Psalmit – kristityn rukouskirja

Jukka Norvannon käsityksessä rukouksesta Psalmien kirja on varsin keskeisellä sijalla. Hänen Raamattu elämään -kirjasarjan teoksessa Katumuksen ja kiitoksen

199 Luther 1995, 11s. Teologit esittelevät useita keskiaikaisia hengellisen elämän ohjauksen malleja nelipunoksisen seppeleen esikuvina. Esim. Mikkola kirjoittaa kirjan esipuheessa että keskiaikainen teologi Hugo St. Viktorialainen (k. 1141) jäsensi meditaation seuraavasti: ”lectio (lukeminen) – meditatio (mietiskely) – oratio (rukous) – operatio (toiminta) – contemplatio (sisäinen katselu).

lauluja käsitellään Psalmit 1–59. Tuossa teoksessa on myös johdanto koko Psalmien kirjaan. Johdannossaan Norvanto käy läpi eri psalmien historiaa kertomalla siitä, että osassa psalmeja tiedämme niiden kirjoittajat ja jopa yksityiskohtaisesti tilanteen, mihin joku tietty psalmi oli alun perin kirjoitettu. Toisten psalmien kohdalla taas kirjoittaja tai tilanne, tai kumpikaan niistä ei välity Raamatun nykylukijalle.

Norvanto jatkaa kertomalla psalmien rakenteesta; niin aakkoselliset psalmit kuin vaikkapa suomalaisille Kalevalan kautta aukeava Psalmien kirjassa esiintyvä parallelismi saavat myös oman osansa johdannossa. Psalmien kirjan yleisestä rakenteesta Norvanto selittää, kuinka heprealaisessa Raamatussa psalmit jaetaan viiteen kirjaan ja kuinka tuo ryhmittely ei ole aiheiden mukainen. Toistensa vieressä olevat psalmit saattavat puhua aivan eri asioista. Psalmien käyttötarkoituksesta puhuttaessa Norvanto toteaa, että ainakin osa psalmeista palveli jo vanhatestamentillisen ajan jumalanpalvelusten virsikirjoina ja kuinka osa niistä kirjoitettiin alun alkujaankin tuohon tarkoitukseen. Norvanto muistuttaa lukijaa, että itse psalmi sanana tarkoittaakin laulua, jota esitetään soitinten säestyksellä. Tästä jumalanpalveluskäytön syystä monet psalmit myös sisältävät soitto-ohjeita, millaisilla instrumenteilla niitä tulisi säestää. Norvanto kuljettaa psalmien jumalapalveluskäytön alkuseurakunnan kautta meidän päiviimme. Hän korostaa, että myös Uuden testamentin ajan kristityt käyttivät psalmeja laulettuina jumalanpalveluksissa. Meidän aikaamme asti tämä juutalais-kristillinen tapa on periytynyt niin, että osa edelleenkin laulettavista virsistä ja hengellisistä lauluista on syntynyt psalmien tekstien pohjalta. Psalmien sisällöstä Norvanto kertoo, kuinka eri psalmien kirjoittajat ovat kokeneet monia toisistaan hyvin erilaisia elämäntilanteita, jotka ovat nostattaneet esiin toisistaan suuresti eriäviä rukouksia. Sisältönsä puolesta Norvanto jaottelee psalmit katumus-, valitus-, kiitos-, ylistys-, pyyntö- ja sapattirukouksiin.²⁰⁰

Edellä näimme kuinka Norvanto kuvaa Psalmien kirjaa monien erilaisten määritelmien ja jaotteluiden kautta. Norvannon ajattelussa kaikkien jaotteluiden yläpuolella on kuitenkin rukous. Hänen mukaansa Psalmit ovat enemmän kuin kirja rukouksesta. Tahtoisin rukoilla, mutta… kirjassaan Norvanto kirjoittaa, että koko

200 Norvanto RE23, 9-16.

”Psalmien kirja on oikeastaan yhtäjaksoista rukousta.”²⁰¹ Katumuksen ja kiitoksen lauluja -teoksen johdanto taas määrittelee Psalmien kirjan seuraavasti:

