Myrskyä joukkoviestimissä

H: […] On se aina iso juttu, jos on kuva lehdessä. […] Se on myös terveellä tavalla näkyväksi tulemista, että […]

Se on siis se sama asia, ku sitte et tehdään ryhmässä. Ryhmäydytään, luottamus syntyy, turvallisuus, ruvetaan jakamaan asioita. Sit niitä jaetaan yleisön kanssa […]. (TYKL/SPA/544.)

Myös nuoret kertovat mediassa näkymisensä arvosta muun julkisen näkyvyyden rinnalla, jota olemme analysoineet identiteettejä käsittelevässä luvussa. Seuraavaksi tarkastelemmekin, miten hankkeet ovat olleet esillä mediajulkisuudessa, ja miten media on antanut tilaa nuorten näkyvyydelle ja äänelle ja niiden myötä taiteen tekijyyttä ja osallisuutta tukevien identiteettien vahvistumiselle.

Myrskyä joukkoviestimissä

Koko kolmivuotisen hankkeen ajan Suomen Kulttuurirahasto on teettänyt lehdistöseurantaa, johon on sisältynyt myös kansallisten tv­uutisten ja radiokanavien annin koonti Myrskystä. Satojen seurantaan valikoituneiden uutisten ja artikkeleiden joukosta poimimme tarkasteluun neljän hankkeen saldon keväällä 2010. Tarkastelussa on ollut yhteensä 81 lehtileikettä, 63 kuvaa sekä tv­ ja radiolähetyksiä,

pääosin uutisia. Eniten lehtileikkeitä oli hankkeiden toteutuspaikkakuntien maakuntalehdissä, yhteensä 37 leikettä.

MeDIa-aNalyySIN aINeISTo HaNKKeITTaIN

• Savossa toteutuneen laajan Matka erilaisuuteen ­hankkeen osalta tarkastelussa oli yhteensä 28 tekstiä ja 24 kuvaa sanomalehdistä.

• Kainuussa toimineen suurimman Myrsky­hankkeen, pilottina toimineen Ydin­

hankkeen, kohdalla analysoitiin 32 lehtileikettä ja 21 kuvaa, yhteensä reilut 6 minuuttia tv­uutisia ja vajaat 12 minuuttia radiolähetyksiä. Kaikki journalistiset tekstit ja kuvat ovat olleet sekä valtakunnallisia että alueellisia.

• Kauhajokisen ison Kadun äänet ­hankkeen kohdalla valittiin tarkasteluun 17 lehtileikettä ja 15 kuvaa sekä 35 sekuntia tv­uutisia.

• Keski­Suomessa Multialla toteutuneen, näistä kestoltaan lyhimmän ja budjetiltaan pienimmän Halipula­hankkeen lehtileikkeitä oli analyysissa neljä, ja kuvia oli mukana kolme sekä alueellista radiolähetystä 1,5 minuuttia.

(TYKL/SPA/557.)

Sisällön erittely toteutettiin aluksi laskemalla tekstien ja kuvien lukumääriä ja niiden saamaa tilaa lehdissä (ks. esim. Pietilä 1976). Tältä osin esimerkiksi keskivertotekstin kokoa tai tyyppiä lehdis­

tössä on hankala nimetä, koska joka hankkeen sisällä mediatila vaihteli suuresti. Esimerkiksi kaikki neljä Halipula­hankkeen tekstiä ovat eri laajuisia ja erityyppisiä – pikku­uutisesta viiden palstan reportaasiin kahdella sivulla kahden ison kuvan kera. Kuvallisia ja kuvattomia tekstejä on kuitenkin joka hankkeessa suunnilleen yhtä monta. Tv­ ja radiolähetykset ovat kaikki uutisia tai muita ajan­

kohtaislähetyksiä.

