Opintopsykologitoiminnan resurssit ja työnkuvan laajuus

Resurssien riittävyys ja suhde työnkuvan laajuuteen tuli korostetusti esille opintopsykologien yh-teistyöverkostojen haastatteluissa. Sekä Joensuussa, Kuopiossa että Oulussa toteutetuissa ryhmä-haastattelussa toistui myötätuntoinen suhtautuminen opintopsykologin työnkuvan laajuutta ja vaati-vuutta kohtaan ja käsitys toiminnan resurssien niukkuudesta. Näin siitä huolimatta, että teemahaas-tattelun kysymyksissä ei varsinaisesti käsitelty resursointia.

Opintopsykologin työnkuvan laajuutta käsiteltiin useammassa kuin joka kymmenennessä haastatte-lupuheenvuorossa. Vastaajat olivat yksimielisiä siitä, että opintopsykologin työnkuva on laaja käy-tettävissä oleviin resursseihin nähden. Näkemys on yhtenäinen Itä-Suomen yliopiston ylioppilas-kunnan kanssa, joka on ottanut kantaa opintopsykologipalvelujen resurssien lisäämisen puolesta (Itä-Suomen ylioppilaslehti Uljas, 2017). Resurssien niukkutta kuvasti muun muassa opiskelijoiden yksilöohjausaikojen riittämättömyys.

Haastateltavien mielestä opintopsykologin työnkuva on laaja, sisältäen toimimista hyvin monenlai-sissa tehtävissä ja rooleissa. Tehtäviin sisältyy toimimista monella tasolla. Opintopsykologin työtä ja osaamista kuvattiin voitavan hyödyntää hyvin monissa tilanteissa. Opintopsykologin työ nähtiin huomattavasti laajempana ja monitasoisempana kuin mitä moni haastateltavista oli ennen yhteistyön alkua olettanut. Useimmat olivat ajatelleet, että opintopsykologin työ rajoittuu lähinnä yksilötyöhön yksittäisten opiskelijoiden opintojen edistämisessä. Kuten alla olevista lainauksista näkyy, niin kes-kustelijat olivat yllättyneitä siitä, miten monipuolista, laaja-alaista, vaativaa ja paineistettua opinto-psykologityön loppujen lopuksi oli.

"En mä nyt tiä onko tää nyt odotus vai mikä tää on, mutta siis tuota se, et ajattelin sitä, et hänellä on tosi laaja se toimenkuva ja ja niinkun monella taholla ja monella niinku asteella mukana monessa asiassa, että miten hän pystyy kaikki niinku hanskaamaan, että se on valtavan laaja se toimenkuva, että on sekä yhteys niinkun opiskelijoihin, henkilökuntaan, yliopiston johtoon, ylioppilaskuntaan, että hyvin monitahoinen se verkosto missä hän toimii Yths sun muut siinä, et tuota hyvin laaja skaala, että ei helppo työ eikä eikä tuota kevyt työ." - Joensuu

"Aika suppee mä kuvittelin tietysti, että hän tekee näitä yksilöohjauksia ja thats it, et sitähän se psykologi tekee, mutta tulin tietämään niinku tässä nyt on puhuttu ni todella paljon muuta ja todella monessa mukana, että se on ollu aika mielenkiintosta nähä ih-mettelen kyllä, että miten kaiken kerkee ja jaksaa." - Kuopio

Opintopsykologin työ nähtiin merkityksellisenä niin opiskelijoiden opintojen etenemisen kannalta kuin myös opettajien ja muun henkilöstön työssä jaksamisen sekä koko yliopiston tasolla kehittä-mistyön ja koulutusten kautta. Työnkuvan laajuuden suhteen esitettiin opintopsykologeja kohtaan myötätuntoa siitä, miten heidän aikansa riittää kaikkeen. Ryhmäkeskustelussa esiin tulleita ratkai-sumalleja ja resurssipulaan olivat muun massa verkostoyhteistyön kehittäminen, konsultoiva opin-topsykologitoiminta, työn rajaaminen sekä muiden toimijoiden vahvistaminen.

