Helsingin laulupäivien toteutunut lauluohjelmisto ei sinänsä eroa edellisistä radikaalisti. Tärkeää on se, millaiseksi Paavali suunnitteli ohjelmiston alun perin. Helsingin laulupäivät olivat järjestyksessä kahdeksannet ja ne pidettiin joulukuun 5–6. päivä. Liekö sattumaa vai tarkoituksellista, että sunnuntain juhlaliturgia toimitettiin Suomen itsenäisyyspäivänä kymmenen vuotta jatkosodan päättymisen jälkeen. Ortodoksinen kirkko juhlii samana päivänä pyhää piispa Nikolaosta.
3.2.1 Palvelusten lauluohjelmisto
Laulunjohtajana, laulettavan materiaalin kokoajana ja laulupäivävihkon toimittajana toimi pappismunkki Paavali. Seuraavassa alaluvussa tuodaan esille sekä Paavalin alkuperäinen suunnitelma että toteutunut lauluohjelmisto. Laulupäivien aikaan Paavali oli työskennellyt kuusi
61 AK 1/52, 2 62 AK 1/52, 3
vuotta päätoimisena kanttorina kirkon palveluksessa, seuraavana vuonna hänet vihittäisiin apulaispiispan virkaan.
3.2.1.1 Lauluohjelmisto alkuperäisen suunnitelman mukaan
Laulupäivävihko painettiin ja laitettiin jakoon hyvissä ajoin vuoden 1953 aikana. Sen viimeiselle sivulle painettu alkuperäinen suunnitelma liturgian veisuista kertoo Paavalin musiikillisesta tavoitteesta, siksi se on syytä mainita, vaikkei se sellaisenaan toteutunutkaan. Tässä taulukossa Paavalin alun perin suunnittelemat veisut ovat palveluksen etenemisen mukaisessa järjestyksessä:
Piispan vastaanotto (ennen liturgiaa)
Veisu Säveltäjä/sävelmä Julkaisu
Auringon noususta Mirolybov, Peter OLP VII, 1
Ton despotin Lvov, A. OLP VII, 2
Riemuitkoon sielusi Lvov, A OLP VII, 3
Ton despotin IRTOnuotti Akimov, P OLP VII, 7
Varsinainen liturgia
Liturgialaulut ortodoksisen kirkon
muinaisten sävelmien hengessä Arhangelski, A63
Taulukko 4
Pappismunkki Paavalin alkuperäinen suunnitelma oli hyvin Arhangelski -painotteinen (laulajaiset mukaan lukien), huomattavaa on liturgian hahmottaminen musiikillisesti yhtenäisenä kokonaisuutena. Paavalin itsensä suomeksi sovittama Arhangelskin liturgia olisi poistanut laulupäivien liturgiapalveluksesta ”toivelaulumaisuuden”, jossa erityyliset suosikkilaulut kilpailevat kirkkolaulun ”top 10 listasijoituksista”. Suunnitelma kuitenkin oli herättänyt kanttoreissa ja kuoronjohtajissa vastustusta, jonka vuoksi Paavali esitti Aamun Koiton sivuilla – puoli vuotta ennen varsinaisia laulupäiviä – kanttoreille kyselyn koskien ohjelmistoa.64 Vastausten perusteella hän teki seuraavanlaiset johtopäätökset:
1) Arhangelskin liturgia olisi jätettävä kokonaisuudessaan pois ohjelmistosta sitäkin suuremmalla syyllä, kun piispan toimittamaan liturgiaan kuuluvat erikoiset kirkkoveisut rikkoisivat joka tapauksessa tyylillisen kokonaisuuden. 2) Laulukappaleiden tulisi olla laulajille tarpeeksi tunnettuja, esim. edellisiltä laulupäiviltä. 3) Olisi valittava poisjäävän Arhangelskin liturgian sijaan mahdollisimman monille jo ennestään tutut kappaleet, niin ettei ohjelman muutos aiheuttaisi kuoroille sanottavampaa lisätyötä.65
