3. Rukouksen sisältö
3.2. Nelipunoksinen seppele – tapa rukoilla
Uskonpuhdistaja Martti Luther kirjoitti aikanaan parturimestarilleen Peterille rukousoppaan, josta vuosisatojen aikana on tullut reformaattorin tunnetuin rukousopas.185 Tuossa Kuinka rukoilla, ystäväni -nimisessä oppaassaan Luther opettaa katekismusmeditaation menetelmäksi niin sanottua nelinkertaisen tai nelipunoksisen seppeleen menetelmää. Reformaattori kuvailee menetelmäänsä suhteessa dekalogin käskyihin seuraavasti:
”Mutta jos minulla on aikaa ja tilaisuus ennen Isä meidän –rukousta, teen samalla tavalla kymmenelle käskylle ja käsittelen ne käsky käskyltä vapautuakseni kokonaan rukoukseen (siinä määrin kuin se on mahdollista). Minä sidon jokaisen käskyn neljästä punoksesta seppeleeksi tällä tavalla:
Pidän kutakin käskyä ensinnäkin opetuksena – mitä käsky itse asiassa onkin – ja mietiskelen, mitä Jumala, meidän Herramme siinä minulta niin vakavasti vaatii. Toiseksi kiitän käskyn perusteella. Kolmanneksi ripittäydyn ja neljänneksi rukoilen.”186
183 Soini 2015, timosoini.fi/?s=katolilainen.
184 Katolinen katekismus 2005, 664.
185 Vainio 2008, 106.
186 Luther 1995, 28.
Selityksensä jälkeen Luther käsittelee jokaisen dekalogin käskyn tuon nelinkertaisen seppeleen tavoin. Mikkolan mukaan Luther opetti käyttämään tätä menetelmää niin Kymmenen käskyn kuin uskontunnustuksen, mutta mahdollisesti myös psalmien ja yleensäkin Raamatunlauseiden mietiskelyyn.187 Itse rukousoppaassa Luther kirjoittaa: ”Jos jollakin on nyt ylimääräistä aikaa tai hän on muuten halukas, hän voi tehdä uskontunnustuksestakin neljästä punoksesta sidottavan seppeleen.”188 Tämän tutkimuksen kannalta keskeistä on kuitenkin Norvannon valinta ottaa reformaattorin opetus nelinkertaista seppeleestä käyttöön Isä meidän -rukouksen yhteydessä.
Huomionarvoiseksi asian tekee se, että Norvanto perustaa Isä meidän -rukousta käsittelevän Tahtoisin rukoilla: Isä meidän -kirjansa reformaattorin nelinkertaisen seppeleen pohjalle. Kirjan alussa Norvanto kirjoittaa:
”Itselleni on ollut suureksi avuksi käyttää samaa menetelmää, jota jo uskonpuhdistaja Martti Luther kertoi käyttävänsä. Opastaessaan aikoinaan parturimestariaan rukoilemaan hän antoi samalla myös meille jälkipolville syvällisen oivalluksen Isä meidän -rukouksen avaamaan maailmaan. Luther sanoi käyttävänsä menetelmää, jota hän kutsui nelinkertaiseksi seppeleeksi. Sen avulla hän rukoili Isä meidän -rukouksen lisäksi myös käskyjä. Tämän kirjasen ohjeet nousevat hänen ajatuksistaan.”189
Norvanto jatkaa selittämästä reformaattorin opettamaa nelinkertaisen seppeleen periaatetta suhteessa koko seuraavasti:
”Nelinkertaisen seppeleen menetelmässä jokaista Isä meidän -rukouksen pyyntöä lähestytään neljän apukysymyksen avulla.
Ensimmäiseksi on kysyttävä, mitä sanat opettavat Jumalasta ja hänen tahdostaan.
Toiseksi tulee kiitos Jumalalle siitä, että hän on kertonut tällä tavalla itsestään ja kehottanut rukoilemaan juuri tätä asiaa.
Kolmantena tulee synnintunnustus. Rukoilija tunnustaa Jumalalle, ettei ole osannut elää niin, että tässä asiassa Jumalan tahto olisi toteutunut hänen elämässään.
