Seurakunta oli nyt 4 vuotta vailla pappia. Kirkonkirjojen synty
neiden luettelo jatkuu myös vasta 1720, ja Heman arvelee sen, samoin kuin kuolleiden jo vihittyjen luetteloiden, olevan jälkeenpäin laaditun.
Isovihan jälkeen hoitivat käsiteltävänä ajanjaksona Merikarvian kirkkoherran tointa:
Ylimääräisiä pappeja oli: armovuodensaarnaaja Henrik Backman 1801, Gustaf Henrik Ackander 1805— 1813, Ernst Lindsten 1813— 1814, armovuodensaarnaaja Alexander Reinhold Bergroth 1814— 1819, Anders Limnell 1819— 1830, Johan Jacob Korsman 1830— 1835, Otto Reinhold Halleen 1835— 1839 ja Anders Henrik Ingman 1839— 1841.1
Gadolin-suku on Varsinais-Suomesta. Jaakon isä oli 1600-luvulla isäntänä Uudenkirkon pitäjän Hallun kylässä Magnulan eli Maunulan
Jacob Gadolin
talossa. Ruvetessaan papiksi poika sepitti itselleen sukunimen koti
talon nimestä. Ja kun latinan »magnus» merkitsee suurta, hän kut
sui ensin itseään Isolin, tai kreikan megalos = iso-sanan mukaan Mega- lin. Vihdoin hän päätyi hepreankielen sanaan gadol, joka niinikään merkitsee iso, suuri, ja muodosti siitä nimen Gadolin. Hän oli
syn-Kuva 83. Jacob Gadolinin nimikirjoitus Merikarvian kirkon arkistosta.
Valok Teppo Innola.
tynyt 22. 6. 1678, tuli ylioppilaaksi 1703, pitäjänapulaiseksi Uudellekir- kolle (Tl) 1705 sekä Naantalin kappalaiseksi 1712. Isovihan aikana hän 1713 pakeni perheineen Ruotsiin, mutta palasi piispa Getzeliuksen käs
kystä seurakuntaansa, missä venäläiset pahoinpitelivät häntä. 1714 hän pakeni uudelleen ja asettui Strängnäsiin, missä saarnasi suomeksi siellä oleville maanmiehilleen. Puutetta kärsittyään hän 1721 palasi Suomeen, jolloin rupesi hoitamaan Merikarvian kirkkoherranvirkaa ja sai siihen valtakirjan 1725. Jaakon puoliso oli Anna Lignipaeus, syntynyt 1689, Uudenkirkon kappalaisen tytär. Heidän lapsistaan on tunnetuin 1719 syntynyt Jaakko, sittemmin tähtitieteen ja fysiikan professori ja piispa.
Tämän poika taas oli Suomen etevimpiä tiedemiehiä, kemisti ja fyysikko Johan Gadolin, jonka mukaan on nimetty mm gadoliitti, pikimusta ki
vennäinen, sekä gadolium niminen harvinainen maametalli.2
Kuva 84. Ericus Forteliuksen nimikirjoitus Merikarvian kirkon arkistosta.
Valok Teppo Innola.
1738 Gadolin muutti Naantaliin. Ennen lähtöään hän suoritti Me
rikarvian ensimmäisen papinvaalin uuden kirkkolain edellyttämällä tavalla. Vaaliluettelo on säilynyt. Äänivaltaisia seurakuntalaisia oli 44, ja vaalisijoilla 3 pappia, joista Erik Fortelius kutsuttiin virkaan peräti 40 äänellä. Neljä äänestäjää oli toimituksesta poissa, joten vaali
oli yksimielinen. Fortelius, joka oli syntynyt 15. 4. 1685 ja tullut papiksi 1711, oli ollut kappalaisena Ulvilassa, joten hänet siis tunnettiin.3 Fortelius kuoli 12. 6. 1757. 21. 12. 1760 valittiin Porin triviaalikou
lun apologista Anders Eneberg Merikarvian kirkkoherraksi. Hän astui virkaan 1761.
Anders Eneberg oli syntynyt 1712 Porissa, tuli ylioppilaaksi 1734 ja Porin triviaalikoulun apologistaksi 1740. Hän on julkaissut painosta
Kuva 85. Anders Enebergin nimikirjoitus Merikarvian kirkon arkistosta.
Valok Teppo Innola.
