilaisia mentorointikokemuksia lasten ja nuorten hoitotyössä
Lasten ja nuorten klinikan sairaanhoitajat, joilla oli kokemusta mentoroinnista, toivat esille myönteisiä kokemuksia mentoroinnista sekä kokemiaan mentoroinnin haasteita. (kuvio 2).
Kuvio 2. Lasten ja nuorten hoitotyössä toimivien sairaanhoitajien erilaisia kokemuksia mentoroinnista.
Sairaanhoitajien erilaisia kokemuksia mentoroinnista
Myönteisiä kokemuksia mentorina
Reflektointi kehitti omaa ammattitaitoa Oppi tuntemaan uuden
kollegan
Myönteisiä kokemuksia aktorina
Mentoroinnin sisältö omien tarpeiden
mukainen Erilaisten tilanteiden
läpikäyminen
Mentoroinnin haasteita
Vuorotyö hankaloitti tapaamisten sopimista Tapaamiset toteutuivat
epäsäännölisesti Mentorointiprosessi jäi kesken
Mentorina toimineet sairaanhoitajat kokivat oman toiminnan reflektoinnin ja sen perustelemisen aktorille miksi teen näin, kehittävän mentorin omaa ammattitaitoa ja itsetuntemusta. Mentoroinnin aikana oli mahdollisuus myös oppia tuntemaan uusi kollega paremmin. Aktorit tarvitsivat heidän mielestään tukea ja syventymistä lasten ja nuorten hoitotyöhön perehdytysjakson jälkeen.
”Niin ja toisaalta tuli se merkityskin, että on jottain annettavaa, koska ne hetket mitkä pidettiin, kyllähän niistä selkeesti tuli semmonen, että hän halusi tietää ja oppia ja sillä tavalla, kyllähän siinä hoksas sen oman työn ja oman kokemuksen merkityksen.” (RH1=
ryhmähaastattelu 1)
”…onhan se kiva, jos oppii sen uuden työntekijän tuntemaan muutenkin, kun pintapuolisesti, ja ehkä sieltä näkee sitten muutakin, kun sen hoitaja kollegan.” (RH5)
” Se oli minun mielestäni palkitsevaa ja tosi hyvä asia.” (RH6)
Aktorina toimineiden sairaanhoitajien myönteiset kokemukset liittyivät mentoroinnin sisältöön.
Mentoroinnin sisältö todettiin perustuneen heidän omiin tarpeisiinsa. Tutkimukseen osallistuneet sairaanhoitajat kertoivat haastatteluissa, että mentoroinnin sisältöön vaikutti myös se, kuinka pitkään he olivat ehtineet työskennellä kyseisessä yksikössä ennen mentorointia.
Lyhyemmän aikaa työskennelleet sairaanhoitajat olivat halunneet käydä läpi yksikön hoitoprotokollia, kun taas pidemmän aikaa yksikössä työskennelleet sairaanhoitajat olivat halunneet keskustella mentorin kanssa esimerkiksi hankalista tilanteista lasten ja heidän perheidensä kanssa. Tutkimukseen osallistuneiden sairaanhoitajien mentoroinnin sisällön kuvauksissa yhteistä oli erilaiset kohtaamiset ja niistä keskusteleminen mentorin kanssa.
Erilaisten tilanteiden läpikäyminen mentorin kanssa todettiin tärkeäksi ja merkitykselliseksi oman jaksamisen ja sairaanhoitajana kehittymisen kannalta. Kädentaitoon liittyviä asioita käsiteltiin sairaanhoitajien mukaan mentoroinnin aikana vähemmän.
”Ite koin ainakin sen hyvänä, kun tulin. Sitten tulikin vähän semmosia rankempia juttuja niin oli se mahdollisuus käydä niitä rauhassa läpi ja vähän funtsia, että mitä jatkossa semmosissa tilanteissa…”(RH4)
”Halusin käydä saattohoitoa ja tämmösiä asioita, mistä ei ollu tietysti kouluaikana kokemusta niin vaikka siihen ei voi valmistautua, mutta niistä voi keskustella…”(RH3)
”…tiedän jonkun, joka melko nopeasti aloitti mentoroinnin. Hän kävi mentorinsa kanssa ihan näitä meidän hoitoprotokolliamme läpi…”(RH3)
Tutkimukseen osallistuneiden sairaanhoitajien kokemukset mentoroinnin haasteista liittyivät mentoroinnin toteutumiseen lasten ja nuorten klinikalla. Vuorotyö vaikeutti mentorointitapaamisten sopimista. Sairaanhoitajien mielestä työvuorosuunnittelussa ei ollut pystytty riittävästi huomioimaan mentorointitapaamisia. Mentoriparin tapaamiset toteutuivat epäsäännöllisesti, mikä saattoi taas johtaa mentoroinnin päättymiseen kesken mentorointiprosessin. Mentoroinnin arviointi jäi siten mentoriparilla usein tekemättä. Lisäksi mentorina toimineet sairaanhoitajat kokivat epäonnistuneensa mentorina kesken päättyneen mentoroinnin takia.
”Samoin minulla on ollut kaks mentoroitavaa, ja tuota sama juttu vähän kesken jäivät, et alko hyvin intona, ne valitsivat mentorin itse ja oli ihan hyviä keskusteluja, mutta sitten se jotenkin jäi, tuli kaikkia esteitä ja oli vaikea sopia aikoja.” (RH1)
” ne välit harvenivat ja sitten meillä ei ollut enää niitä aikoja.” (RH5)
”…on ollut tosi turhauttavaa ja vähän huono omatunto siitä, että kun ei oo pystyny tekemään sitä, mihin on lupautunut.” (RH7)
5.1.2 Mentoroinnin onnistumisen edellytyksiä
Mentoroinnin onnistumisen edellytyksinä sairaanhoitajat nostivat esiin mentorointikoulutuksen tarpeen, mentoroinnin ennakkosuunnittelun ja toimivan mentorointisuhteen (Kuvio 3).
