Tutkimuksemme aluksi määrittelemme, mitä tar-koitamme puhuessamme paikallisista ja paikois-ta. Lähdemme liikkeelle paikallisista ja paikallis-ten suhteesta matkailijoihin. Paikan käsitettä esittelemme ensin yleisellä tasolla, minkä jälkeen käsittelemme erikseen paikan suhdetta aikaan ja arkeen.
Paikalliset
Ihminen voi katkaista napanuoransa synnyin-seutuunsa ja elää vieraissa maissa, monilla eri
paikkakunnilla, lukuisissa kaupungeissa.
Toiset niistä jättävät hänet muukalaisiksi, jostain tienoosta hän sanoo:
”Täällä on minun kotini.”
(Krohn 1989, 22.)
Kuten yllä olevasta sitaatista käy ilmi, paikallisen määritteleminen ei ole yksinkertaista, sillä kaikki eivät ole asuneet koko elinaikaansa samalla paik-kakunnalla. Kuinka kauan ja kuinka tiiviisti alueel-la on asuttava tulalueel-lakseen paikalliseksi? Sosiolo-gi John Urry (2000, 133) kritisoi paikallisyhteisö-tutkimuksia puutteellisiksi, koska ne sivuuttavat ihmisten fyysisen liikkuvuuden, paikan materi-aalisen kokonaisuuden ja ajallisen ulottuvuuden.
Tuulentie (2005, 30) nojaa Urryn kritiikkiin to-detessaan, että paikkakunnalla vakituisesti asu-vien lisäksi paikallisyhteisöjen osallisia voisivat olla osa-aikaisesti alueella asuvat tai jo muualle muuttaneet.
Paikallisen määrittelyä voidaan lähestyä Tuu-lentien (2005, 30) tavoin paikallisyhteisön kaut-ta. Lehtosen (1990, 219) mukaan modernissakin maailmassa yhteisö käsitetään vahvasti alueel-liseen läheisyyteen perustuvaksi, vaikka lähek-käin toisiaan asuvat ihmiset eivät enää usein-kaan harjoita paljon yhteistä toimintaa eikä yhtei-siä symbolisia tunnusmerkkejä ole havaittavissa.
Asuinpaikalla on kuitenkin nykyäänkin ihmiselle merkitystä, vaikka merkitys ei ole enää yhtä koko-naisvaltainen kuin ennen. Omaa elämänpiiriä pys-tytään vaihtamaan yhä vaivattomammin. On help-poa muuttaa toiselle paikkakunnalle tai toiseen maahan esimerkiksi työn tai opiskelun vuoksi. Ys-tävät, perheen perustaminen tai pitkäaikainen työnteko jossain ovat elämän perusasioita, jot-ka muuttavat käsitystä omasta alueesta. Oletet-tavasti suurinta kuuluvuutta paikkaan tuntee, jos on asunut siellä vuosikymmeniä tai jopa koko elä-mänsä. Uuteen paikkaan muuttaessaan ihmisellä menee usein pitkiäkin aikoja ennen kuin tuntee kuuluvansa sinne tai alkaa kutsua itseään liseksi. On myös mahdollista määritellä oma paikal-lisuutensa useampaan paikkaan. Synnyinseutu on ilmeisin kohde. Henkilö voi kuitenkin tuntea kuu-luvansa myös esimerkiksi paikkaan, jossa asuu hä-nelle läheisiä ihmisiä. Paitsi alueellisesti, yhteisö voi muodostua sosiaalisen vuorovaikutussuhteen, yhteenkuuluvuuden tunteen tai muun
ei-konk-28
reettisen, symbolisen ilmiön kautta. Kaikki kuulu-vat moniin yhteisöihin. (Lehtonen 1990, 17.) Kirjoituskilpailussa etsimme lähtökohtaisesti Ro-vaniemellä tällä hetkellä vakituisesti asuvia henki-löitä. Kilpailun edetessä päädyimme laajentamaan näkökulmaamme, ja henkilön oma kokemus paikalli-suudesta korostui. Kilpailukutsusta poiketen hyväk-syimme vastaajiksi vakituisesti Rovaniemellä asu-vien lisäksi kaupungissa osittain asuvat ja jo pois-muuttaneet. Tärkeintä tutkimuksemme kannalta on, että henkilö, jolta saamme aineistoa, on elänyt ja ko-kenut arkea Rovaniemellä. Esimerkiksi kaupungissa vain muutamia vuosia eläneet opiskelijatkin ovat hy-viä vastaajia, sillä opiskeluyhteisön kautta heillä on yleensä runsaasti kosketuspintaa kaupunkiin. Kau-emman aikaa kaupungissa asuneet voivat puoles-taan kertoa siitä, miten Rovaniemi joulukaupunki-na on muuttunut. Tutkimuksemme sijoittuu nykyai-kaan, mutta menneisyys liittyy aina kaikkeen.