"Mä oon ymmärtäny, että Joensuun kampuksella sitten kun tuli toi toinen opintopsy-kologi ni hyvin pian hänenkin kalenterinsa oli kyllä täysi, et hyvin löysi kyllä palvelut sillä lailla ottajansa, että kyllä se sillä lailla varmaan on ja sitten mun mielestä aika hyvin kyllä jo osaa rajata sitä, et pystyvät tunnistamaan ja taas neuvovat sitten, että jos ei kuulu heijän rahkeet lisätä, et sitten kun on pakko myöskin vähän rajata, et ei tie-tenkään voi kaikkeen lähtee." - Joensuu

"(...) meillä nyt onneks on jo kaks opintopsykologia, et molemmilla kampuksilla, mut kampukset on aika isoja, jos on 6000 opiskelijaa per opintopsykologi ni seki se on ai-ka paljon elikä sen takia tarvitaan myös muuta tätä matalaa kynnystä oppiaineisiin." - Kuopio

Mutta jo heti sillon ku ensimmäinen opintopsykologi tuli nii hetihän siinä jonoa oli et jo heti sillon näky se tarve ja se on siitä lähtien et siel on ollu tuota enemmän tai vä-hemmän pitkät jonot että pahimmillaan niin että tuota oliko se johonki syksyyn nii syyskuussa opintopsykologi ilmotti että tämän syksyn ajat on varattu että seuraavat ajat on seuraavan vuoden puolella et se on niinku tuota sillonki jo näkyny se tarve jo heti, mutta ei mullakaan siis sen kummempaa etukäteisajatusta tai sillä lailla ollu että kysyit siitä että mitkä oli ajatukset sillon että en ainakaan muista että sen kummempaa mutta että tosi tyytyväinen oon ollu sen jälkeen ku se on saatu. - Oulu

Alla olevassa haastattelupätkässä yhteistyökumppani kertoo, kuinka opintopsykologin konsultoin-nissa läpikäytyjä toimintamalleja voi hyödyntää haastavien tilanteiden ratkaisemiseen jatkossakin.

Tämä tuo helpotusta yhteistyökumppanin omaan työhön tehden samalla tarpeettomaksi konsul-toida opintopsykologia uudestaan.

"(...) jos niinku on kauan tehny työtä ni oppii ehkä, että vaikka sanottamaan jotakin vähän opiskelijoille jotakin viestiä vaikka sillee, jos se opiskelija on tuohtunu ni sit voi itsenäisestikin ymmärtää, että tämmönen muotoilu ehkä käy (...)" - Joensuu

Verkostojen ja yhteistyön kehittäminen vastauksena resurssipulaan on parhaillaan käynnissä, joka osaltaan auttaa rajaamaan opintopsykologin työnkuvaa.

"(...) siinä on just tärkee merkitys, et me neuvotaan ne kanavat sit ja kehittää sitä omaa verkostoo, että semmosta työtä ollaan myös tehty tässä koko ajan etsitään niitä toimi-joita et sit saadaan kontakti, et se auttaa sitten oppinaineissa kun saadaan kuvattua myöskin ne meijän verkostot niin osa on sillee ehkä ohittaa opintopsykologin jossain kohtaa sitten, että tehään tarpeettomaks siinä kohtaa, et ei tarttis aina kysyä siltä opin-topsykologilta, vaan voidaan itekin edistää asioita kun tullaan tänne verkostoon." - Kuopio

Myös muiden toimijoiden työnkuvan vahvistaminen ja tukeminen myötävaikuttavat opintopsykolo-gin työnkuvan rajautumiseen.

"No ehkä semmonen niinkö, vaikka tässä on niinkö korostettu tosi paljonki tätä yhteis-työtä ja näin, nii nii sit kuitenkin sen tunnistaminen on myös tärkeetä, että se semmo-nen perusohjaus ja opintosuunnittelu, että senkin täytyy pelata, et meillä on ihan sitä varten myös ne omaopettajat ja meillä on sitä varten ne koulutussuunnittelijat, ja että niitten asioitten pittää kuitenkin kans toimia, että kaikkea ei voi myöskään se opinto-psykologi tehdä, että resurssit on myös rajalliset sen suhteen että tuota." - Oulu