187 Mikkola 1995, 7.
188 Luther 2995, 42s.
189 Norvanto TRI, 9.
Neljäntenä on rukous, jossa pyydetään, että jatkossa Jumalan tahto tapahtuisi tässä asiassa paremmin rukoilijan elämässä.”190 Saatuaan nelinkertaisen seppeleen neljä kysymystä ja niiden periaatteet esiteltyä, Norvanto siirtyy kirjoittamaan kuinka noiden apukysymysten kanssa tulisi toimia rukouselämässä. Käytännössä loppuosan TRI -kirjastansa Norvanto käyttää Isä meidän -rukouksen seitsemän pyynnön käsittelyyn nelinkertaisen seppeleen kysymysten avulla.
Käytännössä Norvanto käsittelee Isä meidän -rukouksen pyynnöt samankaltaisesti, kuin Luther aikoinaan käsitteli rukousoppaassaan dekalogin käskyt.191 Koska molemmat
190 Norvanto TRI, 9-10.
191 Seuraavassa vertaan miten Luther ja Norvanto käyttävät rukouosoppaissaan nelinkertaista seppelettä. Lutherin lainaukset koskevat dekalogin ensimmäisen ”Minä olen Herra sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia” –käskyn käsittelyä. (Luther 1995, 28s.) Norvannon lainaukset puolestaan ovat Isä meidän -rukouksen ensimmäisen ”Pyhitetty olkoon sinun nimesi” -pyynnön tutkimista. (Norvanto TRI, 13-15.)
Luther aloittaa nelinkertaisen seppeleen nelinkertaisen seppeleen käytön kirjoittamalla ensimmäisen käskyn opettavan hänelle seuraavasti: ”Tässä mietiskelen ensinnäkin, että Jumala vaatii minulta ja opettaa minulle sydämen luottamusta häneen kaikissa asioissa sekä sitä hänen jaloa totuuttaan, että hän tahtoo olla minun Jumalani… eikä sydämeni saa rakentaa ja luottaa minkään muun varaan, olkoon se omaisuutta, kunniaa, valtaa, pyhyyttä tai mitä tahansa luotua.” (Luther 1995, 28.)
Norvanto puolestaan avaa Isä meidän -rukouksen ensimmäisen ”Pyhitetty olkoon sinun nimesi” -pyynnön seuraavasti: ”Ensinnäkin huomio kiinnittyy siihen, ettei ihmisestä ja hänen tarpeistaan puhuta vielä mitään. Rukoilija viedään aluksi katselemaan Jumalan pyhyyttä… Rukous vie minut pohtimaan tuleeko kaikki se, mitä Jumala on ja tekee, pyhitetyksi myös omassa elämässäni ja asenteissani.” (Norvanto TRI, 13s.)
Luther jatkaa toisella kysymyksellä kiittäen Jumalaa ”hänen pohjattomasta laupeudestaan, että hän laskeutuu… Jumalakseni ottaakseen minut omakseen ja tahtoo olla kaikessa hädässä lohtuni, turvani, apuni ja voimani. Tokihan me köyhät, sokeat ihmiset olemme muuten etsineet niin monelaisia Jumalia ja joutuisimme vieläkin etsimään, jos hän ei itse antaisi kuulla…että tahtoo olla Jumalamme.” (Luther 1995, 28s.)
Norvanto kirjoittaa että ”toisen kohdan mukaisesti kiitämme Jumalaa siitä, että hän on tällä tavalla vienyt ajatuksemme siihen mikä on tärkeintä. Hän tahtoo siunata minun ja läheisteni elämää auttamalla minua näkemään, ettei oman kunniani etsintä olekaan tässä maailmassa tärkeintä.”
(Norvanto TRI, 14.)
Kolmanneksi uskonpuhdistaja kirjoittaa tunnustavansa syntinsä ”kun olen halveksinut niin häpeällisesti tuota kaunista oppia ja jaloa lahjaa… ja kiihottanut hänen vihaansa suunnattomasti lukemattomilla epäjumalanpalveluksillani.” (Luther 1995, 29.)
Norvanto taas tunnustaa: ”olen etsinyt omaa kunniaani enemmän kuin Jumalan kunniaa. Olen lähtenyt liikkeelle toimissani ja ajatuksissani omista tarpeistani enkä Jumalan pyhyyden etsimisestä.” (Norvanto TRI, 14.)
Neljänneksi Luther rukoilee: ”Oi Jumalani ja Herrani, auta minua armollasi, että oppisin ja ymmärtäisin tämän käskysi joka päivä yhä paremmin ja toimisin sen mukaan sydämen luottamuksella.” (Luther 1995, 29.)
käyttävät samaa nelinkertaista menetelmää, ei samankaltaisuus ole yllättävää vaan pikemminkin luonnollista. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että Norvanto päättää kirjoittaa oman Isä meidän -rukousta käsittelevän rukousoppaansa reformaattorin meditaation pohjalle.
