3.3 Varkauden (1957) laulupäivät
3.3.1 Palvelusten ohjelmisto
Laulupäivävihkon esipuheessa laulujuhlatoimikunta toteaa lauantai-illan palveluksesta seuraavaa:
”Koska kahdeksansävelmistön (Vigilia II:n) uusi laitos ei ole vielä ilmestynyt, jäävät vigilian laulut tälläkin kerralla yhteiskuoron ohjelmiston ulkopuolelle ja pienemmän kuoron laulettaviksi.”77 Vigilian veisuja ei voida yksilöidä, koska niitä ei ole lueteltu missään kirjallisessa lähteessä.
Laulupäivävihkoon on koottu, kuten aiemmillakin laulupäivillä, liturgian laulut, sekä muutama laulajaisiin tarkoitettu veisu. Kirkkolauluja -sarjaa julkaistiin numerot 9–11 ja Kirkkolauluja mieskuorolle no 2. Liturgian veisut säveltäjien mukaisessa järjestyksessä ovat seuraavat:
76 IX OLP, esilehti ”Kirkkokuoroille”.
77 IX OLP, esilehti ”Kirkkokuoroille”. Sunnuntaivigilia julkaistiin vuoden 1957 lopulla.
Säveltäjä/Sävelmä Veisu Julkaisu Eukaristia no 6
Arhangelski (Rauhan laupeutta) OLP IX, 23–28
3. Antifoni
(Herra, muista meitä) OLP IX, 13–1878 Bysanttilainen sävelmä Is polla
1400-l, Athos -vuorelta (Pienen saaton jälkeen) OLP IX, 1879 Herran rukous
Dubjanski (Isä meidän) OLP IX, 31–33
Golitsyn Kerubiveisu OLP IX, 19–22
1. Antifoni
Kiovalainen sävelmä (Kiitä, sieluni, Herraa) OLP IX, 1–3 Kreikkalainen Totisesti on kohtuullista
(Sov. Lvov, A) (Piispan vastaanotossa) OLP VI, 9–11
Ehtoollislauselma
Polyektov (Ylistä, minun sieluni) OLP IX, 4–9
Tavallinen sävelmä Palmusunnuntain kanonin 5.irmossi, 7. sävelmä
Nouse ylös Siionin vuorelle KL 9, 7–8 Riemuitkoon sielusi
7. kanonisävelmä KL 9, 3–5
Valamolainen sävelmä
(Sov. P.P.) Jumalan ainokainen Poika OLP IX, 9–12
Vanha sävelmä Auringon noususta KL 9, 1–2
Taulukko 7
Piispan vastaanotossa laulettavissa veisuissa on tapahtunut selkeä muutos. Läpisävellettyjen veisujen sijaan sävelmä määritellään ”vanhaksi melodiaksi” (Auringon noususta), tai säveltäjä on sovittanut ”lyhennetyn kreikkalaisen 4. sävelmän” (Totisesti on kohtuullista, A.F.Lvov), tai ilmoitetaan vain ”7.sävelmä” (Riemuitkoon sielusi). Ton despotin ennen varsinaisen liturgian alkua ei ole saanut minkäänlaista mainintaa sävelmän alkuperästä. Nämä edellä mainitut veisut lauletaan siis piispan saapuessa kirkkoon sekä hänen jumalanpalveluspukuun pukemisensa aikana.
Piispallisten veisujen kehitys eleettömämpään suuntaan on mielenkiintoinen piirre, ja se kertoo
78 Alkuperäinen julkaisu Arhangelski 1941, 4–8.
79 Myös Eukaristia 1970, 24.
jotakin keskeistä siitä, miten Paavali suhtautui omaan piispuuteensa. Laulujuhlatoimikunnan yhtenä jäsenenä hän on varmasti vaikuttanut piispallisten veisujen valintaan voimakkaasti.
Varsinaisessa liturgiassa heti 2. antifonin jälkeen laulettava Jumalan ainokainen Poika laulettiin valamolaisella sävelmällä. Neliäänisen sekakuorosovituksen on tehnyt Paavali (P.P.). Edellisiltä laulupäiviltä hyllytetystä Arhangelskin liturgiasta80 on nyt otettu 3. antifoni eli Autuudet (alkusanat
”Herra, muista meitä”). Myös Eukaristia on Arhangelskin sävellys, tällä kertaa numero kuusi.