Varsin uuden psykologian sovellusalan työn kohdentumisesta ja resursseista käyty yhteiskunnalli-nen keskustelu heijastui ryhmäkeskustelussa. Työnkuvan laajuuteen ja resursseihin liittyen haastat-teluissa esitettiin muutamia ratkaisumalleja työnkuvan selkiyttämiseksi. Ratkaisuina esitettiin muun muassa verkostojen kehittämistä yliopiston sisällä ja ulkopuolella, matalamman kynnyksen toimin-taa oppiaineissa sekä opintopsykologin toimintoimin-taa tehdä itsensä niin sanotusti tarpeettomaksi verkos-tojen kehittämisellä, konsultoinnilla tai neuvonnalla. Opintopsykologi nähtiin merkityksellisenä tässä verkostotyössä, jonka kautta työnkuvaa saataisiin rajattua. Haastateltavat olivat kuitenkin sitä mieltä, että opintopsykologi kykenee tarvittaessa rajamaan itse omaa työnkuvaansa ja siirtämään tehtävänkuvan ulkopuoliset asiat asianosaisille toimijoille, jotka kuuluvat opintopsykologin yhteis-työverkostoon.

10 P

Tässä pro gradu- tutkielmassa kartoitettiin ensimmäistä kertaa yliopistojen henkilökunnan näke-myksiä opintopsykologisesta työstä. Ensisijaisena tavoitteena oli saada tietoa siitä, millaisena opin-topsykologin työ näyttäytyy yliopiston hallinnollisissa kehittämishankkeissa. Tarkoituksena oli sel-vittää ensinnäkin verkostotoimijat, tuoda esille verkostotoimijoiden näkökulmia

opintopsykologi-toiminnasta sekä valottaa opintopsykologin tehtävää yliopistoyhteisössä. Saatujen tulosten perus-teella yliopiston henkilökunnan näkemys opintopsykologipalveluun sekä yhteistyöhön opintopsyko-login kanssa oli yleisesti ottaen myönteistä. Tämä selittyy vastaajien valikoitumisesta, mutta saman-suuntaisia tuloksia on saatu esimerkiksi koulupsykologin työn, sekä työterveyspsykologin työn osalta (Ahtola & Kiiski-Mäki, 2010; Hyttinen, 2010).

Kiinnostavaa on, että opintopsykologitoiminta nähtiin sekä opiskelijoiden ja henkilökunnan hyvin-vointia tukevana työnä, että kehittämistyönä laajemmin yliopiston sisällä. Opintopsykologitoiminta näyttää olevan yhteistyökumppanien näkökulmasta enemmän laajempaa hyvinvoinnin promootio- ja preventiotyötä, kuin koulu- tai työterveyspsykologien yhteistyöverkostoja koskevissa tutkimuk-sissa on ilmennyt.

Ensimmäinen tutkimuskysymys koski Itä-Suomen yliopiston ja Oulun ylipiston opintopsykologien verkostotoimijoita. Verkostotoimijat selvitettiin pyytämällä opintopsykologeja piirtämään yhteis-työverkostokartat, joihin he merkitsivät keskeisimmät yhteistyökumppaninsa. Verkostokartoista selvisi, että opintopsykologit tekevät monipuolisesti yhteistyötä niin yliopiston sisällä kuin ulkopuo-lellakin. Yhteistyökarttojen perusteella toiminnan keskiössä ovat opintopalvelut ja yhteistyö opetta-jien sekä ohjaaopetta-jien kanssa. Merkittävänä yhteistyökumppanina kartoista on luettavissa myös Yliop-pilaiden terveydenhuoltosäätiö sekä yhteistyö yliopiston hallinto- ja suunnittelupalveluissa.

