Pestyn mateennahan hankauksenkesto määritettiin tarkkailemalla materiaalia tarkastelupisteissä hankaustestin aikana, ja materiaalin hankauksenkeston tuloksia verrattiin aikaisempiin hankaustestien tuloksiin. Pääpiirteittäin kulumisen vaiheet olivat pestyillä nahoilla samankaltaiset kuin pesemättömillä testierien 1 ja 2 mateennahoilla. Pestyllä mateennahalla muutokset havaittiin pääasiassa aikaisemmassa vaiheessa kuin pesemättömissä nahoissa. Pesty nahka on pesemätöntä nahkaa jäykempää, joten sen kuidut kuluivat nopeammin nahan koholla olevista kohdista kuin pesemättömässä nahassa.
Huomionarvoista on, että tiivistepesuaineella pestyn mateennahka ei oikene edes hankauksessa, jos materiaali on päässyt kuivumaan ryppyiseksi. Ryppyinen materiaali kuluu tasaista mateennahkaa herkemmin sellaiseksi, että pinta näyttää kuluneen puhki.
Testauserässä 3 pestylle mateennahalle hankauksenkeston keskiarvoksi saatiin 15750 krs, joka on hankauksenkestoltaan samaa luokkaa kuin kakkoslaatuinen mateennahka. Pesty mateennahka kestää tämän testin mukaan hankausta huonommin kuin pesemätön nahka.
Nahan pesu aiheuttaa materiaalin kovettumista, joka tekee materiaalin pinnasta herkemmin kuluvan. Kova nahka ei jousta hankauksessa, jolloin sen pinta alkaa kulua voimakkaasti.
TAULUKKO 19MARTINDALE:PESTYN MATEENNAHAN HANKAUKSENKESTO
Suluissa olevat numerot vastaavat numerointia kuvassa 10. Laatumerkinnät: *2-laatu, ^^ 1-laatu,
***1-laatu, pesty pesukoneessa 30 asteessa, tiivistepesuaineella, #huollettu Mehiläisvahalla 500 hankauskierroksen välein
Testitulosten perusteella voidaan sanoa, että mitä paksumpi nahka on, sen parempi sen hankauksenkestokin on, huolimatta siitä, onko sitä pesty tai huollettu. Pesty, huoltamaton materiaali kestää hankausta paremmin kuin huollettuna, sillä pesu aiheuttaa materiaalin kovettumista, jolloin hankauskaan ei vaikuta materiaaliin yhtä vahvasti. Vastaavasti huolto pehmentää nahkaa, jolloin sen myös kuluu laajemmalta alueelta. Voidaan todeta, että jos materiaali on liian elastista, sen pinta hankautuu voimakkaammin.
Pestyn nahan värinmuutos riippuu nahan pehmeydestä ja sen suomutaskujen korkeudesta.
Jos suomutaskujen reunat ovat terävät, ja nahan pinta ryppyinen, kuluu materiaali tällöin koholta olevilta pinnoiltaan. Kulumista voidaan estää huoltamalla kangasta, sillä se lisää materiaalin elastisuutta. Vääränlainen huolto voi aiheuttaa materiaalin ulkonäön pilaantumisen. Jos materiaalin halutaan pysyvän vaalentumattomana, tulisi sitä huoltaa käytön aikana, mutta nahan tulisi antaa huollon jälkeen kuivua kunnolla ennen sen käyttöä, ja hankaukselle altistumista. Testissä huomattiin, että pesemättömässä nahassa, jota huollettiin 5000 kierroksen välein, alkoi tarttua nukkaa hankauskankaasta nahan pintaan, jolloin myös sen kiilto hävisi. Mehiläisvaha aiheutti nahan tummentumista, ja kun materiaali
erä koe-
oli jo valmiiksi ryppyinen, ja kului vain koholla olevilta alueilta, tulivat kulumisen aiheuttamat värierot voimakkaasti esiin. Huoltaminen jättää mateennahan pinnan kosteaksi, jolloin nahkaan tarttuu kuituja hankauskankaasta.
Pestylle mateennahalle tapahtuva värinmuutos hankauksessa on arvon 3 molemmin puolin.
Materiaalille tapahtuvan värinmuutoksen tulisi olla 3 tai parempi kuin 3 jotta se olisi standardin ISO 14931 mukaan käytettävissä asustenahoissa. Kierrosmäärät ja testauslaitteisto ovat erit, mutta materiaalin saamia tuloksia voidaan verrata tähän raja-arvoon. Huolletuilla nahkoilla värinmuutos oli parempi kuin huoltamattomilla.