Kuvio 3. Lasten ja nuorten hoitotyössä toimivien sairaanhoitajien kuvaamat mentoroinnin onnistumisen edellytykset.
Tutkimukseen osallistuneet sairaanhoitajat toivat haastatteluissa esille mentorointikoulutuksen merkitystä ennen mentoroinnin alkamista. Mentorointikoulutuksen käyneet sairaanhoitajat kokivat koulutuksen olleen hyvä pohja mentoroinnin aloittamiselle, koska mentoroinnin idea avautui koulutuksessa paremmin. Sairaanhoitajat tunnistivat mentorointikoulutuksen jälkeen mentoroinnin ja muiden kahdenkeskisten keskusteluiden tai perehdytyksen erot. Tutkimukseen osallistuneilla sairaanhoitajilla, joilla oli mentorointikokemusta, mutta ei mentorointikoulutusta kokivat, että olisivat tarvinneet koulutusta ennen mentoriksi ryhtymistä. Heidän mielestään mentorointikoulutus voisi tukea mentorina toimimista.
Mentoroinnin onnistumisen edellytyksiä
Mentorointikoulutus ennen mentoroinnin alkamista
Mentorilla puutteelliset taidot toimia mentorina Mentorintikoulutuksen
tarve
Mentoroinnin ennakkosuunnittelu
Sopiva ajankohta Mentorointisuunnitelman
tekeminen yhdessä Säännölliset tapaamiset
Mentorintitapaamisilla sopiva paikka Työnantajan tuki
Toimiva mentorintisuhde
Vapaaehtoisuus Aktori valitsee itselleen
mentorin Mentoriparin tasavertaisuus Henkilökemia toimii
”Kyllä se tarttis koulutusta, koska tässä näin nyt pystymetästä yhtä äkkiä niin ei hahmota sitä, mitä sitä siihen kuulus.” (RH6)
”…jos siihen sais jonkunlaisen semmosen briifauksen hyvän ennen, niin tulisko siitä sitten.” (RH1)
”Se mentorikoulutus ois hirmu tärkee jokaiselle joka mentorina kuitenkin toimii tavallaan pysähtys aattelemmaan mitä se mentorointi on ja mikä sen tarkotus on.” (RH6)
Tutkimukseen osallistuneet sairaanhoitajat kuvasivat mentoroinnin ennakkoon suunnittelun merkitystä suhteessa mentoroinnin toteutumiseen. Heidän mielestään sopiva ajankohta mentoroinnille voisi olla uuden työntekijän perehdytysjakson jälkeen. Mentoroinnin ajankohdan määrittämisessä tulisi ottaa huomioon perehdytyksen pituus, joka vaihtelee yksiköiden välillä lasten ja nuorten klinikalla. Sairaanhoitajat korostivat mentoroinnin ajankohdan merkitystä, koska heidän mukaansa uuden työntekijän tulee olla itse valmis mentorointiin saadakseen parhaan mahdollisen hyödyn mentoroinnista. Sairaanhoitajat kuvasivat myös muita mentoroinnin suunnittelussa huomioon otettavia asioita. Mentoriparin tulisi laatia yhdessä mentorointisuunnitelma, jossa määritellään mentoroinnin tavoitteet ja tapaamiskerrat. Mentorointitapaamiset tulisi suunnitella tapahtuvaksi säännöllisesti ja huomioida työvuorosuunnittelussa. Aktorin tehtävä olisi suunnitella mentorointitapaamisten teemat. Mentoripari valitsisi yhdessä sopivan tapaamispaikan, missä he voisivat keskustella rauhassa kahden kesken. Työnantajan antama tuki mentoroinnille koettiin tärkeäksi mentoroinnin toteutumisen onnistumisen kannalta.
”… tietty valmius itellä, jos ei ole heti valmis niin sitten vähän myöhemmin.”
(RH3)
”… jos jollain lailla ois suunniteltu, oisko se sitten kerran viikossa tai kahen viikon välein tai jotenkin, että vois käydä asioita läpi.” (RH2)
”Me saatettiin käyvä, vaikka kävelyllä ja käytiin siinä keskustelu tai sitten mentiin tuonne kanttiiniin kahville, oltiin poissa tästä työyksiköstä.” (RH7)
Toimivan mentorointisuhteen sairaanhoitajat kuvasivat perustuvan mentoriparin tasavertaisuuteen ja vapaaehtoisuuteen. Mentorisuhteessa osapuolten kuuluu sairaanhoitajien mielestä olla tasavertaisia. Mentorisuhde ei ole heidän mielestään samankaltainen kuin opettajan ja opiskelijan suhde. Mentoriparin välinen henkilökemia todettiin keskeiseksi asiaksi mentoroinnin onnistumiselle. Sairaanhoitajat painottivat sitä, että aktorin tulisi saada itse valita mentorinsa, sillä aktori tietää itse parhaiten millainen mentori hänelle sopii.
”Kyllähän vapaaehtoisuus on ensimmäinen.” (RH1)
”Ja just se, että pystyy sitten valkkaamaan et tuota kenen kanssa, silläkin on merkitystä kyllä. Ja se että toiset perustelee perusteellisemmin ja toisille riittää, että tietää näin tehhään, et jotenkin se, että saa irti sen minkä haluaa.” (RH3)
”…se on hirveen tärkeetä, että se keskinäinen kemia siinä käypi yksiin.” (RH6)