Merikarvian kylien läpi mereen virtaavat kosket tarjosivat ihan
teellisia myllynpaikkoja, joita näemme jo varhain käytetyn hyväksi.
Mutta kosket eivät olleet putouksia, ne olivat loivia ja matalia, ja vesi kohisi niissä eteenpäin kivistä ja mutkittelevaa uraa. Koskien yläpuolelle syntyi usein keväisin tulvia, vähäiset pellot olivat usein vaarassa joutua tulvaveden alle. Koskenperkauksiin kohdistui senvuoksi jo varhain toiveita, ja hyödyn aikakaudella niitä suunniteltiin jopa hyvin laajassa mittakaavassa. Sen ajan työvälineillä oli kuitenkin tavattoman hidasta ja vaivalloista perata koskia, ja niinpä Merikarviallakin nuo suuret suunnitelmat yleisesti jäivät vain toiveajatteluksi tai pääsivät enintään jonkun viraston pöydille. Koskien perkauksia ja järvien kuivatuksia suoritettiin silti kaikessa hiljaisuudessa, ja ainakin jo 1700-luvun lopulla kruunun tukemana, kuten olemme nähneet.
Useita koskenperkaus- ja järvenkuivausanomuksia tehtiin. Aloit
teentekijöinä olivat talonpojat itse. Voimme todeta esimerkiksi seu
raavanlaisia ehdotuksia tehdyn, vaikka emme voikaan todeta, miten pitkälle vastaavia töitä on käytännössä kehitelty tai onko niiden johdosta ryhdytty ylipäätään mihinkään toimenpiteisiin.1
Kuva 118. Ylikylän koskenrantaa 1903.
437
1853 Tie- ja vesikulkulaitosten johtokunta
1855 Juho Rikalainen Kustaa V ii- ki ym
1859 Liisa Högbakka
1859 Iisakki Hannukoski, Juho Peltomäki ja Juho Tuorila
1887 teollisuudenharjoittaja G A Serlachius
1891 insinööri Sohlberg
Paikka johon toiminta kohdistui sekä ehdotetun työn laatu
Kallingin- ja Sveidinviikinjärvi ehdotetaan saatavan laskemalla »hedelmälliseksi».
Kallträsk, Lillträsk, Simmelsjö ja Saunajär
vi ehdotetaan laskettavaksi. Lupa saatiin 1850.
anovat Ikkoinjärven ja Hummanlammin las
kemista.
anovat Koirajärven kuivatuslupaa
anoo Kotolammen kuivatuslupaa anoo Lusalammen kuivatuslupaa
anovat Kalkori-, Arve- ja Brännäsjärvien kuivatuslupaa
kehitteli Alajärven ja Pohjanlahden välisen vesireitin perkaamista, samoin 1854.
anovat Koirajärven kuivatuslupaa
anoo Kalltärskin (Högbakan tilalla) kuiva
tuslupaa
anovat Koittan-, Lahna-, Pirtti- ja Suojär
ven laskemislupaa
anovat Lusalammella olevien Isojärven, Kukkurpottilammen, Vähäjärven ja Koto- eli Kylä järven laskemislupaa ja kruunun avustusta siihen
kruunun avustusta Lautjärven Humman
lammin laskemiseen
anovat Rikalaisen maalla olevan Särkijärven kuivattamista
anoo patojen rakentamista Filppulan virtaan vedenvähyyden estämiseksi
kirjoittaa, että Isojärvenvesistön systemaatti
nen tutkiminen tulee alkamaan 6. 7. Asiasta pidettiin valmistava kokous Pitkäkoskella (Lankoskella?) 16. 7. 1891.
Vuosisadan loppuun mennessä oli siis vesistöjen tutkiminen, pinnan laskujen ja perkausten »systemaattinen» tutkiminen tullut ajankohtai
seksi.
Merenpinnan laskusta aiheutunut jatkuva vesijättömaiden muodos
tuminen antoi isojaon jälkeenkin aihetta uusiin jakotoimituksiin.
Mm 1846 suoritettiin tällainen suuri, kaikki Y li- ja Alakylän vesijättö
maat käsittävä jakotoimitus.2
Kuva 119. Meteoria haetaan joesta Alakylän Uudentalon kohdalta.
Herman Stark omisti Lankosken ja Etelämaan. Hän oli 1843 anonut kuvernööriltä lupaa saada perustaa omistamaansa Koivukosken osaan kahdella kiviparilla käyvän tulli jauhomyllyn sekä tamppilaitoksen. Kun maanmittari oli tehnyt osuutensa ja Tie- ja vesilaitosten johtokunta anta
nut puoltolauseensa, seurasi kihlakunnanoikeuden tarkastus. Liljeblad vastusti silloin ensin myllysulun laittamista tiettyyn korkeuteen, koska se nostaisi Sahakosken veden ja vesi tulvisi hänen niittysaarensa yli.