Lopullinen tulkinta omasta paikallisuudesta jää vastaajalle itselleen. Urrya (2000, 133) ja Lehtos-ta (1990, 219) seuraten painoLehtos-tamme, että mer-kitsevää ei ole vain fyysinen oleminen tietyssä tilassa. Paikallisuuden tarkastelussa on otettava huomioon myös ajallisuuden ja sosiaalisen vuoro-vaikutuksen merkitys. Siksi on järkeenkäypää, et-tä henkilö määrittelee itse, onko hän kilpailukut-summe kohderyhmää. Kun laajasti paikallisuutta pohtineet tutkijatkaan eivät pysty yksiselitteisesti määrittelemään paikallista, emme mekään koe tar-peelliseksi tehdä ehdotonta rajausta. Emme myös-kään koe oleelliseksi pohtia paikallisten määritel-mää yleisellä tasolla vaan ainoastaan kirjoituskil-pailumme kohderyhmään liittyen.
Paikalliset matkailukaupungissa Kun ei voi elää kaikkialla eikä ei-missään, on elettävä jossakin. Paikasta, johon joutuu, ih-minen tekee itselleen asun mihin verhoutua.
Hän pitää sitä omanaan, oman itsensä ulko-kehänä. Mutta paikka on tuhansien vaate ja se kestää kauemmin kuin kukaan heistä. Sii-tä riitSii-tää jokaiselle, myös niille, joita ei vielä ole. Ne, jotka lähtevät, vievät siitä jotain mu-kanaan. Ne, jotka tulevat, muuttavat sitä sillä mitä ovat, jopa vain katseellaan.”
(Krohn 1989, 21.)
Rovaniemi on matkailukaupunki, eikä paikalli-sia voida tarkastella huomioimatta tätä topaikalli-siapaikalli-siaa.
Krohnin (1989, 21) ajatusta mukaillen kaupunki on kaikille avointa tilaa, jonne kuka tahansa saa tul-la. Matkailijoiden ollessa näkyvä ja sesonkiaikoina jopa hallitseva osa Rovaniemen katukuvaa jo hei-dän läsnäolonsa vaikuttaa kaupungin olemukseen ja sitä kautta paikallisten elämään.
Yksi klassisista tavoista käsitellä matkailijan ja paikallisen asukkaan välistä suhdetta on Dean MacCannellin esittelemä näyttämö-takahuo-neasetelma. MacCannellin (1999, 91–107) mu-kaan matkailukohde jakautuu turistien näyttä-möiksi ja paikallisten takahuoneiksi. Näyttämöt ovat matkailijoille lavastettuja tiloja ja takahuo-neet paikkoja, joissa paikalliset voivat levähtää ja nauttia yksityisyydestä turistisen illuusion ylläpitämisen välillä. MacCannell puhuu aihees-ta aitouden ja alkuperäiskulttuurien yhteydes-sä, mutta omassa tutkimuksessamme tuomme näyttämö-takahuoneasetelman esiin esimerkki-nä matkailijoille ja paikallisille suunnattujen tilo-jen erillisyydestä. Rovaniemen asema joulukau-punkina ei ole lähtöisin paikallisista perinteistä, eikä se näin ollen ole perinteisessä mielessä ai-to. Kysymys aitoudesta on turhan laaja sisälly-tettäväksi tutkimusasetelmaamme, mutta aja-tus tilan jakautumisesta matkailijoiden ja paikal-listen välillä on oleellinen.
