Oman osaamisen tunnistaminen ja markkinointi

Oman osaamisen tunnistamiseen ja markkinointiin liittyviä mainintoja tuli tutkielmani haas-tatteluaineistossa vähiten neljään edelliseen uuteen kykyluokkaan verrattuna, mutta haasta-teltavat pitivät osaamisen tunnistamista ja markkinointia kuitenkin välttämättömänä osaami-sena nykyajan työmarkkinoilla. Kurlinin ym. (2018, 3) mukaan maistereiden uraseurantaan 2017 vastanneet arvioivat tärkeimmiksi työllistymiseen vaikuttaneiksi tekijöiksi kyvyn ker-toa omasta osaamisestaan sekä työkokemuksen. Samoin Komulaisen ym. (2015, 164) tutki-mukseen osallistuneet kokivat, että taito esittää ja ilmaista itseään ja osaamistaan on tärkeää työllistymisen kannalta. Hillagen ja Pollardin (1998, 2) mukaan työmarkkinoilla pärjätäk-seen ei enää riitä, että yksilöllä on työnantajan tarpeisiin sopivat ja oikeat tiedot, taidot ja asenteet, vaan yksilöllä on oltava myös kykyä käyttää hyväkseen vahvuuksiaan sekä mark-kinoida itseään ja osaamistaan.

Haastateltavat pohtivat, että oman osaamisen markkinointiin liittyen on tietenkin tärkeää osata tunnistaa oma osaamisensa. Tärkeää olisi myös osata tuoda työnhakutilanteessa esille juuri työn kannalta oikeanlainen osaaminen. ”Linnea” kertoo alla olevassa haastattelukat-kelmassa, että on vaikeaa jaotella osaamistaan ja tuoda esille niitä taitoja, joita työnantajat kulloinkin arvostavat.

Mä en tiedä miten mä kun toi on hirveen vaikee toi kysymys näistä taidoista ja osaa-misista että millä tavalla sellasia taitoja ja osaamisia mitä mullakin on ihan älyttö-mästi eri puolilta että, ensinnäkin mitenkä niitä jaottelee, mitenkä niitä jossakin työn-hakutilanteessa arvottaa, ja joku itsestään itselle itsestäänselvyys niin voisikin olla sille rekrytoijalle joku hirveen tärkee juttu ja mä en ees ymmärrä sitä sanoa ääneen, koska se on minusta niin itsestäänselvä asia, niin ku joku kirjottaminen, tai jotakin tällasia asioita et se on ihan tosi vaikee kysymys, miettiä ja hahmottaa niitä omia ominaisuuksia et en mä tiiä siihen jos keksitte jonkun tämmösen testin jolla ne löytää esille ja saa niille sanan, niistä tulee miljonäärejä. (Linnea)

Haastateltavat ilmaisivat oman osaamisen markkinointiin liittyen huolta siitä, kuinka omaa osaamista käytännössä markkinoidaan. He pohtivat muun muassa sitä, onko heillä riittävästi taitoa tehdä toimiva ansioluettelo. ”Eljas” pohtii seuraavassa haastattelukatkelmassa, kuinka tehdä sellainen ansioluettelo, jolla erottua edukseen työnhakutilanteessa.

Ja sitten, mitä muuta haittaa työllistymistä, sehän tietysti että kova kilpailu on kaikista työpaikoista aina että miten sitten pystyykö sitä osaako sitä, markkinoida ihteensä varsinkin jos ei osaa sitä markkinointia vaikka, mitenkä tekee sen, mikäs se onkaan, no kun tehään työ-, cv, mikä se on miten siinä pystyy kertomaan ja erottuu edukseen.

Et se voi olla semmonen kynnys. (Eljas)

Osa haastateltavista toi esille myös huolen siitä, pystyvätkö he luottamaan omaan osaami-seensa tarpeeksi. Haastateltavien mukaan oman osaamisen markkinoinnissa tarvitaan luot-tamusta omien kykyjen ja taitojen riittävyyteen sekä itsevarmuutta kertoa ja markkinoida osaamisensa myös muille.

Ehkä aliarvioidaan itseäkin sekin on aika semmonen. Et en hakenu johonki tehtävään et en mä kuitenkaan tossa pärjää. (Eljas)

Noh, no ehkä nyt on tullu kriittisemmäks itteensä kohtaan just työllistymisen kannalta just toi että kun on noita harjottelupaikkoja niinkun ei palkallisia harjottelupaikkoja saanu ja käyny niissä haastatteluissa ni vähän tuli, tuli sit sellane itsekriittisyys että millä, että onko, osaanko minä, markkinoida itseäni siinä tarpeeksi siis (…). (Victo-ria)

Oman osaamisen tunnistaminen ja markkinointi näkyi aineistossa tulkintani mukaan myös eräänlaisena aktiivisuutena. Haastateltavat kokivat, että oman työllistymisen kannalta on tär-keää olla aktiivinen ja tehdä itseään ja omaa osaamistaan näkyväksi työelämässä. Seuraa-vasta ”Amelian” haastattelukatkelmasta on tulkittavissa myös huolta työelämästä putoami-sesta, jos yksilö ei tuo itseään ja osaamistaan esille riittävän aktiivisesti.

