Henkinen kestävyys

toisaalta työelämän pelisääntöjen tuntemiseen, eri työtehtävien ja asemien ymmärtämiseen ja sitä kautta hyvältä työntekijältä odotettaviin ominaisuuksiin kuten tunneälykkyyteen, yh-teistyötaitoihin ja sääntöjen kunnioittamiseen.

Täytyy ajatella positiivisesti, mutta se on toisaalta palvellu tämmönen vaikka jos kat-too uran rakentamista ja niitä mitä on tehny että hyppäät projektipäälliköstä ja yrit-täjästä niin täysin, surkeaan asemaan, johonkin tehtaan tarvittaessa töihin kutsutta-vaksi ja tehtaanmyymälän myymäläapulaiseks, mut se maailma on ollu hyvä nähdä (…). (Linnea)

(…) kokemusta, arvostetaan myöskin että, no tuli ainaki sellanen ajatus kun juttelin tämän nykysen harjottelupaikan johtavan sosiaalityöntekijän kanssa että hän sano että tosi hyvä että mulla on, monista aloista, sitte kokemusta, että ku hän itse on ai-koinaan suoraan yliopiston penkiltä sitten tullu, sosiaalityön alalle niin sano että ois kyllä toivonu että olis jostain muustaki, kokemusta. (Victoria)

Aiempiin tutkimuksiin verraten Jamesin ym. (2013) mukaan pelkkä yliopistokoulutus ei enää takaa valmistuneen työllistymistä ja Tomlinsonin (2012) sekä Tymonin (2013) tutki-musten mukaan yliopisto-opiskelijat pyrkivät parantamaan työllistettävyyttään koulutuksen ulkopuolisella toiminnalla. Komulaisen ym. (2015, 166) tutkimuksen haastateltavat pitivät juuri työkokemusta pätevänä osoituksena omasta aloitteellisuudestaan ja toimeliaisuudes-taan.Masonin ym. (2009) mukaan työkokemuksella on positiivinen vaikutus siihen, että kor-keakoulusta valmistunut työllistyy nopeammin valmistumisensa jälkeen koulutustaan vas-taaviin tehtäviin. Opiskelijoiden olisi siis hyvä hankkia työkokemusta mahdollisesti jo opin-tojen aikana. Opetus- ja kulttuuriministeriön (2019) korkeakoulutukselle asettamat tavoitteet tukea opiskelijoita tutkinnon suorittamisen tavoiteajoissa pysymistä sekä nopeaa valmistu-mista ja työllistymistä saattavat kuitenkin sopia huonosti yhteen vaatimuksiin monipuoli-sesta työkokemukmonipuoli-sesta.

henkinen kestävyys ilmeni esimerkiksi stressinsietokyvyn (Kurlin ym. 2018, 3, 25-26), elä-mänhallinnantaitojen (Manninen 2004, 9) ja työkyvyn ylläpitämisenä (Salminen 2015, 68-69) painotuksina. Tutkielmani haastateltavien kertomuksista oli tulkittavissa, että haastatel-tavat pitivät henkistä kestävyyttä erittäin tärkeänä ominaisuutena nykyajan työelämässä, koska he kokivat työelämän olevan usein kiireistä, stressaavaa, muuttuvaa ja epävarmaa.

No mä ite näkisin semmosen että, mikä on tosi tärkee taito on meiän alalla on sem-monen, tietynlainen paineen ja sen kiireensietokyky, ja sen että, sä et, no koskaan, no tosi harvoin sä saat yhen jutun tehä, alusta loppuun kerralla, vaan siinä on ne viis miljoonaa eri asiaa joita sä hoiat sen päivän aikana ja sun pitää hyppiä niitten eri, tehtävien välillä, että semmoseen työskentellyyn pittää pystyä että, voi vaihtaa sitä aihetta lennosta. (Ella)

Mut et tiäksä ku ne, urapolut vie ihmistä ihan et et sä voi niitä päättää mit ne, tapah-tuu. Tai voi suunnitella ja jotkut onnistuu suunnitelmassa mutta, aina voi tapahtua elämäs kaikkee. (Amelia)

Henkinen kestävyys näyttäytyi haastateltavien puheissa myös ammattiin liittyvien henkisesti raskaiden asioiden kestokykynä.