Huolletun kosteudenvälityksellä nahan väri pääsee myös siirtymään hankauskankaaseen.
Huollon kosteaksi jättämän pinnan tahrivuus on huomattavaa verrattuna huoltamattoman nahan tahrivuuteen. Testikankaiden keskimääräinen tahriutumisarvo oli 2. Eniten tahrivat mateennahat, joita huollettiin testin aikana mehiläisvahalla. Tahriutumisen arvon tulisi olla vähintään luokkaa 3, ja luksustuotteeksi mielletyssä tuotteessa luokkaa 4, jotta materiaali olisi standardin mukaan käytettävissä asustekäyttöön.
Kandissakin on todettu, että materiaali on pintakuvioinniltaan ainutlaatuinen ja hankaustestin tulosten perusteella se olisi parhaimmillaan yksityiskohdissa joissa se ei ole altistettu kovalle hankaavalle kulutukselle. Jos vaatteessa olevaa nahkaa voisi huoltaa mehiläisvahalla, voisi sen hankauksenkesto ja värin pysyvyys parantua huomattavasti, kunhan materiaalissa tapahtunut kuluminen ei ole vielä niin pitkällä, että huolto vain korostaa materiaalin värieroja.
Mehiläisvahalla huoltaminen voi kuitenkin aiheuttaa selkeästi erottuvaa tahriutumista, jolloin nahan käyttökohteet tulisi miettiä siten, etteivät ne sotke muita vaatteessa käytettyjä materiaaleja.
5.5 Mateennahan soveltuvuus erikoisvaatetusmateriaaliksi pestyn mateennahan repäisynkeston perusteella
Mateennahan repäisylujuuden keskiarvoksi koepaloille 1−6 saatiin 7.48 N ja koepaloille 7−12 10.32 N. Pestyn mateennahan keskiarvoksi saatiin huoltamattomille nahoille 13,666 ja huolletuille nahoille 12,196. Marseille saippualla pestylle nahalle saatiin keskiarvoksi 12,29 N ja pesupähkinöillä pestyille nahoille 13,41 N. Yksittäisiä tuloksia vertaamalla tuloksista huomattiin ero 1- ja 2-laatuisen mateennahkojen välillä. Yllättävästi tiivistepesuaineella pesty mateennahka, joka hankauksenkestoltaan oli 2-laatuista nahkaa huonompi, olikin repäisytestissä 1-laatuista mateennahkaa kestävämpi. Huollettu nahka sai 1,876N paremman tuloksen kuin I-luokkainen pesemätön nahka, ja huoltamaton mateennahka sai 3,346 N paremman tuloksen kuin pesemätön nahka. Parhaiten testistä selvisi Marseille-saippualla pesty nahka.
Koepalan paksuuden mittaukset pestylle nahalle eivät pidä paikkaansa, joten tulosten vertailu pesemättömien ja pestyjen nahkojen välillä ei ole luotettavaa. Voidaan kuitenkin olettaa, että materiaalin peseminen vaikuttaa mateennahkan kuituja kovettavasti, jolloin sen repäisyyn tarvitaan suurempaa voimaa.
Vaatetusnahkojen valintaoppaan mukaan (ISO 14931) materiaalin vetolujuudelle, jota testataan standardin 3377-1 mukaisesti, tulisi olla parempi, tai yhtä hyvä kuin 20 Newtonia.
SFS-EN ISO 14931 on vaatetusnahkojen valintaopas, jonka mukaan vaatetusnahkojen repäisytestin tuloksen tulisi olla suurempi tai yhtä suuri kuin 20 N (ISO 14931). Materiaali ei saavuta keskiarvoltaan tätä standardia, ja ainoastaan yksittäisien nahkojen testien suurimmat voimat ylittävät 20 Newtonia. Materiaalin pesun aiheuttamat muutokset sen repäisynkestossa eivät ole niin suuria, että se ei niiden vuoksi olisi käytettävissä vaatetuksen somisteena.
6 POHDINTA
6.1 Tulosten pohdinta
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, ettei mateennahkaa kannata käyttää vaatteessa, joka pestään kotipesukoneessa tiivistepesuaineella pesussa, jossa materiaali lingotaan voimakkaasti. Aallon (2002, 59) tutkimuksen mukaan suurin osa suomalaisista (77
%) käyttää juuri tiivistepesuainetta, ja suuressa osassa (48 %) talouksista on käytössä vain yksi pesuaine. Näiden tutkimustulosten perusteella materiaalia ei kannattaisi pestä tyypillisillä suomalaisten pesutavoilla. (ks. Aalto 2002, 57, 59-65.)