(…) ja si- no siinä välissä kyllä sit tuli nää lapsetki mutta mä aina heti sen yheksän kuukauden jälkeen palasin, aina töihin samantien koska, mä kannoin huolta siitä että, että tota, ku on määräaikasis työsuhteis ni pitää tehä ittensä näkyviks siellä, työpai-kallakin että. (Amelia)

KUVIO 1. Havainnollistus frekvenssien jakautumisesta kykyluokittain

0 10 20 30 40 50 60 70 80

Frekvenssit kykyluokittain

Yleinen maininta (kpl) Yksityinen maininta (kpl)

6 POHDINTA

Tässä pro gradu -tutkielmassani selvitin, minkälaisia näkemyksiä maisterivaiheessa opiske-levilla yliopisto-opiskelijoilla on työelämässä tarvittavista taidoista. Työelämän nähdään olevan murroksessa ja työelämän olevan nopeasti muuttuvaa ja jatkuvasti kehittyvää. Täl-laisessa työelämässä työntekijöiltä vaaditaan erityisesti yleisiä ja siirrettäviä taitoja, joita tar-vitaan työpaikasta tai tehtävästä riippumatta kaikkialla (mm. Payne 2000; Hillage & Pollard 1998). Yleisiä ja siirrettäviä taitoja ovat esimerkiksi vuorovaikutustaidot, elämän ja uranhal-linnan taidot, suunnittelu- ja organisointitaidot (Aarnikoivu 2010, Manninen 2004; Puhakka ym. 2010; Salminen 2015). Lisäksi uusliberalistiset näkemykset ihannoivat aktiivista ja it-sestään vastuullista kansalaista, joilla on yrittäjämäisiä taitoja ja ominaisuuksia kuten riskin-ottokykyä, innovatiivisuutta, joustavuutta, aloitekykyä ja sosiaalisia taitoja (Komulainen ym. 2012). Tarkastelin yliopisto-opiskelijoiden näkemyksiä työelämätaidoista peilaten niitä näiden odotusten kontekstiin.

Rädyn ym. (2019) kuuden kykyulottuvuuden jaottelu toimi merkittävänä osana tutkielmani teoreettista taustaa sekä ohjasi aineistoni analysointia. Lisäksi tein ainoastaan haastatteluai-neistoon pohjautuvia omia havaintojani, joiden pohjalta muodostin uusia kykyulottuvuuksia Rädyn ym. (2019) kuuden kykyulottuvuuden rinnalle. Tutkielmani tulosten, eli näiden uu-sien kykyulottuvuukuu-sien sekä kuuden kykyulottuvuuden malliin liittyvien opiskelijoiden haastatteluvastausten perusteella esitin tutkielmassani yhdenlaisen näkökulman yliopisto-opiskelijoiden näkemyksistä työelämässä tärkeistä taidoista.

Perinteisiä työelämätaitoja ja tukea uranhallinnan taitoihin

Tutkielmani tulosten perusteella haastateltavien yliopisto-opiskelijoiden näkemyksissä il-menivät juuri ne taidot, jotka esimerkiksi Aarnikoivun (2010), Puhakan ym. (2010) ja Sal-misen (2015) tutkimuksissa ja kirjallisuudessa nähdään tärkeiksi työelämätaidoiksi. Erityi-sesti tutkielmani tuloksissa painottuivat hyvän työntekijän ominaisuudet, henkinen kestä-vyys ja akateemiset taidot. Hyvän työntekijän ominaisuuksiin liittyvät taidot ja ominaisuudet sekä henkinen kestävyys ovat hyvin tavanomaisia ja perinteisiä työelämän vaatimia taitoja.

Akateemiset taidot kuten tiedonhaku, kriittisyys ja laaja-alaisuus sen sijaan saattoivat pai-nottua tutkielmassani, koska haastateltavat olivat yliopisto-opiskelijoita ja työelämässä aka-teemista koulutusta vaativille aloille suuntautuvia. Tutkielmani tulosten uusista kykyulottu-vuuksista eniten mainintoja haastatteluissa saivat Osaamisen kehittäminen ja kyky oppia, Sosiaaliset taidot sekä Joustavuus. Näiden kaikkien taitojen voidaan katsoa olevan siirrettä-viä, yleisiä työelämätaitoja (Hillage & Pollard 1998; Payne 2000; Puhakka 2011). Tutkiel-mani tulokset olivat kokonaisuudessaan melko yhteneväisiä työelämätaidoista aiemmin teh-tyihin tutkimuksiin sekä kirjallisuuteen.

Tutkimuksissa ja kirjallisuudessa on yleisten työelämätaitojen lisäksi puhuttu uranhallinnan taidoista (Bridgstock 2009; Hillage & Pollard 1998; Manninen 2004). Tutkielmani tuloksista olen tulkinnut uranhallinnan taitoihin viittaavia kykyulottuvuuksia olevan Oman osaamisen tunnistaminen ja markkinointi, Osaamisen kehittäminen ja kyky oppia sekä Ekstroversio vs.

introversio -kykyulottuvuuteen liittyvä verkostoituminen. Näiden taitojen ja ominaisuuksien näen erityisesti liittyvän omien uramahdollisuuksien, kykyjen ja työn vaatimusten tunnista-miseen, työuran suunnitteluun ja työmahdollisuuksiin tarttumiseen. Yleiset työelämätaidot näyttäisivät kuitenkin tutkielmassani painottuvan uranhallinnan taitoja enemmän. Tuononen ym. (2019) arvioivat tutkimuksessaan, että tutkinnon antamia valmiuksia on vaikeampi tun-nistaa ja arvioida kuin itse tutkinnon antamaa hyötyä ja jo koulutuksen aikana olisikin hyvä kiinnittää huomiota opiskelijoiden kykyyn tunnistaa valmiuksiaan. Myös Karvisen ym.

