Seuraavaksi esittelen vertailuna psykologin työstä tehtyjä tutkimuksia yhteistyöverkostoista. Koska opintopsykologitoimintaa ei ole tutkittu verkostonäkökulmaa hyödyntäen, käytän analogisena ver-tailukohtana työterveyden ja koulupsykologian alalta tehtyjä tutkimuksia. Samalla tulee kuitenkin muistaa, että koulu, työterveyshuolto ja yliopisto ovat organisaatioina erilaisia ja nämä erot tulee huomioida aihetta tarkasteltaessa. Psykologin tehtävät eivät liioin ole täysin toisiaan vastaavia eri sovellusaloilla.
Yhteistyöverkostojen näkökulmasta psykologin työtä on tutkittu aiemmin työterveyshuollon piirissä (Hyttinen 2010) sekä koulupsykologiassa (esim. Ahtola & Kiiski-Mäki, 2010). Psykologin asemaa työterveyshuollon kokonaisuudessa on tutkittu tarkastelemalla, millaiseksi työterveyspsykologin positio määrittyy eri ammattiryhmien puheissa (Hyttinen 2010). Hyttisen (2010) mukaan psykolo-gin rooli mielenterveysongelmien asiantuntijana esiintyy edelleen vahvana, mutta myös organisaa-tio-osaaminen yhdistyy ainakin jossain määrin psykologin asennoitumiseen (Hyttinen, 2010). Myös koulupsykologiassa kehityssuuntaus on ollut nähtävissä perinteisestä psykologin roolista organisaa-tio-osaamiseen (Phillips, 1990; Åhrberg & Viklund, 2019).
Hyttisen (2010) mukaan psykologin osaamisalue on heikosti tunnettu sekä työterveyshuollon sisällä että asiakkaiden keskuudessa, tästä johtuen lääkärit ja hoitajat kokevat epävarmuutta psykologipal-velujen suosittelemisessa asiakkailleen (Hyttinen, 2010). Tarve tietoisuuden lisäämiselle sekä mo-niammatilliselle yhteystyölle on ilmeinen. Hyttisen (2010) mukaan edellytykset yhteistyölle työter-veydessä ovat kuitenkin hyvät. Hän esittää, että psykologin professioon on liitetty historiansa aikana vahvasti toimiminen mielenterveysongelmien parissa, eikä psykologin työnkuvaan luultavasti siksi nähdä kuuluvan ennaltaehkäisevää toiminta työyhteisöissä. Leima mielenterveysongelmien asian-tuntijana voi kaventaa psykologien käytettävyyttä työterveyshuollon psykososiaalisina asiantunti-joina. Työterveyshuollossakin psykologi nähtiin lähinnä yksilöasiakastyöhön erikoistuneena (Hytti-nen, 2010).
Koulupsykologienkin asiantuntijarooli elää Suomessa tällä hetkellä kehittymisvaihettaan (Ahtola &
Vainikainen, 2015). Tämä näkyy osin ristiriitaisina tutkimustuloksina koulupsykologin työtä koske-viin odotuksiin ja käsityksiin. Ahtolan ja Kiiski-Mäen (2010) tutkimuksessa myös koulupsykologi-en työ nähtiin edellekoulupsykologi-en painottuvan yksilötyöhön. Koulupsykologin työ Suomessa koetaan koulupsykologi-ennkoulupsykologi-en kaikkea suorana asiakastyönä, eikä psykologisen tiedon merkitys opetuksen järjestämisessä tai kou-luhenkilöstön tukena ole selkeä. Sen sijaan valtaosa toivoi enemmän tukea antavaa, hoitavaa ja kun-touttavaa työtä sekä yksilöterapiaa koulupsykologin työhön (Ahtola & Kiiski-Mäki, 2010).
Tästä huolimatta viitteitä uudesta suuntauksesta kohti laajemmin hyvinvointia edistävään ja konsul-tatiiviseen työotteeseen on ollut nähtävissä koulupsykologiassa 1990-luvulta lähtien (Ahtola & Vai-nikainen, 2015; Phillips, 1990; Sheridan, 2000). Näkökulma on siten muuttumassa pois yksilöpai-notteisesta korjaavasta toiminnasta laajempaan hyvinvoinnin promootioon ja preventioon niin kou-lupsykologiassa kuin työterveyshuollossakin (Ahtola & Vainikainen, 2015; Phillips, 1990; Sheri-dan, 2000; Hyttinen, 2010). Caplanin (1963) mielenterveysmallin mukaan konsultaatiolla on mah-dollista tavoittaa laajempi asiakasjoukko kuin suoralla asiakastyöllä. Konsultoiva työ soveltuukin vaikeuksien ennaltaehkäisemiseen erityisesti oppimis- ja tunne-elämän puolella (Caplan, 1963;
Meyers, 1996). Konsultoivaa työtä ovat toiminta erilaisissa verkostoympäristöissä sekä yksittäisten työntekijöiden kanssa. Konsultoiva työ voi painottua asiantuntijarooliin, yhteistyössä tapahtuvaan pohtimiseen, ongelmanratkaisuun sekä työntekijän tai johtajuuden tukemiseen (Ahtola & Vainikai-nen, 2015).
Ahtola & Vainikainen (2010) esittävät, että konsultoivia työtapoja sekä valmiuksia toimia sisäisen palvelun ja verkostotyön konteksteissa tulisi sisällyttää paremmin psykologian perustutkintoon ja erikoispsykologikoulutuksen opintoihin (Ahtola & Vainikainen, 2010). Toisaalta esimerkiksi ruot-salaisessa laadullisessa analyysissä (2018) havaittiin, että organisatorista työtä on laajennettu 2000-luvulta lähtien ja tutkimusten mukaan se vie suuren osan koulupsykologin työajasta. Koulugien mielestä nykyinen organisaatiotyö Ruotsissa vie jopa liian suuren osan ajasta, jolloin psykolo-geilla ei ole mahdollisuutta hoitaa yksilöopiskelijahoitoa kuten he haluavat (Åhrberg & Viklund, 2019).