Tutkimustulosten avulla pystytään ehdottamaan materiaalille sopivia käyttökohteita sen erityisvaatimusten mukaisesti vaatetuskäyttöön tarkoitetuista tekstiilituotteista. Materiaalin pesunkeston testaus keskittyi vain yksittäisen tekstiilinhoitokerran tulokseen, joka osoitti mahdolliset pesuvahingot, joita tekstiilille voi tapahtua, jos vaatetta huoltava henkilö ei ymmärrä materiaalia erityismateriaalina, ja ota huomioon sen erityisvaatimuksia. Pesutapa ja -aine ovat kasviparkitulle mateennahalle erityisen kuluttavia, sillä pesuaine liuottaa materiaalin parkkiaineet ja rasvat, ja linkous poistaa materiaalista viimeisetkin sen rakenteen pehmeyttä ylläpitävät aineet. Tästä aiheutuu pesun aikaista kankaiden tahriutumista, nahan värin muutoksia, materiaalin kuivatessa sen kovettumista, sekä materiaalin rypistymistä, jotka ovat saman suuntaisia tuloksia kuin VTT:n (2002) ilmenneet vaikutukset. Lisäksi materiaalissa tapahtui huomattavia mittamuutoksia, joita myös VTT on testannut (VTT 2002).
VTT:n testit on suoritettu nyt jo vanhentuneen vuoden 1994 standardin Vesipesu- ja kuivausohjelmat kotipesussa mukaisesti (SFS-EN ISO 26330-5A). VTT:n (2001) testeissä oli vain yksi mateennahanpuolikas. Keskiarvoinen mittapisteiden välinen kutistuma oli tuolloin 3,3 % nahan pituussuunnassa, ja 6,3 % nahan poikkisuunnassa. Tässä testissä materiaalin poikkisuuntainen kutistuma on 9,495 % suurempi ja pituussuunnassa 4,895% suurempi. VTT testi on toteutettu korkeammassa lämpötilassa (40 astetta), ja sen kutistuma on selvästi pienempi kuin tässä tutkimuksessa testatuilla mateennahoilla. Tällöin on oletettavaa, ettei kutistumaa tässä tutkimuksessa ole aiheuttanut pesulämpötila, vaan pesuaine ja pesutapa.
Käytetty pesuaine on todennäköisesti myös syy siihen, miten materiaalin ulkonäkö muuttui tummemmaksi ja tahri tahriutumiskankaita. Harmaaväriliuskoihin verrattuna muutos saa arvoksi 1, joka on suurin mahdollinen muutos. Myös VTT on toteuttanut yhdelle mateennahalle pesunkestoa mittaavan testin, jossa materiaalia on testattu standardin SFS-EN ISO 26330 menetelmän 5A mukaan. Vaikka käytetty pesumenetelmä on ollut eri, heidänkin testauksensa mukaan mateennahan värinmuutoksen arvo on ollut samansuuntainen, 1-2. Muilla pesuaineilla suoritetut pesutestit osoittivat, että materiaali voisi olla pestävissä pesukoneessa, jos pesuaineet eivät liota mateennahassa olevia rasvoja ja parkkiaineita, jotka ylläpitävät sen pehmeyttä. Kun pesuaine ei aiheuta parkkiaineiden liukenemista, myös vaatteen kankaat voivat pysyä tahraantumattomina. Koska tutkimuksessa osoittautui, että materiaali kestää pesua pesupähkinöillä ja Marseille-saippualla, on oletettavaa, että se kestäisi myös jotain muuta hellävaraista pesuainetta, jonka aineisosat eivät olisi yhtä vahvoja. Tiivistepesuainetta hellävaraisemmilla pesuaineilla materiaalissa tapahtuvat muutokset voivat olla vähäisempiä, vaikka veden aiheuttamaa vähäistä rypistymistä ja tunnun muutoksia voi silti ilmetä. Tätä todistaa myös tekstiilinäytteisiin kiinnitettyjen mateennahkojen pesutestit. Testissä huomattiin, että materiaali tahrii kankaan läpikotaisin laajalta alueelta, sillä irronnut väri leviää märässä kankaassa. Käytännön kannalta mateennahan nurjan puolen tahrivuuden tulokset nousevat tärkeämmiksi. Jos nahka on ommeltu kiinni vaatteeseen, on tekstiilituotetta pestäessä nahan tahrivampi puoli ommeltu kiinni kankaaseen. Tällöin väri pääsee siirtymään suoraan tekstiiliin ja leviämään siinä. Materiaali voisi olla käytettävissä tummissa kankaissa, jolloin se ei nurjalta puoleltaan tahrisi tummaa kangasta, ja sen pintapuoli ei tahrisi käyttäjän muuta pyykkiä. Mateennahkaa pestäessä tiivistepesuaineella, on todennäköistä, että materiaali tahrii vaaleita vaatteita hyvin näkyvästi.