(2019) tutkimuksessa havaittiin, että vesi- ja ympäristötekniikan maisteriohjelmaan tulisi vahvemmin sisällyttää urasuunnittelua tukevia valmiuksia sekä epävarmuuden hallintaa ja itsesäätelyprosessien kehittymistä tukevia valmiuksia. Voisiko siis uranhallinnan taitojen tu-keminen jo koulutuksen aikana vähentää epävarmuutta, jota myös tutkielmani haastateltavat kokivat liittyen työelämään ja työllistettävyyteen.

Jopa hieman yllättävää tutkielman tuloksissa oli se, että opiskelijat eivät maininneet haastat-teluaineistossa juuri ollenkaan tietotekniikkaan liittyviä taitoja ja ominaisuuksia, vaikka nii-den voisi ajatella juuri nykyaikana olevan oleellisia. Myös Räty ym. (2019) ovat tutkimuk-sessaan ehdottaneet, että heidän kuuteen kykyulottuvuuteensa tulisi lisätä muun muassa di-gitaaliset taidot sekä medialukutaito. Tutkielmassani tietotekniikkaan liittyvien mainintojen puute saattaa selittyä esimerkiksi sillä, että haastateltavissa ei ollut teknisten alojen opiske-lijoita. Tutkielmani haastateltavat saattavat työurallaan sen sijaan tarvita perustason tietotek-nisiä taitoja, joita nykyisin edellytetään lähes kaikissa työtehtävissä. Näin ollen haastatelta-vat saattoihaastatelta-vat nähdä tietotekniset taidot joko itsestäänselvyytenä, joita ei erikseen tarvitse mainita tai sitten haastateltavat näkivät tietotekniset taidot, esimerkiksi erilaisten järjestel-mien käytön kussakin työtehtävässä opittaviksi taidoiksi. Toisaalta teknisyys lisääntyy tule-vaisuudessa todennäköisesti jonkin verran myös ei-teknisillä aloilla ja esimerkiksi robo-tiikka saattaa korvata joitakin toimintoja. Tällaisia asioita haastateltavat eivät kuitenkaan tässä aineistossa pohtineet.

Monet tutkielmani haastateltavista pohtivat työelämätaitoja omien kokemustensa kautta ja suurimpaan osaa kykyluokista tulikin enemmän yksityisiä eli haastateltavaan itseensä liitty-viä mainintoja kuin yleisiä tasolla olevia mainintoja. Innovatiivisuuden sekä Ajanhallinnan ja organisoinnin kykyulottuvuuksiin tuli haastateltavilta yhtä paljon yleisiä kuin yksityisiä mainintoja. Osaamisen kehittäminen ja kyky oppia sekä Sosiaaliset taidot olivat sen sijaan ainoat kykyulottuvuudet, joihin tuli haastatteluissa enemmän yleisiä mainintoja. Tosin erot yksityisiin mainintoihin olivat Sosiaaliset taidot -luokassa yksi maininta ja Osaamisen ke-hittäminen ja kyky oppia -luokassa kaksi mainintaa. Yleisten ja yksityisten mainintojen mää-riä vertailemalla voitaisiin tässä tulkita, että kykyulottuvuuksiin Innovatiivisuus, Ajanhal-linta ja organisointi sekä Osaamisen kehittäminen liittyvät taidot ja ominaisuudet saattavat opiskelijoiden näkemyksissä olla enemmän ulkoa päin tulevia osaamisvaatimuksia. Tutkiel-mani tulosten perusteella vaikuttaa siis kuitenkin siltä, että tutkielmassani yliopisto-opiske-lijat tarkastelevat työelämätaitoja enemmän omien taitojensa, ominaisuuksiensa ja työkoke-muksensa kautta. Yleisissä maininnoissa opiskelijat tarkastelivat työelämätaitoja esimer-kiksi pohtimalla, minkälaisia taitoja ja ominaisuuksia työpaikkailmoituksissa yleensä vaadi-taan.

Uusliberalistinen koulutuspolitiikka ja yrittäjämäiset taidot

Uusliberalistisen koulutuspolitiikan ihannoimia yrittäjämäisiä taitoja ei tullut merkittävästi esille tutkielmani haastatteluaineistossa. Pohdin, että tämä saattaa johtua osittain siitä, että rajasin haastatteluaineistosta tutkielmani ulkopuolelle yrittäjyyttä koskevan osion sekä haas-tattelujen toiminnalliset osuudet, joissa sivuttiin myös yrittäjyyden kysymyksiä. Voi siis olla, että haastateltavat kokivat haastattelussa käsitelleensä yrittäjyyttä jo näissä pois rajaa-missani osioissa, eivätkä enää toistaneet yrittäjyyteen liittyviä taitoja ja ominaisuuksia haas-tattelun muissa osioissa. Toisaalta ajattelin, että työelämästä ja siellä tarvittavista taidoista puhuttaessa opiskelijat olisivat tuoneet esille yrittäjämäisiä taitoja, jos olisivat nähneet ne työn kannalta tarpeellisiksi. Vaikka haastateltavat olivat eri alojen opiskelijoita, voi olla, että yrittäjyys ei ole juuri heidän aloilleen tyypillistä tai tuttua, jolloin myös ajatukset yrittäjä-mäisistä taidoista ja ominaisuuksista voivat tuntua vierailta. Haastattelut myös sijoittuivat yliopistokontekstiin ja akateemiseen maailmaan, johon ei perinteisesti yhdistetä yrittäjyyttä.