Tätä tutkimusta tehdessä kahlasin läpi suuren määrän rukousta käsittelevää kirjallisuutta. Tutkin luonnollisesti akateemisia kirjoja, mutta myös hartauskirjallisuutta keskittyen erityisesti Isä meidän -rukousta käsitteleviin teoksiin.192 Lutherin nelinkertainen seppele on tunnettu akateemisissa kirjoituksissa puhuttaessa reformaattorin käsityksestä rukouksesta. Tämän tutkimuksen kirjallisuutena käytettyjen suomalaisten Luther-tutkijoiden teoksissa voi tuon tuostakin törmätä nelinkertaiseen seppeleeseen. Eikä seppeleen merkityksen korostaminen rajoitu vain suomalaiseen Luther-tutkimukseen. Esimerkiksi Oxfordin yliopiston professori ja eräs aikamme merkittävimmistä teologeista Alister McGrath kuvailee Lutherin seppeleen vaikutusta protestanttiselle teologialle ja rukouselämälle erittäin keskeiseksi. McGrath kirjoittaa vaikutuksen olleen erittäin merkittävä Lutherin aikalaisille varhaisille protestanteille ja jatkuneen läpi protestantismin vuosisatojen historian.193 On jokseenkin yllättävää, että tullessamme akateemisesta maailmasta käytännön hartauskirjallisuuden pariin nelinkertainen seppele ei olekaan enää niin yleinen.194 Mielenkiintoinen huomio on se, että kaikista lukemistani
Norvanto rukoilee neljänneksi, että ”Jumala jatkossa auttaisi minua ja koko kristikuntaa toimimaan niin, että Jumalan kunnian etsintä olisi mielessämme ensimmäisenä, niin ettemme elämällämme loukkaisi hänen nimensä pyhyyttä.” (Norvanto TRI, 14s.)
192 Tutkielman lopussa olevaan kirjallisuusluetteloon on kirjattu vain ne teokset, joihin on viitattu tässä tutkimuksessa ja joilla oli keskeistä merkitystä tutkielmalle.
193 McGrath 1999, 87-88. McGrath kirjoittaa Lutherin Kuinka rukoilla ystäväni -rukousoppaan olevan hyvä esimerkki siitä, miten tärkeänä varhaiset protestantit pitivät Raamattua: ”An excellent illustration of the importance of the Bible for early Protestant spirituality is to be found in Martin Luther’s 1535 work A Simple Way to Pray.” Seuraavaksi McGrath käy läpi nelipunoksisen seppeleen ja toteaa Raamattumeditaatioon olleen osa uskonpuhdistuksen aikaista teologiaa. Lisäksi hän toteaa sen vaikutusten näkyvän käytännössä kaikilla protestantisimin aikakausilla: ”The importance of meditating on biblical passages was thus firmly establised within the Protestant spiritual tradition from its earliest phases. The principle can be illustrated from virtually any period of Protestant spirituality.”
194 Juntunen 2005, 71s. Juntunen käsittelee nelinkertaista seppelettä kansantajuisesti Pipliaseuran kirjassa Herra, opeta meitä rukoilemaan (M. Asikainen toim.). Kirja on artikkelikokoelma tuoreen evankelitutkimuksen löytöjä, josta on jätetty pois tieteellistä tekstiä. Muina esimerkkeinä laajemmalle lukijakunnalle suunnatusta kirjallisuudesta, jossa seppelettä käsitellään voi mainita Vainion kirjan
kirjoista Norvannon TRI-kirjan lisäksi vain yhdessä puhutaan seppeleen käytöstä eksplisiittisesti Isä meidän -rukouksen yhteydessä. Boris Salon kirjassa Unohdettu aarre hän antaa yli kaksikymmentä soveltamisehdotusta, kuinka päästä osalliseksi Lutherin katekismuksen sisällöstä. Näistä viisitoista koskettaa eri tavoin Isä meidän -rukousta. Yhtenä soveltamisehdotuksena Salolla on sekä kymmenelle käskylle, uskontunnustukselle ja Isä meidän -rukoukselle nelinkertaisen seppeleen mukainen ohje:
”Tutki käskyjä, uskontunnustusta ja Isä meidän -rukousta, löydä niiden antama opetus, kiitä Jumalaa niiden ilmaisemista lahjoista, rukoile anteeksiantamusta ja rukoile sen mukaisesti, mitä käskyt, uskontunnustus ja Isä meidän -rukous sanovat.”195
Salo kirjoittaa, ettei hän tiedä Norvannon ja oman kirjansa lisäksi yhtään toista teosta, jossa nelinkertaisen seppeleen periaatetta sovellettaisiin Isä meidän -rukouksen kanssa käytettäväksi. Hän jatkaa kertoen Lutherin kirjoitusten inspiroineen häntä lisäämään nelinkertaisen seppeleen periaatteet Isä meidän -rukouksen kanssa käytettäväksi.
