Ilomantsin laulupäivien ohjelmistovalinnat kantoivat vain osittain kahden vuoden kuluttua järjestetyille Oulun laulupäiville asti. Laulupäivätoimikuntaan kuuluivat arkkipiispa Paavali, kanttori Lauri Tulehmo ja Alvi Houtsonen, lisäksi OKL valitsi toimikuntaan keskuudestaan Feodor Iltolan ja Pauli Koukkusen. Toimikunta lähetti kyselyn kanttoreille, jonka perusteella laulupäivien pitopaikaksi valittiin Oulu ja ajankohdaksi 4–5.11. 1967, Karjalan valistajien juhla.151 Laulupäiviä varten ei painatettu erillistä vihkosta, vaan palvelusten ja laulajaisten ohjelmisto koottiin monista eri lähteistä.152 Yhteiskuoron johtajina toimivat kanttorit Pauli Koukkunen (sunnuntain liturgia) sekä Pekka Torhamo (laulajaiset). Muiden palvelusten aikana kuoroa johtivat kanttorit Raimo Pores, Viktor Jetsu ja Feodor Iltola.
3.6.1 Palvelusten lauluohjelmisto
Vigiliapalveluksessa lauantai-iltana lauloi sekakuoro, ja vieläpä antifonisesti kahdella kuorolla.
Oulussa kuoroja johtivat Viktor Jetsu ja Feodor Iltola. Seuraavassa luettelo vigilian lauluista säveltäjien/sävelmistön mukaan luokiteltuna:
150 AK 65/18, 203–204.
151 PSHVA TK LPTK Laulupäivätoimikunnan kirje ”Kirkkokuoroille, kanttoreille ja kuoronjohtajille” 2.3.1967.
152 AK 27/67, 213. Iisalmen laulupäivävihkoa (OLP X) painettiin myös vuonna 1967 (Piiroinen 1991, 109); PSHVA TK LPTK, uusintapainoksen ottamisesta päätettiin kirkkolaulupäivätoimikunnan kokouksessa 23.2.1967, kokous pidettiin AP Paavalin kotona Kuopiossa.
Säveltäjä/sävelmä Veisu Julkaisu Polyeleopsalmi
Allemanov (Kiittäkää Herran nimeä) VI 42, 213–216
Feofan Suuri ylistysveisu OLP X, 11–23
Sinulle, oi
Jumalansynnyt-Kreikkalainen sävelmä täjä, 8. säv. OLP X, 48–50
Nykykreikkalainen Ehtooveisu M153; V 20154
B.P. Tsytovits Iloitse, Jumalan Äiti VI 42, 196–197155
Alkupsalmi ps 104
Sarti, G (Kiitä, sieluni, Herraa) VI 42, 88–91
Valamolainen Avuksihuutopsalmi 1. säv OLP XI, 19–21156
Kaikki, joissa henki on V 57, 251
Litaniaektenia OLP XI, 26
Minun sieluni ylistää KL 21a 8–13 Znamennysävelmä
Sov. Arhangelski Ylösnousemustropari OLP X, 39–41
Taulukko 11
Vigiliapalveluksen ehtoopalvelusosan aluksi laulettu Kiitä, sieluni, Herraa Sartin sävellyksenä tuntuu jopa jonkinlaiselta protestilta Ilomantsin ohjelmistolle, niin kaukana se on valamolaisten sävelmien tyylistä. Kuitenkin heti suuren ektenian jälkeen laulettava Avuksihuutopsalmi on
153 Liite 7
154 PSHVA TK LPTK, AK 27/67 sivulla 213 julkaistun laulupäivien ohjelmassa ”Oi Jeesus Kristus” (Ehtooveisu) on määritelty ainoastaan sävellajin kautta (a-molli). Laulupäivätoimikunnan kokouksen 23.2.1967 pöytäkirjassa on kuitenkin tuo koneella kirjoitettu ”a-molli” vedetty yli ja korjattu käsin määreellä ”nykykreikkalainen, (moniste)”.
Käsiala vaikuttaa arkkipiispa Paavalin käsialalta, mutta varmuutta siitä ei ole. 2.3.1967 kirkkokuoroille lähetetyn tiedotteen liitteenä olevassa laulupäiväohjelmassa Ehtooveisu on määritelty nykykreikkalaiseksi. Ehtooveisu nykykreikkalaisella sävelmällä on julkaistu Sunnuntaivigilian vuoden 1986 painoksessa, mutta laulupäivillä käytettiin irtomonistetta, jossa teksti ”Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvoston hyväksymä 12.12.1966”. Monisteena julkaistun version melodia eroaa 1986 vigiliakirjan melodiasta vain vähän, mutta basson ja tenorin kohdalla erot sovituksessa ovat huomattavat. Kirkkolauluja 21 vihkossa julkaistiin ehtoohymni nykykreikkalaisella sävelmällä ja uudistetuilla sanoilla, veisu alkaa ”Kuolemattoman Isän, taivaallisen pyhän autuaan…”. Tämä käännösversio ei jäänyt elämään, vaan palattiin takaisin edelliseen käännökseen.