Haastateltavat saattoivat siis tuntea yrittäjyydestä puhumisen epäsopivaksi tässä konteks-tissa, vaikka yrittäjyys olisikin ollut heille ominainen vaihtoehto.

Tulkintani mukaan yrittäjämäiset ominaisuudet ja yrittäjämäinen asenne toisaalta näkyivät tutkielmani aineistossa, kun haastateltavat puhuivat muun muassa työelämän kilpailullisuu-desta. Haastateltavat näkivät, että työelämä on epävarmaa ja työpaikoista on hakijoiden kes-ken kilpailua. Tämän vuoksi haastateltavat näkivät työelämässä menestymisen kannalta tär-keiksi taidoiksi ja ominaisuuksiksi joustavuuden, henkisen kestävyyden, oman osaamisensa kehittämisen ja oppimisen, sosiaaliset taidot sekä kunnianhimon ja kilpailullisuuden. Haas-tateltavat kokivat, että työpaikkansa säilyttämiseksi tai saamiseksi yksilön on oltava valmis joustamaan, kehittymään jatkuvasti, tuomaan esille itseään ja osaamistaan sekä työskentele-mään kunnianhimoisesti oman paikkansa ansaitsemiseksi. Tulkitsen näiden liittyvän joilta-kin osin yrittäjämäisinä pidettyihin ominaisuuksiin. Siivosen ja Brunilan (2014, 165) tutki-muksessa ilmeni samankaltaisia ominaisuuksia; aktiivisuus, tarve saavuttaa ja asettaa tavoit-teita, itseluottamus ja sisäinen kontrolli painottuivat nuorten aikuisten haastatteluissa. Nas-kalin (2010, 82, 86) tutkimuksessa yliopisto-opiskelijat liittivät kilpailun ja tehokkuuden yrittäjän ammattiin, mutta sisäistä yrittäjyyttä kuvattiin aktiivisuutena ja itsensä tuntemisena.

Opiskelijat liittivät yrittäjämäisyyteen rohkeuden, joka nähtiin kykynä ottaa riskejä, sietää stressiä ja vastata haasteisiin. He mainitsivat itsenäisyyteen ja tavoitteellisuuteen viittavia adjektiiveja, mutta myös ominaisuudet kuten itseluottamus, luovuus ja sosiaaliset taidot sai-vat paljon mainintoja. Samankaltaisia ominaisuuksia tuli esille myös omassa tutkielmassani.

Komulaisen ym. (2015, 162-166) tutkimuksessa akateemisesti koulutetut työttömät haasta-teltavat kritisoivat uusia työllistettävyyteen liittyviä kykyjä, mutta tulkinnoissaan kuitenkin myötäilivät uusliberalistisen hallinnan ylläpitämää käsitystä aktiivisesta kansalaisuudesta.

Naskalin (2010, 83) tutkimuksessa opiskelijat sen sijaan luettelivat ominaisuuksia ja niiden taustalla vaikuttavia arvoja ikään kuin realismina ja itsestäänselvyyksinä. Jonkin kasvatus-ihanteen normaalistuessa sen tavoitteita ei yleensä välttämättä edes kyseenalaisteta. Tutkiel-mani haastateltavien iän perusteella yrittäjyyskasvatus ei välttämättä ole ollut heidän aiem-milla koulutusasteillaan vielä niin tärkeässä asemassa kuin yrittäjyyskasvatus nykyään on.

Tulkintani mukaan haastateltavat vaikuttivat toisaalta omaksuneen yrittäjämäisiin taitoihin liittyviä piirteitä normaaliksi osaksi nykyajan työelämää, mutta toisaalta esimerkiksi eräs haastateltava kommentoi yrittäjämäisiin kykyihin liittyvien ominaisuuksien sopivan huo-nosti hänen alansa työtehtäviin.

Yliopistosta työelämään

Julkisessa keskustelussa työelämää on melko pitkään kuvattu negatiivisessa valossa, työelä-mää epävarmana ja työuria pirstaloituneina. Todellisuus alkaa nykyään olla kuitenkin toi-senlainen (Pyöriä & Ojala 2017; Nätti & Pyöriä 2017). Työmarkkinatilanne on kohentunut talouden noususuhdanteen myötä ja tilastot osoittavat, että korkeakoulututkinnon suoritta-neet ovat työllistysuoritta-neet pääosin erittäin hyvin, vaikka korkeakoulutettuja työttömiä on vielä jonkin verran (Taulu 2019; Puhakka ym. 2010). Työelämän tila nähdään kuitenkin edelleen epävakaana ja myös tutkielmani haastateltavat kokivat epävarmuutta työelämän ja työelä-mään siirtymisen suhteen. Tutkielmani tulosten perusteella tutkielmani haastateltavien ko-kema epävarmuus liittyi työllistymiseen erityisesti juuri valmistumisen jälkeen. Haastatelta-vien puheesta oli tulkittavissa, että he arvioivat yliopistokoulutuksen ja sieltä hankittujen taitojen olevan hyvä perusta, mutta ei välttämättä yksinään riittävä työllistymisen ja työelä-mässä menestymisen kannalta. Haastattelun hetkellä haastateltavat pohtivat, onko heillä sel-laisia taitoja ja ominaisuuksia, joilla erottautua työnhaussa positiivisesti muista hakijoista.