Ahtola ja Vainikainen (2015) ovat tutkineet koulun ja oppilaitoksen psykologin konsultoivaa työtä ja sen osuutta oppilaitospsykologin työtehtävistä. Heidän mukaansa konsultoiva työ koostuu ni-menomaan yhteistyöstä opettajien ja muiden koulun henkilökunnan kanssa. Koulupsykologin kon-sultoivaa työtä ovat toiminta erilaisissa verkostoympäristöissä sekä yksittäisten työntekijöiden kans-sa. Konsultoiva työ kouluyhteisössä voi painottua asiantuntijarooliin, yhteistyössä tapahtuvaan
poh-timiseen, ongelmanratkaisuun sekä työntekijän tai johtajuuden tukemiseen. Koulupsykologin roo-liin kuuluu lisäksi aktiivinen rakenteiden, toimintojen, kulttuurin ja olosuhteiden seuraaminen puut-tuminen niihin tarvittaessa. Selvityksen mukaan yli puolet suomalaisten oppilaitosten psykologeista haluaisi sisällyttää työnkuvaansa lisää konsultoivaa työtä sisäisen palvelun ja verkostotyön konteks-teissa (Ahtola & Vainikainen, 2015). Mielenkiintoinen ja uusi näkökulma psykologin työnkuvan kohdentumiseen on selvittää, millaisena opintopsykologi nähdään osana yliopistoyhteisöä.
5 T
UTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMATOpintopsykologin työ on aikaisemman tutkimuksen mukaan koettu merkitykselliseksi opiskelijoi-den opintojen etenemisen ja ohjauksen kannalta (Heikkilä & Nieminen, 2004, 23-25). Verkostojen näkökulmaa opintopsykologin työssä puolestaan ei ole tutkittu. Koulupsykologisessa tutkimuksessa on todettu, että koulun muiden ammattilaisten näkemykset sekä toiveet työstä vaikuttavat siihen, mikä on koulupsykologin keskeinen työympäristö (Gilman & Medwey, 2007). Verkostotoimintaa ovat muun muassa koulutus, konsultointi ja ryhmätoiminta. Laaja-alaisen yhteistyön kumppaneita korkeakouluissa ovat ja tiedekuntien ohjaustoimijat, opettajat ja ylioppilaskunta (Leinonen, 2010, 16).
Tämän tutkielman tarkoituksena on tuoda uutta tietoa opintopsykologin työstä juuri näiden yhteis-työkumppanien eli verkostotoimijoiden näkökulmasta. Opintopsykologit ovat vielä korkeakouluor-ganisaatioissa melko uusi, asemaansa ja tehtäviään vielä hakeva ammattiryhmä. Koska sovellusalas-ta ei ole juurikaan aiempaa tutkimussovellusalas-ta, on kiinnossovellusalas-tavaa selvittää, miten opintopsykologien kanssa yhteistyötä tekevät tahot, yhteistyökumppanit ja verkostotoimijat näkevät opintopsykologin työn.
Suomen psykologian opiskelijain liiton (SPOL ry) tekemän selvityksen mukaan vasta vakiintumis-vaihettaan elävän sovellusalan kannalta on tärkeää, että opintopsykologit ja yliopistojen muut tahot tekevät yhteistyötä, jotta opintopsykologien ammatillista osaamista kyettäisiin hyödyntämään ny-kyistä laajemmin (Suomen Psykologian Opiskelijain Liitto, 2012). Siksi opintopsykologien yhteis-työverkostojen näkökulma opintopsykologin toimintaan tuo olennaista ja arvokasta tietoa työn si-sällön ja toimenkuvan kehittämiseen.
Verkostojen näkökulma opintopsykologin työhön valottaa yhteistyökumppaneiden näkemystä opintopsykologin työn kohdentumisesta yliopisto-organisaation kentällä. Kiinnostuksen kohteena on erityisesti samoissa työryhmissä ja kehittämishankkeissa toimivien yhteistyökumppaneiden nä-kemykset, koska psykologien työskentely näissä toimintakentissä on vasta vähän tutkittu alue.
Tar-koituksena on saada selville, millaisena opintopsykologin työ näyttäytyy hallinnon ja suunnittelu-palvelujen näkökulmasta. Kysymys kuuluu, onko opintopsykologin työllä mahdollisesti jotain an-nettavaa myös näissä toimintakentissä. Koska aihetta ei ole aikaisemmin tutkittu, antavat tutkimus-tulokset viitteitä siihen, miten aihetta kannattaa tulevaisuudessa lähestyä ja luo siten mahdollisuuk-sia aihetta koskeville jatkotutkimuksille. Tutkielma valottaa osaltaan opintopsykologitoiminnan tämän hetkistä tilannetta Itä-Suomen ja Oulun yliopistoissa.
Tässä tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan opintopsykologien yhteistyöverkoston näkökulmaa opintopsykologin työhön seuraavien tutkimuskysymysten kautta:
1. Mitkä ovat Itä-Suomen yliopiston ja Oulun ylipiston opintopsykologien verkostotoimijoita?
2. Millaisena opintopsykologin työ näyttäytyy yhteisissä työryhmissä ja kehittämishankkeissa työs-kentelevien yhteistyökumppaneiden näkökulmasta?