Kultainen sääntö – rukous toisten puolesta

Norvanto kirjoittaa Kultaisen säännön olevan Raamatun tunnetuimpia ja lainatuimpia kohtia, jota ihastelevat kristittyjen lisäksi monet muidenkin uskontojen edustajat.²¹⁵ Sääntö on kirjattu kahdessa evankeliumissa. Matteuksen evankeliumissa se on Vuorisaarnan yhteydessä ja Luukkaan evankeliumissa niin sanotun Kenttäsaarnan osana (Mt 7:12, Lk 6:31). Luukkaan osiota käsitellessään Norvanto vertaa muidenkin ajattelijoiden opettaneen jotain vastaavaa. Esimerkiksi kiinalainen Konfutse on aikoinaan antanut ohjeeksi ”Älä tee toisille sitä, mitä et tahdo itsellesi tehtävän.”

Juutalaisuudessa merkittävä rabbi Hillel taas on sanonut: ”Älä tee lähimmäisellesi mitään sellaista, mikä on vihattavaa itsellesi. Tämä on koko laki ja kaikki muu on sen

214 Laato 2011, 5-9. Laato lainaa kirjassaan Lk. 24:44 jaetta, jossa Jeesus sanoo opetuslapsilleen:

”Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu.”

215 Norvanto RE 4, 141.

selitystä.” Kuitenkin näiden opettajien ohjeiden ero Jeesuksen antamaan Kultaiseen sääntöön on selvä: heidän ohjeissaan pyritään tilanteeseen, jossa vältetään tiettyjä huonoja tekoja, kun taas Jeesus menee pidemmälle, pois passiivisuudesta. Jeesuksen opetuksen mukaan hänen seuraajiensa täytyy aktiivisesti etsiä ja ajatella, mihin kaikkeen lähimmäisemme voisivat tarvita meitä ja sitten toteuttaa sitä kaikkea käytännössä.²¹⁶ Tämä ero on määritelty usein siten, että edellistä, pahojen tekojen välttämistä, on kutsuttu negatiiviseksi, kun taas jälkimmäistä, Jeesuksen antamaa, positiiviseksi Kultaiseksi säännöksi.²¹⁷

Norvanto kirjoittaa joidenkin ajattelevan Kultaisen säännön tiivistävän koko Raamatun sanoman. Norvanto itse kuitenkin torjuu tämän näkemyksen. Hänen mukaansa Raamatun tärkein viesti on sanoma Jumalan Pojasta, joka tuli ihmiseksi antaen itsensä uhriksi ja avasi ylösnousemuksensa kautta syntisille tien taivaaseen.²¹⁸ Raunion mukaan Lutherin ajattelussa Kultainen sääntö kuitenkin tiivistää kristinuskon sanoman. Raunio on yksi edelläkävijöistä suomalaisessa nykytutkimuksessa Lutherista ja Kultaisesta säännöstä. Hänen mukaansa uskonpuhdistajan teologiassa Jumalan osoittama agape -rakkaus Kristuksen inkarnaatiossa ja lunastustyössä voidaan ymmärtää Kultaisen säännön täyttymyksenä, joka täytyy ymmärtää ristin teologian valossa.²¹⁹

Norvanto puolestaan jatkaa, ettei Raamatun tärkein viesti ole miten oppia elämään paremmin toisten ihmisten kanssa. Käyttäytymisohjeen sijaan Kultaista sääntöä tutkittaessa Norvanto kääntää katseemme rukoukseen. Hän huomauttaa, että Matteuksen kirjaamassa kohdassa Kultaista sääntöä edeltää lupaus, kuinka taivaallinen Isä kuulee lastensa rukoukset ja antaa varmasti näille sitä hyvää, mitä he anovat. Norvanto korostaa, että suomalaisesta vuoden 1992 Raamatun käännöksestä puuttuu Kultaisen säännön tärkein sana: ”sentähden”. Tuo sana löytyy vuoden 1938 käännöksessä, jossa jae 7:12 kuuluu seuraavasti: ”Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja

216 Norvanto RE26, 108s.

217 Raunio 1989, 117.

218 Norvanto RE4, 142.

219 Mannermaa 2010, 99. (Forsberg analysoi Mannermaan Kaksi rakkautta -kirjan englanninkielisen painoksen jälkipuheessa suomalaista nykytutkimusta Kultaisesta säännöstä.)

