• Ei tuloksia

9 VAIKUTUKSET MAISEMAAN JA KULTTUURIPERINTÖÖN

9.3 Nykytila

9.3.1 Maisemarakenne ja maisemakuva

Pohjois-Pohjanmaan jokiseudun ja rannikon maisemaseudun maasto on tasaisem-paa kuin missään muualla Suomessa. Avoimelle rannikolle on tyypillistä erilaiset lai-dunnetut rantaniityt ja hiekkadyynit. Maankohoamisen myötä muodostuneet kasvilli-suusvyöhykkeet ovat hyvin havaittavissa.

Perämeren suurin saari, Hailuoto, on valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltu mai-sema-alue ja kansallismaimai-sema-alue. Saariyhdyskunta on omaleimainen Pohjois-Pohjanmaan jokiseutua ja rannikkoa edustava maisema-alue, jonka erityispiirteet liittyvät kalastukseen, laiduntamiseen ja maanviljelyyn. Itse saaren lisäksi sisältyvät maisemakokonaisuuteen siihen liittyvät merialueet ja lähisaaret.

apport - 2004.dot ver 1.0

Hailuodon saari on pinnanmuodoltaan pääosin tasaista ja matalaa. Saaren vanhin ja korkein osa, Luoto, on syntynyt aikavälillä 325 - 850 jKr., Santonen ja Han-hinen välillä 1150 - 1700 jKr. Saaren korkein laki, Hyypänmäki, kohoaa 32 metrin korkeuteen merenpinnan yläpuolelle. Näiden välissä sijaitsevat maisemarakenteen alavimmat osat, laaksopainanteet ja purolaaksot. Maankohoamisalueelle tyypilliset ranta- ja kosteikkoalueet muuttuvat jatkuvasti.

Saaren pohjoisosa on maisemaltaan metsäinen. Kylän pohjoispuolella maisemia hal-litsee läpi saaren kulkeva Marjaniemi - Hiidenniemi harjujakso. Metsät ovat pääosin jäkäläpohjaisia männiköitä. Maisemakuvan kannalta omaleimaisia erityispiirteitä ovat lentohiekkavallit erityisesti saaren pohjois- ja länsirannikoilla. Lentohiekkavallien lo-massa on kymmeniä glo –järviä, pintavesialtaita, jotka ovat vain ajoittain yhteydessä mereen ja vähitellen soistuvat.

Saaren sisäosassa sijaitseva Kirkkolahti on maankohoamisen vuoksi yhteydessä merelle vain kapean Salmenkurkun kautta. Saaren itäosassa Ojakylänlahden Lah-denperä työntyy kohti Ojakylää. Alueen maisemallista arvoa heikentää hieman ranto-jen vesakoituminen ja umpeutuminen, perinteisten avointen ja puoliavointen ran-taniittyjen katoaminen sekä maisemakuvaan olennaisesti kuuluvien latojen ja niitty-majojen sekä kesänavetoiden lahoaminen.

Saaren läpi kulkee itä-länsisuuntainen Luovontie - Marjaniementie, jonka varrelle si-joittuvat avoimet viljelyalueet ja kylät. Hailuodon maisemakuvan kannalta merkittä-vimpiä alueita ovat Kirkkosalmen pohjoispuolella sijaitsevat Ojakylän - Keskikylän ja Kirkonkylän viljelymaisemat. Kyläasutus on tiivistä ja maat on jaettu yhä kapeisiin sarkoihin, koska Hailuodossa ei ole tehty isojakoa.

Saaren eteläosan kasvillisuus on rehevämpää ja erottuu selvästi saaren pohjois-osasta. Saaressa on useita soita, joista suurin on saaren eteläosassa sijaitseva Hanhisjärvensuo.

Varsinainen suunnittelu/hankealue Hailuodon saaren puolella, Santonen, on pääosin metsäinen niemi. Niemen pohjois- ja etelärannalla on pysyvää ja loma-asutusta. Ny-kyinen lauttayhteys sijaitsee Santosen itäisessä kärjessä. Saaren kärjen maisema-kuvaa hallitsee pengertien lisäksi Huikun tuulivoimala (Kuva 9-1).

Mall: Rapport - 2004.dot ver 1.0

Kuva 9-1 Huikun tuulivoimala lautalta nähtynä, taustalla Santonen. (Kuva Jari Heiskari) Tuulivoimaloiden sähköasema on mm. suunniteltu sijoitettavan Oulusalon alueelle.