155 PSHVA TK LPTK, AK 27/67 sivulla 213 ”Iloitse, Jumalan Äiti” veisun säveltäjäksi on merkitty Psytowizt/Psytowitz. PSHV:n arkistossa olevaan kirkkolaulupäivätoimikunnan kokouksen 23.2.1967 pöytäkirjaan on ohjelmaluonnokseen korjattu käsin mm. tämä säveltäjänimi oikeaksi, joka siis on B.P.Tsytovits. Ohjelmistossa on muutaman muunkin säveltäjänimen kohdalla erikoisia kirjoitusasuja, esim Lvov muodossa Lwow/Low, ja Mirolybov muodossa Miroljubov.
156 Stikiiroille annetut sävelmät herättävät kysymyksiä. 4.11. (lauantai) oli Karjalan valistajien juhlapäivä. Samana iltana toimitetussa vigiliassa pitäisi käyttää seuraavan sunnuntain mukaisia sävelmiä. Kuitenkin avuksihuutopsalmin sävelmäksi mainitaan 1. ja virrelmästikiiroiden sävelmäksi 8. Tässä lienee otettu hieman liturgisia vapauksia, perusteita niille ei ole enää mahdollista selvittää.
valamolainen, juuri sama, joka laulettiin Ilomantsissa, samoin kuin oletettavasti ehtooveisukin.
Kontrasti, jopa ristiriita, italialaisen Sartin sävellyksen ja valamolaisten melodioiden välillä ei ole voinut jäädä palveluksiin osallistuneilta huomaamatta. Edelleen litaniaektenia laulettiin valamolaisella sävelmällä, jolla oli jo vakiintunut asema kirkkokunnassa. Aamupalveluksen polyeleopsalmi Kiittäkää Herran nimeä laulettiin Allemanovin ja Suuri ylistysveisu Feofanin sävellyksenä. Molemmat edustavat länsimaista duuri-molli harmoniaa. Arhangelskin vanhaa melodiaa kunnioittava sovitus Ylösnousemustroparista näyttää syrjäyttäneen Turtshaninovin version. Vigilian aamupalvelusosassa valamolainen traditio saa tilaa kahden veisun verran: Kaikki, joissa henki on (ennen evankeliumia) ja Minun sieluni suuresti ylistää (veisu Jumalansynnyttäjälle).
Nykybysanttilaista kirkkolaulua ei kuultu ollenkaan.
Liturgiapalveluksen alkuosa laulettiin Varkauden IX laulupäiviä varten painetun vihkon mukaan (katso luku 3.3.1). Uskontunnustuksen jälkeen alkava Eukaristiaosuus (Rauhan laupeutta) laulettiin uuden (1964) sävelmistön mukaan ja liturgian loppulaulut ”tavallisesti”.157 Tämäkin vaikuttaa kompromissilta. PSHV:n arkistossa on kanttori Pauli Koukkusen lähettämä kirje, jossa hän kritisoi uutta liturgiasävelmistöä.
3. Sävelmiin nähden toivoisin kansanomaisempaa ja kotoisempaa. Kirkkolaulutekstimme on jo sinänsä vaikeatajuista ja kun siihen yhdistetään kansanomaisuudesta poikkeava sävel niin eipä paljon muuta enää tarvita lopunkaan lauluharrastuksen hävittämiseksi. Mielijohteista johtuvat kokeilut pitäisi suorittaa pidemmällä ajalla suppeammassa piirissä ja vasta sen jälkeen tuoda laulupäivien ohjelmistoon.158
Samassa kirjeessä Koukkunen viittaa edellisten laulupäivien valmisteluaikana tapahtuneeseen välikohtaukseen, jolloin arkkipiispa Paavali vaihtoi laulunjohtajaa kesken harjoituskauden korvaten Pauli Koukkusen Teuvo Puronpäällä. Koukkunen ei ollut osallistunut kanttoreille järjestettyyn uuden liturgiasävelmistön koulutustilaisuuteen (katso luku 3.5), mikä näyttää tämän kirjeen valossa olevan boikotoiva mielenilmaus uutta sävelmistöä vastaan. Koukkunen oli vahva persoona ja uskalsi asettua arkkipiispaa vastaan. Varsin kärkkäistä mielipiteenilmaisuista huolimatta arkkipiispa Paavali asetti Pauli Koukkusen Oulun laulupäivien liturgian kanttoriksi ja Koukkunen suostui vaikka liturgian eukaristiaosa laulettiinkin hänen avoimesti kritisoimansa uuden sävelmistön mukaan. Tätä voisi kutsua arkkipiispa Paavalin diplomaattiseksi voitoksi.159 Loppujen lopuksi liturgian lauluvalikoima säveltäjän tai sävelmän mukaan luetteloituna näytti tältä:
157 AK 27/67, 213.
158 PSHVA TK LPTK. Pauli Koukkusen kirje Laulupäivätoimikunnalle 23.11.1966.
159 Pauli Koukkunen toimi Kuopion kanttorina vuosina 1955–59 (Paavalin apulaispiispakaudella) sekä pappis-seminaarin kanttorikurssin opettajana yhdessä Paavalin kanssa. He tunsivat toisensa hyvin.