Anna Rogelin hautajaisissa 18. 7. 1748 pitämänsä ruumissaarnan. Ene
berg kuoli Merikarvialla 1788. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli Mouhijärven kirkkoherra Polvianderin tytär Saara, syntynyt 1722, joka kuoli Merikarvialla 1765 keuhkotautiin. Toinen puoliso oli Klaara Dalerus Ruotsista; hän kuoli Tukholmassa 1795. Enebergin pojista oli Isak Satakuntalaisen osakunnan kuraattori ja seurasi H G Porthania tämän ulkomaanmatkoilla. Hän oli syntynyt Porissa 1756 ja oli myö
hemmin teologian tohtori. Enebergin pojanpoika, senaattori Waldemar Eneberg, aateloitiin 1903.
Vaikka seurakunnan jäsenluku ei ollutkaan suuri, pitäjän alue oli kuitenkin laaja ja papin voimia kysyvä. Niinpä Eneberg ottikin piis- pankäräjillä Porissa puheeksi toisenkin papin saamisen seurakuntaan, mutta esitys ei johtanut tulokseen.
Eneberg kuoli Merikarvialla 1788. Hänen jälkeensä astui kirkko
herran virkaan Tuomas Kriander, joka 1774 oli tullut Siikaisten kappa
laiseksi.
Kriander oli syntynyt 1748. Hänen isänsä oli Tyrvään pitäjänapu- lainen ja niinikään Tuomas nimeltään. Krianderista on hyvin vähän henkilötietoja olemassa. Hänen vaimonsa oli nimeltään Rebekka Wolf- stedt, joka kuoli 1812. Itse Kriander kuoli vain 10 vuotta Merikarvialla vaikutettuaan 1798.1
Krianderin jälkeen seurakunnan sielunpaimeneksi valittiin Gabriel Bergelin. Hänen isänsä oli Janakkalan lukkari, äiti Rantasalmen kappa
laisen Oreliuksen tytär, 1742 syntynyt Ingrid. Bergelin oli syntynyt 1749, tuli ylioppilaaksi 1768 ja vihittiin papiksi 1771. Matilda Roslin-Kalliola
mainitsee Bergelinin todellisen syntymäpäivän olevan 19. 7. 1749, niin
kuin se Merikarvian kirkonkirjan mukaan on, mutta että virallisissa papereissa oli syntymävuosi 1748, koska papiksivihkiminen olisi saanut lain mukaan tapahtua vasta 24-vuotiaana. 1174 hänet määrättiin pitäjän- apulaiseksi Ruovedelle; Merikarvialle hän tuli papinvaaliin, kuten Roslin-Kalliola sanoo, melkein vasten tahtoaan. Hän oli hakenut Ä h
täriin, mutta konsistorin amanuenssi Tolpo vaihtoi hänen hakupape
rinsa Merikarvialle. Bergelin joutui siis kilpailemaan entisen kirkko
herra Enebergin pojan kanssa, joka myös oli hakenut. Vaalimatka oli tehtävä myöhään syksyllä. Isojaon johdosta syntyi vaaliluetteloissa sekaannusta Enebergin eduksi; laskijana oli armovuodensaarnaaja Hen
rik Backman, joka tietystikin itse oli syytön. Bergelin valitti ja asia ratkesi kuninkaan päätöksellä 1801. Bergelin muutti perheineen Meri
karvialle. »Omilla hevosilla sekä Ruoveden ukkojen saattamina saapui
vat matkustajamme ratsain Siikaisiin, sieltä vierasvaraiset siikaslaiset saattelivat heidät veneillä järviä myöten Merikarvialle Lankosken ky
lään, jonka asukkaat taaskin veivät heidät tuota silloin vielä valtavan luonnonihanaa jokea alas pappilaan. Silloin ei vielä ollut maanteitä, muuta kuin valtamaantie, joka kulkee halki seurakunnan. Ainoastaan polkua, joka luikerteli yli nevojen ja rotkojen, pääsi silloin emäkirkolta kappeliin.»5
Bergelinin ensimmäinen puoliso oli Sofia Orell (syntynyt 1742), toi
nen Margareta Elisabet Levön (syntynyt 1763).
Kun Bergelin 1818 kuoli, hänen virkansa peri Gustaf Johan Ingelius.