Ideaalitilanteessa paikallisten asukkaiden mieli-piteet tukisivat yksimielisesti matkailua ja mat-kailun kehityssuuntia. Tämä ei ole käytännössä mahdollista, sillä paikallisilla on aina keskenään-kin eriäviä mielipiteitä. Asukkaiden asennoitumi-nen matkailuun ei ole myöskään muuttumatonta, vaan esimerkiksi media, suorat kontaktit matkaili-joiden kanssa ja matkailun kasvu- ja taantumisvai-heet vaikuttavat mielipiteisiin matkailua kohtaan (Järviluoma 1993, 73–81). Paikallisten asenteet ja reagoimistavat matkailijoita kohtaan vaikuttavat puolestaan matkailijoiden tyytyväisyyteen ja si-ten matkailuyrityssi-ten menestymiseen (Järviluoma 1993, 73).
Kuten edellä jo on todettu, kaupunkilaisten merki-tys on tiedostettu Rovaniemen brändityössä, jossa imagon rakentuminen painottuu vieraanvaraisuu-teen sekä ihmisten keskinäiseen välittämiseen ja
29 suvaitsevaisuuteen (Paikan brändi…). Kasvava ja
kansainvälistyvä matkailu todennäköisesti lisää kontakteja paikallisten asukkaiden ja matkailijoi-den välillä (ks. Suomen matkailustrategia 2020).
Lisääntyvän kanssakäymisen myötä matkailuke-hittäjien on entistä tärkeämpää huolehtia asuk-kaiden omasta tyytyväisyydestä – paitsi eettisis-tä syiseettisis-tä myös taatakseen oman kilpailukykynsä markkinoilla.
Paikkatutkimukseen voidaan luontevasti liittää identiteettikysymysten pohtiminen. Paasin (1996) mukaan alueiden identiteetit rakennetaan hyödyn-täen valikoivasti paikallisia kulttuuriperinteitä ja luonnonoloja, ja motiivina on usein matkailijoiden sekä uusien asukkaiden houkutteleminen paikka-kunnalle. Tästä seuraten matkailualan tarpeet ko-rostuvat alueiden kehittämisessä ja markkinoinnis-sa (Paasi 1996). Myös Rovaniemen jouluidentitee-tillä pyritään edistämään matkailua erottautumalla muista kaupungeista. Kaupungin jouluteema on saanut alkunsa matkailijoille luoduista puitteista ei-kä paikallisten perinteistä, ja siten jouluidentiteet-tiä voidaan pitää ikään kuin päälle liimattuna. Tämä luo erityisiä haasteita siihen, miten paikalliset saa-daan omaksumaan jouluteema oleelliseksi osaksi kaupunkia ja identifioitumaan siihen.
Koettu paikka
Ja minkä muistamme yhdessä muistamme kumpikin yksin. Emme ole koskaan nähneet samaa paikkaa.
(von Schoultz 1994, 15.)
Tutkimuksemme keskeisin käsite paikka määritel-lään usein tilan käsitteen avulla. Esimerkiksi Lai-tisen (2004) mukaan paikka on käsite, joka tu-lee esiin tutkittaessa tilan kokemista, ja Tuanin (1977) mukaan tilasta tulee paikka, kun siihen tutustutaan ja se saa subjektiivisen arvon. Tutki-muksemme peruslähtökohtana on näkemys paikan kokemuksen fyysisestä ja mentaalisesta puolesta.