Säveltäjä/Sävelmä Veisu Julkaisu
Akimov, P Ton despotin OLP VII, 7
3. Antifoni
Arhangelski (Herra, muista meitä) OLP IX, 13–18160
Bysanttilainen sävelmä Is polla
1400-l, Athos -vuorelta (Pienen saaton jälkeen) OLP IX, 18161 Herran rukous
Dubjanski (Isä meidän) OLP IX, 31–33
Golitsyn Kerubiveisu OLP IX, 19–22
1. Antifoni
Kiovalainen sävelmä (Kiitä, sieluni, Herraa) OLP IX, 1–3 Kreikkalainen Totisesti on kohtuullista
(Sov. Lvov, A) (Piispan vastaanotossa) OLP VI, 9–11
Lvov, A Riemuitkoon sielusi OLP VII, 3
Mirolybov, P Auringon noususta OLP VII, 1
2. Antifoni
Polyektov (Ylistä, minun sieluni) OLP IX, 4–9
Tavallinen sävelmä Palmusunnuntain kanonin 5.irmossi, 7. sävelmä
Nouse ylös Siionin vuorelle KL 9, 7–8 Uusi liturgiasävelmistö Eukaristia (Rauhan laupeutta) UL 16–20 Valamolainen sävelmä
Sov. P.P. Jumalan ainokainen Poika OLP IX, 9–12
Taulukko 12
160 Alkuperäinen julkaisu Arhangelski 1941, 4–8.
161 Myös Eukaristia 1970, 24.
3.6.2 Laulajaisten ohjelmisto
Kuva 2
Sunnuntaina 5.11. järjestetyssä laulajaisissa esiintyi kuusi kuoroa. Seuraavassa taulukossa laulut on listattu säveltäjän/sävelmän mukaisesti.
Säveltäjä/Sävelmä Veisu Julkaisu
Allemanov Kiitä sieluni Herraa VI 42, 91–94
Anonyymi
Sov. Kasanko, M Kunnia olkoon Jumalalle
korkeuksissa KL 4, 1–3
Autuas se mies
Arhangelski (Autuas on se) VI 42, 105–109
Herra, kuule rukoukseni OLP VII, 1–5 Me syntiset ja alhaiset OLP VII, 25–28
Miksi minut hylkäsit OLP VII, 29–33
Lvov, A Riemuitkoon sielusi OLP VII, 3–7
AK 11–12/1947,
Valamolainen sävelmä Kiittäkää Herran nimeä KLM 1, 8–11
Vedel Synninkatumuksen ovet OLP VI, 39–46
Taulukko 13
Tutkimusaineiston pohjalta näyttää siltä, että näiden laulupäivien järjestämiseen Paavali puuttui vähemmän kuin muiden laulupäivien kohdalla. Laulajaisten ohjelmisto painottuu aikaan ennen Varkauden 1957 laulujuhlia, säveltäjänimiä on useita ja tyyli ensimmäistä pietarilaista koulukuntaa.
Vain Oulun ortodoksiset laulajat ovat sisällyttäneet omaan osuuteensa yhden valamolaisen veisun.
Ohjelmisto kokonaisuudessaan on kuin vastaisku niille muutoksille, joita kirkkomusiikkikentässä oli toteutettu viimeisen kymmenen vuoden aikana Paavalin johdolla. Jyväskylän kirkkokuoro joutui perumaan osallistumisensa, joten laulajaisissa jäi kuulematta ohjelmalehtiseen painetut Jakubovin ja
Vedelin sävellykset. Arkkipiispa Paavalin piti alkuperäisen suunnitelman mukaan pitää laulajaistilaisuuden esitelmä, laulajaisissa esitelmöi kuitenkin V. K. Ihatsu otsikolla ”Ortodoksinen kirkkolaulu liturgisen elämän elävöittäjänä”.162 Arkkipiispa Paavali osallistui ainoastaan lauantaiaamuna toimitettuun liturgiaan (Karjalan valistajien juhla) ja sen jälkeen tarjottuun juhlalounastilaisuuteen, mutta ei varsinaiseen laulupäivien ohjelmaan.163 Koska Paavalin osuus laulajaisten ohjelmiston muodostamisessa näyttää tutkimusaineiston mukaan olevan mitätön, on edellisen taulukon laulut jätetty luvun 3.8 kategorioista kokonaan pois.
Kompromissiratkaisut Oulun laulupäivien palvelusten veisuja valittaessa tuottivat kokonaisuuden, jossa oli jokaiselle jotakin. Harvoin tällaisissa tilanteissa löytyy ketään, joka olisi lopputulokseen tyytyväinen. Kontrasti Ilomantsin ja Oulun tapahtumien välillä on suuri, kun otetaan huomioon niiden ajallinen läheisyys – vain kaksi vuotta.
