Identifikaation merkitys maahanmuuttajille

Laadullisessa tutkimuksessa haastatellut maahanmuuttajanuoret ovat kaikki Suomen ulkopuolella syntyneitä ja korkeintaan joitakin vuosia Myrsky­hankkeessa toimimistaan ennen Suomeen muut­

taneita. Inkeri Savan (2003, 42–43) mukaan tärkeätä yksilölle on arvostuksen saamisen tunne ja toivo paremmasta. Ensin tulee päästä osalliseksi vaikuttamismahdollisuudesta omaan elämäänsä ja osalliseksi merkityksellisestä toiminnasta. Kovia kokeneen nuoren kohdalla merkityksellisten toisten tuki voi käynnistää kiinnittymisen laajemminkin yhteisöön ja identiteetin rakentumisen. Näin on tapahtunut esimerkiksi Kainuussa, jossa merkityksellisenä toisena on toiminut koko monikulttuu­

rinen hankeyhteisö osallistujilleen, jotka olivat joitakin vuosia aiemmin Suomeen muuttaneita ja kantasuomalaisia nuoria. ”Uudet suomalaiset” teatteriesitys rakentui nuorilta itseltään esiin nous­

seisiin teemoihin kuten sota, suomalaisuus ja pyhä: eri kulttuurien näkökulmia teatterin keinoin.

Joulukuussa 2008 toteutuneet kuusi esitystä olivat loppuunmyydyt.

Tärkeimmäksi nuorille näyttelijöille on noussut kulttuurisen vuorovuorovaikutuksen käynnis­

tyminen. Kyse on yhteyden syntymisestä sellaisten nuorten välille, jotka ovat kokeneet toisensa kulttuurisesti toisiksi mahdollisesti useammallakin identifioitumisen ulottuvuudella. Vahvistuneen yhteyden kautta entistä laajempi toiminnallinen yhteisö ja mahdollisesti uudenlaiset identifikaation kohteet saattavat lähteä kehittymään. Afganistanista ja Irakista jo muutama vuosi sitten Kajaaniin muuttaneet 23­vuotias nuori mies (H1) ja 19­vuotias nainen (H2) kuvaavat Myrsky­hankkeensa merkitystä itselleen ja muille identifioitumista rajanneiden kulttuuristen näkökulmien avaajana:

H1: […] Ne oli tärkeitä asioita minun mielestä että pitäny jotenkin tämä viesti lähtä eteenpäin että suomalaisillekin […] että minkälainen on oikeesti tää meiän elämä maahanmuuttajille täällä [...]. Se oli tosi tärkeä minulle.

[…]

H2: Kyllä sain [suomalaiset] kaverit ja sitten sain ymmärtää suomalainen, että meiän kulttuuri ja sitten […] sain suomalainen kulttuuri, miten ollaan toimitaan suomalaisen kanssa. (TYKL/SPA/435.)

Ohjaajan haastattelu tukee nuorten kuvausta. Hän havaitsi samanlaista näkemyksien avautumista myös ryhmän kantasuomalaisten nuorten kohdalla:

H: […] Et ihan se semmonen, suurin osa ei oo ollu missään tekemisissä [maahanmuuttajien kanssa]. Et se oli sillee niinku uus kokemus ja sit sitä kautta ne ku siin vaihettiin aika paljon tarinoita siitä niiden ihmisten elämästä ni monelle tuli varmaan niinku ihan uus näkökulma siihen uhmaan ja siihen mistä ne tulee. Se ongelma on just ulkomaalaisten suhtee se et niin kauan ku niit ei tunne oikeesti henkilökohtasest ite, ni ne on niinku outoja ja pelottavia. (TYKL/SPA/437.)

