Pesun aiheuttamien ulkonäön ja tuntuominaisuuksien muutosten määrittäminen 54

Materiaalien ulkonäön arvosteluun ei ole kattavaa standardia, sillä tarkastelu on usein subjektiivista. Materiaalin värinmuutosta ja tahrivuutta voidaan arvostella visuaalisesti ISO 105-A02 ja ISO 105-A03 avulla. Näissä standardeissa neuvotaan tarkkailemaan myös muita

materiaalissa tapahtuvia muutoksia, kuten materiaalin pinnan ulkonäön tai kiillon muutoksia.

(ISO 105-A02)

Materiaalin tunnusta voidaan arvioida mm. sen jäykkyyttä, pehmeyttä ja rypistyvyyttä. Näitä ominaisuuksia tarkastellaan koskettamalla materiaalia usein eri tavoin, kuten silittämällä ja painamalla materiaalia sormien välissä. Materiaalien tuntuominaisuuksia havainnoitiin ennen pesutestejä, heti pesujen jälkeen märälle materiaalille ja pesua edeltävänä päivänä kuivalle materiaalille. Havainnointi pyrittiin suorittamaan mahdollisimman objektiivisesti. Materiaalia tarkasteltiin visuaalisesti, jopa mikroskoopilla. Havainnot kirjattiin, ja niihin palattiin useasti tutkielman teon aikana, ja muokattiin tarvittaessa. Ne esitellään tulososiossa. Pestyn mateennahan tuntuominaisuuksia pyrittiin tarkastelemaan silmät suljettuina, mutta myös siten että visuaalisesti tarkkailtiin miten materiaaliin vaikuttaa sen taivuttaminen ja muokkaaminen. Materiaalia arvioi vain yksi tutkija.

Heti pesun jälkeen tarkasteltuna tiivistepesuaineella pesty mateennahka näytti violetin sävyiseltä. Se tuntui huokoiselta ja kauttaaltaan märältä ja pehmenneeltä. Nahassa oli myös hieman limainen tuntuma, mutta se ei tuntunut märkänä joustavalta tai heikolta. Nahkaan oli tarttunut tahriutumista testaavista kankaista lankaa ja kuituja.

Tiivistepesuaineella pestyn mateennahan huomattiin kuivuvan kuivaustelineessä tukemattomana kaarelle ja ryppyiseksi. Nahkaan muodostui pituussuuntaisia harjanteita, kun nahka on kuroutunut leveyssuunnassa tiiviimmäksi. Paksummissa nahoissa materiaalin kylkiviiva nousee koholle materiaalin kuivuessa. Myös materiaalin paksuus tuntui muuttuneen pesussa. Materiaali näytti mittausten mukaan paksuuntuneen, mutta tunnustellessa se tuntui ohuemmalta kuin pesemätön mateennahka. Pesun ja kuivaamisen jälkeen paksummat nahat tuntuivat edelleen jäntevämmiltä kuin ohuemmat nahat. Ne olivat myös taipuisuudeltaan

jäykempiä kuin ohuemmat nahat. Ohuista ja paksuista nahoista tuntui hävinneen sama joustavuus, joka pesemättömässä kasviparkitussa mateennahassa on. Materiaalin ryppyisyyttä pystyi tasoittamaan vain hieman venyttämällä nahkaa sen kuivuttua. Nahka jousti ja oikeni enemmän sen leveyssuunnassa kuin pituussuunnassa. Nahan pinta kuitenkin vaurioitui sitä venyttäessä.

Pehmeässä nahassa (nahka 4) ei pesupähkinä ja Marseille pesu eivät aiheuttaneet huomattavia eroja. Nahat 3 ja 6 olivat paksumpia ja jäykempiä nahkoja jo ennen pesua ja niissä havaittiin pientä tuntueroa. Nahassa 3, jonka toinen puoli oli pesty Marseille saippualla, tuntui pehmeämmältä kuin Samu-pesupähkinällä pesty nahanpuolikas. Pesupähkinäpesussa materiaalin kovemman tunnun lisäksi nahkaan oli muodostunut voimakkaat harjanteet nahan kylkiviivan kohdalle. Nahka ei myöskään venynyt, kun taas Marseille-pesussa pesty nahka venyi hiukan. Nahka 6, joka oli pesty Marseille-saippualla, on tunnustelukokeen muistiinpanojen mukaan pehmeämpi, taipuisampi ja kosteamman tuntuinen, kun taas pesupähkinällä pesty nahka tuntuu kuivalta ja jäykemmältä.