profeetat.”²²⁰ Sana sentähden liittää Kultaisen säännön Jumalan lupaukseen kuulla ja antaa lapsilleen kaikkea hyvää.²²¹

Norvanto pohtii siis säännön vastaavan kysymykseen, miten voi tietää, kuinka kohdata erilaisia ihmisiä. Hän päättelee Kultaisen säännön olevan paras löydettävissä oleva ohje tuohon kysymykseen. Jeesuksen ohje kehottaa meitä asettumaan toisen ihmisen sijaan. Meidän tulee miettiä, kuinka haluaisimme vastaavassa tilanteessa tulla kohdatuksi. Ymmärtäessämme lähimmäisemme elämäntilanteen, ja kuinka toivoisimme itseämme kohdeltavan samassa tilanteessa, tehtävänämme on toimia tämän ymmärryksemme mukaisesti.²²² Raunion mukaan Lutherin opetuksessa Kultaisesta säännöstä keskeistä on rakkauden suunnan käännös omasta itsestä lähimmäiseen. Lutherin opetus vaatii motivaation muutosta oman hyvän tavoittelusta toisten palvelemiseen. Kultainen sääntö ei perustu johonkin tiettyyn ja samana pysyvään motivaatioon, vaan tarkoittaa sitä, että ihmisen omaan itseen suuntautunut ja itselleen hyvää etsivä rakkaus muuttuu toisten hyvää edistäväksi ja etsiväksi rakkaudeksi. Tällaisen rakkauden harjoittamisen lähtökohtana moraalisen päättelyn kannalta on toisen ihmisen sijaan asettuminen. Raunion sanoin reformaattorin opetus korostaa Kultaisen säännön vaativan ”ihmistä tahtomaan ja tekemään toiselle sitä, mitä hän nyt tahtoisi itselleen, jos olisi tuon toisen asemassa ja tilanteessa tai jos olisi tuo toinen.”²²³ Norvanto kirjoittaa samansuuntaisesti sanoessaan, että Kultainen sääntö:

”kehottaa sinua asettumaan toisen ihmisen sijaan ja miettimään, miten itse tahtoisit vastaavassa tilanteessa tulla kohdatuksi. Oivallettuasi lähimmäisen elämäntilanteesta ja maailmasta käsin, miten itse toivoisit siinä tilanteessa sinuun suhtauduttavan tehtävänäsi on toimia myös käytännössä saadun viisauden mukaan.”²²⁴

Vaikkei Norvanto eksplisiittisesti sitä sanokaan, tässä kohtaa hänen teksteistään kuultaa Lutherin teologisia linjauksia. Uskonpuhdistaja teki eron lähimmäisen

220 Vuoden 1992 Raamatun käännöksessä Kultainen sääntö kuuluu seuraavasti: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat.” (Mt 7:12).

221 Norvanto RE4, 142.

222 Norvanto RE4, 141-143.

223 Raunio 2002, 161s.

224 Norvanto RE4, 142.

todellisten tarpeiden ja vanhan ihmisen, eli hänen vääristyneen itsekkään tahtonsa välillä. Kultaista sääntöä noudattaessa Lutherin mukaan emme siis palvele toisen ihmisen langennutta omaan hyvään suuntautuvaa tahtoa vaan hänen oikeita ja puhtaita tarpeita.²²⁵

Kultaista sääntöä edeltävissä jakeissa (Mt 7:7-8) Jeesus kehottaa seuraajiaan pyytämään, etsimään ja kolkuttamaan. Kaikki kolme verbiä puhuvat yhdestä ja samasta asiasta, rukoilemisesta. Kreikan alkukielen verbimuoto kaikissa sanoissa on sama. Se viittaa pitkäaikaiseen ja jatkuvaan toimintaan rukoillessa.²²⁶ Toisin sanoen meidän täytyy rukoilla, etsiä ja kolkuttaa löytääksemme Kultaisen säännön mukaisen oikean tavan lähestyä lähimmäistämme. Kysymys on jatkuvasta vaivannäöstä lähimmäistemme puolesta, Norvanto korostaa. Kultainen sääntö ei siis ole jokin ilmassa riippuva elämänohje, vaan se on tarkoitettu tilanteisiin, joissa rukouksen avulla etsimme viisautta toimia oikealla tavalla suhteessa erilaisiin kanssaihmisiimme.²²⁷