”Psalmien kirja on kokoelma runoja ja ylistyslauluja, joissa tärkeällä sijalla on rukoilijan (runoilijan) käsitys Jumalasta, jota hän rukoilee ja palvoo. Yksi ero esimerkiksi profeetallisten kirjojen välillä onkin siinä, että jälkimmäisissä Jumala yleensä puhuu ihmisille, kun taas Psalmeissa ihmiset purkavat sisintään Jumalalle. Niinpä Psalmit voivat olla hyvinkin subjektiivisia, ja ne välittävätkin mielenilmaisuja laidasta laitaan. Psalmeissa näkyy niin ahdistuksen tuomaa epävarmuutta ja syvää katumusta kuin voimakkaita vihastumisen ilmaisuja ja rempseätä Jumalan ylistämistäkin. Mutta Psalmit kuvaavat myös sitä lohdutusta, jota Jumalan ihminen on kokenut Jumalansa lähellä.”²⁰²

Norvanto jatkaa muistuttamalla siitä, että läheskään aina rukoilija ei löydä sanoja, joilla voisi esittää asiansa Jumalalle. Silloin Psalmit tulevat rukoilija avuksi. Ne antavat sanat, joilla ihminen pystyy puhumaan ja rukoilemaan asiansa Jumalalle.

Väitteensä tueksi Norvanto lainaa kirkkoisä Athanasiusta, joka eläessään 300-luvulla kuvasi Psalmeja seuraavasti:

”Tässä kirjassa näet kuvattuna ihmisen koko elämän, sieluntunnelmat ja ajatusten liikkeet. Jos tunnet katumusta, jos ahdistukset ja kiusaukset ovat sinua kohdanneet, jos olet kärsinyt vaivaa tai joutunut hätään – kaikkiin tapauksiin saat tästä kirjasta opetusta. Psalmit antavat sinulle sanat, joilla voit esittää asiasi Jumalalle.”²⁰³

Kun rukoilija tulee tilanteeseen, jossa hän ei tiedä mitä ja miten rukoilla, Norvanto kehottaa siis rohkeasti ottamaan psalmien sanat käyttöön. Lainaamalla kirkkoisä Athanasiusta psalmien rukouskäytön esimerkkinä Norvanto liittyy kristikunnan perinteeseen, joka oli myös hyvin läheistä Lutherin ajattelulle rukouksen suhteesta psalmeihin. Juntunen kirjoittaa reformaattorin pitäneen psalmien käyttöä rukoilijan omina rukouksina varsin merkittävänä:

”Tärkeää Lutherille oli psalmien rukoilu omina rukouksina. Tässä hän liittyi vanhaan luostariperinteeseen. Luostarielämähän koostuu pitkälti

201 Norvanto TRM, 22s.

202 Norvanto RE23, 9.

203 Norvanto RE23, 9. Athanasiuksen lainaus Wirén (1942, 254), Kun hän avasi kirjan. Raamatun kirjojen synty, sisällys ja johtavat aatteet. Helsinki.

juuri psalmien laulamisesta ja rukoilusta hetkipalveluksissa.

Tarkoituksena oli ja on, että rukoilija eläytyy psalminkirjoittajien sanoihin ja tunteisiin. Psalmit ovat ikään kuin esimerkkisanoja ja tuntemuksia siitä, mitä uskova kokee sisäisessä elämässään Jumalan edessä. Ihminen ei itse aina tiedä, mitä hänelle Jumalan edessä kuuluu.

Psalmeissa hänelle on annettu valmiiksi tunteet tunnettaviksi ja sanat sanottaviksi. Niissä hän löytää sen, kuka hän on ja mitä hänelle Jumalan edessä kuuluu. On ilon psalmeja, synnin tunnustuksen psalmeja, valitusta hädässä, psalmeja siitä, miten vaikeaa on uskoa, kun jumalattomilla menee hyvin ja minulla näin huonosti, luomakunnan kauneuden ihmettelyä jne.”²⁰⁴