Alue on myös suhteellisen tasaista, metsää tai avointa viljelymaisemaa ja kyläasu-tusta. Alueella on muutamia järviä ja lampia. Oulunsalon arvokkain kulttuurimaisema keskittyy Salonpään ja Pajuniemen kylien ympäristöön. Oulunsalon pohjoisreunalla sijaitseva Akionlahti on maisemakuvaltaan sulkeutunut reheväkasvuinen sisälahti.

Hankkeen vaikutusalueella Oulunsalon eteläpuolella sijaitseva Liminganlahti on osa valtakunnallisesti arvokasta Limingan lakeuden maisema-aluetta. Limingan maise-ma-alue on Suomen laajimpia yhtenäisiä viljelyalueita, missä näkymät ovat paikoin silmänkantamattomia. Limingan lakeus on kuitenkin voimakkaasti muuttumassa maatalouden rakennemuutoksen myötä; peltojen vajaakäyttö ja vesakoituminen ovat uhkana avaran maisematilan säilymiselle (Ympäristöministeriö 1992).

9.3.2 Perinnemaisemat

Hankkeen vaikutusalueella on valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaita pe-rinnemaisemia. Hailuodon pohjoispuolella sijaitsevat valtakunnallisesti arvokkaat Pö-könnokan merenrantaniitty Potinlahden pohjoisrannalla, Kaaranselän merenrantaniit-ty Ojakylänlahden pohjukassa, Tömpän merenrantaniitmerenrantaniit-ty Lampuodinperällä sekä Virpiniemen nummi Hailuodon länsirannalla Marjaniemen pohjoispuolella. Maakun-nallisesti arvokkaita kohteita Hailuodon etelärannalla ovat Rautaleton merenrantaniit-ty Isomatalan luonnonsuojelualueen pohjoispuolella ja Viinikan merenrantaniimerenrantaniit-tyt Vii-nikanlahden rannalla. Paikallisesti arvokkaita perinnemaisemakohteita on Hai-luodossa kuusi kappaletta.

Oulunsalon perinnemaisemista valtakunnallisesti arvokkaita ovat Nenännokan met-sälaidun ja Mäntyrannan metmet-sälaidun. Maakunnallisesti arvokas Välitörmän meren-rantaniitty-metsälaidun sijaitsee Akionlahden rannalla. Sarkkirannan ja Nenän maa-kunnallisesti arvokkaat merenrantaniitty-hakamaat sijaitsevat Oulunsalon eteläran-nalla Liminganlahden puolella. Paikallisesti arvokkaita perinnemaisemakohteita on Oulunsalossa yksi.

apport - 2004.dot ver 1.0

Kuva 9-2 Nenännokan merenrantaniitty, luikka - sinikaislavyöhyke. (Kuva Jyrki Oja)

9.3.3 Kulttuuriympäristö

Hailuodon saari muodostaa valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristön. Kult-tuuriperinnön kannalta leimaavinta on alueen kalastuskulttuuri, siihen liittyvä perin-teisen ilmeensä säilyttänyt rakennuskanta ja rakennusten suhde merimaisemaan, avoimet ja karut rannat.

Saari toimi aluksi, 800 –luvun puolivälin paikkeilla, Perämeren rannikon kalastajien lepopaikkana. Saari alkoi saada vakituista asutusta 1050 –luvulla, aluksi Kirkkosal-men rannassa. Maankohoamisen vuoksi KirkkosalKirkkosal-men yhteys merelle hävisi ja asu-tus siirtyi vähitellen tien varteen.

Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliiton julkaisussa v. 1993 on kulttuurihistoriallisesti merkittäviksi luokiteltu kyläraitin varrella tai sen läheisyydessä yhteensä 38 raken-nuskohdetta tai rakennusryhmää. Ilmeisesti saaren eristyneisyyden vuoksi on Hai-luodossa säilynyt harvinaisen paljon vanhaa rakennuskantaa. Yli kolmannes raken-nuksista on ennen v. 1940 rakennettuja ja saaren talonpoikaisasutuksen rakennuk-set ovat pääosin säilyneet hyväkuntoisina. Perinteisen talonpoikaisarkkitehtuurin li-säksi alueen erityispiirteinä ovat olkikattoiset rakennukset ja tuulimyllyt. Hailuodon kirkonkylän arvokas puukirkko tuhoutui tulipalossa v. 1968 ja jäljelle jäivät vain kirkon ja tapulin kivijalat sekä vanha hautausmaa. Hailuodon vanha pappilan päärakennus on vuodelta 1903.

