Palkitsemistoiveita

Haastatteluissa tuli esille, että organisaatioiden nykyisten palkitsemiskeinojen ja lähijohtajien palkit-semismahdollisuuksien lisäksi, tulisi miettiä myös uusia palkitsemiskeinoja. Lähijohtajat toivoivat pystyvänsä lisäämään sekä aineellista että aineetonta palkitsemista. Aineettoman palkitsemisen osalta lähijohtajat toivoivat keskustelua ja koulutusta ylipäänsä siitä mitä kaikkea aineettomaan palkitsemi-seen voi sisältyä sekä keinoja miten käyttää aineetonta palkitsemista enemmän tehokkaasti ja vaikut-tavasti. Lähijohtajilla oli siis vilpitön halu kehittää palkitsemisosaamistaan.

”Kiitoksen antaminen ja kaikki tällanen, sitä kun osaisi paremmin, tietäisi, paremmin.

Että kyllä esimiehille olisi tämmönen koulutus paikallaan, että miten voi palkita. Voisi katsoa mitä voi aina tehdä ja osatakin käyttää sitä.” (L5)

Lähijohtajien keskuudessa toivottiin voitavan vielä enemmän toteuttaa toimenkuvan muutoksia ja lisätä vaihtelua työhön. Haastatellut hammashoitajat totesivat kuitenkin pääpiirteissään olevansa tyy-tyväisiä työnsä sisältöön, työoloihin ja työympäristöön. Perusteellinen palkitsemiskeskustelu ja arvi-ointi työyhteisössä auttaa työntekijöiden ja lähijohdon käsityksiä kohtaamaan ja energiaa voidaan suunnata sellaisiin palkitsemisasioihin, jotka kulloinkin koetaan yhteisesti puutteellisiksi (Hakonen

& Hulkko-Nyman 2011, 53). On tärkeää käydä keskustelua ja tehdä arviointia palkitsemiskäytän-nöistä ja palkitsemisprosesseista kaikilla organisaation tasoilla. Lähijohtajien ja työntekijöiden pal-kitsemisen mielikuvien, mahdollisuuksien ja toiveiden tunnistaminen ja kokonaiskuvan luominen on onnistuneen palkitsemisen ja palkitsevuuskokemuksen edellytys. Lähijohtajat korostivat puheessaan, että positiivisen ilmapiirin ylläpitäminen, lisääminen ja positiivisten asioiden kertominen ja ylipäänsä se miten asioista kerrotaan esimerkiksi palkitsemisen suhteen, oli tärkeää ja sitäkin taitoa olisi hyvä opetella lisää.

”(…)Ja, että olisi vähän taitoa luoda sitä positiivisuutta, että olisi niinku positiivisia asioita kerrottavana.” (L1)

Lähijohtajat kertoivat antaneensa palautetta ja kiitosta omille työntekijöilleen, mutta totesivat, että sannallista palautetta kuten muutakin aineetonta palkitsemista tulee lisätä. Hammashoitajat olivat saa-neet palautetta ja kiitosta sekä lähijohtajaltaan että työpariltaan, mikä koettiin tärkeänä. Hammashoi-tajat kuitenkin totesivat, että palautetta kaivattiin lisää. Palautteen toivottiin olevan rehellistä, raken-tavaa ja tulevan sydämestä.

”No parhaimmat palkitsemiset on oikeestaan kun oma työpari sanoo, että hyvin oot tehnyt tän. Hän on sitten suoraan sanonut, että onko se onnistunut vai ei ole onnistu-nut.” (H1)

”Palautteen antaminen olis hirveen tärkeetä, mutta sitä saa kyllä keneltäkään vähän.”

(H3)

Kaikki haastateltavat toivoivat myös aineellisen palkitsemisen ja erityisesti rahallisen palkitsemisen lisäämistä. Lisäksi toivottiin palkitsemissummien olevan suurempia. Jotkut hammashoitajat toivoivat toimenpidepalkkioita, hammaslääkärien palkkarakenteen mukaisesti. Hammaslääkäreiden toimenpi-depalkkiot muodostavat merkittävän osan palkasta. Jos hammashoitajan palkkarakenne olisi yhte-neväinen hammaslääkärin palkkauksen kanssa, olisi tärkeää, että työyhteisöistä löytyy saman tahtiset työntekijät työpareiksi. Tämä voi aiheuttaa niin työnjohdollisia kuin työyhteisöllisiäkin ongelmia.

Löytyykö ja aiheuttaako ”kilpailu” sopivasta työparista skismaa ja ongelmia työyhteisöissä. Ham-mashoitaja ei voi itse vaikuttaa kovinkaan paljoa työtahtiin hoitohuoneessa. HamHam-mashoitaja ollessa valmis tekemään paljon töitä, mutta hammaslääkäri tekee työtä rauhallisempaan tahtiin, kertyy ham-mashoitajille toimenpidepalkkioita vähemmän. Hammashoitajien olisi oltava valmiina ottamaan ris-kejä tulojensa suhteen. Tulot voivat vaihdella esimerkiksi sairasloman takia.