Tuntuarvioinnin mukaan pestyssä materiaalissa ilmeni kovettumista ja jäykistymistä. Tällöin sen huollontarve kasvaa, jolloin sitä tulee hoitaa rasvaamalla sitä. Rasvattu materiaali voi olla käyttäjälle riski, sillä juuri huollettu materiaali tahrii siihen hankautuvaa kangasta voimakkaasti. Materiaalin kovettuminen vahvistaa sen repäisynkestoa, mutta toisaalta sen hankauksenkesto heikkenee, ja hankauksen aiheuttama värinmuutos ja tahrivuus voimistuvat. Lindforsin (2002, 41) tutkimuksen mukaan materiaalin ulkonäön muutokset ovat käyttäjälle yksi syy vaatteen hylkäämiselle, joten materiaalissa esiin tulleet värin muutokset ja muiden materiaalien tahrivuus olisivat selkeä peruste vaatteen hylkäämiseen. Lindforsin mukaan ulkonäön muutoksen ei tarvitse kuluttajalle tarkoittaa sitä, että vaate olisi loppuun kulunut, vaan että vaatteesta tulee nukkavierun ja pidetyn näköinen. Tällaiseksi mateennahka meni hankauksen vaikutuksesta, etenkin kun siihen tarttui kuituja hankauskankaasta. Nahan
värinmuutos hankauksessa oli huolletulla nahalla arvosanaltaan 3 ja 3/4 ja huoltamattomalla nahalla 2/3 ja 3/4. Nissi-Rantakömin mukaan (2018) tällainen värinmuutos on liian suuri, jos materiaalilla tavoitellaan tuotteisiin luksusarvoa. Ulkonäön pysyvyys tai sen muuttuminen on näkökulma, joka tulisi ottaa huomioon, kun suunnitellaan vaatteita, joiden on tarkoitus kestä pidempään kuin muutaman käyttökerran ja pesun. Mateennahka tulee siis nähdä erikoismateriaalina sen huollettavuuden kannalta.
Nahka on elastinen materiaali, ja se on muokattavissa parkkiaineilla. Parkituksen jälkeen nahka on venytettytasomaiseksi joka ei ole nahan luonnollinen muoto. Pesussa entsyymit liuottavat nahasta parkkiaineet ja rasvat pois, ja materiaali pyrkii tällöin uuteen muotoon.
Entsyymit Kirjo – pesuaineessa ovat liuottaneet nahasta parkkiaineet sekä mehiläisvahan.
Tällaisessa pesuaineessa pestäväksi mateennahka kävisi tulosten mukaan ainoastaan, jos nahka on pingotettu jonkin muuttumattoman pinnan, kuten nappipohjan päälle. Tällöin materiaali ei pääse rypistymään.
Vaatetusmateriaalin tulisi olla tuotteen käyttötarkoituksesta riippuen sellainen, että sen ominaisuudet sopivat tarkoitettuun käyttöön. Vaatteen pesuntarpeeseen vaikuttaa mm. se, minkä muotoisia vaatteet ovat. Jos vaate on kiinteä, siihen tarttuu enemmän ihon luontaisia eritteitä, kuten rasvaa ja hikeä. Jos vaate on väljä, tai käytetään päällysvaatteena, sen pesua voidaan välttää pitkälti. Kuitenkin kaikkia vaatteita tulisi pystyä puhdistamaan jollain tavoin, vaikka pesemistä pystyisi pitkälti välttelemään.
Materiaalia voi käyttää vaatteessa vain, jos sitä pestään riittävän hellävaraisesti. Jos mateennahkaa käytetään vaatteessa, tulisi sen olla tuettu esimerkiksi tikkauksilla hyvin, siten että pesun jälkeen materiaali ei pääsisi kuivatessa rypistymään tai muutoin muuttamaan muotoaan. Nyt ilmenneet mittamuutokset johtuivat osittain siitä, että materiaali kuivui vapaasti. Kankaaseen tikattu nahka voisi toimia vaatteessa esimerkiksi sen olkapäissä ja polvissa kestävyyttä lisäävänä osana, jos se venytetään pesun jälkeen takaisin muotoonsa, ja se ei kuivuessaan pääse käpristymään ja kutistumaan.