Nahan ulkonäön ja tunnun muutokset olivat Marseille-saippualla ja Samu-pesupähkinöillä vähäisemmät. Liotuskokeilu jälkeen pesupähkinäliuoksessa lionnut nahka tuntui samalta kuin sitä olisi pesty pelkällä vedellä, eikä sen tuntunut muuttuneen voimakkaasti. Marseille-saippuassa lionnut nahka tuntui vähän niljakkaalta, ja tiivistepesuaineessa liotettu nahka tuntui niljakkaalta. Nyt toistettaessa pesut pesukoneessa, huomattiin ensimmäisenä, ettei materiaalin väri muuttunut niin voimakkaasti kuin tiivistepesuaineella pestäessä. Aiempien testien perusteella osattiin varautua nahan kuivattamiseen paremmin tuettuna ja nahkaa myös venytettiin pesujen jälkeen takaisin mittoihinsa. Nahka kuivui molemmilla pesuaineilla suoremmaksi kuin tiivistepesujauheella pestynä, eikä niissä huomattu suurta kutistumaa.

KUVA 5 TIIVISTEPESUAINEELLA, MARSEILLE-SAIPPUALLA JA PESUPÄHKINÖILLÄ PESTYT TEKSTIILINÄYTTEET

Tekstiilimateriaaleihin kiinniommeltuja nahkoja tarkastellessa huomattiin, että tiivistepesuaineella pesty mateennahka rypistyy, kovettuu ja kutistuu huomattavasti myös tekstiilissä kiinniollessaan. Taivutettaessa materiaalia, sen pinta krakeloituu. Nappien päälle pingotetusta nahasta ovat hävinneet mateennahalle ominaiset tummat kuvioinnit, ja nahka on kauttaaltaan vaalean ruskea. Terenauhaksi ommeltu tiivistepesuaineella pesty nahka kutistuu kaikkiin suuntiin, mutta tätä ei tapahtunut muilla pesuaineilla pestessä.

Tekstiiliin kiinniommeltu mateennahka näyttää hieman ryppyiseltä, mutta sen se ei ole muuttunut tunnultaan kovaksi, eikä se murru taivutettaessa. Marseille-saippualla pestyn nahan tuntu vaikuttaa miellyttävän pehmeältä. Pesupähkinäpesussa materiaali kovettuu hieman enemmän, mutta muistuttaa tuntuominaisuuksiltaan enemmän Marseille-saippualla pestyä nahkaa kuin tiivistepesuaineella pestyä nahkaa. Tuntuominaisuuksien muutokset ovat vähäisimmät Marseille-saippualla pestyssä nahassa. Vetimeksi ommeltu nahka muuttuu ryppyisemmäksi kuin tekstiiliin kiinniommellut nahat, sillä nahkaa ei ole tuettu.

4.3.5 Pesun aiheuttaman värinmuutoksen ja tahrivuuden määrittäminen

Värinkestolla tarkoitetaan tuotteen värien kykyä kestää erilaisia aineita joille ne voivat joutua altisteiseksi valmistuksen ja käytön aikana. Standardinmukaisessa pesutestissä testataan materiaalin värinkestoa, eli tässä tutkielmassa pesun aiheuttamaa mateennahan värin

muutosta, sekä mateennahan muille materiaaleille aiheutuvaa tahrivuutta pesun aikana.

Värinmuutos ja tahrivuus määritetään vain ensimmäisessä pesutestissä olleille nahoille 1,2,5 ja 7, jotka on pesty tiivistepesuaineella soveltaen värinkeston standardia (ISO 15703).