63 Arhangelski 1941.
64 AK 12/54, 95.
65 AK 19/54, 161.
Kohdassa 1 hän puhuu ”tyylillisestä kokonaisuudesta”, jonka piispalliset veisut joka tapauksessa rikkoisivat. Tämä Paavalin kirjallinen maininta kahdeksansilla laulupäivillä toimitettavan liturgian veisuista musiikillisena kokonaisuutena on merkittävä. Edellisenä vuonna Paavali kirjoitti laajasti näkemyksistään ortodoksisesta kirkkolaulusta. Aamun Koitossa julkaistussa artikkelissa hän pohtii kuorojen lauluohjelmistoa muun muassa näin:
Millaisia kuorokappaleita on pyrittävä käyttämään? Siinä eräs niitä kysymyksiä, joita kuoronjohtaja joutuu ratkaisemaan. Täysin yleispäteviä ohjeita tässä suhteessa ei voida antaa. Jos kuorolaulua pidetään kansanlaulun pohjana, olisi etusija annettava sellaisille kuorokappaleille, jotka ovat melodisesti helposti tajuttavia, innostavia ja soinnutukseltaan kirkollisen yksinkertaisia, siis sellaisia, että ne voidaan ajatella vähitellen siirrettäviksi kansan yhteislauluun.66
Arhangelskin liturgia olisi täyttänyt nämä kriteerit. Sävellys ei ollut teknisesti vaativa, mutta kanttoreita ja kuoronjohtajia se ei jostain syystä saanut innostumaan. On kuitenkin totuuden nimessä sanottava, että se mitä Arhangelskin liturgian tilalla laulettiin ei missään nimessä ollut helpommin omaksuttavaa, päinvastoin. Olivatpa syyt ohjelmanmuutokseen mitkä tahansa, Paavali antoi periksi, ja näillä vuoden 1954 laulupäivillä liturgian musiikillinen eheys jäi suunnittelun asteelle. Sitaatin lopussa Paavali tuo tavoiteltavana asiana esiin kansan yhteislaulun, joka tuolloin oli ollut kirkkokunnassa keskustelun alla ainakin 1920 –luvulta alkaen.67
3.2.1.2 Liturgian toteutunut ohjelmisto
Loppujen lopuksi toteutunut liturgiapalvelus veisujen osalta oli kirjava. Laulettavat sävellykset julkaistiin Aamun Koitto –lehdessä.68 Seuraavassa luettelossa liturgian veisut on järjestetty säveltäjien/sävelmistön mukaan:
66 AK 17/53, 127.
67 Takala-Roszczenko, Musiikki 4/2019, 71. Arkkipiispa Hermanin aloitteesta ensimmäisillä 1929 Laatokan Valamossa pidetyillä laulupäivillä kansan yhteislaulun lisääminen oli yksi keskeisistä tavoitteista.
68 AK 19/54, 161.
Säveltäjä Veisu Julkaisu Ton despotin
Akimov, P (Piispan vastaanotossa) OLP VII, 7
Is polla
Bortnjanski, Dimitri (Saattolauselman jälkeen) OLP VII, 21
Kerubiveisu no7 KL 7, 1
3. Antifoni
Frunza, A. (Herra, muista meitä) OLP VII, 12–18
Kiovalainen 2. sävelmä Me näimme totisen OLP VI, 31–32
Täyttyköön suumme OLP VI, 32–34
Kreikkalainen sävelmä Anomusektenia E, 125
Riemuitkoon sielusi
Lvov, A. (Piispan vastaanotossa) OLP VII, 3
Ton despotin IRTOnuotti?
Rimski-Korsakov, N (Isä meidän) OLP VI, 29–31
1. Antifoni
Tavallinen kirkkosävelmä (Kiitä, sieluni, Herraa) L31, 2–5.
Tulkaa, kumartukaamme OLP VII, 19–20 Uskontunnustus
Smolenski, S. Suuri ektenia E, 82
Pieni ektenia E, 83
Tshaikovski, P. Jumalan ainokainen Poika OLP VII, 9–12
Valamolainen sävelmä Kolmipyhäveisu
(Kiovalainen) (Pyhä Jumala) OLP VII, 22–2370
Eukaristia
Vinogradov (Rauhan laupeutta) KL 7, 4
Taulukko 5
69 AK 19/54, 161. Paavali mainitsee tämän veisun painetun erillisenä nuottina. Se julkaistiin myös viidensiä laulupäiviä varten Aamun Koitossa 11–12/47, 85–86. VI OLP vihkossa on Lvovin sovittama kreikkalainen sävelmä, joka ei ole sama. Laulupäivävihkoon painettu veisu kuuluu piispan vastaanottolauluihin.
70 Sama veisu määriteltiin aiemmin kiovalaiseksi.
Liturgiapalvelukseen sisältyi sävellyksiä kaikkiaan yhdeksältä eri säveltäjältä, joiden joukossa ei ollut Arhangelski. Helsingin laulupäivien liturgian toteutunut lauluvalikoima ei loppujen lopuksi eronnut tyylillisesti edellisessä luvussa käsitellyistä kolmesta sodanjälkeisestä tapahtumasta.
Ensimmäisen pietarilaisen koulukunnan säveltäjiä ovat Lvov ja Vinogradov, toista pietarilaista koulukuntaa edustavat ammattisäveltäjät Tshaikovski ja Rimski-Korsakov, ja italialaista koulukuntaa Bortnjanski. Vinogradovin eukaristiassa on tietynlainen konserttimainen ote.
Itseoppineena säveltäjänä Vinogradov käyttää aikansa tyylikeinoja surutta, ja on hyvin perusteltua pohtia sopiiko tällainen romanttissävyinen musiikki liturgiapalvelukseen.