Liturgian muut veisut ovat tuttuja slaavilaisia sävellyksiä. Säveltäjänimiä olivat Arhangelskin lisäksi Golitsyn, Lappo-Danilevski, Dubjanski ja Polyektov, koulukunta pietarilainen. Poikkeuksen muodostaa saattolauselman jälkeen piispallisessa palveluksessa laulettava Is polla , joka on bysanttilainen Athos-vuoren sävelmä 1400–luvulta. Tämä veisu päätyi aikanaan Paavalin, Heikki Kirkisen ja Kauko Eklundin yhdessä kokoamaan Eukaristia-sävelmistöön sellaisenaan.81 Varkauden laulupäivien ohjelmistossa onkin selkeästi nähtävillä muutoksen alku, slaavilainen hegemonia on murtumassa. Tämä muutos näkyy sekä jumalanpalveluksissa että laulajaisten ohjelmistossa, johon perehdytään seuraavassa alaluvussa.
Laulupäivien liturgian opetuspuhe on julkaistu kokonaisuudessaan 1957 Aamun Koiton numerossa 19.82 Puhetta voi pitää apulaispiispa Paavalin linjapuheena, jossa hän tuo julki sen hetkisen käsityksensä 1) kirkkolaulajien tehtävästä ortodoksisessa kirkossa, 2) kirkkolaulusta jumalanpalveluksen osana, sekä 3) kirkkolaulun sävelasusta kaksi ensin mainittua kohtaa huomioon ottaen. Hän korostaa kirkkolaulajien palvelustehtävän pyhyyttä, joka juontuu laulun asemasta palvelusten erottamattomana osana.
Kirkkolaulullemme ovat ominaisia, paitsi jo mainittua soittimien jumalanpalveluskäyttöön kohdistuvaa kielteisyyttä, kolme ortodoksisen kirkkolaulun olemusta ja päämääriä selventävää ydinajatusta:
1. Kirkkolaulu on ihmissielun ja Jumalan yhteyden tärkeimpiä muotoja, sävelasuun puettua rukousta, sydämen uskon luonnollinen ilmentäjä ja ylläpitäjä.
2. Kirkkolaulu on seurakunnan kokonaisuuden ja sen jäsenten uskonyhteyden ilmentäjä 3. Kirkkolaulu on dogmaattisesti tarkoin määräytyneen totisen uskon julistusta.83
Siis vielä tiivistetymmin: 1) Rukous 2) uskonyhteys ja 3) julistus. Ortodoksisessa kontekstissa erilaiset sävelmät/sävellykset ovat aina alisteisia kaikille kolmelle kohdalle. Ensimmäistä kohtaa Paavali perustelee näin:
80 Ks. luku 3.2.1.1.
81 Eukaristia sävelmistössä (1970) kuoron osuuden harmonisointi on tehty Paavalin, Kauko Eklundin ja Heikki Kirkisen yhteistyönä. Ensimmäisessä painoksessa (Uusi liturgiasävelmistö, ”Muoviliturgia” 1964) Is polla -veisua ei ole.
82 AK 19/57, 214.
83 AK 19/57, 214.
…kahdeksansävelmistömme, joka ainakin tekstiltään on pyhän Johannes Damaskolaisen käsialaa melodioiltaan yksinkertaisena mutta silti tarpeeksi vaihtelevana on ja tulee olemaan sekä teksteiltään että sävelmiltään kirkkolaulujen rukouksellisuuden esikuvana….
Kohdassa kaksi on tarpeen pohtia kuorolaulun asemaa:
…ei voida sanoa, että kirkkolaulu meillä todella yhdistäisi koko seurakunnan yhdeksi kokonaisuudeksi.
Pyrkimys kansanlauluun kuorolaulun ohessa ei ole mitään uutta, vaan palautumista alkuperäiseen käytäntöön…
Näin kuorolaulu jumalanpalveluksissa parhaimmillaankaan ei ole lopullinen tavoite, vaan eräs muoto kirkkolaulua, ja kuoron tehtävänä onkin laulutaidon välittäminen koko seurakunnalle, mikä vuorostaan edellyttää pitäytymistä pääasiassa helposti opittavaan yksinkertaiseen perussävelmistöömme.
Sävelen ja sanan suhde kolmannessa kohdassa on selkeä:
…musikaalisesti korkeatasoisenkaan kuorolaulun tehtävänä ei ole suinkaan vain epämääräisen taidenautinnon herättäminen, vaan ennenkaikkea tietyn sanoman julistaminen. Laulettava teksti on näin ollen pääasia ja sävel välikappale.
Opetuspuheen tarkoitus oli muistuttaa laulajia heidän tehtävänsä tärkeydestä ja vaativuudesta, sekä näyttää oikea suunta suomalaisen kirkkomusiikin tulevalle kehitykselle. Paluu takaisin alkuperäisempään kirkkolaulukäytäntöön tulee tavoitteena näkyväksi Varkauden laulupäivillä.