Toinen tutkimuskysymys koski sitä, millaisena opintopsykologin työ näyttäytyy yhteisissä työryh-missä tai kehittämishankkeissa työskentelevien yhteistyökumppaneiden näkökulmasta. Tulosten mukaan työ painottuu toisaalta henkilökunnan kanssa tehtävään työhön ja toisaalta opiskelijoiden kanssa tehtävään työhön. Opiskelijoiden kanssa tehtävä työ on opintopsykologin toiminnan ydin-alueena, jossa erityisesti suora asiakastyö on keskeistä. Opiskelijoiden kanssa tehtävässä työssä myös opiskelukykyä tukevat ryhmät ja kohdennettu preventiivinen tuki nähtiin merkittävinä. Yh-teistyökumppanit näkivät kuitenkin myös opintopsykologin keskeisen roolin henkilökunnan koulu-tuksissa ja konsultoinnissa sekä yleisessä yliopiston kehittämistoiminnassa. Opintopsykologin työn konteksteja yhdisti se, että jokaisen kategorian sisällä työn katsottiin olevan luottamuksellista, mata-lalla kynnyksellä toteutettua ja opiskelijaläheistä.

Opintopsykologin työ verkostojen näkökulmasta

Aiemman tutkimuksen valossa näyttää siltä, että psykologin työ nähdään usein lähinnä yksilötyö-hön painottuneena (esim. Hyttinen, 2010). Kehityssuuntaus esimerkiksi koulupsykologiassa on kui-tenkin ollut kohti organisaatiopsykologista ja konsultatiivista työotetta (esim. Ahtola & Vainikai-nen, 2015; Phillips, 1990; Sheridan ,2000). Koulu- ja muita oppilaitospsykologeja koskeva kirjalli-suuskatsaus osoittaa, että työnkuvaan kuuluu suoran asiakastyön lisäksi konsultoivia työtehtäviä sekä yhteistyötä opettajien ja muiden yhteyshenkilöiden kanssa (Ahtola & Vainikainen, 2015).

Nämä työmuodot näkyivät myös tämän tutkimuksen ryhmähaastatteluissa, henkilökunnan kanssa tehdyn yhteistyön ja opiskelijoiden kanssa tehtävän työn ollessa vahvimmin esillä. Mielenkiintoinen havainto oli, että opintopsykologin työn monipuolisuus ja työnkuvan laajuus oli yllättänyt monet yhteistyökumppanit. Käsitys työnkuvasta oli usein laajentunut yhteistyön kuluessa, sillä ennen yh-teistyön alkua suurin osa oli ajatellut opintopsykologin työn keskittyvän lähinnä suoraan asiakas-työhön. Haastatteluissa esitettiin kuitenkin, ettei opintopsykologitoiminta ole kaikille tahoille yli-opiston sisälläkään vielä kovin tuttua.

Työterveyspsykologin ennaltaehkäisevää toimintaa rajoittaa psykologin profession historia mielen-terveyden asiantuntijana työyhteisössä, eivätkä yhteistyökumppanit tunne psykologin työnkuvaa tarpeeksi voidakseen suositella sitä asiakkailleen ilman epävarmuutta (Hyttinen, 2010). Opintopsy-kologin työ poikkeaa tästä siinä mielessä, että se ei lähtökohtaisesti lukeudu varsinaisiin mielenter-veyspalveluihin ainakaan yliopistokontekstissa, ja painopisteenä on ennaltaehkäisevä toiminta niin primääri kuin sekundaari- ja tertiäärisellä tasolla (Ruth 2010; Leinonen 2010; Mrazek & Haggerty, 1994). Onkin mahdollista, että opintopsykologia sovellusalana on vakiinnuttanut tai vakiinnutta-massa rooliaan yliopistoyhteisössä yleisen hyvinvoinnin tukemisessa. Sovellusala on melko uusi, joten siihen ei mahdollisesti vielä liitetä yhtä vahvoja profession historiasta kumpuavia odotuksia.

Koulupsykologin ja työterveyspsykologin työstä saatuihin tutkimuksiin verraten opintopsykologin työhön nähtiin kuuluvan laajemmin yhteisön hyvinvoinnin tukeminen (vrt. Hyttinen, 2010; Ahtola

& Kiiski-Mäki, 2010). Varsinainen organisaatiopsykologinen suuntaus ei näkynyt haastatteluissa, vaikka ulkomailla koulupsykologiassakin suunnanmuutosta on ollut nähtävissä (vrt. Phillips, 2000).