Paikka voidaan kokea maantieteelliseksi, fyysisek-si tilakfyysisek-si mutta myös identiteettiin liittyväkfyysisek-si men-taaliseksi ja emotionaaliseksi paikaksi – mielenti-laksi, jossa eletään (Aro 1996, 68).
Karjalaista (2006a, 86–87) mukaillen meillä jokai-sella on ruumis ja (pääasiassa) viisi aistia, emme-kä voi siksi erottaa itseämme ympäristöstämme.
Olemme aina jossain, ja erilaiset maisemat, hajut sekä äänet vaikuttavat kaikkiin kokemuksiimme.
Täten paikoilla on tärkeä merkitys ihmisen elämäs-sä. Sen lisäksi, että kokeminen on sidottu paikkoi-hin, myös paikat ovat sidottuja kokemuksiin, kun paikat tulkitaan sellaisiksi ihmisten mielikuvis-ta rakentuviksi ympäristöiksi, jollaisiksi ne tässä työssä käsitämme.
Knuuttila (2006) toteaa nykyään ajateltavan en-nemmin erilaisten paikkakokemuksien olevan osa itseä kuin että itse olisimme osa paikkaa. Esimer-kiksi Karjalainen (2006a) käyttää käsitettä eksis-tentiaalinen paikka eli paikka yksilön elämismaa-ilmana. Näin määriteltynä paikkaa ei katsota vain ulkoapäin vaan keskitytään siihen, millaisia mer-kityksiä yksittäiset ihmiset antavat paikoille ko-kemustensa perusteella. Tämä havainnollistuu hy-vin Karjalaisen (2006b, 123) kotiin liittyvässä esi-merkissä: Uuden asunnon ostovaiheessa huomio kiinnitetään fyysisiin, mitattavissa oleviin ominai-suuksiin, kuten pinta-alaan tai kaappitilaan. Kun asuntoon muutetaan ja siitä tulee jokapäiväisen elämisen paikka, se saa subjektiivisia merkityksiä.
Neliömetreistä tulee olohuone, keittiö tai vaikkapa suosikkilukunurkkaus.
Myös Laitisen (2004) mukaan paikat saavat mer-kityksensä subjektiivisen kokemisen kautta. Koke-minen on aina yksilöllistä, ja näin ollen myös koke-mukselliset paikat ovat yksilöllisiä. Vaikka paikoilla voikin olla joitain jaettuja kulttuurisia merkityksiä, ihmisen henkilökohtaiset kokemukset vaikuttavat paikan tuntuun siinä määrin, ettei paikoilla ole uni-versaalia, kaikille yhtäläistä sisältöä. (Karjalainen 2004, 55.) Rakenteisiin ja yleistyksiin päästään erilaisten kokemusten – ja yksilöiden kokemusten tulkinnan – kautta (Laitinen 2004).
Vaikka lähestymme paikkaa painottaen yksilön ko-kemusta, on hyvä tiedostaa käsitteen sosiaalinen ulottuvuus. Esimerkiksi Karjalaisen (1995) mu-kaan paikan kokeminen ei ole kosmu-kaan puhtaasti yksilöllistä, vaan paikoilla on myös jaettu merkitys.
On esimerkiksi yhteisesti sovittu asia, että kahden tietyn joen solmukohdassa sijaitsevaa asutuskes-kittymää kutsutaan Rovaniemeksi.
Haapala (2006, 133) puhuu paikan subjektiivi-suuden ja sosiaalisubjektiivi-suuden suhteesta käyttäen
30
paikan sijasta termiä elämismaailma, mitä voi-daan tässä yhteydessä pitää synonyymina pai-kalle. Hänen mukaansa “elämismaailma on oma-kohtainen ja samalla yhteinen”. Vaikka kokemuk-set ovat henkilökohtaisia, ihminen on jatkuvasti yhteydessä muihin ja kommunikoi toisten kans-sa kielen avulla. Yhteisyyden ja jakamisen seu-rauksena yksilö on tiukasti kiinni kulttuurissaan omaksuen niitä merkityksiä, joita oma kulttuu-ri tuottaa asioille. Näin ajattelee myös Massey (2008, 78–103), jonka mukaan käsitykset paikois-ta muovautuvat muun muassa karttojen, esittei-den ja uutisten avulla. Hän korostaa, että vaikka käsitykset ovat jaettuja jonkin ryhmän kanssa, ne vaihtelevat historiallisesta ja maantieteellises-tä kontekstista riippuen. Myös rovaniemeläisten käsityksiin kotikaupungistaan vaikuttavat omalta osaltaan media, matkailuesitteet, yleiset käsityk-set ja vaikkapa brändikeskustelu.
