Olemme syventyneet 11 alueelliseen Myrskytaidehankkeeseen laadullisen tutkimuksen menetelmin.
Olemme valinneet niiksi mahdollisimman erityyppisiä hankkeita niin alueellisesti kuin hankkeen sisällön, laajuuden ja osallistuvien nuorten kannalta. Laadullisina tutkimuskohteinamme on pilot
tihankkeita ja myöhemmin aloittaneita hankkeita sekä pieniä ja suuria hankkeita. Hankkeet ovat toimineet eripuolilla Suomea, osa maaseudulla, paikoin hyvin syrjäisillä seuduilla, osa kaupungeissa.
Hankkeiden nuorissa on kantasuomalaisia nuoria ja hiljattain Suomeen saapuneita maahanmuuttaja
nuoria. Kantasuomalaisten joukossa on myös kielivähemmistöryhmien eli ruotsin ja saamenkielisiä nuoria. Osa haastatelluista nuorista on hankkeen aikana esimerkiksi asunut koulukodissa tai huostaan
otettuna sijaisvanhempien luona tai on ollut mielenterveyskuntoutujana avohoidossa. Hyvin monet nuoret ovat kuitenkin eläneet niin sanottua tavallista nuoren elämää omalla paikkakunnallaan ilman, että heitä voi lukea mihinkään erityisryhmään kuuluvaksi. Taiteenalat ovat hankkeissa vaihdelleet muun muassa tuli ja sirkustaiteesta prosessidraamaan ja mediataiteeseen.
Olemme saaneet yhteyden hankkeisiin niitä ohjaavien taiteilijoiden kautta. Olemme vierailleet hankkeiden harjoituksissa, työpajoissa ja esityksissä. Vierailumme ovat olleet pistäytymisiä hank
keiden toimissa. Yhdessäkään emme ole olleet läsnä koko aikaa. Osin vierailujen yhteydessä, osin erikseen sovittuna olemme haastatelleet sekä nuoria että taidehankkeita ohjanneita aikuisia. Jonkin verran olemme haastatelleet myös Myrskyhanketta koordinoineita aikuisia sekä valtakunnallisella tasolla että paikoin myös yksittäisten taidehankkeiden taustalla alueellisesti toimineiden joukosta.
Myrskyä koordinoineiden aikuisten haastattelut painottuivat syksyyn 2010, jolloin olimme muutoin jo sulkeneet aineistonkeruun.
Olemme haastatelleet kaikkiaan 146 nuorta, joista tyttöjä on 118 ja poikia 28. Yleiskuva on se, että tyttöjä on hankkeissa kaikkiaan myös toiminut enemmän kuin poikia. Taidehankkeiden ohjaa
jista olemme haastatelleet 24 ja taustavaikuttajista 16 henkeä. Osaa nuorista ja aikuisista olemme haastatelleet useaan kertaan. Monissa haastatteluissa on ollut useita nuoria ryhmänä. Joissakin haastatteluissa on ollut myös useampi hankevetäjä tai taustavaikuttaja yhtä aikaa. Joissakin nuor
ten haastatteluissa on ollut heille tuttu aikuinen mukana. Näin oli esimerkiksi hiljattain Suomeen muuttaneiden nuorten ryhmähaastattelussa, jossa tuttu aikuinen toimi välillä apuna, kun nuorten suomen kielen taito oli vajavainen. Haastattelut on tehty suomeksi, paitsi ruotsinkielisten nuorten ja hankevetäjien osalta ruotsiksi. Tässä teoksessa olemme kääntäneet lainaukset näistä haastatteluista suomeksi. Saamenkieliset nuoret osasivat hyvin myös suomea, jota saamea taitamattomina käytimme heidän haastatteluissaan. Kaikkiaan olemme tehneet ja litteroineet 120 haastattelua, joissa on yhteensä
ollut haastateltavana 186 henkeä.
Myrskyn toiminnan keskeyttänei
tä emme ole saaneet haastatteluihin.
Ohjaajilla ei ole ollut heihin enää kon
taktia. Tutkimuksen laajassa kokonai
suudessa resurssimme eivät riittäneet
Kuva: Katriina Siivonen.
heidän tavoittamiseensa. Haastattelujen ulottaminen heihin olisi monipuolistanut kuvaa hankkeen toiminnasta.