Juntusen mukaan Lutherin periaatteet käyttää Psalmeja rukouksina liittyvät siis luostariperinteeseen ja siellä elämää rytmittäneisiin hetkipalveluksiin. Noissa palveluksissa psalmien laulun ja rukoilemisen kautta oli tarkoitus eläytyä psalminkirjoittajien sanoihin, kokemuksiin ja tunteisiin. Norvanto ajattelee hyvin samankaltaisesti kuin Lutherkin Psalmien käyttömahdollisuuksista sekä hyödyllisyydestä. Norvannon mukaan kauan sitten eläneiden Jumalan ihmisten elämänkokemukset tulevat meidän avuksemme. Norvanto korostaa, että kun Jumala on sallinut omiensa vuosisatojen varrella kohdata erilaisia, niin iloisia kuin ahdistaviakin asioita, nämä tapahtumat eivät ole olleet sattumaa. Niiden kautta Jumalan ihmiset ovat yhtäältä oppineet tuntemaan paremmin itseänsä, mutta myös löytäneet Jumalan johdatuksessa sanoja kuvaamaan elämäntilannettaan. Norvanto rohkaisee meitä käyttämään noita ennen meitä eläneiden pyhien kokemuksia omina rukouksinamme. Kun omana aikanamme luemme kauan ennen meitä eläneiden rukoilijoiden tuntoja, heidän sanansa ja rukouksensa hoitavat meitä. ”Oma tuskamme, jos kohta ilommekin, löytää sellaisia ilmenemiskeinoja, joita emme olisi itse ehkä edes uskaltaneet tulla sanoneeksi.”²⁰⁵

Juntunen kirjoittaa, että pöytäpuheissaan Luther vertasi omaa ja työtoverinsa Philipp Melcanchtonin tapaa käyttää psalmeja. Luther arvelee, että suurin syy hänen ja Melanchthonin uskonelämän erilaisuudesta johtuu siitä, miten he rukoilevat joutuessaan hätään. Luther sanoo Melanchthonin olevan uskossaan vähäverinen ja

204 Juntunen 2005, 74.

205 Norvanto RE23, 9s.

arka ja rukoilevan hädässä omin sanoin, kun taas Luther kertoo rukoilevansa psalmien valmiita sanoja käyttäen. Luther sanoi huutavansa hätäänsä niillä sanoilla, jotka Jumala oli aiemmille hätään joutuneille uskovilleen opettanut. Juntusen mukaan Luther ajatteli, että nuo valmiit sanat ”olivat voimakkaampia ja vaikuttavampia kuin Philipin omat sanat.”²⁰⁶ Norvanto antaa hyvin samanlaisen ohjeen lukijalleen Psalmien kirjaa selittävän teoksensa johdannossa. Hän pohtii kysymystä, mistä löytää sanat voimalliseen rukoukseen, jonka Jumala kuulee. Jos emme hädässämme tiedä mitä rukoilla, Norvanto neuvoo meitä seuraavasti:

”Silloin kauan sitten eläneiden Jumalan ihmisten kokemukset tulevat avuksemme. He ovat Jumalan johdatuksessa löytäneet sanoja kuvaamaan elämäntilannetta, ja kun me teemme niistä samoista sanoista omia rukouksiamme, me itse asiassa annamme Jumalalle takaisin hänen omat sanansa. Ja niitä hän ei voi olla kuulematta.”²⁰⁷ Norvannon ajattelussa ei voi olla näkemättä vaikutuksia Lutherin kirjoituksista.

Vaikkei Norvanto lähdekään vertaamaan reformaattorin tavoin omaa tai kenenkään muun uskoa suhteessa henkilökohtaisiin rukouksen tapoihinsa, hänen ohjeensa psalmien ja yleensäkin Jumalan sanan käytöstä rukouksina ovat läheistä sukua Lutherin ajattelulle. Kuten Luther pöytäpuheissaan kehottaa ottamaan Jumalan sanan eri osia käyttöön rukouksina, Norvanto kutsuu lukijaansa avaamaan Raamatun ja ottamaan sieltä sanat, joita käyttää rukouksessa. Siinä missä Luther toteaa valmiiden Raamatun sanojen rukousten olevan voimakkaampia, kuin omilla sanoilla rukoiltujen rukousten, Norvanto lupaa että palauttaessamme Jumalalle hänen omat sanansa, hän ei voi olla niitä kuulematta. Psalmien käytön tärkeys ja hyödyllisyys omina rukouksina on eksplisiittisesti esillä Norvannon ajattelussa. Edellä lainatun mukaisesti kerran jo asian esitettyään hän palaa siihen vain neljä sivua myöhemmin:

”Psalmit on rukouskirja. Eri elämäntilanteet nostattavat esiin erilaisia rukouksia. Niinpä Psalmit sisältävät katumus-, valitus-, kiitos-, ylistys-,

206 Juntunen 2005, 74. Vainio (2008, 108) mainitsee samasta Lutherin pöytäpuheissa esiintyvästä oman uskonsa vertailusta Melanchtonin uskoon. Vainion mukaan Luther kirjoitti käyttävänsä Isä meidän -rukouksen ja psalmien lisäksi myös muita Raamatun tekstejä rukouksinaan. Näin ollen Luther ei verrannut vain psalmien käyttöä, vaan laajemmin Jumalan sanan käyttämistä rukouksina, Melanchtonin tapaan rukoilla omilla sanoilla.