Nahkaa tulisi myös huoltaa sen käytön aikana, jotta sen elastisuus ja ulkonäkö säilyisivät.
Nahan huoltaminen rasvaamalla silloin, kun se on kiinni vaatteessa, vaatii kankaan suojaamista nahan ympäriltä käsittelyn ajaksi, eikä nahka saisi hankautua kankaaseen ennen
kuin nahka on kuivunut huoltokäsittelyn jälkeen. Mateennahka voisi olla käytettävissä myös nappeina ja terenauhoina, sillä niiden rakenne tukee nahkaa, ja estää sen muodonmuutoksia, vaikka se joutuisi pesuun. Koska mateennahka muuttaa muotoaan huomattavasti, tulee miettiä sellaisia vaatteita, tai vaatteen osia ja yksityiskohtia, joissa mateennahan muokkautuminen ei pääse vaikuttamaan muutoin vaatteen istuvuuteen. Muita keinoja joilla materiaalin pesunkestoa voisi parantaa, ja nahan muutoksia vähentää, ovat erilaiset pesuohjelmat ja hoitotavat, sekä tavat kiinnittää nahka tuetusti muihin materiaaleihin niin, ettei se pääsisi muuttamaan muotoaan.
Ohuille ja joustaville, sekä jäykille ja paksuille mateennahoille voisi löytyä omat käyttökohteensa vaatetuksesta, esimerkiksi paksumpi joustamaton nahka voisi sopia kulutuksen kohteeksi joutuviin vaatteenosiin, kuten polvien paikaksi tai sisäreiden puolelle pintojen vahvikkeeksi. Vetimet, repun olkaimet, takin olkakappaleet, kyynärpäävahvikkeet ovat myös kulutuskestävyyttä vaativia käyttökohteita, joihin mateennahka voisi sopia.
Ohuempaa nahkaa voitaisiin käyttää esimerkiksi pienten kappaleiden somistuksiin, esimerkiksi terenauhan tekoon tai hihansuuhun tai olkapäiden vahvikkeeksi.
Ajateltaessa mateennahkaa osana tutkimuksen johdannossa mainittuun ulkoilutakkiin, voidaan pohtia ratkaisuja, joilla mateennahka saataisiin käytettäväksi sen osana.
Mateennahkaa kannattaisi lähtökohtaisesti yhdistää sellaisiin vaatteisiin, joissa mateennahka on yhdistetty kankaaseen jonka tahriutuminen ei ole voimakasta, joka mielellään olisi tummaa, ja mahdollisesti olisi pintakäsitelty likaa hylkivällä kalvolla. Kun vaatteen pinta itsessään hylkii likaa, vaatteen pesuntarve pienenee. Lisäksi kehoa lähinnä olevat vaatteen osat voisivat olla irrotettavissa pesuun, kuten esimerkiksi takissa irrotettava vuori. Tällöin pesuntarve kohdistuisi lähinnä vaatteen sisäosiin, eikä mateennahkaa välttämättä tarvitsisi pestä. Jos mateennahkalla somistettuja osia pitäisi pestä, tulisi pesuaineeksi valita Marseille-saippua, tai vastaava rasvaa liuottamaton pesuaine. Pesuohjelmassa ei saisi olla linkousta, jotta pesu kuluttaisi ja muokkaisi materiaaleja mahdollisimman vähän. Tahrivuuden vuoksi vaate tulisi pestä samanväristen kanssa. Pesun jälkeen nahkaiset osat tulisi muotoilla kosteana. Jos materiaalia käytetään osana vaatetta, tulisi vaatteen pesuohjeessa huomioida mateennahan herkkyys. Ratkaisuna voisi olla sen vesipesun kieltäminen kokonaan. Vain käsinpesua, tai linkouksetonta hellävaraista pesua herkille materiaaleille tarkoitetuilla pesuaineille voisi suositella. Jos mateennahka on irrotettavassa osassa vaatetta, voisi ohjeessa mainita, että mateennahkaiset osat tulisi irrottaa ennen pesua.