Tutkisteltaessa laajemmin reformaattorin teologiaa ja hänen käsitystään rukouksesta Salon mielestä Lutherin teologiasta on kirjoitettu paljon teoreettisella tasolla mutta vähemmän käytännön sovellusten tasolla.196 Vainion vuonna 2003 toimittamassa Johdatus luterilaisen spiritualiteetin teologiaan -kirjan esipuheessa hän kertoo professori Mannermaan esittäneen juuri ennen eläkkeelle siirtymistään kysymyksen:
”Mitä oikein tapahtui luterilaiselle spiritualiteetille?”197 Vainion toimittaman kirjan voi omalta osaltaan katsoa olevan vastaamassa edellä mainittuun kysymykseen. Kirjan ensimmäinen luku on jo otsikointiaan myöten aivan perustavaa laatua: ”Onko olemassa luterilaista spiritualiteettia?”198 Norvannon vuonna 2010 kirjoittama TRI-kirjan ajoitus on tästä syystä mielenkiintoinen. Hänen kirjansa osuu aikaan, jolloin suomalaisen
Luther (2008) ja Juntusen artikkelin ’Laki ja evankeliumi’ Vainon toimittamassa Johdatus luterilaisen spiritualiteetin teologiaan -kirjassa (2003).
195 Salo 2007, 133.
196 Salo 2016, Kysymys Lutherin nelipunoksisesta seppeleestä. Salo kirjoittaa sähköpostiviestissään Lutherin teologiasta kirjoitetun käytännöllisten sovellusten ja teoreettisempien tekstien välisestä suhteesta mm. ”Utifrån mina erfarenheter så har mycken god teologi skrivits om Luther, men mest på det teoretiska planet, inte så mycket praktisk tillämpning.”
197 Vainio 2003, 7.
198 Raunio 2003, 11-36.
Luther-tutkimuksen parissa ollaan ikään kuin herätty etsimään uudelleen luterilaisen spiritualiteetin juuria. Norvanto ei kuitenkaan ole käyttänyt suomalaista nykytutkimusta Lutherista omiin teoksiinsa. Jäämmekin pohtimaan onko Suomessa käyty teologinen keskustelu luterilaisesta spiritualiteetista vaikuttanut hänen ajatusmaailmaansa, vai onko hän vain löytänyt nelipunoksisen seppeleen Lutherin teoksista ja mieltynyt siihen.
Tämän tutkimuksen puitteissa ei valitettavasti ole mahdollista mennä syvemmälle luterilaisen spiritualiteetin menneisyyden ja nykytilan tutkimiseen. Tyydymme toteamaan, että Lutherin nelipunoksisen seppeleen jaottelu ei ole sattumanvarainen. Sen takana on toisaalta kirkon perinteestä nousevia mutta myös reformaattorin omaan teologiaan pohjautuvia periaatteita. Lutherin seppeleen nelijakoa (opetus – kiitos – katumus – rukous) voi verrata häntä edeltäneiden keskiaikaisten teologien hengellisen elämän ohjauksen malleihin.199
Tämän analyysin pohjalta voidaan todeta, että käyttäessään nelinkertaista seppelettä Norvanto liittyy Lutherin kautta myös keskiaikaiseen Raamatun meditaatioon.
Toisaalta hänen kirjansa on ajankohtainen suomalaisen luterilaisuuden spiritualiteetin keskustelussa; hänen kirjansa tarjoaa kansantajuisen mallin rikastuttamaan suomalaisten kristittyjen rukouselämää. Luvun lopuksi voisikin todeta, että kuten Luther aikanaan kirjoitti rukousoppaan ystävälleen ja parturimestarilleen, Norvannon voi ikään kuin katsoa kirjoittaneen rukousoppaan radio-ohjelmiensa kuuntelijoille.
Tulevina vuosina näemme, kuinka suosituksi Norvannon rukousopas muodostuu ja millaisen jäljen nelinkertaisen seppeleen mallin esittely piirtää suomalaisen luterilaisen spiritualiteetin maisemaan.