(…) ja sitten ehkä semmonen myös henkinen, ei nyt kovuus mutta, että ei voi olla liian, ku sanotaan että sosiaalityötäki pidetään semmosena auttamistyönä lainausmer-keissä, niin sit toisaalta se ei voi olla se sun juttu, niinku se motiivi sille työskentelylle että haluan vaikka auttaa lapsia jos on lastensuojelutyössä, koska sitte tulee se, väsy-mys ja se että ku pettyy et ei se onnistunukaa ja nyt näillä menee vielä huonommin tai miten tälle lapselle nyt käy. Että jos ne ottaa liian henkilökohtasesti niin siihen työhön uupuu ja siihen niinku, palaa, siitä pois ja, sehän on sosiaalityössä ihan se vaihtuvuus aika suurta senki takia. Että monet ei vaan jaksa siinä työssä sitte. (Ella)

Haastateltavat mainitsivat useasti työn ja vapaa-ajan erottamisen ja yhteensovittamisen tär-keyden. Haastateltavat näkivät erityisen tärkeäksi kyvyn palautua työstä varsinkin henkisesti pitämällä työ ja vapaa-aika keskenään tasapainossa. Haastateltavat mainitsivat muun mu-assa, että perheelle täytyy jäädä aikaa töiltä. Haastateltavat vaikuttivat olevan hyvin tietosia henkisestä hyvinvoinnista huolehtimisesta ja sen vaikutuksesta työkyvyn ylläpitoon ja säi-lymiseen. Muutama haastateltava puhui henkisen jaksamisen rinnalla myös fyysisen tervey-den tärkeydestä työssä jaksamisen kannalta. Työn ja vapaa-ajan rajaamisen voisi tulkita liit-tyvän myös ajanhallintaan ja organisointiin. Tässä maininnat työn ja vapaa-ajan erottami-sesta liittyvät kuitenkin selkeästi työstä palautumiseen ja henkisestä hyvinvoinnista huoleh-timiseen.

(…) ehkä joskus tulee sellane mieleen kyllä että, tämä mun herkkyys voi olla kyllä sit joissain työtehtävissä huonokin asia että, siihen ominaisuuteen ehkä haluaisin muu-tosta että mä en niin voimakkaasti ajattelisi sitten asiakkaita että pitäs olla vähän sellasta kovuuttakin joskus että ei toisi työasioita kotiin enää, siitä varmaa mun uni-ongelmatki johtuu välillä että. (Victoria)

Liia iso. Tuota, aa, jos ei ois lapsia ni mie olisin todennäkösesti sairastunu jo ihan kokonaan johonki työmaniaan tai johonki muuhun. Suhtaudun työhön tosi, fanaatti-sesti. Ja.. niinkun, et jos on joku homma mikä pitää saaha tehtyä ni sit se tehään siinä ei ruveta laskemaan sitä että menikö viistoista minuuttia tai viis tuntia yli. Ja oon tehnyt, todella paljon töitä aamuyön tunteina ja viikonloppuna ja muuta. Mutta ku se on mielekästä ni se on sillon, ihan niinku ok. Toki ei pitkityksessä.. (Leila)