Kasviparkittu mateennahka voisi olla eettisesti tiedostavan ihmisen vaihtoehto nisäkkäiden nahoille, sillä se yleisesti mielletään ruokateollisuuden jätteenä (ks. Kumpulainen 2013;
Atlantic Leather 2018). Tutkimus ei keskity siihen onko eettisesti oikein käyttää eläinperäisiä materiaaleja, mutta henkilökohtaisesti koen, että kaikki eläimestä saatava tulisi käyttää hyväksi, miksei siis myös kalan nahkaa. Materiaalin eettisyys saattaa olla asiakkaalle tärkeä peruste ostaa, tai jättää tuote ostamatta. Asiakaskunnan arvot ja halut määrittävät paljolti millaisia tuotteita he hankkivat. Joskus se voi aiheuttaa myös päätöksen olla ostamatta tuotetta. (Paulins & Hillery 2009, 115-117.)
Ulkonäön ominaisuudet, eli värin pysyvyys, rypistyvyys, nyppyyntyminen, saumojen ulkonäkö ja laskosten pysyvyys, eivät varsinaisesti suoraan vaikuta tuotteen mekaanisiin ominaisuuksiin. Kuitenkin, Lindforsin mukaan, McDonahaun ja Dentonin tutkimuksessa vuonna 1999 ulkonäkö osoittautui tärkeimmäksi tuotteesta nousevaksi signaaliksi. (Lindfors 2002, 34-35)
6.2 Jatkotutkimusaiheet
Mateennahan tiivistepesuaineen aiheuttamat muutokset johtuivat parkkiaineiden ja rasvan häviämisestä. Materiaalille tehtiin standardinmukaista testausta vain tiivistepesuaineella pestylle nahalle, joten lisätutkimusta kannattaisi tehdä pesupähkinäpesun ja Marseille-saippua pesun soveltuvuudesta kasviparkitun mateennahan pesemiseen. Koska tässä tutkielmassa pesutestejä ei toistettu, kannattaisi mateennahan pesunkestoa testata myös siten, että sitä pestäisiin useasti. Tutkimuksessa pesuja ei toistettu yksittäiselle materiaalinäytteelle, joten tutkimustulosten perusteella ei sanomaa, kuinka materiaali käyttäytyy useasti pestäessä.
Tämän tutkielman tulokset osoittivat, että mateennahan pesunkestoon vaikuttaa pesuun valittu pesuaine. Lisähuomiota voisi kiinnittää siihen, että voisiko pesutapaa myös muuttaa, siten että siitä poistettaisiin linkous. Tämä voisi vaikuttaa pesunkestoon positiivisesti. Koska nahka harvoin kestää vesipesua, kannattaisi jatkotutkimuksissa selvittää, miten materiaali reagoi pesulassa tehtävään kemialliseen pesuun.
Mateennahan tukeminen vaikutti tutkimustulosten perusteella olevan osatekijä sen mittapysyvyydessä. Materiaalin vaatetuskäytön kannalta olisi kannattavaa kokeilla erilaisia
tuettuja ompelurakenteita materiaalin kanssa, kuten tukikankaiden käyttöä. Lisäksi voitaisiin tutkia, millaisia voisivat olla rakenteet ja käyttökohteet, joissa nahka voitaisiin pingottaa jonkin sitä tukevan muodon päälle. Tässä tutkielmassa materiaalin vähyyden vuoksi ja tutkimatta miten pesu vaikuttaa mateennahan ja kankaan välisen sauman murtolujuuteen.
Nahka kovettuu pestäessä, jos sen elastisuutta ylläpitävät aineet liukenevat. Tällöin saumassa oleva neulanreikärivistö voi aiheuttaa mateennahan repeämisen. Sauman murtolujuuden ohessa kannattaisi tutkia millaisia vaatetuksessa käytettäviä saumoja ja tikkauksia mateennahkassa olisi käytettävä, että se kestäisi myös pesua ilman että saumat repeävät.
Lindforsin tutkimuksessa (2002, 124-125) yhdeksi kuluttajalle tärkeäksi ominaisuudeksi arvioitiin tuotteiden käyttöturvallisuus. Erityisesti käyttöturvallisuuden osalta korostui allergisoivien vaikutusten tärkeys. Mateennahan allergisoivuutta on nahan valmistajalta Ossi Kumpulaiselta udeltu usein, ja hänen sanojensa mukaan nahka ei parkittuna ole allergisoiva.
Saarnin mukaan kala-allergikot eivät ole pystyneet vierailemaan hänen liikkeessään (Kasesniemi 1997). Materiaalin allergisoivuutta ei ole tutkittu, mutta se voisi olla yksi mahdollisista tutkimuskohteista joita nahalle voitaisiin tehdä.