Åhrbergin ja Viklundin (2018) tekemä katsaus Ruotsin peruskoulun opetussuunnitelmissa esiinty-neisiin koulupsykologeja käsitteleviin viittauksiin 1960-luvulta aina 2010-luvulle saakka osoittaa, että koulupsykologin työtehtävien painopiste on siirtynyt testeistä konsultatiiviseen työotteeseen ja

siitä edelleen organisatoriseen työotteeseen. Jopa psykologit katsovat, että organisatorinen työ vie pääosan heidän työajastaan niin, että perinteiselle yksilökohtaiselle työlle ei riitä aikaa (Åhrberg &

Viklund, 2018).

Konsultatiivista työotetta puoltaa se, että psykologi voi konsultatiivisella työllä saavuttaa laajem-man asiakasjoukon kuin suoraan asiakkaiden kanssa työskennellessään (Vainikainen & Ahtola, 2015). Konsultoivan työn ja yleisen kehittämistoiminnan vahvistaminen voisikin olla yksi ratkaisu opintopsykologitoiminnan resurssipulaan.

Henkilökunnan kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyen haastateltavat kävivät keskustelua opintopsy-kologin järjestämästä konsultoinnista, koulutuksista ja kehittämistoiminnasta sekä näiden toteutta-misesta yhteistyössä. Kehittämistoiminnassa opiskelijoiden kanssa läheinen työskentely kuvataan etuna, sillä opintopsykologilla nähdään kokemuksensa ja koulutuksensa perusteella olevan näke-mystä opiskeluhyvinvoinnin laajempaan kehittämiseen. Yhteistyökumppanit kokivat saavansa kon-sultoivalta opintopsykologilta tukea myös omaan työhyvinvointiinsa ja työssä jaksamiseen. Konsul-tointiapua opintopsykologilta pyydetään erityisesti monissa haastavissa opiskelijoihin liittyvissä tilanteissa.

Luottamusta yhteistyökumppaneissa herättivät psykologin työtä sitovat eettiset periaatteet sekä asi-antuntijuus useissa opiskelijoita koskevissa asioissa. Psykologin ammattieettiset periaatteet sisältä-vät muun muassa luottamuksellisuuden, salassapitovelvollisuuden, avoimuuden ja selkeyden (Nie-minen, Nevalainen & Holma, 2010). Haastateltavat arvostivat erityisesti psykologin tuomaa näke-mystä opiskelukyvystä ja opiskelusujuvuudesta. Lisäksi opintopsykologin nähtiin tuovan opiskeli-jan ääntä esiin niin konsultatiivisessa työssä, koulutuksissa kuin laajemmassa kehittämistoiminnas-sa. Opintopsykologin valttina yhteistyössä nähtiin nimenomaan lähellä opiskelijoita toimiminen, opiskelijan ympäristön ja elämänvaiheen tuntemus samoin kuin opiskelukykyyn vaikuttavien teki-jöiden tunnistaminen.

Opintopsykologitoimintaa on perusteltu psykologia velvoittavien ammattieettisten periaatteiden kautta. Psykologin ammattieettiset periaatteet sisältävät muun muassa luottamuksellisuuden ja sa-lassapitovelvollisuuden, sekä avoimuuden ja selkeyden (Nieminen, Nevalainen & Holma, 2010).

Ammattieettisten periaatteiden mukaan psykologien työn perustana on tiede ja luotettava kokemus.

Nimenomaan tämä psykologin luottamuksellisuus näkyi arvostuksena opintopsykologia kohtaan ja erotti työn muusta toiminnasta, kuten oppiaineen omista opintosuunnittelupalveluista, joissa saattaa

esiintyä roolien sekoittumista. Opintopsykologi on vakiinnuttanut asemansa juuri näissä kysymyk-sissä ja kykenee siten olemaan haastateltavien näkökulmasta neutraalimpi joissakin erityiskysymyk-sissä.

Yhteistyö Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön kanssa

Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön ja opintopsykologipalveluiden yhteinen toiminta herättivät paljon keskustelua. Merkittävä huomio oli, että YTHS:n toiminnan ja opintopsykologitoiminnan väliset eroavuudet otettiin keskustelunkohteeksi. Opintopsykologin ja YTHS:n psykologin toimen-kuvat olivat haastateltaville selkeästi toisistaan poikkeavat, mutta haastatteluissa esitettiin, että rajat ovat monille vielä epäselviä. Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön kanssa tehtävä työ nousi tärke-äksi yhteistyön osa-alueeksi niin opintopsykologien piirtämissä verkostokartoissa kuin ryhmähaas-tatteluissa.

