R ym ättylässä pientilalla ei 60-luvun alk u p u o lella m o n ilap sisessa p e rh e e ssä eläm ä ollut ru u su illa tan ssim ista. Isän sairastu m isen ja k an salaisk o u lu n jälkeen keväällä 1961 ei ollut m u u ta m ah d o llisu u tta kuin m e n n ä p eltotöihin. Toki töllin ty ö t a in a olivat v an h e m p ie n m ielestä olleet k o u lu te h tä v iä tä rk e ä m piä. S eu raav an talven p ereh d y in ja pätev ö id y in n av ettah o m m iin , k o to n a ja välillä n aap u reissa. Se oli nuorelle m iehelle taloudellisesti ja h en k isesti rask as
ta, jo p a m a sen tav aa aikaa.
Keväällä 1962 isän k u o lem an jälk een eläm ä tu n tu i olevan ty h jän päällä ja tu lev aisu u s n äy tti sy n kältä. E dellisenä kev ään ä oli jo ollut p u h e tta a m m a t
tik o u lu u n h ak e u tu m ise sta , m u tta isän sairastu m isen vuoksi se oli jäänyt. N yt tila n n e oli k u iten k in o m assa päätö sv allassan i, m u tta o n g elm an a oli löytää itselleni
sopiva ala. A u to n asen tajalin jan su o sio n vuoksi epäilin sin n e pääsy ä ja siksi, v arm aan jo n k u n v a n h e m m a n neu v o sta, p ääd y in p y rk im ään talouspuolelle. Siihen aik aan am m attik o u lu ssa olivat p ääsykokeet, jotka eivät o saltan i k u iten k aan o n n istu n e e t kovin k aan hyvin. T alouspuolella n iih in sisältynyt k attau sk o e varsin k in m en i p a h a sti pieleen, pöy täliin ak in jäi k ä ä rö n ä täh teek si.
K ouluun k u iten k in p ääsin , m u tta siellä k atsoivat m in u n p a rh a ite n sopivan rakennuspuolelle. Se ei siih en aik aa n ollut su o sio ssa ja y m m ärsin u se id e n m eistä p yrkineen a lu n p erin m uille linjoille. O piskelun alo ittam in en oli m in u n eläm ässä n i m elkoinen m u u to s ja m ah d o llisu u s. Yläluokilla ja eten k in k an salaisk o u lu ssa m in u ssa oli h e rä n n y t k ip in ä op p im iseen ja a m m attik o u lu ssa se e n tise stä ä n voim istui. H alusin m enestyä o p in n o issan i m ah d o llisim m an hyvin ja a m m attik o u lu n m u u ta m a t o p ettajat k u te n Terinkoski, H äm äläin en ja K naapila o sasiv at h ien o sti k a n n u sta a ja k asv attaa m in u n k in aiem m in täysin n u ijittu a itselu o ttam u stan i.
O piskeluajan m u istik u v at ovat kovin h ajan a isia. M u u ta m a t ta p a h tu m a t ovat k u iten k in syöpyneet m ieleen. A am u t olivat aikaisia, sillä u seim m iten piti eh tiä ns.
ty ö läisau to o n , joka lähti R öölästä klo 5.55 ja oli K epuisten lu o n a klo 6.05. Pysäkille oli m atk aa kilom etri ja u sein oli tosi tiu k k aa e h tiä linja-autolle. M ikäli k u sk in a oli L ehdon Reka, voi a u to jo sk u s v ä h ä n odotellakin.
K oulussa aluksi m in u a, hiljaista ja arkaa p u o lito istam etristä m aalaisp o ik aa, yritettiin alistaa ja pilkata, m u tta sam alla kyydillä kulkeva isokokoinen K orpelan Kari asettu i puolelleni ja pelasti u se in tilan teen . Sain olla ja opiskella ra u h a s sa ja p yrin taas o saltan i k a n n u sta m a a n ja a u tta m a a n h ä n tä opiskelussa.
Rehtori Eino A alin koko koululle ta v a n ta k a a p itä m ä t p u h u tte lu t ovat tietysti jään e et m uistiini. N iiden syitä e n kyllä m u ista, e n k ä a in a y m m ä rtä n y tk ä ä n . Kaiketi niihin to isin aan a n to iv at a ih e e n o p p ilaid en k in to im et ta i o sa n to im etto m u u s. H iljaa niissä oltiin, vaikka reh to rin k iu k k u ja tä rin ä kyllä h äm m ästy ttiv ät.
R a k en n u so sasto n o p p ilaid en taso oli kirjava, koska ala ei ollut n u o rte n su o sio s
sa. M yöhem m in alan arv o stu s ja p alk k ataso n o u siv at ja h y v än työllisyyden an sio sta rak en n u sala koettiin taas h o u k u ttelev ak si.
ly ö p a ja p ä iv ä t olivat tietysti m ukavia. A luksi p ereh d y ttiin ty ö k alu ih in ja jo k ain en teki itse ty ö k alu p ak k in sa, jo n n e n e h en k ilö k o h taiset ty ö k alu t sitten järjesteltiin. Pakki on vieläkin tallella ja m yös käytössä.
S enaikaiset h arjo itteet olivat u se in e n e m m ä n p u u se p ä n - k u in k irv esm ieh en töitä.