Koska kasviparkittu mateennahka tutkimustulosten mukaan kestää pesua heikosti, olisi mielenkiintoista selvittää, voisiko parkintaa tai pintakäsittelyä vaihtamalla parantaa mateennahan pesunkestoa. Nahassa käytettävän rasvan liukoisuus on osatekijä tässä tutkimuksessa havaittuihin muutoksiin. Jatkotutkimuksena voitaisiin selvittää, voisiko nahan elastisuutta lisätä jollain muulla, mehiläisvahaa vähemmän liukenevalla aineella. Koska materiaali on ulkonäöltään näyttävä, ja rakenteeltaan jopa kestävämpi kuin muut kalannahat, kannattaisi materiaalin jatkokehittämiseen panostaa. Mateennahan on todettu olevan jossain määrin kilpailukykyinen kalannahkojen lisäksi myös muiden eläinten nahkojen kestävyyden kanssa, joten olisi suotavaa, jos materiaalin jalostajat, ja käsityöläiset pystyisivät laajentamaan mateennahan käyttöä, ja tekemään materiaalista sen laadun puitteissa vaihtoehtoisen materiaalin naudannahalle tai keinonahalla eri käyttökohteissa.
LÄHTEET
Aalto, K. 2002. Kotitalouksien tekstiilienhoitokäytännöt ja niiden ympäristömyötäisyys.
Julkaisuja 2. Helsinki: Kuluttajatutkimuskeskus.
Anttila, P. 1993. Käsityön ja muotoilun teoreettiset perusteet. Porvoo: WSOY.
Anttila, P. 2005. Ilmaisu, teos, tekeminen ja tutkiva toiminta. Hamina: AkatiimiOy.
Atlantic Leather. Atlantic Leather. Vegetable Tanned Salmon Leather:
http://www.atlanticleather.is/vegetable-tanned-salmon-leather/ [Haettu 17.2.2017]
Atlantic Leather. 2018. The Story Behind Atlantic Lether.
http://www.atlanticleather.is/thestory/ [Haettu 10.4.2018]
Baugh, G. 2011. The Fashion Designer's Textile Directory, The Creative Use of Fabrics in Design. London: Thames and Hudson Ltd.
Blanchard, T. 2007. Green is the New Black, how to change the world with style. Lontoo:
Hodder & Stoughton.
Boncamper, I. 2000. Vaatetusalan materiaalit. Porvoo: WSOY.
Boncamper, I. 2004. Tekstiilioppi, kuituraaka-aineet. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu.
Boncamper, I. 2011. Tekstiilioppi. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu.
Collier, B. J.;& Epps, H. H. 1999. Textile testing and analysis. Upper Saddle River, NJ 07458:
A Pearson Education Company.
Ekolo. 2018. Samu pesupähkinät.
www.ekolo.fi/info/samu-pesupähkinat/22/ [Haettu 18.3.2018.]
Erisan. 2018. Erisan Kirjo pyykinpesujauhe.
http://erisan.fi/tuote/kirjo-pyykinpesujauhe/ [Haettu 6.2.2018]
Eskelinen, J. 2011. Kalannahka, parkitsijan opas. Kemi: Länsi-Pohjan Kirjapaino Oy.
Eskelinen, J.;& Franck, K. 2011. Harrastajanahkurin käsikirja. Keminmaa: Datafun.
Eskola, J. & Suoranta, J. 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Jyväskylä: Gummerus.
Eväkäs. 2018. Eväkäs. https://www.evakas.com/ [Haettu 1.3.2018].
FINLEX. 23. 4 2004. Valtioneuvoston asetus kulutustavaroista ja kuluttajapalveluksista annettavista tiedoista. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040613 [Haettu 1.3.2018]
Galateia Liisa Saarni. Galateia Liisa Saarni. http://galateia.weebly.com/etusivu.html [Haettu 1.3.2018.]
Gohl, E.;& Vilensky, L. 1980. Textile Science, An exploration of fibre properties, Second edition 1983. Melbourne: Longman Cheshire.
Gulliksen Moe, G. 2005. Tilkku- ja nahkatyöt. (P. Luoto, Käänt.) Karkkila: Kustannus-Mäkelä Oy.
Haneklou, U. 1977. Ompelemme nahasta. Helsinki: Tammi.