Arjen ja joulun paikkojen kohtaaminen Jokapäiväisessä elämänmenossa paikat ovat ikään kuin arkisen elämän kyselemättömiä keskuksia, annettuna otettua maailmaa. Mut-ta jos muuMut-tamme muualle, nousee paikka nä-kyville, se tulee kysymysten kohteeksi.
(Karjalainen 2009, 58.)
Matkailijoiden joulun ja paikallisten arjen suhde Rovaniemellä on monimutkainen. Yksi ympäristö voi olla samaan aikaan turistille taianomaisten ko-kemusten tapahtumapaikka ja paikalliselle asuk-kaalle arjen elämisen paikka. Matkailukohteet ja-kautuvat toki yleensäkin paikallisten ja turistien eri käyttötarkoitusten välille, mutta Rovaniemen havittelema maine joulukaupunkina vaikuttaa eri-tyisen mielenkiintoiselta: joulu yhdistetään ta-vallisimmin juhlapyhiin, erityiseen aikaan ja jou-lun taianomaisiin tarinoihin – kaikkeen, mikä usein nähdään vastakohtana arjelle. Siksi paikan ja arjen suhde on tässä tutkielmassa oleellinen.
Haapala (2006, 135–136) toteaa, että ihminen tar-vitsee arkea, koska koko ajan muuttuva, yllätyksel-linen tai erikoisen tuntuinen ympäristö olisi sietä-mätön. Tarvitsemamme arki sisältää Haapalan mukaan seuraavat kolme asiaa: tuttuus, huomaa-mattomuus ja luotettavuus. Tuttuus on tärkeää, jotta tiedämme asioiden olevan oikeilla
paikoil-laan ja jotta toimiminen on helppoa. Huomaamat-tomuus tarkoittaa sitä, että asiat ja esineet ovat olemassa ilman, että huomioimme niitä aktiivises-ti. Luotettavuus merkitsee pysyvyyttä – voimme luottaa siihen, että ympäristö on tällainen myös huomenna.
Huomaamattomuuden teema tulee esille myös Karjalaisen (2006a, 84–85) ajattelussa. Hänen mukaansa arkinen ympäristömme on meille ta-vallisena päivänä niin sanotusti piiloutuva. Se on niin tuttu, ettemme kiinnitä siihen huomiota em-mekä näe ympäröivää maisemaa. Kun jokin ym-päristössä muuttuu ja maisemasta tulee erilainen kuin ennen, se tulee meille yllättäen näkyväksi.
Meille on kuitenkin ominaista sopeutua muutok-siin, joten totuttuamme uuteen maisemaan se palaa pian takaisin näkymättömäksi. Myös Sep-pänen (2001, 33) toteaa, että esimerkiksi uudes-ta maamerkistä tulee kaupungissa alun sopeutu-misen jälkeen osa kaupunkikuvaa, ja lopulta sen olemassaoloa ei arjessa edes huomata, vaikka en-simmäiset mielipiteet siitä olisivat olleet voimak-kaitakin. Rakennelmasta tulee vähitellen osa tut-tua maisemaa, ja jos tuo maamerkki myöhemmin poistettaisiin, se aiheuttaisi luultavasti uuden so-peutumisprosessin.
