aineiston arkistointi ja jatkokäyttö

Nuoret taiteen tekijöinä ­tutkimuksen aineisto on talletettu mahdollisimman kattavasti. Käytännös­

sä se on jaettu kolmeen eri arkistoon. Aineisto on runsas, ja siitä riittää analysoitavaa myös tämän tutkimushankkeen jälkeen. Onkin toivottavaa, että uudet tutkijat ja opinnäytteiden tekijät tarttuvat aineistoon ja lähtevät analysoimaan sitä uusista näkökulmista.

Tutkimuksemme aineisto on niin monimuotoinen, ettei ole olemassa yhtä arkistoa, joka olisi ottanut vastaan sen kaiken. Tilastollinen kyselyaineisto ja anonymisoidut haastattelulitteraatiot on talletettu Tampereelle Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon (FSD, http://www.fsd.uta.fi/). Sinne ei kuitenkaan oteta paperiaineistoa, äänitteitä eikä visuaalista aineistoa. Tällaista aineistoa ottaa vastaan Turun yliopiston Kulttuurien tutkimuksen arkisto (Kultut­arkisto, http://www.kultutarkisto.utu.fi/).

Sinne ei puolestaan oteta tilastollista aineistoa. Haastattelut sekä äänitteinä että anonymisoimattomina litteraatioina on tallennettu Kultut­arkiston TYKL­kokoelmaan. Samaan kokoelmaan on talletettu lisäksi kaikki kokemuspäiväkirjat, jotka ovat osin käsin kirjoitettuja ja kaikki paperilla, Myrskyn tule­

vaisuusprosessien aineisto, sanomalehtiaineisto, kenttätyömatkoilla tutkijoiden ottamat valokuvat sekä hankkeilta saatuja nuorten taideprosessien tuotteita ja hankkeiden dokumentoimia kuvauksia omasta toiminnastaan pääosin DVD­tallenteina. TYKL­kokoelmaan on talletettu myös tietoja Nuoret taiteen

tekijöinä ­tutkimushankkeen kokonaisuudesta, kuten alkuperäinen tutkimussuunnitelma ja Suomen Kulttuurirahastossa koottua yleistietoa hankkeesta. Näiden lisäksi Suomen Kulttuurirahastoon lähe­

tetyt hankehakemukset ja hankkeiden raportit on arkistoitu pysyvästi Kulttuurirahaston arkistoon.

Sinne on talletettu myös Kulttuurirahaston tilaama Myrskyn visuaalinen aineisto.

Kaikissa arkistoissa aineistot muodostavat omat kokonaisuutensa. Kukin niistä toimii myös oman arkistointiperiaatteensa mukaisesti. Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto toimii yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen tapaan. Siinä taustalla on vanhastaan ajatus luottamuksellisen aineiston hävittämisestä tutkimuksen jälkeen. Nuorten keskuudesta kootun aineiston kohdalla luottamuksellisuutta on erityi­

sesti korostettu. Arkistointimuotoja on kuitenkin kehitetty 1900­luvun lopulta lähtien, ja käytännöksi on muodostunut talletettavan tiedon anonymisointi. (Kuula 2010.) Myrskyn kyselyaineistojen ja anonymisoitujen haastattelulitteraatioiden arkistointi Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon omaksi kokonaisuudekseen on tehty näiden periaatteiden mukaan.

Kultut­arkisto on kulttuurin ja perinteen tutkimuksen arkisto, jonne otetaan vastaan laadul­

lista aineistoa. Laadullisen aineiston talletuksessa on tällaisissa arkistoissa taustalla ajatus siitä, että myöhempienkin tutkijoiden on voitava päästä palaamaan alkuperäislähteisiin, jotta tutkimus on arvioitavissa ja aineisto on altistettavissa uusille tulkinnoille. Tällaiset arkistokäytänteet ovat perin­

nearkistoissa kehittyneet 1800­luvulta lähtien aina ajanmukaisten tieteellisten käytäntöjen ohjaamina.

Nykykäytännöissä kenttätyötilanteita ja tutkimuksen kokonaisuutta koskevien kontekstitietojen tallettaminen arkistoon on oleellista aineiston myöhemmän ymmärtämisen kannalta. (Ks. esim.

Lehtipuro 2003, 20–22; Kuula 2010, 215; Kuula 2006, 129–130.) Aineisto ei ole anonymisoitua TYKL­arkistossa, mutta sen käyttö on rajattua ja arkiston valvomaa. Aineisto on käytettävissä vain tutkimustarkoituksiin arkiston tiloissa, eikä Nuoret taiteen tekijöinä ­hankkeen aineistoa käytettäessä saa julkisuuteen kertoa tietoja, joista yksilöt ovat tunnistettavissa. Aineiston käyttäjien on tutustuttava arkiston käyttöohjeisiin ja kirjoitettava arkiston kanssa sen periaatteita noudattava käyttösopimus.