207 Norvanto RE23, 9.

pyyntö- ja sapattirukouksia. Jo tässä vaiheessa tahdon korostaa sitä, että sinun kannattaa tehdä Psalmien kirjasta myös omia rukouksiasi tai laulujasi poimimalla esimerkiksi eri psalmeista sellaisia lauseita tai kohtia, jotka kuvaavat juuri senhetkistä suhdettasi Jumalaan. Näin valmiit sanat tulevat avuksesi, ja sitä paitsi näin saadut kokonaisuudet ovat myös raamatullisia ja rakentavat muitakin. ”²⁰⁸

Edellä olemme nähneet Norvannon korostavan rukouksen teemaa, joka kulkee läpi koko Psalmien kirjan. Vaikka Norvannon ajattelussa Psalmien keskeinen sisältö on rukous, tärkeimmän asian arvoa se ei kuitenkaan saa. Hänen mukaansa ehkä tärkeintä koko Psalmien kirjassa on se, että on kyllästetty Kristuksella:

”Edellä jo totesin, että Psalmit kuvaavat mitä moninaisimpia ihmiselämän tuntoja. Sen Psalmien kirja tekee paremmin kuin mikään muu yksittäinen Raamatun kirja: Siinä lauletaan sodista, Jumalan palvomisesta, synnistä, armosta, viisaudesta, pahuudesta, tuomiosta, vanhurskaudesta ja mikä ehkä tärkeintä: Messiaan tulemisesta.

Nämä lähtökohdat ovat mitä ilmeisemmin saaneet aikaan sen, että Martti Luther on todennut seuraavaa: ’Minusta näyttää, että Pyhä Henki itse on tahtonut muodostaa lyhennetyn Raamatun, niin että se, jolla ei ole tilaisuutta lukea koko Raamattua, kuitenkin voisi tutustua melkein koko Raamatun sisällykseen, joka on tässä kerättynä pieneksi kirjaksi.’

Uskonpuhdistajan toteamus ei ole liioittelua. Vaikka Psalmit on kirjoitettu kauan ennen ajanlaskumme alkua, ne ovat siitä huolimatta täynnä Kristusta. Ne muodostavat jopa täydellisemmän kuvan Kristuksesta kuin evankeliumikirjat. Niissä saatetaan sanoa, että Jeesus meni vuorelle rukoilemaan, mutta Psalmeista voimme lukea, mitä hän rukoili. Evankeliumikirjat kertovat, että Jeesus naulittiin ristille, mutta Psalmit kertovat siitä, mitä hänen mielessään liikkui niinä tuskallisina hetkinä. Evankeliumikirjoista voimme lukea, että Jeesus astui taivaaseen, Psalmit taas jatkavat siitäkin eteenpäin ja kertovat, kuinka Jeesus istuutui siellä valtaistuimelleen.” ²⁰⁹

Norvannon teologinen lähtökohta nähdä Psalmit täynnä Kristusta johtaa hänen oman toteamuksensa mukaisesti Lutheriin. Norvanto lainaa perusteluissaan Lutherin ajatusta siitä, että reformaattorin rakastamaa Psalmien kirjaa voisi hyvin kutsua

208 Norvanto RE23, 13.

209 Norvanto RE23, 10s.

”Pikku-Raamatuksi”. Koko Raamatun sanoma on siis sisällytetty Psalmeihin.²¹⁰ Norvanto ei näe vain Psalmeja, vaan yleensäkin koko Vanhan Testamentin puhuvan Kristuksesta. Esimerkiksi käsitellessään Luukkaan evankeliumin viimeisen luvun tapahtumia (Lk. 24:44-47) Norvanto johtaa lukijan näkemään, että noissa jakeissa Luukas kirjoittaa Jeesuksen olevan Vanhan Testamentin kirjoitusten lupaama Messias, joka kuoli ja nousi kuolleista, ja että hänen valmistamansa syntien anteeksiantamus koskee koko ihmiskuntaa.²¹¹ Luther puolestaan käytti Raamatun kirjojen kanonisuuden määrittelyssä perusteena sitä, että ne ”ajavat Kristusta”.