Euroopan komission (2016) mukaan oppiminen yhdistetään usein vain muodolliseen, kou-lutuksessa tapahtuvaan oppimiseen, vaikka oppimista tapahtuu koko ajan muuallakin, esi-merkiksi työssä tai vapaa-ajalla. OECD:n (2011, 16) mukaan olisikin tärkeää kouluttaa myös jo työelämässä olevia ihmisiä, koska työelämässä työntekijät tarvitsevat myös taitojensa päi-vitystä ja ylläpitoa pysyäkseen mukana työelämän kehityksessä. Tutkielmani tuloksissa

osaamisen kehittämisestä ja kyvystä oppia muodostui yksi uusi kykyluokka. Opiskelijat nä-kivät, että epävarmassa ja jatkuvasti muuttuvassa työelämässä oman osaamisen kehittäminen sekä kyky oppia ovat tärkeitä työelämässä selviytymisen kannalta. Samoin esimerkiksi Tom-linsonin (2012, 419) tutkimuksessa opiskelijat olivat tietoisia siitä, että itsen ja osaamisensa kehittäminen eivät rajoitu koulutukseen, vaan jatkuvat läpi elämän. Siivosen ja Brunilan (2014, 161) mukaan kyvystä oppia ja kehittyä on tullut tärkeä yksilöitä määrittävä tekijä.

Nopeasti muuttuvassa työelämässä myös työntekijöille asetetut vaatimukset muuttuvat jat-kuvasti. Työntekijän on oltava valmis toimimaan muuttuvissa ympäristöissä ja oppimaan itselleen uusia taitoja. Sen vuoksi myös työnantajien on tuettava oppimisen mahdollisuuksia.

Nykyisin itse työ ja työtehtävät opitaan työtä tekemällä. (Nilsson 2017, 73-74.) Usein puhu-taan paljon siitä, minkälaisia taitoja työnantajat valmistuneilta odottavat, mutta se, kuinka työnantajat auttavat hyödyntämään ja kehittämään valmistuneiden olemassa olevia taitoja, jää kuitenkin kyseenalaiseksi (Tomlinson 2012, 425). Tynjälän ym. (2006, 73-74, 86) mu-kaan työelämän tulisikin kehittyä elinikäisen oppimisen ympäristöiksi. Karvinen ym. (2019) näkevät, että tulevaisuuden työelämätarpeita ei voi määritellä ilman yhteistyötä. Työelämä-taitojen edistämisen ja tulevaisuuden osaamistarpeiden pohtimisen tulisi tapahtua yliopiston, opiskelijoiden ja työelämätoimijoiden yhteistyönä. Yhteistyötä siis tarvitaan, mutta sen olisi toteuduttava siten, että se olisi kaikkien etujen mukaista eikä vaarantaisi osapuolten omia arvoja ja tavoitteita.

On siis osittain ristiriitaista, että jatkuva kehittyminen ja elinikäinen oppiminen nähdään olennaisina ja välttämättöminä osina ihmisen elämää, ja samanaikaisesti kannetaan huolta siitä, pystyykö yliopistokoulutus tarjoamaan opiskelijoilleen niitä taitoja, joita työelämässä tarvitaan. Ikään kuin yliopistokoulutuksen kautta tulisi saavuttaa kaikki työelämän kannalta olennaiset taidot, vaikka työelämä on muuttuvaista ja yksilöitä kannustetaan kehittämään osaamistaan jatkuvasti työllistettävyytensä turvaamiseksi, myös opiskeluajan jälkeen. Yli-opistokoulutus tarjoaa ehdottomasti hyvän pohjan ja valmiudet työelämässä toimimiseen ja on tietenkin tärkeää, että yliopistokoulutuksesta hankitut taidot vastaisivat mahdollisimman hyvin työelämässä tarvittavia taitoja. Ladataanko yliopistokoulutukseen kuitenkin liikaa odotuksia ja vaatimuksia? Tarkastelin tutkielmani teoreettisessa viitekehyksessä myös yli-opiston asemaa ja merkitystä suhteessa nykyajan työelämään ja työelämätaitoihin ja tutki-muksissa ilmaistiin niin huolta koulutuksen ja työelämän yhteensopivuudesta kuin myös seurantatutkimusten tuloksia yliopistokoulutuksen hyödyllisyydestä ja tyytyväisistä valmis-tuneista. Masonin ym. (2009, 23) mukaan korkeakouluopetus ja sen menetelmät vaikuttavat

vahvimmin valmistuneen uran alussa, mutta vaikutukset vähenevät vähitellen ajan kuluessa, kun valmistunut oppii kokemuksen kautta työhönsä ja ammattiinsa liittyviä taitoja. Tästä toteamuksesta voitaisiin päätellä, että yliopistokoulutuksen ja sen tarjoamien taitojen olisi tärkeää erityisesti tukea valmistuneiden työelämään siirtymistä sekä työuran alkua. Yleisten työelämätaitojen ohella olisi siis tärkeää tämänkin vuoksi kiinnittää vielä enemmän huo-miota myös uranhallinnan taitoihin.