Kulttuurirahaston arkisto on hallinnollinen arkisto, josta tavallisesti poistetaan arkistoituja asia­

kirjoja määräajoin. Myrskyn aineiston Kulttuurirahasto on kuitenkin päättänyt tästä poikkeavasti tallettaa arkistoonsa pysyvästi. Se on siellä tutkimuksen käytettävissä. Kaikista kolmesta arkistosta on viittaukset toisiinsa, joten tulevat tutkijat voivat siten löytää yhden arkiston kautta myös tiedot toisiin arkistoihin talletetuista Myrsky­kokoelmista. Itse aineistoihin pääsee käsiksi kuitenkin vain kunkin arkiston kautta ja sen käyttöehtoja noudattaen.

Tutkimusetiikka

Tieteellisissä keskusteluissa on pohdittu lasten ja nuorten asemaa tutkimuksen kohteina. Yhtäältä on todettu, että lapset ovat aikuisiin nähden erityisasemassa, ja lasta ympäröivien aikuisten vastuulle jää päätös heidän osallistumisestaan tutkimuksiin. Toisaalta viime aikoina on alettu korostaa lasten ja nuorten kykyä toimia sosiaalisissa tilanteissa, joihin tutkimuskin kuuluu, ja heidän kykyään arvioi­

da itse omaa tutkimukseen osallistumistaan ja sen vaikutuksia. (Strandell 2010, 92–93.) Nuoriso­

tutkimuksessa on lisäksi painotettu nuorten omien näkemysten kuuntelemista, ymmärtämistä ja esilletuomista, jolloin nuorten oman päätösvallan kunnioittaminen tutkimukseen osallistumisessa on luonnollista. (Hoikkala & Suurpää 2005; Vehkalahti et al. 2010, 16–17.)

Tutkimuksiin osallistuvien iästä huolimatta on oleellista huolehtia siitä, että luottamuksellisen haastattelun tai muun aineiston keruun kautta saadut mahdollisesti arkaluontoisetkin tiedot pysy­

vät luottamuksellisina, ja ettei tutkimuksen teko vahingoita siihen mukaan lähteneitä. Nämä ovat ihmistieteissä jo pitkään vallinneita periaatteita myös aikuisten kohdalla. Tutkimukseen osallistuvien perustaviin oikeuksiin kuuluu tieto siitä, mihin hänen antamiaan tietoja käyte­

tään ja mahdollisuus kieltäytyä tutkimukseen tai johonkin sen osaan osallistumises­

ta. Toisaalta on nähty, että esimerkiksi havainnointi julkisessa tilanteessa on mahdollis­

ta suhteellisen vapaasti ilman kaikkien osallisten lupaa. Tutkijan tietoon tulleet varsinaisten aineistonkeruutilanteiden ulkopuoliset asiat vaikuttavat myös väistämättä hänen ymmärrykseensä tutkittavasta asiasta, ja niitä on siksi kokonaan mahdotonta rajata tutkimuksen ulkopuolelle. Lisäksi eettisesti on korostettu tutkijan oikeutta ja velvollisuutta tutkia vapaasti ja tuottaa yhteiseen käyttöön uutta tietoa ja ymmärrystä maailmasta. Kaikkiaan on oleellista hakea tasapaino näiden tutkimuse­

tiikan eri ulottuvuuksien välille ja kunnioittaa kaikkien tutkimukseen osallistuneiden yksityisyyttä.

(Olsson 2005; Kuula 2006; Pekkala 2003.)

Kunkin Myrsky­taidehankkeen alussa Suomen Kulttuurirahasto on pyytänyt hankevetäjien kautta osallisten alaikäisten nuorten vanhemmilta luvan Myrskyä koskevien kuvien julkaisemiseen. Samassa yhteydessä nuorten vanhemmille on kerrottu Myrskyä koskevasta tutkimuksesta, jossa kootaan nuorten näkemyksiä toiminnasta, ja heille on annettu mahdollisuus kieltää oman lapsensa osallis­

tuminen tutkimukseen. Kielteistä suhtautumista ei ole tullut esille. Tutkimukseen osallistuminen on ollut kaikille jokaisen aineistoryhmän osalta vapaaehtoista, niin nuorille kuin aikuisillekin. Myös haastatteluiden nauhoittamiseen on kysytty kaikilta lupa. Jokaisessa aineistonkeruun tilanteessa on kerrottu, että aineisto tulee Myrskyä arvioivan tutkimuksen käyttöön.