Henkisestä jaksamisesta huolehtimisen voisi ajatella tukevan uusliberalistista ihannetta ak-tiivisesta kansalaisesta; kun yksilö huolehtii itsestään ja jaksamisestaan, hän pysyy aktiivi-sena ja tuotteliaana pidempään. Arvelen, että tutkielmani aineistossa haastateltavien ajatuk-set työn ja vapaa-ajan erottamisesta liittyvät kuitenkin vain oman hyvinvoinnin ja elämän-laadun ylläpitoon. Vaikka nykyaikana työn ja vapaa-ajan rajat eivät ole yhtä selkeät kuin aiemmin ja työ liittyy kiinteästi yksilöön ja on edelleen tärkeä osa elämää, ei työ ole kaikille kuitenkaan ainoa intohimon kohde ja itsensä toteuttamisen paikka. Ihmiset haluavat kokea työn lisäksi muutakin ja antaa aikaa esimerkiksi harrastuksille ja läheisilleen. Naskalin (2010, 88-89) tutkimuksessa nämä asiat tulivat esille opiskelijoiden näkemyksissä, joiden perusteella työ oli osa heidän minuuttaan, mutta opiskelijat kuitenkin myös kritisoivat työlle uhrautumisen ajatusta varsinkin silloin, kun se tapahtuu ihmissuhteiden kustannuksella. Seu-raava katkelma, joka on tutkielmani aineistosta ”Eljaksen” haastattelusta, kuvaa myös hyvin sitä, että työ, on vain yksi elämän osa-alue, jolle rajataan myös oma aikansa.

Niin, et pitäis olla mielekäs työ mutta en minä pelkästään työlle elä kyllä minä haluan että on vapaa-aika ja muukin sitten mahollinen kokea elämä tyyppi niin, minä olen ajatellut silleen että vaikka opettajan työ on tosi haastavaa mutta, 40 tuntia teen ekoina työvuosina töitä jos se ei riitä niin improvisoidaan loppu en minä burn outiin itseäni aja sen takia että tunnit olisi ihan niin suunniteltuja että, 23 tuntia jos on ope-tusvelvollisuus 23 tuntia opetan jos ei ole ylityötunteja ja loppuajan suunnittelen sen kaheksan tuntia päivässä, ja loppu on sitten vapaa-aikaa. (Eljas)

Vahva itseluottamus on myös yksi Henkisen kestävyyden kykyulottuvuutta kuvaava omi-naisuus (Räty ym. 2019). Itsevarmuus ja itseluottamus ilmenivät myös tutkielmani haastat-teluissa esimerkiksi luottamuksena itseen ja omaan osaamiseen sekä luottona omaan työllis-tettävyyteen ja selviytymiseen epävarmassa työelämässä.

Mutta että mä pelasin kovilla panoksilla, ja luotin siihen että mä hoidan homman niin että jatkoo tulee ja, ja sitte siitä nyt oli ensin oli vuodenvaihteeseen jatko ja nyt o itse asias maaliskuun loppuun jatko ja, nyt täs on virityksiä taas eteenpäin et edelleen tää ihan samanlainen niinku, epämääräsyys jatkuu mutta, ee, tää on pelin henki. (Amelia)

Epäonnistumisten sietäminen on myös yksi Henkisen kestävyyden kykyulottuvuutta ku-vaava ominaisuus (Räty ym. 2019). Tutkielmani aineistossa opiskelijat mainitsivat myös po-sitiivisen asenteen sekä epäonnistumisten hyväksymisen ja virheistä oppimisen tärkeiksi ominaisuuksiksi työelämässä.

No ehkä siinä että mä oon ehkä ollut tietyllä tapaa aika herkkä aina et se oli se että mä otin hirveesti itteeni jos joku homma epäonnistu tai en ollut, valmis siinä vaiheessa kun olin parikymppinen niin en ollut hirveen hyvä myöntään virheitäni, et huomasin itekin jälkikäteen et ajattelin et siis ihan kamala ihminen ettei yhtään ota vastuuta virheistä. (Donna)

Ja, sitten ehkä myös opettajan työssä on oppinut sen, semmosta jo että kaiken ei aina tarvi olla suunniteltua ja valmista. Oon aika perfektionisti ollu lukiosta asti yläkou-lusta asti ni se on häi- en oo enää niin perfektionisti. Se työ tai kokemus siitä työstä on et ei voi olla koska muuten, tulee aika vaikeeks se työnkuva loppujen lopuks. Että oppinut ittestään oman elämän suuntia saanu työelämästä. (Eljas)