Näkökulmia työelämätaitojen tutkimuksesta

Taitojen tarkastelua kohtaan on esitetty myös kritiikkiä. Muun muassa Paynen (2000, 361) mukaan taito-käsite liitetään nykyisin hyvin erilaisiin asioihin ja käsitteen sisältö vaikuttaa muotoutuvan kontekstin ja puhujan mukaan. Käsitteen laajuuden vuoksi voidaan ajatella, että jokaisella on aina joitakin taitoja, koska käsitteeseen voidaan sisällyttää lähes mitä vain.

Bridgstock (2009, 31-32) näkee ajatuksen yleisistä työelämätaidoista ja niiden kehittämi-sestä epäsopivana ja ehdottaa, että työelämätaitojen tarkastelun ja kehittämisen sijaan yli-opistojen tulisi edistää laajempaa uranhallinnan osaamista opiskelijoilla. Valmistuneet tar-vitsevat paljon muutakin kuin listan yleisistä työelämässä tarvittavista taidoista; heidän tulee olla valmiita navigoimaan ennakoivasti työelämässä sekä johtamaan työuransa rakentamisen prosessia. Tomlinson (2017a, 339, 349) on ehdottanut taitojen ja ominaisuuksien tarkastelun tilalle työllistettävyyden tarkastelua pääoman kautta. Nämä pääomaresurssit käsittävät eri-laisia koulutuksellisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja psykososiaalisia ulottuvuuksia. Pääoma-ajattelun vahvuuksia on esimerkiksi se, että ajattelu painottaa monien erilaisten resurssien tärkeyttä, resursseja voi saavuttaa myös eri aloilla, eivätkä resurssit ole rajoittuneet vain muodollisesta koulutuksesta saataviksi. Eri pääoman muodot myös ruokkivat ja rikastuttavat toisiaan. Toisaalta työelämätaitojen osalta yleisiä ja siirrettäviä taitoja voitaisiin kuvata melko samoin kuin Tomlinson on kuvannut pääoma-ajattelun vahvuuksia.

Vaikka käsitteitä valmistuneiden taidoista, pätevyyksistä ja ominaisuuksista käytetään pal-jon ja samoissa yhteyksissä, ne voivat merkitä hyvin erilaisia asioita työnantajille, korkea-koulujen henkilökunnalle tai opiskelijoille (Tomlinson 2012, 412). Esimerkiksi Karvisen ym. (2019) tutkimuksessa ilmeni, että opettajien ja alalta valmistuneiden näkemyksissä työ-elämässä tärkeistä taidoista oli hieman eroavaisuutta. Esimerkiksi valmistuneet pitivät ajan-hallintaa ja priorisointia tärkeimpinä työelämätaitoina, kun taas opettajat näkivät nämä taidot vähiten tärkeinä. James ym. (2013, 957) toteavat, että useat taidot, joita työnantajat vaativat

ja pitävät hyvinä perustuvatkin vain puheisiin ja uskomuksiin. Työnantajat saattavat vaatia taitoja, joita ei ole millään tavoin asetettu yleisesti päteviksi tai todennettu käytännössä.

Nämä ovat yleensä laajeneva termistö erilaisia työntekijän ominaisuuksia. Usein työnantajat eivät ole tietoisia uuden työntekijän taidoista ja työntekijöiden tuottavat ominaisuudet saat-tavat olla aliedustettuina. Näiden tekijöiden vuoksi työelämätaitojen tarkastelua on kyseen-alaistettu. Tomlinson (2012, 425-426) on ehdottanut, että tulevat tutkimukset valmistuneiden työllistettävyyteen liittyen voisivat keskittyä enemmän työmarkkinoihin ja siihen, kuinka sekä valmistuneet että työnantajat hallitsevat valmistuneiden työllistettävyyttä sekä urakehi-tystä työuran alkuvaiheissa.

Työelämän ja työllistettävyyden tarkastelu työelämätaitojen näkökulmasta on kuitenkin jär-kevää ja perusteltua. James ym. (2013, 958) näkevät, että voidaksemme ymmärtää miksi pelkkä korkeakoulutettujen määrän lisääminen ei takaa talouden nousua, on tarkasteltava ja ymmärrettävä juuri erityisesti korkeakoulutuksesta valmistuvien taitoja. OECD:n mukaan (2011, 14-15) taidoista on kuitenkin laaja yhteisymmärrys ja useimmat tahot ovat havainneet tärkeiksi taidoiksi perustaidot kuten luku- ja laskutaidon, korkeamman tason kognitiiviset taidot kuten ongelmanratkaisun ja analyyttisen päättelyn taidot, ihmissuhdetaidot kuten kommunikoinnin, neuvottelun ja tiimityöskentelyn taidot, teknologian käytön taidot sekä oppimisen taidot. OECD sekä Euroopan komissio ovatkin tarkastelleet työllistymistä, työ-elämää ja koulutusta paljon työelämätaitojen kautta.