Norvanto nivoo myös Kultaisen säännön periaatteisiin Jeesuksen opetuksen suhtautumisesta vihamiehiin ja vainoajiin (Mt 5:43-48).²²⁸ Tuo Jeesuksen opetus varmistaa sen, ettei opetuslapsella ole koskaan tekemisen puutetta. Rukoustemme tarvitsijoita ja rakkauden kohteita riittää tässä maailmassa. Vainoajien puolesta rukoilemisen parhaita esimerkkejä ovat itse Jeesus Kristus sekä Stefanos, ensimmäinen marttyyri.²²⁹ Norvanto kirjoittaa, että ainut tapa päästä sydämessään vapaaksi vainoojien aiheuttamasta pahasta mielestä ja mahdollisesta katkeruudesta

225 Raunio 2002, 162.

226 ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan.” (Mt 7:7-8).

227 Norvanto RE 4, 137-143.

228 Norvanto RE4, 108. Norvanto selittää Mt 5:43-48 ”Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.' Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.”

229 Lk 23:34 ja Apt 7:59-60. Norvanto kirjoittaa Stefanoksen kuolemasta: ”Hän ei kuollut kiroukset huulillaan, vaan vastaavalla tavalla kuin Herra Jeesuskin eli anteeksiantoa teloittajilleen rukoillen.”

Norvanto RE10, 81.

on ”rukoilla heidän puolestaan ja siunata heitä sekä tehdä heille niitä palveluksia, joita itsekin toivoisi itselleen tehtävän.”²³⁰

Vihollistemme ja vainoajiamme puolesta rukoileminen ja heille hyvän tekeminen ovat Kultaisen säännön toteuttamista käytännössä. Jos tunnemme katkeruutta jotakuta kohtaan, Norvannon mukaan katkeruuden kierteen katkaisee vain sydämen anteeksianto, ja se, että rukoilemme meille vääryyttä tehneen puolesta sekä siunaamme häntä. Tämä ei kuitenkaan ole helppoa, päinvastoin. Itsessämme ei ole mitään, mikä kehottaisi toimimaan näin. Kuitenkin tällainen on Jumalan valtakunnan normi, mittapuuna on itse Jumala, joka rakasti jokaista ihmistä erottelematta ja kuoli heidän puolestaan.²³¹

Kultaisen säännön käsittely päättää tämän tutkielman viimeisen pääluvun. Näemme Kultaisen säännön kohdalla, kuten aiemmissakin luvuissa käsitellyissä teemoissa Norvannon ajattelun prinsiipien johtavan usein suorasti tai epäsuorasti Lutheriin.

Norvanto kuitenkin poikkeaa Lutherista torjumalla ajatuksen, että Kultaisessa säännössä tiivistyy koko Raamatun sanoma. Tosin rivien välistä voi lukea, että lauseen takana on torjumista pikemminkin korostus siitä, ettei Raamatun keskeinen viesti ole filosofinen käytösohje toisia ihmisiä kohtaan, vaan sanoma Kristuksesta maailman Vapahtajana. On myös mahdollista, ettei Norvanto tunne nykytutkimuksen ajatusta siitä, että Kristus toteuttaa Kultaista sääntöä pelastustyössään. Asian selvittäminen ei kuitenkaan mahdu tämän tutkimuksen puitteisiin. Näiden toteamusten myötä voimme päättää varsinaisen tutkimuksen ja siirtyä loppukatsaukseen, jossa käymme tutkielman tiivistetysti läpi ja tarkastelemme siitä nousseita tuloksia.

230 Norvanto RE4, 108.

231 Norvanto RE4, 108s.

LOPPUKATSAUS

Tämän pro gradu -tutkielman tehtävänä oli tutkia radiopastori Jukka Norvannon käsitystä rukouksesta. Tutkielman lähteinä käytettiin Norvannon Raamattu kannesta kanteen -radio-ohjelmiin perustuvaa Raamattu elämään -kirjasarjaa, jossa Norvanto käsittelee koko Raamatun jae jakeelta. Lisäksi lähteinä oli kaksi Norvannon rukousta käsittelevää kirjaa, Tahtoisin rukoilla: Isä meidän sekä Tahtoisin rukoilla, mutta…

Tutkimus toteutettiin systemaattisen analyysin kautta tutkien edellä mainittujen kirjojen pohjalta Norvannon käsitystä rukouksesta. Kirjallisuutena tutkimuksessa käytettiin etenkin rukousta sivuavaa suomalaista nykytutkimusta Lutherista. Lisäksi käytössä oli yleisesti rukousta käsittelevää teologista kirjallisuutta sekä Lutherin omia teoksia.