3.7 Helsingin (1973) laulupäivät
Helsingin laulupäivien suunnitteluvaiheesta on säilynyt runsas aineisto Ortodoksisten Kanttorien Liiton (OKL) arkistossa. Laulupäivät pidettiin 2–3. kesäkuuta 1973 viiden vuoden valmistelun jälkeen. Paavalilla oli arkkipiispan asemassa esimiehen rooli suhteessa papistoon ja kanttorikuntaan, mutta kirkkomusiikin laajan asiantuntemuksensa vuoksi hän oli erittäin vahva arvojohtaja nimenomaan kanttoreille. Ei voida tietää toimiko Paavali laulupäivätoimikunnan jäsenen ominaisuudessa aina yhtä vahvasti kuin 1973 laulupäiväohjelmistoa koottaessa, vai oliko kyseessä
”kurinpalautustoimi” Oulun laulupäivien jälkeen. Joka tapauksessa OKL:n arkisto valottaa ainutlaatuisella tavalla Paavalin intohimoista suhtautumista kirkkomusiikkiin, ja kertoo myös Paavalin järjestelmällisyydestä pyrkimyksissään. toiminnanjohtaja Alvi Houtsonen lähetti 2.4.1969 päivätyn suunnitelman kommentoitavaksi ”KS
162 PSHVATK LPTK, Helsingin ortodoksisen seurakunnan kerhohuoneessa 14.9.1967 pidetyssä kirkkolaulupäivien järjestelytoimikunnan kokouksessa esitelmän pitäjäksi nimetään KS Arkkipiispa Paavali. Painetussa ohjelmassa esitelmöitsijä on kuitenkin V.K. Ihatsu.
163 AK 32/67, 258.
164 PSHVA TK LPTPK.
arkkipiispa Paavalille, OKJ:n sihteerille arkkimandriitta Johannekselle, Veljeskunnan Komitean sekä s.o. laulupäivätoimikunnan jäsenille”.165
Pekka Torhamo ja arkkipiispa Paavali kävivät ohjelmaehdotuksesta kirjeenvaihtoa, josta osia on säilynyt. Arkkipiispa Paavali piti antamassaan lausunnossa166 ohjelmistoa osin liian vaikeana kirkkokuorojen tasoon suhteutettuna. Kiitosta sai vigilian veisujen valinta, joka sisälsi ”lähes kaikki käytettävissä olevat Arhangelskin kappaleet”, ja jolla palvelukseen saataisiin ”yhtenäinen sävy”.
Paavali esitti toiveen, että myös Suuri ylistysveisu167 sekä ylösnousemustroparit Kiitetty olet Sinä, Herra168 olisivat Arhangelskin sävellyksinä mukana vigiliassa. Liturgian veisuvalikoimasta Paavali antoi kritiikkiä: ”Vigilian tavoittelema yhtenäisyys puuttuu täysin liturgiasta, mutta sen saavuttaminen onkin liturgian osalta varsin vaikea asia, jos poimitaan kappaleita aikanaan eri yhteyksiin kuuluneista kokoelmista.”169 Simonin luostarin kerubiveisu on Paavalin mielestä ainoa onnistunut valinta. Hän mainitsee vielä Tshaikovskin Uskontunnustuksen170 vaativan niin korkeita naisääniä, että niitä ei yhdestäkään kirkkokuorosta löydy. Juhlakuorolle tarkoitettuja veisuvalintoja Paavali pitää epärealistisina:
Degtjarevin ja Vedelin konserttikappaleet ovat sellaisia, että useimmat kuoromme eivät pääse edes harjoittelemisen alkuun puhumattakaan siitä, että ne pystyisivät kappaleita esittämään. Jos näin on, on myös väärin kuoroja kohtaan antaa harjoiteltavaksi kappaleita, joita ne eivät koskaan pysty esittämään.171
Myöhemmin samasta kirjeestä käy ilmi, että molemmat ”konserttikappaleet” ovat vasta suomennosvaiheessa ja että kumpikin saa hylkäävän tuomion: Degtjarevin ”Taivaan korkeinta”
kappaleen suomennos on sovittajan omatekoinen ja Vedelin ”Autuas se mies” psalmiteksti ei ole
”nykyisin voimassa olevan” tekstin mukainen. Lisäksi molemmat ehdotukset saavat moitteet huonosta ja epäselvästä käsialasta. Nuori pappismunkki Paavali valitsi aikoinaan Vedelin