Haastateltavien asettamat YTHS:n psykologin ja opintopsykologin roolien vertailuasemat toisiinsa nähden olivat kiinnostavia. Toimenkuvien erot näyttäytyivät haastateltaville selvinä. YTHS:n näh-tiin keskittyvän hoidolliseen toimintaan ja mielenterveystyöhön, kun taas opintopsykologilla nähnäh-tiin olevan ohjauksellinen ja ennaltaehkäisevä rooli. Opintopsykologi nähtiin myös YTHS:n toimintaa matalakynnyksisempänä ja tarvittaessa reittinä hoidolliselle puolelle. Opintopsykologin ja YTHS:n psykologin läheinen yhteistyö näkyi asiakkaiden ohjaamisena toimijoiden välillä.

Opiskelukyky ja opiskelusujuvuus

Tulokset osoittavat, että yhteistyökumppanit tunsivat opiskelijoiden kanssa tehtävän työn hyvin, sillä he keskustelivat runsaasti opintopsykologin työn keskeisistä tehtäväalueista oppimiseen, opis-keluun, motivaatioon ja tavoitteisiin liittyviä teemoja, jotka ovat nähtävissä aikaisemmassa tutki-muksessa ja katsauksissa opintopsykologin työstä (vrt Vehviläinen & Svinhufvud, 2018). Opiske-lukyvyn eri ulottuvuudet tulivat esille lähes jokaisessa kategoriassa. Opintopsykologin yhteistyö-kumppanit myös mieltävät työn liikkuvan opintoneuvonnan, pedagogisen työn ja mielenterveystyön rajapinnoilla, kuten aiheesta tehdyt katsaukset ovat osoittaneet (mm. Ruth, 2010; Vehviläinen &

Svinhufvud, 2018). Yhteistyökumppanit näkevät opintopsykologin työn ydinalueena opiskelijoiden kanssa tehtävän yksilötyön, jonka tarkoituksena on auttaa erityisesti opiskelijoita, jotka kokevat haasteita opinnoissaan tai kiinnittymisessä yhteisöönsä. Tämä havainto on yhdenmukainen myös aiempien katsauksien kanssa (esim. Ruth, 2010; Leinonen, 2010).

Ensisijaisena tavoitteena opintopsykologin työssä näytti keskusteluryhmien mukaan olevan opiske-lijoiden hyvinvoinnin ja opiskelukyvyn tukeminen sekä opintojen keskeyttämisten ehkäiseminen.

Tähän tavoitteeseen pyrkiminen näkyi läpi linjan niin opiskelijoiden kanssa tehtävässä työssä kuin henkilökunnan kanssa tehtävässä konsultointi- ja kehittämistoiminnassa. Opintopsykologin työn opiskelukyvyn tukemisen toimintamallit näyttäytyivät melko samanlaisina kaikissa toimintakon-teksteissa.

Opintopsykologitoiminnan resurssit

Keskeiseksi tutkimustulokseksi nousi opintopsykologitoiminnan resurssit. Tuloksissa heijastuu pin-nalla ollut keskustelu opintopsykologitoiminnan resursseista ja työnkuvan kohdentumisesta. Opin-topsykologitoiminnan resurssit ja työnkuvan rajaaminen ovat olleet keskustelunkohteena laajasti eri yliopistojen ylioppilaskunnissa. Samaan aikaan korkeakoulut ovat säästöpaineiden alla. Suositukset opintopsykologitoiminnan mitoituksista eivät tällä hetkellä vielä toteudu kaikissa korkeakouluissa.

Resurssipula sekä työnkuvan laajuus näkyivät vahvasti haastatteluissa. Haastateltavien puheesta välittyi myötätunto opintopsykologeja kohtaan heidän runsaan työmääränsä takia.

Tulevaisuutta ajatellen haastateltavat pitivät tärkeänä, että verkostoyhteistyötä kehitetään edelleen niin, että konsultoivan opintopsykologin työtaakka kevenisi. Ristiriitaa tuo se, että opintopsykologi-toiminta nähtiin hyödyllisenä monessa eri kontekstissa, mutta resurssit ja aika eivät riitä kaikkeen.