Ovatko myös joulun paikat tavallisena arkena pai-kallisille asukkaille piiloutuneita? Jos ympäristös-sä on joulun symboleita, havaitsevatko paikalliset asukkaat niitä maisemassa, jonka läpi he kulkevat päivittäin töihin, vai onko niihin totuttu siinä mää-rin, ettei niitä nähdä? Karjalaisen (2006a), Seppä-sen (2001) ja Haapalan (2006) ajatusten pohjalta joulun voisi olettaa olevan näkymättömissä rova-niemeläisille suurimman osan vuodesta, eikä sitä näin ollen havaittaisi eikä koettaisi kaupunkitilas-sa. Tältä pohjalta voidaan myös pohtia, onko koko vuoden paikallisista huokuvaa joulun tunnelmaa, hyväntahtoisuutta ja välittämistä, mahdollista luo-da. Se, mikä turistille edustaa taianomaista joulun paikkaa, on paikalliselle arjen elämisen paikka, ei-kä tavallisen rovaniemeläisen ihmisen ehei-kä voi-tane olettaa olevan keskimääräistä välittömämpi ja lämminhenkisempi. Lienee haasteellista saada kaikki rovaniemeläiset hymyilemään ja huomioi-maan toisensa ja kaupungissa vierailevat niin, että kaupungista huokuisi havaittavasti erilainen tun-nelma kuin jossakin muualla.
31 Kirjallisuudessa on esimerkkejä siitä, miten
pai-kallisten arki eroaa siitä todellisuudesta, jota tu-risteille tuotetaan. Kärjistettynä vertailukohtana voidaan mainita Varangan (2001) tutkimuksessa tarkasteltujen saamelaisten esiintyminen matkai-lijoille perinteisen stereotypian mukaisesti. Ste-reotypian mukaan saamelaisuuteen kuuluvat al-kukantaisuus, eksoottisuus, porot sekä neljäntuu-lenlakit, mutta todellisuudessa saamelaiset elävät arjessaan nykyaikaista elämää. Vaikka matkailijoil-le tuotettu kuva ei omatkailijoil-le totta, saamelaiset käyttäy-tyvät turisteja kohdatessaan perinteisen käsityk-sen mukaan. He eivät kuitenkaan pidä asetelmaa jatkuvasti yllä vaan elävät heille todellista moder-nia elämää tiedostaen turisteille esitettävän lei-kin, johon osallistuvat.
Ajan ja paikan suhde kun ajan pyörre kiertyy mielemme ympäri, jonkin
hetken ympäri. ’Tämän olen nähnyt.’ Täältä tästä maailman kohdasta
näen sen toisin.
(Nummi 1995, 41.)
Ajan ja paikan käsitteet ovat molemmat riippuvai-sia toisistaan. Ajan havainnointi riippuu havain-noitsijan sijainnista ja liikkeestä (Hawking 1988, 34–35). Paikan havainnointi puolestaan riippuu ajankohdasta ja ajankulusta, koska paikan on la-kattava muuttumasta, jotta käsitys paikasta voisi muodostua (Tuan 2006, 15). Hitaasti muuntuvat luonnonmuodostelmat, kuten vuoret, vaikuttavat ajattomilta juuri muutoksen hitauden takia. Tuan huomauttaa, että vaikka paikat pysyisivätkin muut-tumattomina, ihmisyksilöt vanhenevat ja siten hei-dän tajuntansa paikoista muuttuu jatkuvasti.
Karjalainen (2006a) toteaa, että maailmaa ha-vainnoidaan ja ymmärretään aina jostakin paikas-ta käsin. Havainnoinnissa on mukana myös men-nyt aika eli muistot ja tuleva aika eli odotukset.
Meidän on käytännössä melko mahdotonta elää konkreettisesti vain tässä ja nyt. Forselles-Riskan (2006) mukaan paikallisuuden kokeminen ja paik-koihin liittyvä yhteenkuuluvuuden tunne rakentu-vat menneisyyden kerrostumista, joista kulloinkin korostetaan vaihtelevia asioita. Paikkojen kautta menneisyys ja nykyisyys koetaan rinnakkain
hkilökohtaisten ja kollektiivisten, nykyisten ja en-tisten paikkakäsitysten ollessa jatkuvassa vuo-rovaikutuksessa keskenään. Paikkakokemukset muuttuvat ajan myötä niin yhteiskunnallisten kon-tekstien kuin itse paikan muuttumisenkin takia.