165 KAJ, OKLA Ea:4. Kirjeeseen on tehty runsaasti käsin merkintöjä, merkintöjen tekijä on tuntematon.
166 OKLA. Tumman harmaa kansio ”OKL, Muistiot, Laulupäivät, Pöytäkirjat, aloitteet, OKL:n opintopäivät”, välilehti LAULUP. Tämä kirje oli Kanttorien liiton arkistossa ennen kuin se järjestettiin ja luovutettiin kansallisarkistoon Joensuuhun, kirjeen päiväys on 30.10.1969. Dokumentti on joko kadonnut tai arkistoitu väärään kohtaan. Kirje on lähetetty PSHV:n komitealle, joten etsin sitä myös PSHV:n arkistosta. Dokumenttia en löytänyt. PSHV:n arkisto sijaitsee tätä tutkielmaa tehtäessä Uuden Valamon luostarin punaisen vierasmajan yläkerrassa ja on varsin sekava ja järjestämätön. Se etten löytänyt kirjettä ei tarkoita sitä etteikö kirje voisi olla olemassa ko. arkistossa. Käydessäni läpi Kanttorien liiton arkistoa ennen sen luovuttamista kansallisarkiston Joensuun toimipisteeseen kopioin useita tutkimukselleni keskeisiä dokumentteja tietokoneelleni tekstitiedostoina, ja tämä arkkipiispa Paavalin kirje oli yksi niistä. Liitän tämän tutkimukseni loppuun kirjeen sellaisena kuin olen sen kopioinut arkistoa ensimmäisen kerran tutkiessani. Liite 9
167 Liite 8, irtonuotti ilman vuosilukua, ulkonäkö sama kuin 1946, -48 ja –51 laulupäivillä käytetyillä monisteilla.
168 OKLA, kts viite 168. Ylösnousemustropareilla Paavali tarkoittaa sunnuntaivigiliassa polyeleopsalmin jälkeen laulettavia tropareita (ei suuren ylistysveisun jälkeen laulettavaa ylösnousemustroparia). Vastauksessaan PSHV:n komitealle Paavali mainitsee ko veisun olevan ”suomennettu, joskaan ei julkaistu”.
169 OKLA. Katso viite 168.
170 KOS Liite 6
171 OKLA. Katso viite 168.
”Synninkatumuksen ovet” neljä kertaa peräkkäin laulajaisten ohjelmistoon (1947–1954), nyt arkkipiispa Paavali vastusti näitä konserttikappaleiksi kutsumiaan ehdotuksia. Lausuntonsa lopuksi Paavali kiinnittää huomiota laulupäivien johtoajatukseen kirkkolaulun tason nostamiseksi, ohjelmiston laajentamiseksi ja laulajien innon tukemiseksi:
Laulujuhlien pito täyttää silloin tehtävänsä, kun juhlat innostavat kuoroja harjoittelemaan uutta ja kertaamaan vanhaa ja vetävät mukaan kaikki kuoromme. ….joten olisi ohjelma tarkistettava kuorojemme keskitason mahdollisuuksien mukaan, niin ettei ohjelmisto masentaisi kuoroja myös työn paljoudella eikä vain vaikeudella.172
Lokakuussa 1970 Torhamo osoitti Kanttorien Liitolle kirjeen, 173 jossa hän puolustaa
”konserttikappaleita” ehdottamalla, että sovituksia voitaisiin vielä hioa. Hän ei myöskään pidä kappaleita liian vaikeina. Samassa kirjeessä on ehdotus liturgian veisuista, säveltäjäniminä ovat Akimov, Bortnjanski, Igumeni Viktor, Lappo-Danilovskij, Lvov, Maslov, Mirolybov ja Polyektov.
Torhamon ehdotus tuli hylätyksi kaikilta osin.
Loppujen lopuksi laulupäivien palvelusten veisuvalinnat toteutuivat Paavalin oman ehdotuksen mukaisesti. Ohjelmistosta päätettiin maaliskuussa 1971 laulupäivätoimikunnan kokouksessa, jossa olivat läsnä arkkipiispa Paavali ja OKL:n puheenjohtaja Feodor Iltola. Samassa kokouksessa hyväksyttiin arkkipiispan ehdotus kolmeen osaan jaetusta harjoitusohjelmasta: syyskausi 1971, kevätkausi 1972 ja syyskausi 1972. Tuolloin laulupäivien ajankohdaksi suunniteltiin loppuvuotta 1972, pitopaikkaa ei ollut päätetty.174 Huhtikuussa 1971 Aamun Koitossa julkaistiin laulupäivien
”Yleiset periaatteet ja järjestelyt”, 175 jossa selitettiin yksityiskohtaisesti edellä mainitut harjoituskaudet ja niiden tarkoitus. Kuorot velvoitettiin myös tekemään alustava ilmoittautuminen kuluvan vuoden 1971 loppuun mennessä arkkipiispan kansliaan. Laulupäivien pitopaikan varmistuttua tuli lähettää sitova ilmoittautuminen, joka sisälsi laulajien nimet ja äänialan.