Värinkestossa arvostellaan erikseen mateennahalle pesun vaikutuksesta aiheutunut värinmuutos ja testikankaiden tahriutuminen. Värinmuutos arvostellaan värinkestoarvosanoin standardin ISO 105-A02 avulla ja testikankaiden tahriutuminen standardin ISO 105-A03 avulla. (ks. 4.3.4 ja 5.1). (SFS-EN ISO 105-A01; SFS-EN ISO 15703)

Materiaalien värinkeston ja tahrivuuden arvostelu tehdään standardinmukaisesti valokaapissa, kun pestyt näytteet ovat kuivuneet. Valokaapissa pinnat ja tasot ovat tasaisen harmaat, ja valokaapin valo valaisee arvosteltavia pintoja vähintään 600 luxin valaistusvoimakkuudella 45 asteen kulmassa. Tässä testissä, Itä-Suomen yliopiston Savonlinnan kampuksen tekstiililaboratoriossa käytettävissä ollut valokaappi oli standardin mukainen. Värinkestoja arvosteltaessa pala alkuperäistä materiaalia ja testattu näyte, tai alkuperäinen testikangas ja testissä ollut kangas, asetettiin samansuuntaisina samalle tasolle rinnakkain valokaappiin.

Muutoksen arviointiin käytettiin harmaa-asteikkoa, joka asetettiin samalle tasolle näytteiden rinnalle. (SFS-EN ISO 105-A01) Kun näytteet/koepalat oli arvioitu, verrattiin standardin mukaisesti vielä saman arvosanan saaneita koepaloja toisiinsa, jotta voitaisiin havaita arvostelussa mahdollisesti sattuneet virheet. (SFS-EN 20105-A02)

4.3.5.1 Värinkesto värinmuutoksen suhteen:

Värin muutokset voivat johtua värivoimakkuuden, sävyn tai kirkkauden muutoksesta.

Huolimatta värin muutoksen luonteesta, arvostelu perustuu alkuperäisen näytteen ja pestyn näytteen väliseen kokonaisvärieroon. Materiaalin värinkesto määritellään arvostelemalla sen värin muutosta materiaalinäytteistä. Tässä tutkielmassa väriero selvitettiin tutkimalla pestyä ja pesemätöntä näytettä visuaalisesti valokaapissa, verraten niitä harmaasävyasteikkoon standardin 105-A02 mukaisesti.

KUVA 6VÄRINMUUTOKSEN ARVOSTELU VALOKAAPISSA TIIVISTEPESUAINEELLA PESUN JÄLKEEN

Näytteen värinkestoarvo on sama kuin harmaa-asteikon väriparin numero. Suurin arvo 5 voidaan antaa vain silloin, jos alkuperäisen ja testatun näytteen välillä ei ole mitään havaittavaa eroa. Standardin 105-A01 mukaan muutokset näytteen ulkonäössä pyritään palauttamaan alkuperäisiksi ennen värin vertaamista, mutta silloin kun se ei ole mahdollista, ilmoitetaan tulosten yhteydessä, että värinkestoarvo koskee kokonaismuutosta, ei pelkästään värinmuutosta. Tapahtuneet muut muutokset voivat näkyä materiaalin pinnassa, kiillossa tai testattavan koepalan koossa, ja ne raportoidaan muiksi ominaisuuksien muutoksiksi sellaisinaan. Tässä tutkimuksessa materiaalin muutoksia ei pystytty palauttamaan, joten tutkimustulokset koskevat materiaalin ulkonäön kokonaismuutosta. Materiaalin muiden ominaisuuksien muutokset on havainnoitu visuaalisesti ja haptisesti tutkimalla (ks. 4.4).

(SFS-EN ISO 105-A01; SFS-EN ISO 15703)

Materiaalin värinmuutos tiivistepesuaineella pestessä oli jokaisessa nahassa 1. Toisen ja kolmannen pesutestin nahat eivät olleet silmämääräisesti muuttaneet väriään vahvasti, joten nahoille ei nähty tarpeelliseksi määrittää niiden värinmuutosta.