(Forselles-Riska 2006, 218–219.)
Ajalla on paikan käsitteessä siis suuri merkitys.
Relph (1976, 31–33) toteaa, että yksi ihminen voi kokea saman paikan eri tavoilla eri aikoina. Ajan kuluessa sekä ympäristö että havainnoivan ihmi-sen aihmi-senteet muuttuvat. Massey (2008) korostaa, että tila on jatkuvassa muutoksessa ja niin lähei-sesti kytkeytynyt aikaan, ettei paikkoihin voi pa-lata niin kuin ajassakaan ei voi mennä taaksepäin.
Tila on aina ihmisen poissaolon aikana muuttu-nut toisenlaiseksi. Mutta paikan voi kokea muut-tuneen, vaikka ympäristö olisi pysynyt ennallaan:
Relph (1976, 31) käyttää esimerkkinä paikkaa, jos-sa henkilö on vieraillut viimeksi hyvin kauan aikaa sitten. Kaikki voi tuntua muuttuneen eikä ihminen tavoita entisen paikan tunnelmaa, vaikka fyysinen ympäristö olisi pysynyt kutakuinkin samanlaisena.
Henkilö on itse muuttunut, ja entisestä paikasta viestivät vain muistot.
Paikkojen fyysinen olemus ei muutu ainoastaan pitkällä aikavälillä, vaan muutokset voivat tapah-tua vuorokauden ja vuoden rytmiä seuraavissa sykleissä. Esimerkiksi Karjalainen (2004, 53–54) toteaa, että annamme paikoille tilannesidonnai-sia merkityksiä sen mukaan, millaitilannesidonnai-sia viestejä pai-kan fyysinen olemus, esimerkiksi lämpötila tai lu-misuus, meille antaa. Ajalla on suuri merkitys myös kaupunkitilan kokemisessa. Etenkin Lapissa vuo-den kierto muokkaa ympäristöä paljon. Säätilo-jen sekä lämpötiloSäätilo-jen vaihtelut ovat suuret, ja va-lon määrä vaihtelee kaamoksesta yöttömään yö-hön. Joulun kokemista ajatellen erityisen tärkeässä osassa on lumi, jota Suomessa pidetään keskeise-nä joulun elementtikeskeise-nä. Esimerkiksi niin sanotun mustan joulun pelko viittaa lumen tärkeyteen.
Perttulan (2007, 68) mukaan aikasidonnaiset sym-bolit muovautuvat kunkin vuodenajan ominaisuuk-sien mukaan, ja siten joulusymboliikka on muodos-tunut joulunajan pimeässä ympäristössä. Jouluva-loja ja lunta voidaan näin ollen pitää toivottuna vastakohtana talven pimeydelle. Samassa yhtey-dessä Perttula (2007, 68) toteaa, että olisi
mah-32
dotonta kuvitella joulua osaksi kesää. Näkemys on mielenkiintoinen vastakohta Rovaniemen ympäri-vuotiselle joulumarkkinoinnille. Se kannustaa miet-timään, onko jouluun liitettävä uusia ulottuvuuksia, mikäli sen halutaan toimivan myös kesäaikaan. Toi-saalta on hyvä muistaa, että länsimaista joulua vie-tetään myös alueilla, joissa ei ole Suomen kaltai-sia pakkas- ja lumiolosuhteita ja joissa joulu suo-malaisen näkökulmasta on keskellä kesää. Niinpä Rovaniemen brändiyhteenvedossa (Paikan brän-di…) tavoiteltu joulun tuominen myös kesään on mielestämme mahdollista, joskin joulun symbolien vahva yhteys talveen luo sille haasteita.