Tutkielman johdannossa esiteltiin Norvannon omaa henkilöhistoriaa sekä hänen radio-ohjelmiensa taustaa ja suosiota. Norvanto on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi, jonka työhistoria on lähinnä kirkon sisällä vaikuttavan niin kutsutun viidesläisen herätysliikkeen parissa. Hänen radio-ohjelmiensa tuottajana toimii Medialähetys Sanansaattajat, joka on yksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virallisista lähetysjärjestöistä. Ohjelmien kansainvälisenä esikuvana ja yhteistyökumppanina on toiminut yhdysvaltalainen Thru the Bible -järjestö, joka määrittelee olevansa teologisesti kirkkokuntiin sitoutumaton, evankelikaalinen ja raamattu-uskollinen.

Toisena yhteistyökumppanina on toiminut kansainvälinen Trans World Radio, jota on luonnehdittu maailman suurimmaksi kristilliseksi mediajärjestöksi.

Norvannon radio-ohjelmien saavuttaman merkittävän suosion voi todeta kansallisen radiotutkimuksen tuloksista. Tutkimuksen mukaan vuosina 2007–2012 Raamattu kannesta kanteen -ohjelmilla on ollut noin 10 miljoonaa vuosittaista bruttokuuntelijaa. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että suomalaisista kristillisistä radio-ohjelmista Yleisradion radiojumalanpalvelukset saavuttavat samansuuruisen kuuntelijakunnan.

Johdannossa esiteltiin myös rukousta yleisenä ilmiönä ja toisaalta kristillisen rukouksen erityispiirteitä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että rukous on yleisinhimillinen ilmiö, jota esiintyy erilaisissa muodoissa kaikkien uskontojen piirissä.

Toisaalta havaittiin, että myös muuten uskontoon välinpitämättömästi suhtautuvat henkilöt, jopa ateistit saattavat toisinaan rukoilla. Kristillisen rukouksen erityispiirteenä havaittiin olevan persoonallinen kohtaaminen kolmiyhteisen Jumalan kanssa, joka on

luonut ihmiset omaksi kuvakseen. Analyysin perusteella voidaan todeta, että Norvannon kantavia ajatuksia kristillisestä rukouksesta on edellä mainitun kaltainen Jumalan ja ihmisen välinen kohtaaminen. Norvannon mukaan rukouksessa kaksi persoonaa hoitaa heidän keskinäistä suhdettansa. Syvemmin tarkasteltaessa käy selväksi, että Norvanto seuraa varhaiskirkon lex orandi, lex credendi -periaatetta;

oikean rukouksen lähtökohtana on oikea usko Jumalaan. Jos rukoilija ei ymmärrä kuka ja millainen Jumala on, ei rukoilemisessa ole juurikaan mieltä. Lisäksi varhaiskirkon ymmärryksen mukaisesti Norvannon ajattelussa Psalmien kirja yhdessä Isä meidän -rukouksen kanssa muodostavat kristillisen rukouksen perustan.

Tutkielman ensimmäisessä pääluvussa pureuduttiin kristillisen rukouksen edellytyksiin ja mielekkyyteen. Tutkielmaa tehdessä kävi selväksi, että varhaisen kirkon perinteen lisäksi Norvannon käsitykset rukouksesta heijastavat Lutherin ajattelua. Norvanto korostaa Lutherin tavoin, että rukouksen perustana on Jumalan olemus Isänämme ja hänen lupauksensa Raamatussa kuulla lastensa rukoukset.