Tämä oli syntynyt 1782, tuli ylioppilaaksi 1798, vihittiin papiksi 1807 ja promovoitiin maisteriksi 1810. Turun katedraalikoulussa opettajana toimittuaan hän suoritti pastorintutkinnon 1815 ja sai määräyksen Ber- gelinin seuraajaksi. Virkaanasettajaiset olivat Merikarvialla 1. 5. 1819.8 Merikarvialaisilla on ollut onnea sielunpaimeniensa suhteen. Nämä olivat kaikki persoonallisuuksia, nuhteettomia ja ankaria laumansa pai
menia. Oli varmaan paikallaan, kun he esim piispantarkastuksessa 1807 antoivat papeistaan hyvän todistuksen.
Papin palkkaus ei vuosien aikana ollut sanottavastikaan muuttunut.
»Pastorin tertiaalikymmenys,» sanotaan 1827 piispantarkastuksessa, »las
ketaan yleiseen tapaan. Mutta kun se tällä tavoin laskien tuskin nimek
sikään nousee yli 5 tynnyrin viljaa, on pitäjän kruununkymmenykset, a 10 tnr viljaa, hyväksytty pastorin palkanlisäksi». »Merikarvian pastori on ikuisista ajoista kantanut ja kantaa edelleen 12: 24 tnriä viljaa kruunun- kymmenyksinä». — »Pastorin viljankanto ei kuitenkaan, vaikka nä
mäkin lisäykset kruununkymmenyksiin otetaan mukaan, nouse suu
remmaksi kuin 50 tynnyriä». — »Voita maksavat pastorille kaikki pas- toraatin asukkaat, joilla on lehmä, olivatpa sitten talollisia tai toisten tiloille asettuneita torppareita, tavalliseen tapaan ja huomioonottaen maholehmien kohdalla V 2 markan alennuksen. Tämä kanto tuottaa 50 leiviskää. Lisäkymmenykset maksetaan enimmäkseen rahana käy
pien hintojen mukaan, mutta venäläisen rahakannan mukaan sovel
taen. Tämä tulo saattaa nousta 50 riikintalariin.»
»Merikalan kymmenyksinä suoritetaan 1 tynnyri tuoretta silakkaa jokaiselta tässä kalastuksessa olevalta nuottakunnalta. A jo- eli verkko- kalasta, suomukalasta ja hylkeistä ei pastorille ole määrätty kymme
nyksiä. Kuitenkin hänellä on paikallisen kihlakunnanoikeuden pää
töksen 6. 9. 1771 mukaan oikeus joka kymmenes päivä kokea katiskat Alakylän vesissä. Samoin pastori kokee joka kymmenes päivä lohi- ja siikapadot pappilan ohi virtaavassa joessa, ja hänellä on siihen sitä
paitsi virkatalonsa manttaalin mukainen osuus. Padon rakentamiseen hän myös ottaa samalla perusteella osaa. Nahkiaisten kalastuksesta e i ' hänelle kymmenyksiä myönnetä, ei myöskään järvikalastuksesta».
»Pääsiäisrahoja suoritetaan säädösten mukaan, mutta nykyään ar
vioituna Venäjän rahana. Ruumissaarnalehmä maksetaan lain mukaan, samoin vähäisemmät pastoraliat erinäisistä virantoimituksista, joita kuitenkin jotkut varojensa mukaan lisäävät. — Myllyihin ja sahoihin, joita pastoraatissa on, pastorilla ei ole osuutta. Myöskään täällä ei tunneta sitä tapaa, että vapaaehtoisin »käsilahjoin», kuten pellavia, hamppua, villaa, humalaa, juustoja jne antamalla kohennettaisiin pa
pin niukkaa palkkaa». — Todettiin lopuksi, että pappilan heinäntuo- tolla voi elättää noin neljä hevosta, 30 nautaa ja 40 lammasta. Pappilan mailla asuu 4 torpparia, joista kaksi maksaa pastorille 10 riikintalaria kumpikin vuotuisena verona, mutta kaksi muuta tekee pappilaan päivä
töitä.7
Isovihan jälkeen oli kirkon ja seurakunnan asioissa melkein aloitet
tava alusta. Kirkko ja kirkon talous oli saatava ennalleen ja menetetty kalusto korvattava uudella.
Avustuksiakin oli kirkon varoista annettu sodan aikana, mm 1706 kahdelle Turkissa olevalle vangille 2 talar ia ja oman pitäjän köyhille 2 talaria 11 äyriä; v 1708 annettiin avustuksia Uuteenkaarlepyyhyn Kai
volaan, Zweibrückeniin, Mannheimiin ja Pasevalkiin, ilmeisesti siellä oleville sotamiehille yksi talari kullekin. Pakolaisia avustettiin myös samoin Venäjällä oleville sotavangeille. Olavi Sneckströmille on an