Mall: Rapport - 2004.dot ver 1.0

Kuva 9-3 Selvitysalueen arvokkaita luonnonniittyjä ja rantaniittyjä on alettu osin laiduntaa uu-delleen. (Kuva Jyrki Oja)

Hailuodolle tyypillisistä edustavista kalastuskylistä tärkein kalasatama on nykyään Marjaniemessä, jossa sijaitsevat myös luotsiaseman 1800 –luvulta peräisin olevat arvokkaat rakennukset. Luotsiasemalla toimi vuoteen 2008 saakka Oulun yliopiston Perämeren tutkimusasema.

Marjaniemeä hallitsee vuonna 1871 valmistunut majakka, jonka vieressä on uusi luotsiasema. Kesäasutuksen lisääntyminen on muokannut Marjaniemen rakennus-kantaa, mutta rakennusten ryhmittely ja koko on säilynyt alkuperäisenä. Pajunperän ja Rautaleton kalastuskylät edustavat edelleen perinteisiä kalastajakyliä.

Marjaniemen majakka- ja luotsiyhteisön alueella on kokonaisuutena huomattavaa valtakunnallista merkitystä. Majakkarakennus on kulttuurihistoriallisilta ominaispiirteil-tään ainutlaatuinen ja majakan ja luotsiaseman hoitoon liittyneet rakennukset kuulu-vat kiinteänä osana Marjaniemen majakan ympäristöön ja muodostakuulu-vat yhdessä ma-jakan kanssa valtakunnallisesti arvokkaan kokonaisuuden. Pohjois-Pohjanmaan ym-päristökeskus on elokuussa 2009 tekemällään päätöksellä määrännyt suojeltavaksi rakennuslain nojalla Marjaniemen majakan ympäristöineen sekä Perämeren tutki-musaseman tilalla sijaitsevat rakennukset.

Oulunsalossa on myös useita rakennushistoriallisesti arvokkaiksi luokiteltuja raken-nuksia tai rakennusryhmiä. Hankkeen vaikutusalueella sijaitsevat Varjakan ja Salon-pään valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. Varjakka muo-dostaa rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävän kokonaisuuden, johon kuuluu Varjakan kartano mantereen puolella ja Varjakansaaren vanha sa-hayhdyskunta.

Maantien 816 tuntumassa on muutamia arvokkaita kohteita, mm. Muikun tila (päära-kennus 1800 –luvun lopulta), Ervastin entinen kansakoulu v. 1905 ja Niemen raken-nusryhmä (1718 - 1820). Salonpään kylässä arvokkaiksi on luokiteltu Salonpään vil-jelymaisema perinteisine rakennuksineen, Päätalo ja Uutela (1850 - 1936) sekä He-lanen.

9.3.4 Muinaisjäännökset

Museoviraston muinaisjäännösrekisterin mukaan hankkeen vaikutusalueella sijaitsee muutamia muinaisjäännöskohteita. Hailuodon kirkonkylällä on Hailuodon Vanhan

apport - 2004.dot ver 1.0

kirkon kirkkorakenteet (mj-tunnus 72010005). Paikka sijaitsee vuonna 1968 pa-laneen kirkon kohdalla. Kirkkopaikka on yksi Pohjois-Pohjanmaan vanhimpia.

Perämeren alueelta on paikannettu muutamia hylkyjä. Hankealueen läheisyydessä on paikannettu Oulun edustalta Laitakarin malmihylky ja Hailuodon vesialueelta kuu-nari Deux Celinan hylky. Hylyt ovat muinaismuistolain suojelemia museohylkyjä, joi-den suojelusta vastaa Museovirasto. Hylyt ovat Museoviraston meriarkeologian yksi-kön ylläpitämässä vedenalaislöytöjen rekisterissä.

Laitakarin malmihylky on puurakenteisen purjealuksen hylky, joka lepää Hailuodon pohjoispuolella sijaitsevan Laitakarin saaren lähistöllä. Ranskalaisen kuunari Deux Celinan hylky lepää noin kymmenen metrin syvyydessä Hailuodon pohjoisrannalla.

Kuva 9-4 Tiedossa olevien hylkyjen sijaintikartta (Pohjakartta © Affecto Finland Oy, Kartta-keskus, Lupa L8586/10).

Museovirastolla ei ole kattavaa tietoa hankealueen mahdollisista vedenalaisista mui-naisjäännöksistä, koska alueilla ei ole tehty vedenalaista inventointia (Museovirasto, Maija Matikka). Kesällä 2009 alueella tehtiin hankevastaavien toimesta viistokaiku-luotaus, jonka mukaan alueella ei olisi hylkyjä. Museovirasto tarkistaa vielä aineiston ja tarpeen mukaan alueella tehdään uusi vedenalaisinventointi.