Toisessa vaiheessa koko aineisto käytiin läpi laadullisella otteella aineistolähtöisesti tulkiten. Sisältöjä tarkasteltiin erilaisten teemallisten vastakohtaparien pohjalta rakennetulla janalla. Janan toisessa päässä oli esimerkiksi ”informatiivinen” ja toisessa päässä ”tunteita esiin tuova”. Tutkija merkitsi tekstin ja kuvan yhteisvaikutelman lähemmäs toista tai keskelle. Koska sisältöjä ei tarkasteltu tilastollisesti, varsinaisia pistemääriä ei annettu (ks. esim. Downey & Stanyer 2010; Pietilä 1976; Grossberg &

Wartella & Wolfgang 1998). Etukäteen päätettiin tarkasteltaviksi vastakohtapareiksi muun muassa seuraavia teksteistä ja kuvista tarjolle asettuvia tulkintoja: toiminnallinen versus staattinen, onnistu­

nut versus haasteellinen, yhteisöllinen versus yksinäinen tekeminen, tulevaisuuteen suuntaava versus paikallaan pysyvä. Lisäksi katsottiin mitä pääteemoja jutuista nousee esiin.

MeDIaTeKSTeISSä eRIlaISIa PaINoTUKSIa

Tulkinta vastakohtaparien avulla oli selkeää, eikä keskivaiheille jäänyt yhtään lehtileikettä, tv­uutista tai radio­ohjelmaa. Kaikki jutut voitiin kirjata vaikutelmaltaan aktiivisempaan päähän janaa, koska niissä korostuu joko toiminnallisuus, yhteisöllisyys, hankkeen onnistuminen tai tulevaisuuteen suuntaava ote. Journalistiset valokuvat ovat enimmäkseen suuria suhteessa tekstin ja kuvan koko­

naistilaan. Niissä esiintyy pääosin hankkeisiin osallistuneita nuoria. Ainoastaan savolaishankkeen

lehtileikkeiden kuvaotoksessa esiintyvät valtaosin aikuiset taiteilijat. Silti niissäkin kuvat, kuten kuvat nuorista yleensäkin näissä lehtijutuissa, ovat toiminnallisia ja positiivisia tunteita välittäviä.

Otoksen kaikki tv­uutiset ja radiolähetykset voidaan luokitella informatiivisiksi, mikä vastaa hyvin niiden ohjelmatyyppiä eli uutista. Niissä tuodaan esiin lyhyesti faktat, jotka pohjautuvat selvästi toimitukselle lähetettyyn tiedotemateriaaliin, jota tuotti enimmäkseen Myrsky­hankkeessa valtakunnallista tiedotusta hoitanut viestintätoimisto. Mukana on myös alueellista uutisointia, joka kertoo esimerkiksi yksittäisen hankkeen käynnistymisestä tai paikallisesta nuorten esityksen ensi­

illasta. Tv­uutisissa kuvitus on nuorten taiteellista toimintaa.

Lehtileikkeissä kuvia on runsaasti, ja suurin osa niistä on otettu nuorten esityksistä, joten nuoret ovat kuvissa ryhmässä esimerkiksi tanssimassa tai näyttelemässä. Nuoret ovat myös päässeet ääneen omine lausuntoineen teksteissä, joissa ohjaajat toimivat enimmäkseen faktojen kertojina ja kom­

mentoivat hankkeen etenemistä. Luennassa etusijalle asettuvat vaikutelmat kuitenkin poikkeavat toisistaan eri hankkeissa seuraavasti:

• Matka erilaisuuteen: yhteisöllinen ja informatiivinen (14 + 14 juttua/28)

• Ydin­hanke: informatiivinen (18 juttua/32)

• Kadun äänet­hanke: toiminnallinen ja yhteisöllinen (12 + 10 juttua/17)

• Halipula­hankkeen neljässä lehtileikkeessä painottuvat yllä esitetyt eri näkökulmat monipuolisesti eikä yksikään nouse etusijalle. Ainoastaan STT:n välittämä uutinen luokittuu toiminnalliseksi ennemmin kuin informatiiviseksi, vaikka onkin uutinen.

Matka erilaisuuteen ­hankkeesta kirjoitetuissa lehtijutuissa päällimmäiseksi nousevat nuorten yhtei­

söllisyys ja tekstin informatiivisuus, jotka kumpikin tulevat kirjatuiksi 14 kertaa, osittain samoissa teksteissä. Puolet lehtileikkeistä on maakunnan ykköslehdestä ja loput jutuista kertyy yksittäisistä muista lehdissä, joiden joukossa on myös kansallisia lehtiä.

Kuva: Tuotantokopla. SKR.

Ydin­hankkeen lehtileikkeistä vähän reilut puolet, eli 18, välittää vaikutelmia informatiivisesti.