Katsastusmiehet pitivät väitettä aiheettomana. Silloin Liljeblad koetti ehkäistä myllyn perustamista muilla syillä. Hän väitti, että kun hänen myllynsä perustettiin, siihen luultiin tuotavan runsaasti jauhatettavaa kaikista Merikarvian kylistä sekä Siikaisista, mutta niin ei käynytkään, koska kylissä oli runsaasti kotitarvemyllyjä. Näinollen, Liljeblad väitti, hänen myllynsäkään vuotuinen jauhatus ei vastannut myllystä makset
tavaa veroa. Senvuoksi uusi mylly ei kannattaisi. Myös Erkki Ahlström vastusti uuden myllyn perustamista, koska hänellä oli itsellään aikomus rakentaa tulli jauhomylly. Toiselta taholta taas huomautettiin, ettei vanha mylly mitenkään yksinään riittäisi jauhatustarvetta tyydyttä
mään, koska sitä ei jää- eikä tulvaesteiden vuoksi voitu pitää käynnissä kuin enintään neljä kuukautta vuodessa ja päiväjauhatus oli vain neljä tynnyriä, eli kuukaudessa 96 tnr. Kasalan, Riispyyn, Filppulan, Poos- kerin ja Sälttöön kylät sekä osa Siikaisia tulisivat jauhattamaan uudessa myllyssä. Näinollen uudesta myllystä olisi paljon hyötyä, mutta ei Lilje- bladille vahinkoa. Starkille myönnettiin lupa, ja siis vain sillä perus
teella, että uuden myllyn tarve oli ilmeinen. Vapaan kilpailun periaat
teet eivät olleet vielä suosiossa.3
Mutta Lankoski ei ollut ainoa myllyjen pyörittäjä. Kaikkien Meri
karvian koskien varsilla kumisivat myllynkivet.
Kuva 120. Näköala »Jokikroopeilta» 1897.
Merikarvian myllyluettelo onkin jo 1850 varsin komea.4 Se pysyi pienin muutoksin samanlaisena vuosisadan loppuun saakka. Tullimyl- lyjä oli vain yksi, äsken mainittu Starkin tullimylly Lankoskella.
1845 mainittiin sen veroksi 8:18 tnr viljaa. Sen sanotaan sijaitsevan Lankosken kylän yhteismailla ja verollepannun 9. 2. 1838. Siinä oli 2 kiveä. Vuonna 1851 se siirrettiin toiseen paikkaan, mutta säilytti saman veron. Siinä oli tamppilaite ryynien valmistamista varten. 1848 mai
nitaan Starkin mylly erikseen Koivukosken varteen sijoitettuna ja 7. 4.
1848 verollepanoina, verona 1:23 tnr ohraa. 1875 on Riispyyn tulli- mylly kolmantena, verona käteistä rahaa 2:20, omistaja Vanha- Norrgård.
Kotitarvemyllyjä oli seuraavat kolmekymmentä:
A l a k y l ä , K u g g i . Jalkamylly, 1-kivipari, Härkäjoen puron var
ressa. Pantu verolle 16. 2. 1854. Omistaja torppari Iisakki Härkä 2/3 ja Erkki Berg 1/z
A l a k y l ä , V a n h a t a l o (Gammelgård). Jalkamylly, 1 kivipari, Koirapuron varressa. Verolle 16. 2. 1854. Omistaja torppari Juho Pörtsudd
E t e l ä m a a , A l a t a l o . Jalkamylly, 1 kivipari, Lautjärven ojassa.
Verolle 16. 2. 1854. Omistaja talollinen Juho Alatalo
F i l p p u l a , V a n h a t a l o , yksinäistalo. Jalkamylly, 1 kivipari, Raja- Aakan maiden välisellä rajamerkillä Ämmänkaulan purossa. Verolle 16. 2. 1854. Omistaja Iisakki Erkkilä, Sakari Kallio (ntalo), lesket Iisakki Vikman, Juho Över-Ingi, Erkki ja Iisakki Neder-Ingi, kukin v « Aitasalo sekä torppari Juho Koittankoski, 1/4 kukin
L a u t j ä r v i , V a n h a t a l o . Jalkamylly, 1 kivipari, Pirttijärvenkos- han torppari Iisakki Lovén ja Juho Printz, torpparinleski Katarina Lovén sekä Ahlaisten torppari Antti Granfors, 1/ i kukin
L a n k o s k i , U u s i t a l o . Jalkamylly, 1 kivipari, ojan partaalla, joka virtaa Aholan järvestä. Verolle 16. 2. 1854. Omistaa torppari Fred
rik Åberg
P e i p p u , M a h l a m ä k i , y k s i n ä i s t a l o . Jalkamylly, 1 kivipari, Härkölänjoessa (Härkkelinoja). Verolle 16. 2. 1854. Omistajat Jaak
ko Peippu, Juho Viinamäki, Juho Juhola ja Heikki Mahlamäki 1 / \
sakki Uusi-Kankku, Erkki Berg-Kankku, Heikki Rikalainen ja Heik
ki Haanpää 1/ s kukin, Juho Rikalainen ja Heikki Vanhatalo 1/ i2
kumpikin sekä Kustaa ja Mikko Vanhatalo V24 kumpikin
Y l i k y l ä , K a a s a . Jalkamylly, 1 kivipari, Trolssinojan purossa.
Verolle 16. 2. 1854. Omistajat Juho Norrgård (Pohjatalo), Pappi
lan torppari Heikki Trolssinoja, Heikki Strandgård ja Erkki Sten
gård, Iisakki Mäntymäki sekä Ylikylän torppari Heikki Matinpoika Trolssinoja, Erkki Lähteenmäki ja Heikki Vanhatalo 1/a kukin Y l i k y l ä , K a a s a . Jalkamylly, 1 kivipari, Trolssinojan purossa. V e
rolle 16. 2. 1854. Omistajat samat kuin edellä.
Y l i k y l ä , V a n h a t a l o . Ratasmylly, 1 kivipari, Blåsbäckin purossa.
Verolle 16. 2. 1854. Myllyyn on asetettu tamppilaite, 2 tamppia ryy
nien valmistamiseksi, mikä on ilmoitettu verovapaaksi. Omistajat Juho Vanhatalo ja Aukusti Uusitalo puoliksi kumpikin
Y l i k y l ä , U u s i t a l o . Ratasmylly, 1 kivipari, Mollforsin koskessa. Kykikräni (Nykigränni?) sekä torppari Iisakki Ollila 1/3 kukin.