Hasu, M. 1991. Pro gradu -tutkielma. Ulkonäkö ja käyttöominaisuudet vaatteiden arvioinnin lähtökohtana. Kartoitus vaateluonnosten arvioinnista Kouluvaate 2000 -kilpailussa.
Helsingin yliopisto.
Häyrinen, E. 1957. Tekstiilikuitujen ja tteiden arvostelu ja tutkiminen. Porvoo: WSOY.
Iltalehti. 15.10.2012. Jenni Haukion edustuslaukku oli tehty lohen nahasta.
http://www.iltalehti.fi/muoti/2012101516205857_mu.shtml [Haettu 13.4.2018]
Jaakola, C.;Engblom, E.;& Sundström, L. 2002. Ajattomasti ja muodikkaasti nahasta, Nahkapukineen valmistaminen. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino Oy.
Jantunen, J. 7.12.2015. Pukeudu kuin Petelius kalannahkaan: Kotimainen made kaunista ja sileää, hauki karheaa. Seura. https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/pue-paallesi-kalannahka-made-sileaa-hauki-karheaa/ [Haettu 13. 4 2018]
Jensen Langaard, E. 2010. FISKESKINN - en underutnyttet ressurs. http://liu.diva-portal.org/smash/get/diva2:331808/FULLTEXT01.pdf [Haettu 2.3.2018]
Juola, V. 2014a. Kalannahka verhoilijan materiaalina. Teoksessa I. Leppihalme;& I.
Leppihalme (Toim.), Poukama, Uutta luovaa kalastuskulttuuria, 70-75. Helsinki:
Maahenki Oy.
Juola, V. 2014b. Kasviparkittu mateennahka verhoilumateriaalina. Pro Gradu. Savonlinna:
Itä-Suomen yliopisto.
Juola, V.;& Lammassaari, E. 2013. Suomalaisen kasviparkitun mateennahan soveltuvuus verhoilumateriaaliksi. Kandidaatin tutkielma. Savonlinna: Itä-Suomen Yliopisto.
Kasesniemi, E.-L. 1997. Villi kalannahka, uusvanha ekotuote. Taito, suomalaisen käsityön lehti n. 1, 6-9.
Kaukinen, L. 2006. Materiaalisen kulttuurin tutkiminen käsityötieteessä – Tapauksena tekstiilien ja vaatetuksen tutkiminen. Ennen ja nyt - historian tietosanomat 2/2006:
http://www.ennenjanyt.net/2006_2/referee/kaukinen.pdf
Koskennurmi-Sivonen, R. 6/2012. Ihmiset pukeutuvat. Teoksessa R. Koskennurmi-Sivonen (Toim.), Johdatuksia pukeutumisen tutkimukseen, TEkstiilikulttuuriseuran julkaisuja 5-14.
Koski, M. 1994. Nahkaopas. Lahti: Kenkä- ja nahkateollisuus ry.
Kärki-Siltanen, M.;Mäenpää, R.;& Unhola, R. 1980. Nahkapukine. Helsinki: Valtion painatuskeskus.
Laine, M.;Bamberg, J.;& Jokinen, P. 2008. Tapaustutkimuksen käytäntö ja teoria. Teoksessa M. Laine;J. Bamberg;& P. Jokinen, Tapaustutkimuksen taito (9-38). Helsinki: Oy Yliopistokustannus.
Lammassaari, E. 2014. Ossi Kumpulaisen Kalaparkki. Teoksessa L. Ilmari, Poukama, Uutta luovaa kalastuskulttuurista, 76-79. Helsinki: Maahenki Oy.
Lindfors, E. 2002. Tekstiilituotteen teknologiset ominaisuudet. Tekstiilituotteen käyttö- ja hoito-ominaisuuksien tarkastelu kuluttajan näkökulmasta. Joensuu: Joensuun yliopistopaino.
Lovia. 2018. Lovia collection.
http://www.loviacollection.com/about/ [Haettu 1.3.2018]
Luontoportti. 2018. Made.
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kalat/made. [Haettu 27.3.2018]
Luutonen, M. Käsityö- ja muotoilualan yrittäjä 2013.
https://issuu.com/taitogroup/docs/kasityo_ja_muotoilualanyrittajaselv. [Haettu 3.9.2013.]
Markula, R. 1992. Tekstiilitieto. Porvoo: WSOY.
Meinander, H. 2012. Vaatteiden toimivuus ja tekninen vaatetutkimus. Teoksessa R. (.
Meinander, H. 2012. Vaatteiden toimivuus ja tekninen vaatetutkimus. Teoksessa R. (.