Reformaattorin mukaan Raamatun kaanoniin oli selvästikin valittu sellaiset kirjat, jotka todistavat ja julistavat Kristuksesta. Toisaalta tämän logiikan kääntäen, kaanonin ulkopuolelle apokryfikirjoihin jäivät ne kirjat, jotka eivät tätä Kristuksesta todistamisen periaatetta täyttäneet.²¹²

Norvannon käsitys Kristuksesta Psalmien kirjan keskiössä ei ole sinänsä ainoastaan Lutherin teologiaa. Vaikka Luther olikin törmäyskurssilla monessa asiassa Rooman kirkon kanssa, varsinaisesti Kristuksen rooli Psalmeissa tai Raamatun asema ja luonne yleensäkään ei ollut kiistan aiheena.²¹³ Nähdessään Kristuksen Psalmien keskiössä Norvanto on Raamatun ymmärryksen jatkumolla, joka johtaa Lutherin ja kirkkoisien kautta apostolisten isien kirjoituksiin jatkuen Uuden Testamentin kirjoittajien ymmärrykseen saakka. Åbo Akademin Vanhan testamentin eksegetiikan professori Antti Laato kirjoittaa teoksessaan Kristus Psalmeissa, kuinka apostoliset isät seurasivat Uuden testamentin kristologisia tulkintoja psalmeista. Evankeliumien

210 Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, http://sley.fi/luennot/Raamattu/Vt/Vanhan_testamentin _yleisluennot/Job18-Ps15-A.htm. Lutherin kuvaillaan pitäneen Psalmeja kaikkien rakkaimpana kirjana koko Raamatussa. Tärkein syy tähän oli Psalmien kirjan selkeät ennustukset Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta sekä se, että psalmien kautta saamme katsoa Raamatun pyhiä suoraan sydämeen niin ilossa kuin tuskassakin. Tästä syystä saksalaisen Psalttarin esipuheessa hän sanoo, että Psalmien kirjaa voisi kutsua ”Pikku-Raamatuksi”.

211 Norvanto RE27, 168.

212 Vainio 2008, 102s. Raamatun kirjojen kanonisuuden testiksi tuli kysymys siitä, ajavatko ne Kristusta (Christum treiben) vaiko eivät.

213 Vainio 2008, 102s. Vainio kirjoittaa, että Lutherin kiista Rooman kirkon kanssa ei koskenut Raamatun asemaa tai luonnetta sinänsä, vaan lähinnä Raamatun tulkintaa. Uskonpuhdistajaa syytettiin subjektivistiseksi, omien päähänpistojensa mukaan Raamattua ylimielisesti tulkitsevaksi. Juuri tämänkaltaista subjektivismia ja loputtomia yksilöllisiä tulkintoja estämään Luther kehitti Raamatun tulkinnan mallin, jossa Kristus on Raamatun keskus ja Raamattua tulee tulkita Kristuksesta käsin.

Näin kanonisuuden ’Christum treiben’ (ajaa Kristusta) määritelmä ja Raamatun tulkinta Kristuksesta käsin liittyivät Lutherin ajattelussa toisiinsa.

kertomuksissa Jeesus viittaa psalmeihin ja niiden opetuksiin. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus kertoi opetuslapsilleen, mitä psalmeissa hänestä on ennustettu.

Esimerkiksi Luukkaan mukaan opetuslapset saivat suoraa psalmien teologian opetusta ylösnousseelta Jeesukselta.²¹⁴

Analyysin perusteella voidaan todeta, että Norvannon käsitykselle rukouksesta Psalmien kirjalla on hyvin keskeinen asema. Hänen mukaansa psalmien sanoissa Jumala on antanut omiensa purkaa tuntonsa rukouksiin. Noista rukouksista voimme tehdä omia rukouksia. Lisäksi Norvannon mukaan on merkille pantavaa Psalmien kirjan Kristus -keskeisyys, Lutherin sanoin psalmit ajavat Kristusta. Lisäksi Psalmien kirjasta Norvannon mukaan näemme jopa evankeliumejakin selvemmin esimerkiksi sen, mitä Kristus rukoili. Norvannon käsitys psalmeista ja niiden käytöstä rukouksina liittyy Lutheriin ja hänen kauttaan uskonpuhdistusta edeltäneeseen luostariperinteeseen jatkuen aina kirkkoisiin saakka. Tarkasteltuamme psalmeja siirrymme lopuksi tutkimaan Kultaista sääntöä suhteessa Norvannon käsitykseen rukouksesta.