TAULUKKO 2MATERIAALIN VÄRINMUUTOS TIIVISTEPESUAINEELLA PESUN JÄLKEEN värinmuutos

nahka 1 1

nahka 2 1

nahka 5 1

nahka 7 1

4.3.5.2 Tahrivuuden määrittäminen

Mateennahan tahrivuutta tutkittiin pesemällä nahkapala kahden useasta eri kankaasta yhteen ommellun testikankaan välissä. Nahkaan kiinnitetyt testikankaat tahriutuvat joko suoraan näytteestä siirtyneestä väristä tai pesuliuoksesta absorboituneesta väristä. Tahriutuminen määritetään standardin (105-A03) mukaisesti arvioimalla testikankaiden värinmuutosta valokaapissa siltä puolelta kangasta, joka on ollut koepalaa vasten. Testikankaiden tahriutuminen arvotellaan standardin ISO 105-A03 avulla. Ennen arviointia testikankaiden saumat puretaan, ja testikankaita verrataan omina kuituryhminään pesemättömään testikankaaseen ensin yksitellen, ja sitten toisiinsa verraten. Jokaiselle testikankaalle arvioidaan visuaalisesti harmaaväriliuskoihin verraten oma arvosanansa, ja näistä arvosanoista päätellään jokaiselle kankaalle oma tahriutumisarvo. Materiaalin tahrivuus määritettiin tiivistepesuaineella pestyille nahoille 1, 2, 5ja 7. (SFS-EN ISO 105-A01).

KUVA 7 TAHRIUTUNEET TESTIKANKAAT. VASEMMALLA PINTANAHKAA VASTEN OLLUT TESTIKANGAS, JA OIKEALLA NAHAN NURJALLA, ELI LIHASPUOLELLA OLLUT TESTIKANGAS.

Arvosanat taulukoitiin ja eri tekstiilikuiduille määritettiin tahriutumisen keskiarvoinen arvosana. Esimerkiksi mateennahan oikean puolen tahrivuutta arvostellessa keskiarvo määritetään ohuelle tekokuidulle seuraavasti: Koska materiaali saa 2 kertaa arvon 3 ja kaksi kertaa arvon 3/4 annetaan materiaalille arvo 3. 3 tarkoittaa suurempaa muutosta kuin arvo 3/4. Tämä siksi, ettei testitulos anna liian positiivista kuvaa mateennahan tahrivuudesta.

TAULUKKO 3MATEENNAHAN OIKEAN PUOLEN TAHRIVUUS TIIVISTEPESUAINEELLA PESTÄESSÄ materiaali nahka 1 nahka2 nahka5 nahka7 ka kankaan

oikea puoli

viskoosi 3 3/4 3 3/4 3

puuvilla 3/4 4 4 4 4

polyesteri 4 4 4 4/5-4 4

villa huovutettu 3/4 4 4 4 4

villasekoite 2/3 4 3 3 3

Soft Shell 2 1/2 2 2 2

TAULUKKO 4MATEENNAHAN NURJAN PUOLEN TAHRIVUUS TIIVISTEPESUAINEELLA PESTÄESSÄ

materiaali nahka 1 nahka2 nahka5 nahka7 ka

kankaan nurja puoli

viskoosi 2 2/3 2 2/3 2/3

puuvilla 2 2 2 3 3/4 -4

polyesteri

villa huovutettu 4 3/4 4 4 3/4

villasekoite 2/3 2 2 2/3 3/4

Soft Shell 2 1/2 2/3 2 2

Toisessa ja kolmannessa pesutestissä olleille nahoille ei tehty yhtä kattavaa tahriutuvuutta määrittävää testiä. Nahkoihin oli nidottu kiinni pesun ajaksi ensimmäisen pesutestin jälkeen tahriutuviksi todettuja materiaaleja, jotta nähtäisiin, onko tahrivuus yhtä voimakasta.

KUVA 7 PESUPÄHKINÄN TAHRIVUUS. OIKEASSA KUVASSA YLLÄ TESTATTU PUUVILLAKANGAS, ALLA PUHDAS KANGAS