3.3.2 Laulajaisten ohjelmisto
Laulajaisissa lauloi vain juhlakuoro ja mieskuoro, yksittäisiä kirkko– tai muita ortodoksisia kuoroja ei ollut mukana. Ohjelma oli julkaistu jo vuotta aiemmin (1956) julkaistussa laulupäivävihkossa, joten yksittäisten pienten kuorojen poisjättäminen esiintyjäjoukosta oli tietoinen päätös. 84
84 OLP IX, esilehti. Laulupäivävihkossa ollut ohjelma toteutettiin muuttumattomana, vrt. AK 19/57, 215.
Laulajaisten ohjelmisto säveltäjien mukaan luetteloituna oli seuraava:
Taulukko 8
Laulajaisten slaavilaista alkuperää olevat veisut edustavat joko pietarilaista tai moskovalaista koulukuntaa. Bortnjanskin sävellys Sinun armosi suojaan on soinnutukseltaan niin kaavamainen ja täysin vailla italialaisia piirteitä, että sekin voidaan lukea ensimmäiseen pietarilaiseen koulukuntaan.
Moskovalaiseen koulukuntaan kuuluvia sovituksia ovat Arhangelskin Baabelin virtain vierillä ja Turenkovin Kirkastusjuhlan litaniastikiira. Varkauden laulajaisten ohjelmistossa on ensimmäistä kertaa yksiäänisiä bysanttilaisia kirkkosävelmiä. Kyseessä on sunnuntain aamupalveluksessa laulettava viidennen sävelmäjakson kanoni, jonka sävelmän alkuperä on Athos-vuoren Ivironin luostarissa.85 Sävelmän lähdeteoksena mainitaan tanskalainen bysanttilaisen musiikin klassikkoteos Monumenta Musicae Byzantinae, jossa julkaistiin länsimaiselle nuottikirjoitukselle transkriboituja bysanttilaisia kirkkolauluja. Sittemmin kyseisen teoksen sävelmätulkintoja on kritisoitu.86 Suomenkieliset bysanttilaiset veisut johti Heikki Kirkinen, jonka osuutta Paavalin kirkkomusiikkikäsityksen muotoutumisessa ei voi sivuuttaa. Kirkinen antoi ulkomaanmatkoillaan äänittämiään nykybysanttilaisen kirkkolaulun nauhoja Paavalille. Liturgiassa laulettu ”Is polla”
85 Verikov 2008, 4. Alaviite 6. Kirkinen kertoo sovittaneensa bysanttilaisia melodioita suomen kielelle, tämä sunnuntai-kanoni kuulunee hänen sovitustensa joukkoon.
86 Seppälä 1996, 155–157.
Säveltäjä/sävelmä Veisu Julkaisu
Akimov, P Auringon noususta M
Ehtooveisu
Arhangelski, A (Oi Jeesus Kristus) VI 42, 125–127
Simeonin rukous
(Herra, nyt Sinä lasket) VI 42, 157–159 Bortnjanski, D
Kreikkalaisen sävelmän
mukaan Sinun armosi suojaan OLP IX, 34–35
Sunnuntaikanoni 5. sävelmä
Bysanttilainen sävelmä (1. plagaalinen sävelmä) OLP IX, 39–43 Vigilian alkupsalmi
Nosov (Kiitä, sieluni, Herraa) VI 42, 78–81
Valamolainen sävelmä
Sov. Balakirev Enkeli huusi KLM 2, 9–12
1. Katisma
(Autuas se mies) KLM 2, 1–4
Znamenny, 2. sävelmäjakso Kirkastusjuhlan
Sov. Turenkov litaniastikiira OLP IX, 35–38
Sov. Arhangelski Baabelin virtain vierillä KLM 2, 5–8
kuulunee tähän kategoriaan.87 Sittemmin sama sävelmä otettiin mukaan 1970 julkaistuun Eukaristiasävelmistöön (Uuden liturgiasävelmistön toinen täydennetty painos).
Valamolaisten sävelmien sovituksista 1. Katisma on lähinnä moskovalaista tyyliä huolimatta siitä, että johtosävel on korotettu. Valamon luostarin julkaisema näköispainos 1909 obihodista88 on tarkka kopio munkki Simforianin käytössä olleesta kirjasta siihen käsinkirjoitettuine lisäyksineen. 1.
Katismaveisussa melodian oheen on kirjoitettu rinnakkaisääniä, ja useassa kohdassa myös johtosävel on korotettu. Tästä voidaan tehdä se johtopäätös, että luostarin laulutapa on poikennut jonkin verran painetusta nuottikirjoituksesta. Sen vuoksi on perusteltua olettaa, että harmonisoinnin on tehnyt Paavali, joka nuoruudessaan lauloi aktiivisesti Valamon luostarin munkkikuorossa.
Hänelle korotettu johtosävel on ollut ”se oikea laulutapa” tämän veisun kohdalla. Toisaalta hän on merkinnyt itsensä varsinaisessa laulupäivien vihkossa olevan Jumalan ainokainen –veisun sovittajaksi, miksi jättäytyä toisen veisun kohdalla nimettömyyden suojaan?