Ih an oikeita sisu stu stö itä teh tiin , k u te n tek stiilio sasto n sisu stam in en . Työ sisälsi p u u ru n k o isia lastulevyväliseiniä, alak a tto ja ja m aalau stö itä. V ieläkin m ieleen tu lee hyvin v oim akas latek sim aalien tu o k su . R ak en n u so sasto n k o rk eaan tila a n rak en n ettiin m yös
Markku Tähtinen aluejohtaja
kevytrakenteisia tiloja. O ikeita ulkotyö-
p o ru k k aan h äm m ästy k sek sen i p o jan k lo p p i h y väksyttiin. Se oli k orttipelin p itk ä o p p im äärä ja o len n ain en osa sen ajan ty ö m aak o p p ik u lttu u ria .
Koulu oli a n ta n u t m inulle sellaisen k ip in än ja p o tk u n , e ttä p ä ä tin pyrkiä teknilliseen k o u lu u n heti, k u n h arjo ittelu n i siih en riittäisi. Syksy ja talvi 1965 m en iv ät K u ltaran n an kiv ilin n an korjaustöissä. Keväällä p yrin Tekulle ja p ä ä sin syksyllä a lo itta m a a n o piskelut, jo ih in jatkoa seurasi so tav äen ja lyhyen ra k e n n u sta rk a sta ja p e stin jälk een Teknillisessä o p isto ssa, jo sta v al
m istuin insinööriksi.
M onet eläm ässä hyvin m en esty n eet ovat u n o h ta n e e t a m m a ttik o u lu ta u sta n sa . Itse h a lu a n aina y lp eän ä kertoa olevani ta u sta lta n i a m m a ttik o u lu lain en , sillä sen a n sio sta o sa a n ja y m m ä r
rän todellista su o ritu sta so n tek em istä m yös nykyisissä teh täv issän i.
Olen ain a ollut ylpeä R aision a m m attik o u lu sta ja kiitollinen sen m in u lle a n ta m a sta m a h d o llisu u d esta lu o d a p o h ja tulevalle eläm älle ja työuralle. K iinnostus k o u lu n asio ih in v ahvistui 80-luvulla, k u te n m yös m u ih in y h teisiin asioihin. En ole poliitikko, en k ä siksi tule. H alusin silti olla a n ta m a ssa p an o k se n i tah o lla, jo n k a ko in tu tu k si, om aksi ja tärkeäksi. S iihen av au tu i tilaisuus, k un tulin valituksi a m m attik o u lu n v altu u sto o n ja se n v a ra p u h e e n jo h ta ja k si. H al
lin n o n p ö y tä k u n ta m ahdollisti p ereh ty m isen to im in ta a n m inulle u u d e lta su u n n a lta . Vei kyllä m u u ta m a n v u o d en aik aa oppia asioita, k u n v au h d ik as p u h e e n jo h ta ja Pentti L ehvonen kuljetti kokouksia su v ereen iin tyyliinsä. H allituksen k o k o u k sissa k o rjaan tu i m yös se h a rh a , e ttä rehtorit olisivat vain p ah atu u lisia. E räskin p itk äaik ain en rehtori oli u se im m ite n ilo in en , h y v ä n tu u lin e n ja h au sk a, jo sk u s jo p a v ä h ä n velm u, m u tta k u iten k in jä m ä k k ä ja m äärätieto in en .
En kokenut, että o p p ilaan a olosta olisi lu o tta m u sh e n k ilö n teh täv issä ollut erityisesti h y ö tyä. K uitenkin silloin o n eh k ä jo ten k in help o m p i aistia k o u lu n h en k i ja to im in tak u lttu u ri. Kou
lu n h a llin n o ssa olen sa a n u t tu tu stu a m o n iin erilaisiin p äätö k sen tek ijö ih in ja loistaviin ty y p p ei
hin. H eiltä olen y rittän y t o p p ia om ia kulloisiakin ty ö teh täv iä ajatellen. A jattelu- ja n äk ö k u lm at ovat la a je n tu n e e t sek ä k y p sy ttän eet m in u a strategisesti, jo sta ta a s o n ollut e tu a ty ö teh täv issän i ja jo htam isessa.
K oulum m e o n hyvin h o id e ttu ja jo h d e ttu , m a a n k ä rk iry h m ä ä n k u u lu v a am m atillin en o p p i
laitos. Sen m erkitys k u n ta y h ty m ä n ta lo u sa lu e e n k o u lu tta ja n a ja k asv a tta ja n a o n erittäin suuri.
U skon sen m erk ity k sen jatk u v asti k asv av an ja am m atillisen k o u lu tu k se n arv o stu k se n edelleen lisääntyvän.
Olen hyvin kiitollinen ja jo p a e tu o ik eu tettu , koska o len sa a n u t olla m u k a n a k e h ittäm ässä m yös laaja-alaista Rasekoa. O len sa a n u t h o itaak sen i m ielen k iin to isia ja v astu u llisia te h tä v iä y h ty m äv altu u sto n ohella m m . ta rk a stu s la u ta k u n n a ssa ja u se issa rak en n u sto im ik u n n issa , ly ö niissä on ja on ollut m ielen k iin to ista ja p alkitsevaa. Suosittelen!
Naantalissa 12.03.2010 Markku Tähtinen aluejohtaja (Raision ammattikoulun rakennusosaston oppilas 1962-64)