Erityisesti hiljan maahan muuttaneiden nuorten haastatteleminen ei tuottanut kunnolla ymmär
rystä siitä, mitä Myrskyssä toimiminen heille merkitsi. Siksi teetimme heillä kokemuspäiväkirjoja, jotka he saattoivat kirjoittaa omalla äidinkielellään, ja käännätimme ne suomeksi. Ne tuovat kuvaa siitä, miten nuoret ovat ymmärtäneet hankkeissa toimimisen, vaikka niistäkin näkyy, että sen käsit
täminen, mitä kokemuspäiväkirjaan tulisi kirjoittaa, on ollut hyvin vaihtelevaa. Myös kaikilla muilla nuorilla oli mahdollisuus kirjoittaa halutessaan anonyymi, hyvin vapaamuotoinen kokemuspäiväkirja toiminnastaan Myrskyssä. Olemme välittäneet nuorille kirjallisen ohjeet päiväkirjojen kirjoittamiseen hankevetäjien kautta. Pyysimme kokemuspäiväkirjoja myös hankkeita vetäneiltä taiteilijoilta, jotka saivat kirjallisen ohjeen suoraan meiltä. Kokemuspäiväkirjoja on kaikkiaan runsaat 300.
Haastattelut ovat olleet vapaamuotoisia teemahaastatteluja (ks. esim. Ruotsala 2005, 65) ja ne ovat noudattaneet löyhää kysymyslistaa, jonka kautta on ollut mahdollista syventyä haastateltavien esille nostamiin aiheisiin. Olemme lähteneet haastatteluissa liikkeelle hyvin avoimesti. Olemme kysyneet mitä nuoret ovat hankkeissa tehneet ja minkälaista heillä on hankkeissa ollut. Olemme kysyneet sekä hankkeiden hyvistä että huonoista puolista. Haastatteluissa olemme myös kyselleet nuorten käsityksistä omasta kotipaikkakunnastaan. Haastatteluissa emme ole ottaneet esille tutkimuksemme analyyttisia käsitteitä, vaan olemme keskittyneet kysymään nuorten kokemuksista ja toimista sekä heidän niille antamistaan merkityksistä. Aikuisten haastatteluissa olemme lähteneet liikkeelle siitä, mitä he ovat itse hankkeessa tehneet, mikä on heistä ollut siinä keskeisintä ja miten he ovat nähneet hankkeen etenevän kokonaisuutena nuorten kannalta.
Kokemuspäiväkirjojen tehtävänä on ollut tuottaa laadullisia havaintoja hankkeiden toiminnasta sekä nuorten että aikuisten näkökulmasta ja siitä, mikä hankkeessa oli merkityksellisintä ja millä tavalla. Kokemuspäiväkirjojen ohjeissa kysyttiin esimerkiksi seuraavia aiheista: Mikä on ollut mieleen
painuvinta? Mikä on tuottanut iloa? Mikä on aiheuttanut kielteisiä tunteita? Millä tavalla Myrskyssä toimiminen on linkittynyt omaan arkeen ja sosiaalisiin suhteisiin? Miten hanke on muokannut käsitystä itsestä ja omia valmiuksia? Mitä nuori toivoo tapahtuvan jatkossa? Aiheisiin on ohjattu paneutumaan tarkemmin miksikysymysten avulla. Taiteilijoita on pyydetty kirjaamaan kokemus
päiväkirjoihinsa prosessin toimivuutta ja haasteita suhteissa omiin odotuksiin, nuorisoryhmään sekä taustaorganisaatioon ja mahdolliseen alueelliseen yhteistyöverkostoon.