Lähijohtajat puolestaan toivoivat hammashoitajien peruspalkanpalkan nostamista, koska työn vaati-vuus ja moninaisuus oli lisääntynyt esimerkiksi hygieniavaatimusten kasvaessa. Lisäksi hammashoi-tajilla oli paljon oheistöitä varsinaisen potilastyön lisäksi. Hammashoitajat esittivät rahallisten palk-kioiden ja koko organisaatioiden henkilöstöä koskevien etujen, esimerkiksi tiettyihin liikkeisiin saa-tavien alennusprosenttien nostamista. Näin palkitseminen todella tuntuisi kukkarossa.

”Kyllä mä toivoisin, että tuosta työstä he (hammashoitajat) sais enemmän palkkaa.

Kyllä se on niin. Kyllä he tekee niin arvokasta ja hyvää työtä siellä vastaanotoilla.”

(L5)

Lähijohtajat olivat pyrkineet lisäämään mahdollisuutta perheen ja työn yhteensovittamiseen. Pienem-pimuotoisia satunnaisia työajan joustoja oli käytetty. Työaikaa oli lyhennetty tilapäisesti myös ilman lakisääteistä perustetta, jos resurssit antoivat myöden. Jos juuri työntekijän toivomassa ajankohdassa ei ollut mahdollista joustaa työajassa ja työntekijälle sopi, toive pyrittiin toteuttamaan myöhemmin.

Ylipäätään vapaapäivien ja lomien järjestäminen työntekijöiden toiveiden mukaan oli käytetty pal-kitsemistapa. Hammashoitajat myös arvostivat sitä, että lomat lähes aina toteutuivat halutulla tavalla ja toivoivat tämän käytännön säilyvän. Lähijohtajat toivoivat pystyvänsä toteuttamaan erilaisia työ-aikajoustoja vielä laajemmassa mittakaavassa, koska ne koettiin puolin toisin vaikuttavina. Hammas-hoitajat olivat jossain määrin voineet myös suunnitella omia työvuorojaan ainakin osittain autonomi-sesti. Hammashoitajat arvostivat työaikajoustoja ja halusivat niiden säilyvän ja niitä jopa lisättävän.

Työntekijöiden arkielämän helpottaminen erilaisin joustoin ja vaikkapa työaikajärjestelyin koetaan palkitsevana, vaikka Alaräisänen ennustaa, että tulevaisuudessa työaikajoustoja ei enää koeta palkit-semisena, vaan ne kuuluvat normaaleihin työaikajärjestelyihin (Alaräisänen 2014, 150, 152). Lähi-johtajien vilpitön halu mahdollistaa esimerkiksi työaikajoustoja työntekijöiden yksilöllisten tarpeiden mukaan kuului kaikkien lähijohtajien puheessa. Resurssien tiukka mitoitus ja työparityöskentelyn vaatimukset edellyttävät lähijohtajalta monenlaisia järjestelyjä työaikajoustojen toteuttamiseen.

”Ainakin mä haluaisin palkita, että pystyis enemmän kuuntelemaan niitä toiveita…että pystyis tarjoamaan vaihtelevuutta ja sitten noita työaikajoustoja. Mutta sitten tulee vas-taan se, että se kapasiteetti, että meillä ei riitä henkilökunta jos kaikki tekee kolkyttun-tista.” (L1)

Lähijohtajat puhuivat koulutuksista ja kouluttautumisesta palkintona ja toivoivat hammashoitajien hakeutuvan enemmän esimerkiksi ulkoisiin koulutuksiin, jotka organisaatio maksoi. Myös rohkeutta hakeutua omaehtoiseen opiskeluun tai kursseille tai vaikkapa koulutusiltaan, toivottiin hammashoi-tajille jo koulutuksen tuoman vaihtelunkin vuoksi ja uusien näkökumien löytämiseksi. Organisaa-tioissa oli mahdollisuus saada rahallista kompensaatiota itse maksetusta koulutuksesta.

Lähes kaikki lähijohtajat ja hammashoitajat toivoivat virkistäytymis- ja hyvinvointipalkitsemista.

Palkitsemisessa ajateltiin asetettavan jonkinlainen kehys, jossa suunnattaisiin palkitsemista esimer-kiksi terveyttä ja hyvinvointia edistävään palkitsemiseen. Virkistäytymiseen esitettiin myös yhteisöl-listä, ryhmäpalkitsemisen näkökulmaa, jossa työyhteisö voisi viettää aikaa yhdessä virkistäytymällä

vaikkapa kylpylässä. Ryhmäpalkitseminen voi heikentää palkitsemisella yksilöön ja työhön toivot-tuja vaikutuksia. Voi myös olla, että yksilö ajaa omaa etuaan ryhmän kustannuksella pyrkiessään saavuttamaan palkitsemiseen oikeuttavia tuloksia. (Hakonen, Nylander & Sweins 2015, 241.)