Ohjelmistovalintoja perusteltiin samassa artikkelissa perinpohjaisesti. Valintaprosessissa lähtökohtana oli kuorojen tekninen taso. Edelleen perusperiaatteisiin kuului se, että laulujen tuli olla käyttökelpoisia myös laulupäivien jälkeen. Täysin uusien laulujen ”valinnassa on noudatettu erittäin ankaraa karsintaa, jotta valitut laulut edustaisivat todella arvokasta ja aitoa ortodoksisen kirkkolaulun perinnettä.” Näitä olivat muun muassa eukaristian laulut, joiden omaksumiseen tulisi käyttää riittävästi harjoitusaikaa. Aamun Koiton artikkelissa ei lauluohjelmistoa julkaistu, mutta se
172 OKLA. Katso viite 168
173 KAJ OKLA Ea:2. Pekka Torhamon kirje PSHV:n komitealle 9.10.1970 ja OKL:lle 29.10.1970.
174 KAJ OKLA Ca. Kokous pidettiin arkkipiispan kotona Kuopiossa 23.3.1971.
175 AK 12/1971, 185.
löytyy OKL:n arkistosta. Koska 1971 suunnitelma eroaa vain hiukan 1973 laulupäivien toteutuneesta ohjelmistosta, ei ole syytä käsitellä sitä tässä yhteydessä enempää.
Laulupäivien pitopaikaksi valittiin Helsinki. Kirkkokuorot raportoivat Arkkipiispan kansliaan edistymisestään sitä varten lähetetyillä esitäytetyillä lomakkeilla. Paavali piti kokonaisuuden tiukasti hallinnassaan, ja lähetti säännöllisesti tiedotteita kirkkokuoroille.176 Toukokuussa 1972 sekakuoron laulajakokoonpano alustavien ilmoittautumisien perusteella oli seuraava: sopraanoja 162, alttoja 88, tenoreita 42 ja bassoja 13. Mieskuorovahvuuteen laskettiin lisäksi 14 tenoria ja 13 bassoa. Laulajia oli yhteensä 391 ja kuorojen lukumäärä 17. Lokakuussa 1972 järjestettiin Kuopiossa suuri lauluharjoitus, johon osallistui 250 laulajaa 14 eri kuorosta. Kuoronjohtajana toimi arkkipiispa Paavali.177
3.7.2 Palvelusten lauluohjelmisto
Helsingin laulupäivien ohjelmisto julkaistiin ”Kirkkolauluja” vihkosten numeroissa 18–27.178 Kirkkolauluja –sarjaa ei Helsingin laulupäivien jälkeen enää jatkettu tässä muodossa. Seuraavassa taulukossa ovat veisut vigiliapalveluksen osalta luetteloituna säveltäjän tai sävelmistön mukaan:
176 KAJ OKLA Ca. Kokouspöytäkirja 23.3.1971.
177 AK 27/72, 317.
178 Julkaisut painettiin vuosina 1969–1973. Myös KL 17 painettiin 1969, mutta sen sisältämät veisut eivät kuuluneet Helsingin laulupäivien ohjelmistoon.
Säveltäjä/Sävelmistö Veisu Julkaisu Alkupsalmi ps 104
Allemanov (Kiitä, sieluni, Herraa) VI 42, 91–94
Polyeleopsalmi
(Kiittäkää Herran nimeä) VI 42, 213–216
Kiovalainen sävelmä Autuas se mies KL 21a, 3–7
Kreikkalainen sävelmä
sov. Arhangelski Iloitse, Jumalan Äiti VI 42, 188–190
Ehtoohymni
Nykykreikkalainen (Oi Jeesus Kristus) KL 21
Jumalansynnyttäjän kiitosvirsi
Valamolainen (Sieluni suuresti ylistää) KL 21a, 8–13
Kaikki, joissa henki on SV 57, 251–252
Monet himot OLP X, 7–10
Vigilian veisuissa on vain kaksi säveltäjänimeä, Allemanov ja Arhangelski, joista jälkimmäinen lähinnä sovittajan roolissa. Suurin osa vigilian kiinteistä veisuista laulettiin valamolaisilla sävelmillä. Niiden neliääninen harmonisointi poikkeaa selkeästi aikaisemmista. Suuren ylistysveisun melodia on Valamon luostarin sävelmistöstä (1909), ja sen harmonisointi on tehty alkuperäistä sävellajia kunnioittaen. Hyvä vertailukohta on samassa palveluksessa aiemmin laulettu 4. sävelmän antifoni Monet himot, joka on tuttu Iisalmen 1961 laulupäiviltä ja jonka harmonisointi muutti veisun alkuperäisen sävellajin kokonaan toiseksi (katso luku 3.4.3). Jumalansynnyttäjän kiitosvirren melodia ei ole sama kuin 1909 sävelmistössä, mutta Suuresti siunattu olet Sinä veisun melodia on 1909 sävelmistön mukainen, eikä neliääninen kuorosovitus muuta sävelmän luonnetta. Kaikki kolme valamolaisten veisujen sovitusta Kirkkolauluja 21a vihkossa tuovat onnistuneesti esiin melodian alkuperäisessä muodossaan. Sovitukset ovat vähäeleisiä ja arkaaisia, avosointuja käytetään yleisesti ja sointukulut poikkeavat totutusta, esimerkiksi rinnakkaisia kvinttejä esiintyy paikoin. Nämä piirteet ovat tunnusomaisia moskovalaiselle koulukunnalle (Gardner).