3.2.2 Laulajaisten ohjelmisto
Säveltäjä Veisu Julkaisu
Arhangelski, A Herra, kuule minun rukoukseni OLP VIII, 1–5 Me syntiset ja alhaiset OLP VII, 25–28
Miksi minut hylkäsit OLP VII, 29–33
Tuomiopäivää ajatellessa
(Näen peljättävän päivän) OLP VI, 34–38 Pyhän Ambrosiuksen ylistysveisu
Bortnjanski, D (Sinua, Jumala, kiitämme) OLP VIII, 7–20 Vigilian alkupsalmi
Kreikkalainen (Kiitä, sieluni, Herraa) VI 42, 3–6.
Mirolybov, P Auringon noususta OLP VII, 1
Valamolainen Joulun valmistusajan stikiira KLM 1, 6–7.
Polyeleopsalmi
(Kiittäkää Herran nimeä) KLM 1, 8–11.71
Vedel, A Synninkatumuksen ovet OLP VI, 39–46
Taulukko 6
Laulajaisten toteutunut ohjelmisto poikkesi ennakkotiedoista vain hiukan.72 Konsertti alkoi Mirolybovin sävellyksellä, joka ei alkuperäisissä suunnitelmissa ollut mukana, ja Jakubovin ”Minä vuodatan rukoukseni”73 jäi pois juhlakuoron esittämistä lauluista. Itsenäisinä kuoroina mukana oli kaksi Helsingin seurakunnassa toimivaa kuoroa, slaavinkielellä laulava Uspenskin katedraalikuoro
71 Melodia löytyy Valamon luostarin sävelmistöstä 1909, 17–18. KLM I sovitus on sama kuin VH II (358–362), sävellaji on kokosävelaskeleen alempi ja sovitus on muutettu ahtaaseen asetteluun.
72 Alkuperäinen suunnitelma OLP VII, 22. Toteutunut ohjelma AK 31–32/54, 273.
73 OLP VII, 5–6
johtajanaan P. Shapovalov, sekä Helsingin seurakunnan suomenkielinen kuoro Peter Mirolybovin74 johdolla. Paavali johti juhlakuoron ja mieskuoron esitykset. Juhlakuoron lauluista puolet oli Arhangelskin sävellyksiä: Me syntiset ja alhaiset, Tuomiopäivää ajatellessa, Miksi minut hylkäsit ja Herra, kuule minun rukoukseni. Juhlakuoro lauloi myös Vigilian alkupsalmin Kiitä, sieluni, Herraa, Peter Mirolybovin Auringon noususta ja tietenkin sen pakollisen, Artemi Vedelin Synninkatumuksen ovet. Laulajaisten viimeisenä teoksena juhlakuoro esitti Dimitri Bortnjanskin sävellyksen Sinua, Jumala, kiitämme (Pyhän Ambrosiuksen ylistysveisu). Tämä konserttikappale edustaa italialaista koulukuntaa polyfonisine elementteineen. Mieskuoron molemmat laulut olivat valamolaisia sävelmiä: Joulun valmistusajan stikiira (Vanha kirkollinen 2.sävelmän alasävelmä) ja Polyeleopsalmi. Neliääninen harmonisointi on tehty kunnioittaen suurelta osin vanhoja kirkkosävelmiä. Melodia on kakkostenorilla, ykköstenori säestää sitä terssikulkuna. Alempi basso tukee melodiaa urkupisteenomaisilla pohjasävelillä, ja ylempi basso täydentää kolmisoinnun puuttuvan sävelen. Tyyli muistuttaa moskovalaisen koulukunnan pelkistetympää harmoniamaailmaa, missään nimessä se ei ole ensimmäistä pietarilaista koulukuntaa.
Sävellysteknisessä mielessä kummankaan valamolaisen veisun sovitus ei ole vaativa.
Tapahtuma sai huomiota myös valtakunnallisella tasolla, Uusi Suomi julkaisi artikkelin laulujuhlista, ja Aamun Koitto julkaisi tekstin kokonaisuudessaan kaksoisnumerossa 31–32. Siinä kommentoitiin Paavalin osuutta näin:
…Oli jotain poikkeuksellisen ihailtavaa, että suhteellisen pienestä piiristä oli saatu kokoon yli satapäinen juhlakuoro. Pyhän Sergein ja Hermanin Veljeskunta voi olla ylpeä saavutuksestaan. Musikaalisuus löi leimansa suorituksiin silloinkin, kun teknilliset varustukset eivät tahtoneet riittää. Pappismunkki Paavali oli keskeinen johtajapersoonallisuus, jota kohtaan lopussa osoitettiin erityistä kunnioitusta ja kiitollisuutta…75
Helsingin laulupäivät olivat viimeiset, joiden musiikillinen kokoaminen ja johtaminen oli Paavalin sen hetkinen päätyö. Laulupäiviä seuranneena vuotena pappismunkki Paavali otti vastaan apulaispiispan viran. Piispuus ei kuitenkaan estänyt häntä jatkamasta laulupäivien toimikunnan vaikutusvaltaisena jäsenenä.