Tämä on ymmärrettävää, koska hanke kuului jo Myrskyn pilotteihin ja se oli esimerkkinä varsinkin ensimmäisen toimintavuoden 2008–2009 aikana kansallisessa tiedotuksessa. Pilotin status käy ilmi myös näistä informatiivisista teksteistä. Laajoissa kuvitetuissa artikkeleissa korostuvat nuorten toi­

minta (9) ja yhteisöllisyys (8). Ydin­hanketta koskevista lehtileikkeistä noin puolet on maakunnan ykköslehdessä ja loput yksittäisiä tekstejä muissa lehdissä, myös kansallisissa.

Kadun äänet ­hankkeesta kirjoitetuista lehtiteksteistä välittyy etusijalle nuorten toiminnallisuus ja yhteisöllisyys, jotka saavat yhteensä 22 mainintaa. Tekstit ovat pääosin laajoja artikkeleita kuvineen, jotka ilmestyivät pääosin kahdessa maakuntalehdessä. Lisäksi on yksittäisiä juttuja eri lehdissä, myös kansallisissa. Monessa näytteessä hanke pyritään yhdistämään jollakin tavoin toimintapaikkakunnalla tapahtuneen kouluampumisen jälkihoitoon, vaikka ohjaajan lausunto leipätekstissä kieltää yhteyden.

Yhdistämistä rakennetaan esimerkiksi erillisillä jälkihoitoa kuvaavilla teksteillä, jotka on sijoitettu samalle sivulle tai aukeamalle hankejutun kanssa.

Yksittäisenä sisällöllisenä teemana useissa lehtileikkeissä tulee esiin hankkeiden saama rahoitus, joka on julkistettu ja tiedotettu kansallisesti. Rahoituksesta on uutisoitu maakunnan onnistumisena rahoituskilvassa joko kulttuurin ”Jättipotti Etelä­Savon kulttuurille” tai nuorten ”Nuoret saivat jät­

tipotin” kannalta. Tämä kontekstoituu muun muassa maakunnassa käytyyn julkiseen keskusteluun ennen Myrsky­rahoitusta. Esimerkiksi Kainuun lehdistössä keskusteltiin ennen Myrskyä juuri nuorten teatteritoiminnan jatkuvuudesta.

Kuva: Petteri Kivimäki. SKR.

HaRMIaKIN MeDIajUlKISUUDeSTa

Myönnetyistä rahoituksista uutisoiminen kansallisesti saattoi aiheuttaa paikallisesti harmiakin.

Hankkeelle negatiivista julkista keskustelua on joissakin tapauksissa aiheutunut esimerkiksi silloin, kun maakunnan ulkopuolelta on rahoitettu kallis hanke paikkakunnalle, jonka oma kulttuuritarjonta on samanaikaisesti kärsinyt resurssien puutteesta. Tällaisessa tilanteessa on ollut muualta Suomesta pienelle paikkakunnalle hanketta vetämään lähtenyt taiteilija:

H: […] mä oon ollu oikeen vihanen, viestintätoimistolle siitä […]. Se että kuin paljon me ollaan saatu rahaa, ni, se suututti niin paljon joitain toimijoita, et se sai aikaan negatiivisuutta ja voi olla, että osa meijän nuorista jotka sillon aluks lähti pois, johtu siitä, et vanhemmat on ottanu ne veke siitä […]. Tietenki sit taas me ei ite korjattu mitään, kirjotuksia, ikinä. Et vaikka ne oli selkeesti osotettu niinkun, mulle, hankkeen vetäjänä [...].

Ni me ei ikinä vastattu niihin, koska eihän niihin ois voinu vastata, et se ois ollu niinku sodan, alottaminen.

(TYKL/SPA/467.)

Julkisten vastineiden sijaan hankkeen taiteilijat päättivät toimia matalalla profiililla. He kiersivät muun muassa kouluilla kertomassa hankkeesta, ja paikallinen nuorisotyö sitoutui alusta lähtien yhteistyökump­

paniksi. Yllä kuvattu tilanne kääntyikin toiminnan kannalta vähitellen positiiviseksi, kun hanke pääsi käyntiin. Lopulta nuorten taidehanke koettiin paikkakunnalla laajasti yhteiseksi, nuoria oli mukana paljon ja loppunäytöksiin riitti nipin napin paikkakunnan suurin esitystila. (TYKL/SPA/467.)