Seuraavassa taulukossa liturgian veisut on poikkeuksellisesti luetteloitu jumalanpalvelusjärjestystä noudattaen. Tämä havainnollistaa ne musiikilliset kokonaisuudet, jotka Paavali tietoisesti kokosi:
Säveltäjä/Sävelmä Veisu Julkaisu
Auringon noususta
Gardner, J (Piispan vastaanotossa) KL 22, 1–2
Totisesti on otollista179
Tshesnokov, P (Piispan vastaanotossa) KL 25, 13–15
Kreikkalainen sävelmä Ton despotin
Sov. Gardner, J (Piispan vastaanotossa) KL 22, 3
Gretshaninov, A Suuri ektenia KL23, 1
Sov. P.P. Jumalan ainokainen KL 23, 5–8
Gretshaninov, A Pieni ektenia KL 9
Gardner, J (Pienen saaton jälkeen) KL 22, 4
Kolmipyhäveisu
Kalinnikov, V. (Pyhä Jumala) KL 24, 1–4
Gretshaninov, A Hartauden ektenia KL 24, 6
Musitsesku, G Kerubiveisu KL 24, 7–12
Gretshaninov, A Anomusektenia KL24, 12–13
Isää, Poikaa KL 25, 1
Uskontunnustus KL 25, 2–8
Tshesnokov, P, op. 27 Eukaristia
(Kiovalainen sävelmä) (Rauhan laupeutta) KL 25, 8–13
Totisesti on otollista
Sov. Iljenko, V. Me näimme totisen KL 27, 2–3
Tavallinen 6. sävelmä
Sov. Gardner, J Täyttyköön suumme KL 27, 3–5
Tshesnokov, P. Anna, Herra, pitkä ikä KL 27, 7–15
Taulukko 15
179 Tuolloin käyttöön otettu uusi käännös ei jäänyt pysyvään käyttöön, vaan vanhempi ”Totisesti on kohtuullista” on käytössä edelleen.
Moskovalainen koulukunta hallitsee Helsingin laulupäivien liturgian harmonioita. Palvelus on rakennettu kolmen säveltäjän varaan: Gardnerin, Gretshaninovin ja Tshesnokovin, jotka kaikki kuuluvat moskovalaiseen koulukuntaan. Liturgian alkuosa muodostuu Gretshaninovin sävellyksistä, välissä on yksi Paavalin sovittama valamolainen sävelmä Jumalan ainokainen, ja Kallinikovin säveltämä Kolmipyhäveisu, molemmat moskovalaista tyyliä. Romanialaisen Musitseskun Kerubiveisu on ainoa länsimaiselle harmonialle perustuva veisu koko liturgiassa. Sen jälkeen palataan takaisin Gretshaninovin myötä moskovalaiseen pelkistettyyn tyyliin. Uskontunnustuksen jälkeen alkava liturgian keskeisin osa, eukaristia, on Tshesnokovin harmonisoima kiovalainen sävelmä. Sen jälkeen palvelukseen kuuluva veisu Jumalansynnyttäjälle, joka tavallisesti on Totisesti on kohtuullista, korvattiin liturgisten sääntöjen mukaisesti Pyhien isien sunnuntain kanonin yhdeksännellä veisulla.180 Tshesnokovin sävellys on kuitenkin mukana Kirkkolauluja 25 -vihkossa, sen vuoksi se myös mainitaan veisuluettelossa. Herran rukouksen säveltäjää ei ole mainittu.
Liturgian lopussa olevan veisun Me näimme totisen valkeuden säveltäjäksi on vihkossa merkitty Rov. V. Iljenko. Samassa yhteydessä mainitaan myös vuosiluku 1929. Melodia osoittautui kuitenkin valamolaiseksi,181 joten voisiko tässäkin olla kyseessä silkka kirjoitusvirhe: Rov.
pitäisikin olla Sov, eli sovittaja. Täyttyköön suumme on Gardnerin sovitus ”tavallisesta kuudennesta sävelmästä”. Sopraanon melodiakulku on luonnolliseen molliin mukautettu nykyisin suomessa käytössä oleva kuudes stikiirasävelmä. Melodian harmonisoinnilla Gardner on tehnyt siitä duurivoittoisen, mikä on mielenkiintoinen yksityiskohta. Gardneria on vaikea luokitella säveltäjänä.
Monet piirteet hänen teoksissaan ovat tunnusomaisia moskovalaiselle koulukunnalle, mutta niissä on myös hyvin yllättäviä ja omaperäisiä ratkaisuja, joita ei kenenkään toisen kirkkomuusikon tuotannosta löydy. Liturgia päättyi Tshesnokovin säveltämään Anna, Herra, pitkä ikä veisuun.
Liturgian kaikki ekteniat, myös Tshesnokov –osuuden aikana, laulettiin Gretshaninovin sävelin.