Raamatun kehotukset kääntää katseemme Jumalaan ja luottaa kaikkivaltiaaseen Isäämme luovat perustan rukouksen edellytyksille. Kristuksen sovitustyön tähden Jumala on lapsiansa kohtaan suosiollinen. Rukoilija tietää, että Isä kuulee rukoukset, eikä rukoilijan tarvitse suostutella Jumalaa kuuntelemaan häntä. Toisaalta Norvanto muistuttaa, etteivät kaikki rukoukset ole Jumalasta. Ilman Pyhän Hengen vaikutusta rukous on vain ulkokohtaista puhetta, rukoilijan omasta ajatusmaailmasta nousevia ajatuksia. Jumala rakkaudessaan ja viisaudessaan uskaltaa vastata kieltävästi tällaisiin ajattelemattomiin pyyntöihimme. Hän tietää, mikä on parasta itsellemme ja lähimmäisillemme eikä suostu täyttämään kaikkia pyyntöjämme.

Tutkielman toisessa luvussa tutkittiin rukouksen esteitä ja mahdollisuuksia Norvannon ajattelussa. Luvussa perehdyttiin aidon rukouksen edellytyksiin ja tutkittiin oikean ja väärän rukouksen eroa. Pureuduttaessa syvemmälle Norvannon ajatteluun rukouksesta, Lutherin vaikutus näyttäytyi entistä selvempänä. Analyysin perusteella voidaan todeta, että Norvannon strukturoivat prinsiipit käsityksessä rukouksen esteistä ja mahdollisuuksista nousevat Lutherin teologiaan sisältyvästä lain ja evankeliumin jännitteestä. Norvannolle aidon rukouksen edellytyksenä on Jumalan vieraan työn kokeminen. Siinä rukoilija havahtuu omaan syntisyyteensä ja kelpaamattomuuteensa Jumalan edessä. Tuossa tilanteessa Jumala tekee omaa työtään. Evankeliumi johtaa ihmisen näkemään, ettei hänen oma elämänsä ole rukouksen perustana. Rukoilija saa

kääntää katseensa Jumalaan, joka lupauksensa mukaisesti kuulee ja vastaa rukouksiin oman hyvyytensä tähden. Hieman poiketen Lutherin ajatuksista Norvanto kiinnittää rukouksen perustan Jumalan kehotukseen Raamatussa mainitsematta lainkaan uskonpuhdistajan opetusta rukouksesta Jumalan käskynä. Tämä ero ei kuitenkaan ole niin merkittävä, sillä sekä Lutherin että Norvannon ajattelussa rukouksen perusta on ihmisen ulkopuolella Jumalan sanassa. Tiivistäen sanottuna Norvannon mukaan tärkein rukoukseen liittyvä yksittäinen näköala nousee Raamatusta, jossa Jumala kehottaa rukoilemaan ja lupaa kuulla rukouksemme.

Tutkielman kolmannessa ja viimeisessä luvussa perehdyttiin kristillisen rukouksen sisältöön. Luvun aluksi kuitenkin tarkasteltiin Norvannon raamattunäkemystä sekä hänen RE-kirjasarjassa käyttämäänsä kirjallisuutta. Norvannon raamattunäkemys näyttää vahvistavan kuvaa siitä, että Norvannon teologian strukturoivat prinsiipit nojaavat herätyskristilliseen ja erityisesti sen luterilaiseen, uuspietistiseen ajatusmaailmaan. Analyysi hänen käyttämästään kirjallisuudesta vahvistaa tuota käsitystä. Norvanto on käyttänyt RE-teoksiinsa pääosin kansainvälistä herätyskristillistä kirjallisuutta, mutta myös runsaasti Lutherin itsensä teoksia.

Kolmannessa luvussa tutkittiin syvemmin Norvannon suhdetta Isä meidän -rukoukseen.

Analyysin perusteella Norvanto liittyy Lutherin ajatusten kautta maailmanlaajuisen kristillisen kirkon vuosituhantiseen perinteeseen, joka arvostaa Kristuksen itsensä antamaa Isä meidän -rukousta kaikkein parhaaksi rukoukseksi. Isä meidän -rukous luo kristillisen rukouksen perustan ja mallin. Tuon perinteen mukaan Isä meidän -rukous on kaikkien kristittyjen yhteinen rukous, jonka arvostus johtaa kirkkoisien kautta aina varhaisen kirkon aikaan. Keskeiseksi Norvannon suhteessa Isä meidän -rukoukseen muodostuu hänen suosituksensa käyttää Lutherin nelinkertaista seppelettä tapana rukoilla Isä meidän -rukousta. Tässä opetuksessa Norvanto liittyy Lutherin kautta myös keskiaikaiseen Raamatun meditaation perinteeseen. Toisaalta hänen rukousmallinsa tarjoaa suomalaisen luterilaisuuden spiritualiteetin keskusteluun ajankohtaisen ja kansantajuisen mallin, joka voi rikastuttaa suomalaisten kristittyjen rukouselämää.