Tuonosen ym. (2019) tutkimuksen tulosten mukaan opiskelijoiden työelämävalmiuksien ke-hittymiseen panostamalla voidaan saada tutkintoonsa tyytyväisempiä valmistuneita työelä-mään. Tutkimustuloksia työelämävalmiuksista voidaan hyödyntää myös koulutuksen kehit-tämisessä. Tomlinson (2012, 410, 412) esittää, että aiemmin yhteys korkeakoulun tuottamien tietojen ja taitojen sekä työnantajien edellyttämien taitojen välillä on ollut joustava ja mää-rittelemätön, mutta nykyisin se on kuitenkin osoittautunut toimimattomaksi. Sekä poliittiset toimijat että työnantajat ovat pyrkineet vaikuttamaan korkeakoulujen toimintaan varmistaak-seen, että korkeakouluista valmistuneet ovat mahdollisimman hyvin työelämään sopivia. Tä-män vuoksi koulutuksessa on kiinnitetty huomiota työllistettävyyttä edistäviin taitoihin ja opinto-ohjelmiin on lisätty muun muassa vuorovaikutuksen-, tiimityöskentelyn- ja itsensä johtamisen taitoja sekä tietoteknisiä taitoja, joita kaikkia pidetään tärkeinä työelämässä toi-mimisen kannalta. Taitojen tarkastelulle on siis kritiikistä huolimatta tärkeä paikkansa.

Tutkielman luotettavuus ja jatkotutkimusaiheet

Tutkielmani haastateltavat olivat hyvin eri-ikäisiä ja erialojen opiskelijoita, joten haastatel-tavilla oli siis luonnollisesti myös erilaiset taustat esimerkiksi aiempien koulutustensa sekä työkokemuksensa suhteen. En tietoisesti huomioinut tutkielmassani aineistoa analysoides-sani haastateltavien koulutusalan, iän tai muun taustan vaikutusta haastateltavien näkemyk-siin työelämätaidoista. Tutkielmani haastateltavista yli puolet, eli kuusi haastateltavaa oli 30-40 vuotiaita. Kaksi haastateltavista oli alle 30 vuotiaita ja kolme haastateltavaa yli 40 vuotiaita. Useammalla heistä on siis varmasti jo jonkinlaista työkokemusta sekä mahdolli-sesti aiempaa koulutusta ja tutkintoja. Jatkotutkimuksena olisi siis aiheellista tutkia, kuinka taustatekijät kuten haastateltavien ikä, koulutusala, työkokemus ja aiempi koulutus vaikut-tavat haastateltavien näkemyksiin työelämätaidoista. Muun muassa Jones (2009, 94) sekä Nykänen ja Tynjälä (2012, 25-26) ovat tutkimuksissaan havainneet, että käsityksissä työelä-mätaidoista on koulutusalakohtaisia eroja. Vaikka eri alat mainitsivat tutkimuksissa samoja taitoja, kuten kriittisen ajattelun, tutkimustaidot sekä ongelmanratkaisun, tärkeiksi työelä-mätaidoiksi, ne käsitettiin eri tavoin eri aloilla. Jatkotutkimuksissa olisi siis hyvä kiinnittää vielä enemmän huomiota siihen kontekstiin, jossa opiskelija esittää näkemyksiään. Tässä tutkielmassa jaottelin haastateltavien maininnat analysoinnin aikana yleisiin ja yksityisiin mainintoihin, mutta kontekstin tarkastelua voisi vielä tarkentaa ja jalostaa.

Näen, että tutkielmani ja sen tulokset ovat yleiskatsaus tietyn yliopisto-opiskelijoiden joukon näkemyksiin työelämätaidoista. Ajattelen, että tutkielmani haastateltavien joukko oli toi-saalta melko sopiva juuri tällaisen yleiskatsauksen tekemiseen, koska haastateltavat eivät olleet iän, koulutuksen ja taustojensa suhteen heterogeeninen joukko. Haastateltavat jakau-tuivat näiden tekijöiden suhteen melko tasaisesti, joten uskon, että tulokset eivät erityisesti painottuneet minkään taustatekijän mukaisesti. Puhakan (2011, 81) tutkimuksessa todettiin, että yleisemmällä tasolla tarkasteltuna työelämätaitojen suhteen voitiin löytää yhteisiä ar-voja, mutta pienempien tarkasteluyksikköjen kesken erot olivat suuria. Mitä enemmän tai-toja siis tarkastellaan ala- tai tehtäväkohtaisesti, sitä enemmän eroavaisuutta taitojen suhteen ilmenee eri alojen tai tehtävien kesken. Työelämätaitoihin liittyvä tutkimus ja kirjallisuus painottavat yleisten, siirrettävien taitojen olevan tärkeitä nykyajan muuttuvassa ja kehitty-vässä työelämässä. Tällöin tutkielmani kaltaiset yleisellä tasolla tehdyt katsaukset taitoihin liittyen palvelevat hyvin tätä ajatusta. Toisaalta tarkemmat ala- tai tehtäväkohtaiset

selvityk-set työelämän kannalta tärkeistä taidoista saattavat kuitenkin olla hyödyllisempiä muun mu-assa alan työnantajille, työntekijöille ja alalle valmistuville opiskelijoille sekä heidän opet-tajilleen.

Tutkielmani teoriaosuudessa viittasin Tomlinsonin (2017b, 9-12) näkemykseen työllistettä-vyyden tarkastelusta makro-, meso- ja mikrotasoilla. Tutkielmani luvuissa kaksi ja kolme tarkastelin työelämätaitoihin liittyviä diskursseja ja tarkasteluni linkittyi kaikki kolmeen, makro-, meso- sekä mikrotasoon. Tutkielmani aihe ja tutkimustehtävä kuitenkin keskittyivät mikrotasoon eli opiskelijoiden näkemyksiin työelämätaidoista. Mahdollisissa jatkotutki-muksissa saattaisi olla hyvä paneutua enemmän ja syvemmin myös teoreettisen viitekehyk-sen osalta mikrotasolla tehtyjen aiempien tutkimusten tarkasteluun. Tässä tutkielmassa ver-tailin tutkimustuloksiani niin kansainvälisten ja kansallisten dokumenttien näkemyksiin työ-elämätaidoista kuin yliopiston ja työnantajien sekä opiskelijoiden ja valmistuneiden näke-myksiin taidoista ja ominaisuuksista. Peilasin tutkielmani tuloksia siis makro-, meso- sekä mikrotasojen näkemyksiin työelämätaidoista.