Lisäksi ohjaaja kertoo saaneensa palautetta yleisöltä siitä, että esitys on jopa muuttanut joidenkin katsojien ajattelutapaa myönteisemmäksi maahanmuuttajista. Samanlaisia kokemuksia on myös muista hankkeista (esim. TYKL/SPA/539). Maahanmuuttajanuoret kertovat kuitenkin Kajaanin hankkeesta, että jotkut heille tärkeät katsojat kuten vaikka omat luokkakaverit tai opettaja eivät saapuneet esityksiin. Kajaanin hankkeen ohjaajan mukaan noin puolet koko yleisömäärästä näissä esityksissä oli uusia kävijöitä, joita ei usein näy teatterissa. Ohjaaja kuvaa heistä joidenkin olleen liikkeellä aggressiivisella asenteella:

H: […] Jotenki sillee että mä vihaan tätä esitystä ennen ku on tullu edes ovest sisää, että ilmeisest jotain ham­

paankolossa ulkomaalaisia vastaa. Paris esityksessä oli pari semmost katsojaa, jotka toinen katto puolet esityksestä ja toinen koko esityksen, mut näki että tol on aika vaikeeta.

SK: Mistä sää sen näit?

H: No ei ihan siis sen naamasta, että siis istu siel tällee ja kuuntelee. Ettei niinku sano mitää mut et näkee sen niinku se on et ton tyypin sisällä kiehuu. Se oli ihan mielenkiintosta. Ja sit se toi niihin tilanteisiin ihan mielen­

kiintosia lisäsävyjä et ku muut katsojat myöski aisti sen kyllä. (TYKL/SPA/437.) Kuva: Tuotantokopla. SKR.

Kuten tekijyyden haltuun ottoa käsittelevässä luvussa tuli esille, vuorovaikutuksesta yleisön kanssa on kuitenkin muistakin maahanmuuttajahankkeista myös myönteisiä ja kannustavia kokemuksia.

Suomeen hiljattainkin saapuneet nuoret ovat saaneet taiteen tekijyydestä itselleen voimaantumista.

(TYKL/SPA/539.) Näissä tilanteissa on identifioiduttu identiteettien kaikilla ulottuvuuksilla. Mu­

kana näyttävät olevan tunteet, yhteistoiminnan käytännön muodot ja nimetty kulttuurinen toiseus.

Mahdollisuudet ovat siinä, että taiteen tekemisen kautta yhteistoiminnan käytänteet sosiokulttuu­

risessa vuorovaikutuksessa muuttuvat. Se puolestaan rakentaa uudenlaisia muotoja sekä itsen että toiseuden ja samuuden kokemiseen maahanmuuttajilla ja kantasuomalaisilla. Näiden kautta myös nimetyt identiteetit voivat muuttua. Silloin esimerkiksi maahanmuuttajien kokemukset omasta suomalaisuudestaan voivat vahvistua ja kantasuomalaisten ymmärrys suomalaisuudesta laventua.

Toiminta maahanmuuttajanuorten hankkeissa on vaatinut joissakin tilanteissa Suomessa totu­

tuista tavoista poikkeamista esimerkiksi toiminnan aikoja sovittaessa. Nuoret eivät välttämättä ole ilmaantuneet sovittuihin tapaamisiin tai harjoituksiin. Ja onkin käynyt ilmi, että heillä on ollut este koko ajan, mutta sen ilmoittaminen ohjaajille on koettu vaikeaksi. Heitä ovat sitoneet kotiin monenlaiset sellaiset velvollisuudet, kotona auttaminen erilaisissa töissä, mihin ohjaajat eivät olleet kantasuomalaisten nuorten kanssa toimiessaan tottuneet:

H: […] velvollisuuden tunne vanhempiansa kohtaan. Että jos toinen vanhemmista joutuu lähteen käymään jossakin matkalla tai jossain, niin sillon, sillon nuoret pysyy kotona auttamassa sitä, joka siellä on iteksensä. Mo­

nilla on niitä pikkusisaruksia tosiaan ja, et just noille festarireissuille, niin joka ikiselle reissulle on, joku perunu sen takia, että nyt mun pitää auttaa äitiä tai pitää auttaa isää, että, että en mä voi lähteä kun se jää sinne yksin kotiin. (TYKL/SPA/539.)