Takaamme sekä tilastollisessa että laadullisessa tutkimuksessa kaikille tutkimukseen osallistuneille anonyymiyden. Tässä raportissa emme siksi ilmaise tutkimukseen osallistu­

neiden tai siihen osallistumattomien nuorten tai aikuisten nimiä, jolleivät ne tule esille sellaisessa yhteydessä, että heidän tekijyytensä on käsiteltävissä asioissa oleellinen tai nimet ovat olleet julkisesti esillä jo toiminnan luonteen vuoksi. Emme myöskään kaikin osin yksilöi hankkeiden tai paikkakuntien ni­

miä julkaisumme tekstissä. Laadulliseen aineistoon viittaamme Turun yliopis­

ton kulttuurien tutkimuksen arkiston TYKL­tunnuksella, jossa jokainen eril­

linen aineisto­osa saa oman yksilöllisen

numeronsa. Joissakin tapauksissa olemme harkitusti jättäneet numerotunnuksen pois lainauksen yhteydestä. Litteroinnin tehneet tutkimusapulaiset ovat allekirjoituksellaan sitoutuneet säilyttä­

mään litteroimansa tiedot luottamuksellisina ja luovuttamaan kaiken litterointia varten haltuunsa samaansa aineiston takaisin hankkeen tutkijoille Nuorisotutkimusverkoston tavanomaisen käytännön mukaan.

Kuitenkin myös kuva ja ääni ovat henkilötietoihin rinnastettavia ihmisen tunnisteita (Kuula 2006, 128–129). Tässä julkaisussa on paljon visuaalista aineistoa ja osin myös ääntä. Olemme valinneet ja sijoittaneet tällaisen aineiston siten, etteivät ne kerro sen taidehankkeen toiminnasta, mistä samassa yhteydessä tekstissä mahdollisesti puhutaan. Ihmiset, hankkeet, paikkakunnat ja kuvaustilanteet ovat kuitenkin kuvista ja äänistä monissa tapauksissa tunnistettavissa. Jokaisella visuaalisella ja audio­

visuaalisella aineistolla onkin siinä esiintyvien lupa kuvan julkaisemiseen.

Tähän yhteyteen liittyy keskustelu tutkimuksiin osallistuvien oikeuksista määrittää sitä, onko heidän henkilöllisyytensä näkyvissä tutkimuksissa tai arkistoidussa tutkimusaineistossa. Perinteentutkimuksen piirissä on vakiintunutta tietoa siitä, että moni haluaa tulla nimettynä henkilönä esille joko arkistoon tai tutkimusjulkaisuihin niiden ajatusten ja tunteiden tuottajana, jotka he ovat päättäneet antaa tutkimuksen käyttöön. Tällaisissa yhteyksissä voi olla kyse arkaluontoisistakin asioista. Myös erityisesti nuorten osalta on tietoja toiveista esiintyä omalla nimellä tutkimusjulkaisuissa. (Kuula 2010, 228; Kuula 2006, 132.)

Tässä tutkimuksessa metodologisena perustana on dialoginen tutkimusote, jonka kautta ha­

luamme antaa nuorille omaa ääntä tutkittavan asian ymmärtämiseksi. Nuorten ääni tulee osaksi esille heidän toiminnassaan Myrskyn taidehankkeissa ja heidän niissä tuottamissaan teoksissa. He ovat esittäneet ja asettaneet esille töitään julkisesti Myrsky­hankkeen yhteydessä eri tilanteissa. Siten heidän toimintansa Myrskyssä on osin suunnattu julkisuuteen. Tämä koskee myös nuoria, jotka ovat esimerkiksi lastensuojelun piirissä, ja joiden yksityisyyttä halutaan yleisesti suojata hyvin vahvasti.

Katsomme kuitenkin, että meillä tutkijoina on oikeus ja myös velvollisuus kunnioittaa kaikkien nuorten halua tuoda ääntään esille toimintansa kautta, oli sitten kyse erityisoloissa elävistä tai niin sanotuista tavallisista nuorista. Kuitenkin teemme sen siten, että tiettyihin henkilöihin yhdistettävä julkisuus tulee tässä raportissa näkyviin vain ääninä ja kuvina, ei tekstissä. Erityisoloissa elävät nuoret eivät ole erotettavissa aineistosta. (Ks. myös Känkänen & Rainio 2011.)