Isä meidän -rukouksen lisäksi Psalmien kirjalla on hyvin keskeinen asema Norvannon käsityksessä rukouksesta. Hänen mukaansa Psalmien kirja onkin itse asiassa yhtäjaksoista rukousta. Psalmeissa Jumala on johtanut ennen eläneitä omiansa purkamaan tuntonsa rukouksiin. Nyt me saamme tehdä psalmien sanoista omia rukouksiamme ja palauttaa Jumalalle hänen omat sanansa, joita hän ei voi olla

kuulematta. Psalmit ovat Norvannon mukaan kristityn rukouskirja. Lisäksi keskeistä Psalmien kirjalle on Kristuksen keskeisyys, Lutherin sanoin psalmit ajavat Kristusta.

Norvannon mukaan Psalmien kirjasta näemme jopa evankeliumejakin selvemmin esimerkiksi sen, mitä Kristus rukoili. Norvannon käsitys psalmeista ja niiden käytöstä rukouksina liittyy Lutheriin ja hänen kauttaan uskonpuhdistusta edeltäneeseen luostariperinteeseen jatkuen aina kirkkoisiin saakka.

Tämän tutkielman viimeisen luvun aiheena oli Kultainen sääntö. Norvanto torjuu yleisen ajatuksen siitä, että Kultainen sääntö olisi jonkinlainen universaali käyttäytymisohje. Tämän ajatuksen sijaan hän kääntää katseemme rukoukseen.

Jeesuksen ohje kehottaa meitä asettumaan lähimmäistemme sijaan, näkemään vaivaa ja etsimään rukouksessa heidän parastaan. Kultainen sääntö on tarkoitettu tilanteisiin, joissa rukouksen avulla etsimme viisautta toimia oikealla tavalla suhteessa erilaisiin kanssaihmisiimme, myös vihollisiimme. Parhaita esimerkkejä Kultasen säännön toteuttamisesta ovat itse Jeesus Kristus sekä Stefanos, ensimmäinen marttyyri.

Molemmat kuolivat rukoillen anteeksiantoa vainoajiensa puolesta. Kultaisen säännön kohdalla, kuten muissakin tämän tutkielman tuloksissa, Norvannon käsitys rukouksesta juontaa juurensa tavalla tai toisella Lutherin teologiaan, joskin hän torjuu uskonpuhdistajan ajatuksen, että Kultainen sääntö tiivistäisi koko Raamatun sanoman.

Käytyämme läpi tutkielman rakenteen ja siitä nousseet keskeiset tulokset on tullut viimeisen tiivistyksen vuoro. Analyysin pohjalta voidaan sanoa, että Jukka Norvannon käsitystä rukouksesta ohjaa omalta osaltaan evankelikaalinen, uuspietistinen ajattelu. Toisaalta tätäkin vahvempana strukturoivana prinsiippinä Norvannon käsityksissä näkyy Lutherin teologia, etenkin reformaattorille ominainen lain ja evankeliumin jännite sekä siihen liittyvä ristin teologinen ajattelu. Lutherin ajattelun kautta monissa rukousta koskevissa käsityksissä Norvanto liittyy myös Lutheria edeltäneeseen keskiaikaiseen ja sitä kautta kirkkoisien ja varhaisen kirkon perinteeseen. Rukouksella on erittäin merkittävä rooli koko Norvannon teologisessa ajattelussa, joka läpäisee hänen teoksiaan monin eri tavoin. Tutkittujen kirjojen ja niistä tehdyn analyysin perusteella voidaan todeta: Radiopastori Jukka Norvanto on rukouksen mies – kannesta kanteen!

LYHENTEET

HTTK Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan kirjasto RKK Raamattu kannesta kanteen -radio-ohjelma

RE Raamattu eläväksi -kirjasarja Sansa Medialähetys Sanansaattajat

STKSJ Suomen Teologisen Kirjallisuusseuran julkaisuja TRI Tahtoisin rukoilla: Isä meidän -kirja

TRM Tahtoisin rukoilla, mutta… -kirja WSOY Werner Söderström Osakeyhtiö

LÄHTEET Norvanto, Jukka

RAAMATTU ELÄMÄÄN -sarja. Kauniainen: Perussanoma.