Kuva: Tuotantokopla. SKR.

Toisaalta erityisesti pakolaisina maahan muuttaneilla nuorilla on mahdollisesti traumaattisiakin kokemuksia. Seuraavassa ohjaaja pohtii sitä, että jos nuorten tunteiden vapautuminen hankkeen toiminnan kautta alkaa tuoda niitä esille toiminnan lomassa käytävissä keskusteluissa, syntyy tarve saada tueksi tällaisten ongelmien käsittelemiseen erikoistunutta ammattiapua:

H: Ja kaikki kirjotti, et mitä siitä tulee mieleen. Ja sitte niissä kirjotuksissa alko meille ensimmäistä kertaa niinku pilkahtaa jotakin niitä väkivallan kokemuksia, mitä heillä on ollu. Et ne ei oo aikasemmin tullu millään tavalla esille, siis silleen, niinku silleen että me oltas, niihin havahduttu, muuta kun siis tälleen näin niinkun, siis silleen tietona, mutta ei semmosena kokemuksena niin paljon, mut sit siinä alko siis silleen että, he ensimmäistä kertaa niin, niinku kertoi jostain niinku väkivaltaisista hetkistä joita he oli nähneet. Vaikka ne ei ollu vielä semmosia niinkun semmosia mitkä ois niinkun, niin rankkoja, että mitä on itseen kohdistunu tai omiin perheen jäseniin, mutta siis siitä, että on niinkun nähnyt väkivaltaa. Ja sen jälkeen me ruvettiin miettimään, että jos tää niinku lähtee, tää kerä lähtee, nyt aukeamaan, niin sillon meijän on pakko saaha niinkun joku, joku tota, itsellemme semmonen, ammatillinen apu, joka kertoo että miten, miten me ei tehtäisi tässä mitään vahinkoa ja, niinkun miten se olis niinkun, mitä siinä voi tapahtua ja mitä siinä kannattaa tapahtua ja mitä siinä ei saa tapahtua jos se rupee se kerä aukeemaan. (TYKL/SPA/539)

Taiteen tekeminen ja inhimillinen vuorovaikutus Myrsky­ryhmissä on omiaan nostamaan esille mo­

nenlaisia sosiokulttuurisia käytänteitä ja tunteita ja vaikuttamaan niihin. Yllä olevan sitaatin taiteilija näkee, että hyvin traumaattisiin kokemuksiin liittyvien tunteiden käsittelyyn ei taiteen tekeminen eikä taiteilijan ammattitaito kuitenkaan riitä. Saman voi ajatella koskevan myös kantasuomalaisia väkivaltaa nähneitä ja kokeneita nuoria, joilla on esimerkiksi taustallaan perheväkivaltaa.

Maahanmuuttajanuorten ja kantasuomalaisten yhteisissä hankkeissa vaikuttavat samat identifi­

kaation prosessin ominaisuudet kuin muis­

sakin hankkeissa. Vuorovaikutus hankkeissa liikuttaa ja rakentaa identiteettejä tunteiden, sosiokulttuuristen käytänteiden ja ilmais­

tujen identiteettisymbolien ulottuvuuksil­

la. Erityisenä antina hankkeissa on se, että maahanmuuttajanuorten ja kantasuoma­

laisten kohtaaminen ylipäänsä järjestyy, ja että toiminta saa heidät kaikki kokemaan ja miettimään toistensa tilanteita, mikä ei ole itsestään selvää kummankaan nuorten ryhmän arkisissa toimissa. Myönteisen yh­

teisen tekemisen kautta kummankin ryhmän ymmärrys toisista saattaa kasvaa ja identifi­

kaatio esimerkiksi suomalaisuuteen saattaa kaikilla laajentua siten, että eri nuorten kä­

sitykset siitä ja omat suhteet siihen lähenevät toisiaan.

Kuva: Tuotantokopla. SKR.