Kuva: Tuotantokopla. SKR.

Myrskyn valtakunnallisesta tiedotuksesta vastaavat olivat tietoisia näistä paikallisista tiedottamisista nousseista kohuista. Ne koettiin tavanomaiseksi reagoinniksi suurista apurahoista tiedotettaessa, ja siten niiden välttämistä pidettiin vaikeana.

H: Sinne lehdistön suuntaan. Eli sitte, sitte tuli. Tuli juttua ja sitte, niinku jotain siellä oli myös sit vähän täl­

lästä että, et joku oli ottanu sitte, sitte kantaa sieltä. Muistaakseni oisko se ollu, sitten joku oma kulttuuritoimi, kulttuuritoimen toimija tai joku tällänen että. Että ku nehän sai, nehän sai aika ison rahasumman sinne. Jonkun tyyliin, oisko se ollu kahekskyt vai yhekskyt tuhatta euroa. Ni sitten ni oli sitte jotain kirjottelua, että, et miks niinkun, et miks sit niinku tällaiselle, niinkun myönnetään tää raha tai, tai jotain tällästä. Mut et siis sehän on ilmeisesti aika, yleistäkin kun tälläsiä apurahoja myönnetään, ni että siel, et saattaa tulla tälläsiä sitte, että ”Miksi juuri näille ja näille on tää raha myönnetty?” (TYKL/SPA/458.)

Valtakunnallista viestintää hoitavien näkemyksissä eivät tulleet esille tällaisen uutisoinnin aiheuttamat ongelmat hankkeiden yhteistyölle paikallisten kanssa.

Toinen harmia aiheuttanut uutisoinnin teema Myrskyn tiedotteissa oli rahoituksen suuntaaminen syrjäytymisuhan alaisille tai katveessa eläville nuorille. Toisella pienellä paikkakunnalla hankkeeseen osallistuneen nuoren vanhempi tarttui uutisointiin ja kohdisti kiukkunsa hanketta vetäneeseen taiteilijaan:

H: […] sitten [maakuntalehdessä] oli ollu tämmönen, että Myrsky tavottaa katvenuoret [...] isä oli sitte työ­

paikallaan nähny [tämän lehden] ja hänen lapsensa oli tässä mukana, ni hän laitto minulle aika, tulenkivenkat­

kusen kirjeen, että, näinkö sä ajattelet? Et olenks mä besserwisser? […] Se yks juttu aiheutti kyllä [...] Se oli vielä niin kökkerösti muotoiltu siihen [lehteen] [...]. Isolla paikkakunnalla, voi myöskin olla surutta katveessa, mutta pienellä paikkakunnalla, ei voi olla edes katveessa. (TYKL/SPA/458.)

Nuorten näkökulmasta suhdetta syrjäytyneisyyteen on analysoitu identiteettejä käsittelevässä luvussa.

Siitä ilmenee, että tiedotus on yltänyt nuorille asti ja heistä osa on reagoinut siihen loukkaantuneena ja torjunut sen omasta identiteetistään. Toisaalta syrjäytyneeksi itsensä kokevan kannalta tällaisen identiteetin vahvistaminen ei lisää hänen osallisuuttaan yhteiskunnassa, vaikka Myrskyn toiminnassa vahvistunutta osallisuutta on tavoiteltu .

Valtakunnallista tiedotusta hoitavassa viestintätoimistossa Myrskyn syrjäytyneistä kohdenuorista tiedottaminen oli linjattu siten, että aikuisille suunnatussa aineistossa syrjäytyneisyydestä on pidetty mahdollisena puhua, mutta nuorille suunnatussa ei (TYKL/SPA/548). Tämä on koettu kuitenkin haasteelliseksi myös viestintätoimistossa. Toisaalta hankkeen yhtä perusajatusta on haluttu siellä tuoda esille, toisaalta ei ole haluttu leimata ketään nuorista tiedottamisen seurauksena. Viestintätoimistossa on ollut myös tiedossa se, että hankkeissa on ollut mukana hyvin monenlaisia nuoria. (TYKL/

SPA/549.)