Rivien välistä, ja toisinaan jopa ihan riveiltäkin on luettavissa, että Paavali oli tosiasiassa Helsingin 1973 laulupäivien johtaja, vaikka virallisesti vastuullinen johtaja oli Pekka Torhamo.182 Paavali ohjasi kohteliaasti mutta tiukasti veisuvalinnat haluamalleen linjalle, ja siinä suurena apuna oli hänen arkkipiispan virkansa tuoma auktoriteetti. Kuten jo aiemmin todettiin, Torhamon ehdottamista veisuista ei yksikään tullut hyväksytyksi Oulun laulupäiväohjelmistoon.
180 1973 pääsiäisen ajankohta oli myöhäinen, 22.4. Pyhien isien sunnuntai oli kesäkuun 3. päivänä, helatorstain ja helluntain välisenä sunnuntaina.
181 Valamon luostarin sävelmistö 1909, 248.
182 KAJ OKLA Cb:1. OKL:n johtokunnan kokous 8.3.1973, pykälä 7: ”Liiton sihteeri Viktor Jetsu selvitti vuosikertomuksessaan V:n 1973 aikana tapahtuneesta: -kanttori F.Iltola on joutunut XIII laulupäivien järjestelyasioissa toimimaan hyvin tiiviisti. –todettiin että liiton on tulevaisuudessa päästävä entistä suurempaan mahdollisuuteen vaikuttaa ennen kaikkea laulupäiväohjelmien suunnittelussa.”
3.7.3 Laulajaisten ohjelmisto
Paavali pidätti itsellään oikeuden muokata lopullinen ohjelmisto mieleisekseen – myös laulajaisten osalta. Yksittäisten kuorojen tuli ilmoittaa arkkipiispalle ”mahdollisesti esitettäviksi aikomansa laulut, ja hän, huomioon ottaen kokonaisuuden ja esityksille annettavan keskitason, päättää laulajaisten lopullisesta ohjelmasta.”183 Laulajaisten ohjelma sisälsi monentyylistä ortodoksista musiikkia useiden kuorojen esittäminä. Tässä yhteydessä käsitellään vain Hymnodia –kuoron ja yhteiskuoron laulamaa ohjelmistoa, jotka Paavali itse valitsi. Paavalin ollessa sairauden vuoksi estynyt Risto Lintu johti Hymnodia –kuoroa. Yhteiskuoroa johti Pekka Torhamo. Hymnodia – kuoro aloitti laulamalla Gardnerin sävellyksen Katso, kuinka hyvää184 ja jatkoi Gardnerin sovittamalla veisulla Totisesti on otollista185, mutta yllättäen kolmantena Turtshaninovin Nouse, Jumala186, joka on tyyliltään ensimmäistä pietarilaista koulukuntaa höystettynä polyfonisilla elementeillä. Oliko tarkoitus tällä tavoin demonstroida mitä ovat ”aidot ortodoksiset sävelmät” ja epäaidot ”ortodoksiselle perinteelle vierasta lännestä lainattua melodista ja harmonista sentimentaalisuutta” sisältävät sävelmät?187. Yhteiskuoron osuus koostui lauluista, jotka oli jo kertaalleen laulettu laulupäivien jumalanpalveluksissa: Ton despotin (Gardner), 1. Katismaveisu, Autuas se mies (Kiovalainen sävelmä), Alkupsalmi, Kiitä sieluni Herraa (Allemanov), Suuri ylistysveisu (Valamolainen sävelmä), Kerubiveisu (Musitsesku) ja Anna Herra pitkä ikä (Tshesnokov).
3.7.4 Peter Mirolybovin palaute
Laulupäivien jälkeen Peter Mirolybov, arvostettu säveltäjä ja kuoronjohtaja, kommentoi tapahtuman onnistumista muun muassa palvelusten veisuvalintojen arvostelun kautta. Mirolybov piti eukaristian veisuja (Tshesnokov) onnistuneena valintana. Myös romanialaisen Musitseskun kerubiveisu188 polyfonisine elementteineen sai Mirolybovin täyden hyväksynnän, samoin kuin Allemanovin ”Kiitä, sieluni, Herraa”. Gardnerin sävellykset ja sovitukset eivät Mirolybovia miellyttäneet, sen enempää hän ei niitä analysoi. Valamolaisen suuren ylistysveisun uudempi sovitus ei antanut aihetta kiitokseen:
183 AK 12/1971, 185”
184 Hymnodia II, 15–16. Teksti on psalmista 133.
185 Hymnodia I, 11–14. Veisun säveltäjä on tsaari Feodor Aleksejevitsch (1976–1682). Tämän veisun uudelleen muokatut sanat eivät jääneet pysyvään käyttöön, vaan palattiin edelliseen käännösasuun ”Totisesti on otollista”.
185 Hymnodia I, 11–14. Veisun säveltäjä on tsaari Feodor Aleksejevitsch (1976–1682). Tämän veisun uudelleen muokatut sanat eivät jääneet pysyvään käyttöön, vaan palattiin edelliseen käännösasuun ”Totisesti on otollista”.