RE1 Alussa… (2010) 1Moos 1-5

RE2 Nooasta Abrahamiin (2008) 1Moos 6-25

RE3 Jaakobista Joosefiin (1997) 1Moos 25-50 RE4 Kuninkaan evankeliumi (2009) Matt 1-9 RE5 Kuninkaan valtakunta (2010) Matt 10-18

RE6 Kuninkaan kärsimys (2009) Matt 19-28

RE7 Palvelijan evankeliumi (2009) Mark 1-16 RE8 Orjuudesta vapauteen (2010) 2Moos 1-18

RE9 Kymmenen käskyä (2014) 2Moos 19-40

RE10 Seurakunta syntyy (2013) Apt 1-28

RE11 Olkaa pyhät! (2015) 3Moos 1-18

RE12 Yksin uskosta (2010) Room 1-7

RE13 Syvemmälle elämään (2005) Room 8-16 RE14 Siunausta Sinulle! (2014) 4Moos 1-36

RE15 Erämaa opetti (2001) 5Moos 1-34

RE16 Luvattuun maahan (2012) Joos ja Tuom RE17 Jeesus – maailman valo (2012) Joh 1-10 RE18 Jeesus – tie totuus ja elämä (2002) Joh 11-21 RE19 Paimenpojasta kuninkaaksi (2012) 1 ja 2Sam RE20 Jesaja – profeettain ruhtinas (2007) Jes 1-27 RE21 Herran kärsivä palvelija (2007) Jes 28-66

RE22 Yhdeksi kansaksi (2010) Ef

RE23 Katumuksen ja kiitoksen lauluja (2010) Ps 1-59 RE24 Masentuneen ja rohkaistun lauluja (2010) Ps 60-150

RE25 Sinä, jota rakastan (2012) Ruut, Est ja Laul l RE26 Köyhien evankeliumi (2005) Luuk 1-12

RE27 Elävien evankeliumi (2005) Luuk 13-24 RE28 Salomosta Sidkiaan (2005) 1 ja 2Kun RE29 Rakentavat johtajat (2005) Esra ja Neh RE30 Terveeseen uskoon (2005) Kol, Filem ja Tiit RE31 Murrosaikojen profeetta (2006) Hes

RE32 Muukalaiset matkalla (2006) 1 ja 2Piet

RE33 Opi historiasta (2006) 1 ja 2Aik

RE34 Vahvat ja heikot (2007) 1Kor

RE35 Pistin ja armo (2007) 2Kor

RE36 Arjen viisautta (2015) Sananl

RE37 Herran päivän odotus (2007) 1 ja 2Tess

RE38 Ketä kumarrat? (2015) Dan

RE39 Uskon jalo kilpailu (2008) 1 ja 2Tim

RE40 Kaiken kestävä rakkaus (2008) Hoos, Joel ja Joona RE41 Hedelmää kantava usko (2008) Jaak ja Juud

RE42 Oikeus virratkoon kuin vesi (2008) Aam ja Ob

RE43 Taistelu vapaudesta (2008) Gal

RE44 Särkyneen sydämen profeetta (2008) Jer ja Valit RE45 Jeesus on enemmän (2009) Hep RE46 Jumala puhuu toisin (2009) Job

RE47 Paljastava rakkaus (2009) 1, 2 ja 3Joh

RE48 Iloitse sittenkin (2009) Fil

RE49 Pintaa syvemmälle (2009) Saarn ja Mal RE50 Avoimen lähteen äärellä (2009) Sak

RE51 Tuomiota ja lohdutusta (2010) Miik ja Nah RE52 Ylistystä ja murhetta (2010) Hab, Sef ja Hagg RE53 Ensimmäinen ja viimeinen (2010) Ilm 1-10

RE54 Päämäärä näkyy (2010) Ilm 11-22

TAHTOISIN -sarja. Kauniainen: Perussanoma.

Tahtoisin rukoilla, mutta… (2010) Tahtoisin rukoilla, Isä meidän (2010)

KIRJALLISUUS

Ahonen, Risto A

2003 Karismaattinen ja evankelikaalinen hengellisyys. – S. Häyrynen, H.

Kotila, O. Vatanen (toim.) Spiritualiteetin käsikirja. Helsinki: Kirjapaja.