Osaltaan resurssiongelmaan voidaan pyrkiä vastaamaan myös vahvistamalla muita toimijoita, kuten opintojen suunnittelupalveluja, koulutussuunnittelua ja omaopettajatoimintaa. Muuta matalan kyn-nyksen hyvinvointia edistävää ja ongelmia ennaltaehkäisevää toimintaa kannatettiin myös oppiai-neisiin.

Jatkotutkimusmahdollisuuksia

Ekslporatiivisen tutkimuksen tarkoituksena on Hirsjärven (1983) mukaan olla esitutkimuksen kal-taista, kartoittavaa tutkimusta. Sen pohjalta voidaan laatia tarkempia kysymyksenasetteluja ja hypo-teeseja. Opintopsykologitoimintaa verkostojen näkökulmasta voisi tutkia laajemmalla otoksella, johon kuuluisi yliopistojen ja korkeakoulujen henkilöstöä, jotka toimivat enemmän tai vähemmän yhteistyössä opintopsykologin kanssa. Tällöin saataisiin esiin myös niiden toimijoiden näkökulmia,

jotka eivät tunne opintopsykologitoimintaa entuudestaan yhtä hyvin. Mielenkiintoista olisi myös tutkia, millaisena opintopsykologityö näyttäytyy esimerkiksi ammattikorkeakoulukontekstissa.

Tämän tutkimuksen haastatteluissa näkyi, että opintopsykologin työnkuva elää vielä muotoutumis-vaihettaan ja kaipaa selkeämpää määrittelyä, jottei työnkuva hajoa liiaksi. Haastateltavat näkivät, miten monessa yhteydessä opintopsykologia voitaisiin hyödyntää, mutta se osoittautuu myös on-gelmalliseksi resurssien niukkuuden takia. Opintopsykologin tarve olisi ilmeisesti suurempi, mutta nykyisellään rajat tulevat nopeasti vastaan. Opintopsykologin työpanosta kaivataan sekä yksilöoh-jauksessa että verkostoyhteistyössä. Tähän tarpeeseen on vaikea vastata, sillä työnkuvan laajuus ei vastaa siihen käytettävissä olevia resursseja.

Yksi mahdollisuus olisi kehittää konsultointitoimintaa, sillä psykologi voi konsultoinnin kautta aut-taa opiskelijoita ja henkilökunaut-taa työssään selviytymisessä. Kiinnostavaa olisikin tutkia tarkemmin opintopsykologin tarjoamaa konsultointia henkilökunnan työssä jaksamisen tueksi. Opintopsykolo-gitoiminnan hyödyt ja resurssit näyttäytyivät ristiriitaisina tässä tutkimuksessa. Mahdollisuuksia opintopsykologitoiminnan hyödyntämiseen erilaisissa konteksteissa on runsaasti, mutta työn koh-dentumisesta tarvitaan lisää tutkimusta. Toisaalta lisätutkimusta tarvitaan siinä, kun yliopistossa on useampia opintopsykologeja, miten heidän työpanostaan voidaan erikoistaa esimerkiksi siten, että yksi opintopsykologi keskittyy opiskelijain kanssa tehtävään työhön, toinen henkilökunnan kanssa tehtävään konsultaatioon ja koulutukseen ja kolmas yliopiston organisaation kehittämistyöhön.

Tutkimuksen arviointia

Laadullisen tutkimuksen arvioinnilla tarkoitetaan Eskolan ja Suorannan (2008) mukaan pelkistetysti tutkimuksen luotettavuuden arviointia. Arviointi merkitsee kokonaisvaltaista kriittistä tarkastelua tutkimuksesta ja sen kulusta. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa luotettavuuden arviointi koskee koko tutkimusprosessia. Laadullisessa tutkimuksessa on tiedostettava, että tutkija on itse tutkimuksen keskeinen tutkimusväline, jolloin hänen toimintatapansa vaikuttavat läpi tutkimusprosessin. Lukijan on pystyttävä seuraaman ja arvioimaan tutkimuksen kulkua itse.