Haastateltavat toivoivat, että palkinto olisi henkilökohtainen ja omien mieltymysten mukainen. Osa lähijohtajista halusi käyttöön jonkinlaisen bonusrahan, jota voitaisiin antaa työntekijöille joululah-jaksi tai ennen kesälomia. Lähijohtajat toivoivat käyttöönsä myös ”palkitsemisrahaa”, jota voisi käyt-tää tilannesidonnaisesti spontaaniin palkitsemiseen. kunnallisalan palkitsemistutkimuksen mukaan organisaatio välittää pikapalkitsemisella tehokkaasti arvostamaansa toimintaa silloin kun palkitsemi-seen johtava toiminta on juuri tapahtunut. Hyvistä työtuloksista päästään palkitsemaan nopeasti ja tilannesidonnaisesti. Nopea palkitseminen ei myöskään edellytä raskasta päätöksenteko- ja palkitse-misprosessia, vaan perustuu lähijohtajan ripeään harkintaan. (Hakonen & Hulkko-Nyman 201, 59.) Sekä lähijohtajat että hammashoitajat toivoivat lahjakortteja. Tällöin palkittu voisi itse päättää han-kinnoista omien tarpeidensa mukaan. Erityisesti hammashoitajat toivoivat myös merkkipäivämuista-misiin enemmän valinnan varaa. Henkilöstö odottaa palkitsemiselta ajankohtaisuutta ja henkilökoh-taisuutta, joka edesauttaa positiivisen palkitsevuuskokemuksen saavuttamista. Tutkimuksessani tuli esille se, että työntekijöillä on halu tehdä valintoja ja vaikuttaa omaan palkitsemiseensa. Näin palkit-semisen ja palkitsevuuskokemuksen onnistumisen vastuu jakautuu palkitsijan ja palkittavan kesken.

”Tokikin, että jos jotakuta palkitaan, niin vähän sen mukaan mitä on halukas ottamaan vastaan, että olisi niitä vaihtoehtoja.” (H2)

Osa hammashoitajista piti konkreettisena palkitsemisena liittyvinä asioina työvälineiden, tarveainei-den ja laitteitarveainei-den asianmukaisuutta ja saatavuutta. Suun terveytarveainei-denhuollossa tarveaineitarveainei-den, instrument-tien ja laitteiden kirjo on suuri ja materiaalikulut ovat merkittävä osa budjettia. Hammashoitajat tote-sivat, että kaikki tarvittava oli hankittu helpottamaan työntekoa ja he toivoivat, että jatkossakin täl-laiset hankinnat olisivat mahdollisia. Lähijohtajista osa puolestaan toivoi, että ergonomiaa edistäviä ratkaisuja voitaisiin toteuttaa laajemmin työyhteisöissä. Suun hoitotyö on fyysisesti raskasta, tuki- ja liikuntaelimiä kuormittavaa ja ergonomia toteuttaminen on usein työssä haasteellista (Engström ym.

2005, 46-47). Suun terveydenhuollon materiaali-, tarveaine-, instrumentti-, laite- ja huoltokulut loh-kaisevat ison summan vuotuisista budjeteista. Kaikkia muita hankintoja edellä mainittujen tuotteiden ja tavaroiden lisäksi on usein tarkoin harkittava. Lähijohtajat olivat kuitenkin valveutuneita ja pyrki-vät huolehtimaan parhaansa mukaan henkilöstön työterveydestä ja työviihtyvyydestä.

”Me ollaan täällä tosi paljon kiinnitetty huomiota tohon ergonomiaan ja kaikkeen täm-möseen työolosuhteisiin, että pystysi aina hankkimaan ja panostamaan jos tuntuu, että mä en enää istu tällä tuolilla, niin tämmösiä asioita, jotka liittyy siihen työviihtyvyy-teen.” (L1)

Koko palkitsemisprosessin osalta erityisesti osa hammashoitajista toivoi palkitsemisprosessia lä-pinäkyvämmäksi muiden muassa tekemällä palkinnon saajat ja palkitsemisperusteet julkiseksi sekä keskustelemalla avoimemmin palkitsemisesta. ”Ehkä sitä vois enemmän rummuttaa pitkin vuotta niitä kriteerejä ” (H4). Näin ollen kaikilla työntekijöillä voisi olla paremmat mahdollisuudet tulla palkituiksi, kun kriteerit ja ylipäänsä tieto palkitsemismahdollisuuksista olisi selkeämmin koko hen-kilöstön tiedossa. Lisäksi toivomuksena oli, että lähijohtajat kannustaisivat ja muistuttelisivat useam-min palkituksi tulemisen mahdollisuudesta sekä palkitsemiskriteereistä.