Tutkielmassa käyttämäni haastatteluaineisto oli kattava ja relevantti tutkielmani tarkoituk-seen. Teemahaastattelulle ominaisesti haastattelut eivät edenneet tarkasti haastattelurungon mukaan, jolloin myös aineistoa analysoidessani luin koko haastattelutekstiä, en vain vas-tausta tiettyyn kysymykseen. Tältä osin aineiston analysointi oli myös paikoin haastavaa;

haastattelut etenivät oikeissa ja tutkielmani aiheeseen liittyvissä teemoissa, mutta vastauksia tutkimuskysymykseeni tuli haastatteluissa useissa eri kohdissa. Tällöin oli tärkeää tulkita myös sitä kontekstia, johon liittyen haastateltava puhui työelämätaidoista, jotta haastatte-luista analysoitaviksi poimimani haastateltavien maininnat olisivat mahdollisimman yhden-mukaisin kriteerein aineistosta kerätty. Jatkotutkimuksia tehdessä olisi siis hyvä pohtia, min-kälaisin menetelmin työelämätaitoihin liittyvää aineistoa on sopivaa kerätä, jotta aineiston analysointi on mahdollisimman systemaattista ja luotettavaa. Käyttämäni ACE-hankkeelle kerätty aineisto oli tarkoitettukin useamman tutkijan käyttöön soveltuvaksi. Aineisto, joka kerättäisiin ainoastaan työelämätaitoihin keskittyvään tutkimukseen, olisi tietenkin jo käyt-tötarkoituksensa vuoksi erilainen ja työelämätaitojen tutkimukseen erityisesti sopiva.

Tarkoituksenani ei ollut tutkielmallani suoranaisesti testata Rädyn ym. (2019) kuuden ky-kyulottuvuuden mallia, mutta tein joitakin havaintoja mallin sopivuudesta analyysini taus-taksi. Lisäksi asetin yhdeksi tutkimustehtäväkseni tarkastella, kuinka tutkielmani

haastatel-tavien näkemykset työelämässä tarvittavista taidoista ja ominaisuuksista näyttäytyvät suh-teessa kuuteen kykyulottuvuuteen. Kuusi kykyulottuvuutta antoi hyvän pohjan sekä ohjaa-van kehyksen analyysilleni. Suuri osa aineistosta tekemistäni havainnoista eli opiskelijoiden työelämätaito-näkemyksistä vastasi yhtä tai useampaa ulottuvuutta näistä kuudesta ky-kyulottuvuudesta. Kuuden kykyulottuvuuden malli oli kattava ja sopiva valinta tutkielmaani teoriaohjaavaan sisällönanalyysiin, vaikka tutkimusasetelma olikin Rädyn ym. (2019) tutki-muksessa erilainen kuin omassa tutkielmassani. Aineiston analysoinnin perusteella muodos-tin lisäksi vielä viisi uutta kykyluokkaa, joiden katsoin olevan erillisiä kuudesta kykyulottu-vuudesta. Näen, että nämä uudet luokat täydentävät kuuden kykyulottuvuuden mallia. Tut-kimustulokseni siis viittaisivat siihen, että kuuden kykyulottuvuuden mallia voisi vielä täy-dentää. Aiheeseen liittyvää tutkimusta tarvitaan kuitenkin vielä lisää, jotta näin voitaisiin varmasti todeta.

Kurlinin ym. (2018, 3, 25, 26) maistereiden uraseurantakyselyyn vastanneiden mukaan suu-rimmat kuilut opinnoista saadun osaamisen ja työelämässä tarvittavien taitojen välillä ilmeni neuvottelutaidoissa, stressinsietokyvyssä sekä organisoinnin ja koordinoinnin taidoissa. Tut-kielmassani yliopisto-opiskelijat pitivät juuri näitä ja näihin liittyviä taitoja tärkeinä; neuvot-telutaidot ilmenivät tutkielmassani Sosiaalisten taitojen kykyulottuvuudessa, stressinsieto-kyky Henkisen kestävyyden stressinsieto-kykyulottuvuudessa ja organisoinnin ja koordinoinnin taidot Ajanhallinnan ja organisoinnin kykyulottuvuudessa. Tämän perusteella näyttää siis siltä, että tutkielmani haastateltavat tietävät, minkälaista osaamista he tulevat työelämässä tarvitse-maan. Myös muilta osin tutkielmani tulokset yliopisto-opiskelijoiden näkemyksistä työelä-mätaidoista vastasivat aiemmin tehtyjen tutkimusten tuloksiin työelämän kannalta tärkeistä taidoista ja ominaisuuksista. Tutkielmani tulosten perusteella voitaisiin siis tulkita, että tut-kielmani haastateltavat yliopisto-opiskelijat ovat hyvin tietoisia näistä käsityksistä sekä siitä, minkälaisia taitoja ja ominaisuuksia he tulevat tarvitsemaan nykyajan työelämässä.