Laadullisessa tutkimuksessa ei sinänsä ole ennakko-oletuksia tutkimuksen tuloksista, sillä tutki-muksen tarkoituksena ei ole hypoteesien tai teorian testaus. Tarkoituksena on pikemminkin hypo-teesien keksiminen, ei niiden todistaminen. Arvaukset siitä, mitä analyysissä voi ilmetä ovat sen sijaan sallittuja, kun niiden avulla avataan uusia näkökulmia sen sijaan, että vahvistetaan jo

tiedet-tyä. Aineistosta oppiminen vaatii, että tutkimuskohteesta muodostetut ennakko-oletukset tehdään itselle tietoisiksi ja siten huomioidaan tutkimuksen esioletuksina (Eskola & Suoranta, 2008).

Tässä tutkimuksessa esioletukset pohjautuivat sekä aikaisempiin katsauksiin ja tutkimuksiin koulu- ja opintopsykologin työnkuvasta että opintopsykologien tätä tutkimusta varten piirtämiin yhteistyö-verkostokarttoihin, sekä haastateltavien valikoitumiseen. Näiden perusteella oletin ensinnäkin, että suora asiakastyö nousee vahvasti esille yhteistyökumppanien haastatteluissa. Toisaalta haastatelta-vat edustahaastatelta-vat pääosin opintopsykologin yhteistyötahoja erilaisissa kehittämishankkeissa ja työryh-missä, joten oletin myös kehittämistoiminnan ja konsultaation olevan tärkeitä haastateltavien näkö-kulmasta. Haastateltavilla oli myös mahdollisuus pohtia haastattelukysymyksiä ennen ryhmäkes-kusteluja. Lisäksi haastattelukutsusta ilmeni että kiinnostuksen kohteena ovat nimenomaan yhteisis-sä kehittämishankkeissa ja työryhmisyhteisis-sä olevien näkemykset opintopsykologin työstä.

Tutkimuskäytänteiden ensimmäisenä haasteena näyttäytyi tulosten siirrettävyys ja yleistettävyys.

Opintopsykologin työ ja sille asetetut vaatimukset ja odotukset voivat painottua eri korkeakouluissa eri tavoin samoin kuin opintopsykologin ammatillisten ja henkilökohtaisten erityisominaisuuksien mukaan. Siksi tämän tutkimuksen tulokset eivät sellaisenaan kuvasta kaikkien yliopistojen ja mui-den korkeakoulujen opintopsykologitoimintaa. Tutkimuksen siirrettävyyteen vaikuttaa myös se että, haastateltaviksi valikoitui sellaisia henkilöitä, jotka yhteistyönsä pohjalta tunsivat opintopsykologi-toimintaa melko hyvin ja olivat kiinnostuneita aiheesta. He työskentelivät yhteistyössä opintopsyko-login kanssa samoissa työryhmissä ja kehittämishankkeissa, joten tuloksissa heidän näkemyksensä työn näistä puolista saattoivat korostua.

Alasuutarin (2011) mukaan laadullinen analyysi on paikallista selittämistä ja erityisilmiöön keskit-tymistä, jolloin yleistettävyyttä merkittävämpää on tutkimuskohteen suhteuttaminen laajempaan ilmiöön. Tässä tutkimuksessa saatuja tuloksia on pyritty suhteuttamaan ja vertaamaan aikaisempaan tutkimukseen koulupsykologiasta ja työterveyspsykologiasta aikaisemman tiedon puuttuessa opin-topsykologian osalta. Lisäksi aineiston tulkinnan syvyyttä voidaan pitää laadullisessa tutkimukses-sa yleistettävyyttä tärkeämpänä (Eskola & Suoranta, 2008).

Analyysin tulkinnan syvyyttä pyrittiin vahvistamaan tarkastelemalla aineistoa moneen otteeseen ja tarkentamalla analyysiä yhä selkeämmäksi. Analyysivaiheessa aineistoa tarkasteltiin tutkimusky-symysten pohjalta oleellisten ilmaisujen kautta. Eri kaupunkien haastatteluja vertailtiin ja niiden välillä löydettiin runsaasti samankaltaisia teemoja, jotka nousivat esiin kaikissa haastatteluissa.