S. 129-150.

Auvinen, Ville

2005 Jeesus ja rukous – M. Asikainen (toim.) Herra, opeta meitä rukoilemaan. Helsinki: Suomen Pipliaseura. S. 34-53.

Clowney, E. P.

1995 Theology of Prayer. – New Dictionary of Theology. Ed. by S. B.

Ferguson et al. Inter-Varsity Press, Leicester. S. 526-527.

Dunn, J. D. G.

1992 Prayer. – Dictionary of Jesus and the Gospels. Ed. by J. B. Green et al.

Inter-Varsity Press, Leicester. S. 617-625.

Evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjat 1990 (Suom. Erkki Kansanaho ja Kauko Pirinen). Helsinki: SLEY kirjat.

Ghiselli Anja

1991 Rukous – tie itsensä ja Jumalan tuntemiseen. – Kari Kopperi (toim.) Kirkon uudistusten teologia. Helsinki: STKSJ 174. S. 27-41.

Forsberg Juhani

1988 Rukous tekona, uhrina ja jumalanpalveluksena – Lutherin

rukousteologian peruslähtökohtia. – Rukous ja jumalanpalveluselämä.

Helsinki: STKSJ 162. S. 29-41.

2014 Rukouksen teologiasta. – M. Härkönen, M. Kanerva, U. Tuovinen (toim.) Kolmas pilari – esirukouskirja. Suomen ev.-lut. kirkon julkaisuja 3, Kirkko ja toiminta. Helsinki: Kirkkohallitus. S. 4-11.

Haastettu kirkko

2012 Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008-2011. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 115. Helsinki: Kirkkohallitus.

Heino, Harri

1997 Mihin Suomi tänään uskoo. Juva: WSOY.

Holopainen, Jukka-Pekka

1993 Lutherin käsitys rukouksesta Isä meidän -rukouksen selityksissä.

Ekumeniikan pro gradu -työ. Helsinki: HTTK.

Jolkkonen, Jari

2002 Rukous. – P. Kärkkäinen (toim.) Johdatus Lutherin teologiaan.

Helsinki: Kirjapaja. S. 241-251.

2003 Rukous kuuliaisuuden tekona. – S. Häyrynen, H. Kotila, O. Vatanen (toim.) Spiritualiteetin käsikirja. Helsinki: Kirjapaja. S. 97–111.

2007 Systemaattinen analyysi tutkimusmetodina – Metodiopas. Joensuu:

Joensuun yliopisto, Teologinen tiedekunta.

Juntunen, Sammeli

2002 Ristin teologia ja annihilaatio – P. Kärkkäinen (toim.) Johdatus Lutherin teologiaan. Helsinki: Kirjapaja. S. 181-195.

2003 Laki ja evankeliumi – O.-P. Vainio (toim.) Johdatus luterilaisen spiritualiteetin teologiaan. Helsinki: Kirjapaja. S. 125-144.

2005 Martti Luther ja Isä meidän -rukous – M. Asikainen (toim.) Herra, opeta meitä rukoilemaan. Helsinki: Suomen Pipliaseura. S. 70-93.

Katekismus

2000 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kristinoppi: hyväksytty

kirkolliskokouksessa vuonna 1999. (Kristinoppiehdotuksen laatinut E.

Huovinen). Helsinki: Edita.

Katolinen katekismus

2005 Katolisen kirkon katekismus. Helsinki: Katolinen tiedotuskeskus sekä Libreria Editrice Vaticana.

Kirkollisten toimitusten kirja, Kasuaalitoimitukset.

2014 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkokäsikirja III. Helsinki:

Kirjapaja.

Kortelainen, Kai

2015 Aalloilla, nro 3/2015. Helsinki: Kristityt Yhdessä ry. S. 4.

Kotila, Heikki

2011 Isä meidän -rukouksesta. Helsinki: Kirjapaja.

Laato, Antti

2011 Kristus Psalmeissa. Kauniainen: Perussanoma.

Luther, Martti

1984 Lutherin Vähä- ja Isokatekismus sekä Schmalkaldenin opinkohdat.

1984 Lutherin Vähä- ja Isokatekismus sekä Schmalkaldenin opinkohdat.

In document Rukous kannesta kanteen : radiopastori Jukka Norvannon käsitys rukouksesta (sivua 68-86)