Yhtenä laadullisen tutkimuksen osana ovat tulevaisuusprosessit, jotka toteutimme osallistavalla tule
vaisuudentutkimuksen menetelmällä, tulevaisuusverstailla (Jungk & Müllert 1987; ks. myös Siivonen 2006). Valtakunnallisessa tulevai
suusprosessissa Myrskynuorilta, hankkeiden taiteilijoilta ja muilta aihepiirin kannalta oleellisilta ta
hoilta haettiin näkemystä nuorten taidetoiminnan vahvistamiseksi yhteiskunnassamme. Tässä osuu
Kuva: Katriina Siivonen.
dessa olemme metodologian luonteen mukaisesti ottaneet tietoisesti lähtökohdaksi tämän valitun, arvopohjaisen näkökannan. Siinäkin olemme kuitenkin muun tutkimuksen tavoin painottaneet kriit
tistä, osin etäännyttävää, osin eläytyvää tulkintaa dialogisen tutkimusotteen osana. Yhdistimme myös uutena elementtinä tulevaisuusverstaan toteutukseen teatterilähtöisiä vuorovaikutteisia keinoja. Niiden avulla pyrimme – Myrskynkin perusarvojen mukaisesti – vahvistamaan kaikkien verstaiden osallisten tasaarvoista osallisuutta verstaan toiminnassa. Tässä yhteistyökumppaninamme toimi Niina Nurminen ArtSense Oy:stä. Tulevaisuusprosessin tulokset on julkaistu teoksessa Taiteen särmällä nuorille hyvinvoin-tia. Siihen on koottu tulevaisuusprosessiin osallistuneiden ja samalla kaikkien asiasta kiinnostuneiden käyttöön nuorten vahvistuvan taiteen tekemisen visio sekä sitoumuksia ja toimenpideehdotuksia sen toteuttamiseksi. (Siivonen 2010.) Prosessin aineisto on ollut myös tämän tutkimuksen aineistona.
Saimme myös mahdollisuuden soveltaa tulevaisuustyöskentelyä yhden taidehankkeen toiminnassa.
Yhdistimme Myrskyhankkeen omilla festivaaleilla kahdessa työpajassa tulevaisuusverstastyöskentelyä prosessidraamaan yhdessä nuorten toimintaa ohjaavan taiteilijan, Anna-Leena Nordbergin kanssa.
Nuoret tuottivat näkemyksiään omien kotipaikkakuntiensa tulevaisuudesta. Yhteisöllisenä toimintana verstasmenetelmä soveltuu nimenomaan yhteisen tulevaisuuden hahmottamiseen. Olemme yhdistäneet verstaiden yhteiset tulevaisuuskuvat haastatteluiden ja kyselyjen nuorten omia tulevaisuuksiaan koskeviin ajatuksiin. Lisäksi haastatteluista olemme saaneet tietoa nuorten omien kotipaikkakuntien nykytilaa koskevista käsityksistä, mitkä täydentävät tulevaisuusprosessien antia. Nuoret ja kyseinen Myrskyhanke saivat näiden verstaiden tuottamat ajatukset käyttöönsä ja me saimme tutkimukselle aineistoa.
Myrskyn on toivottu näkyvän julkisuudessa, ja Suomen Kulttuurirahasto on suunnannut tiedot
Kuva: Katriina Siivonen.
tamiseen voimavaroja. Mediaaineistoa onkin karttunut runsaasti. Sekä taidehankkeiden vetäjät että Suomen Kulttuurirahaston puolesta viestintätoimisto Drum ovat tiedottaneet hankkeen toimin
nasta aktiivisesti. Käytössämme on Kulttuurirahastosta saamaamme ja Cisionyrityksen kokoamaa lehdistöaineistoa koko maasta. Aineistoa on lähes kaikista taidehankkeista, minkä lisäksi on koko Myrskystä kertovaa lehtiaineistoa. Niistä on analyysiin otettu mukaan heinäkuun loppuun 2010 mennessä ilmestyneet jutut valikoidusti.
Kenttätöiden tekeminen nuorten taidehankkeissa on edellyttänyt näiden hankkeiden taiteen tekemisen prosessien kunnioittamista. Vuorovaikutteinen suhde hankkeita vetävien nuorten ja taitei
lijoiden välillä on välillä hyvin herkkä, eikä sitä voi mennä tutkimuksella häiritsemään. Väistämättä läsnäolollamme on ollut vaikutuksensa jokaisessa tilanteessa, jossa olemme olleet tutkijoina mu
kana. Välillä se on edellyttänyt yhteisiin toimintoihin osallistumista, välillä tutkimus on rajattu omaan tilaansa, jossa aineistonkeruu on hallinnut vuorovaikutusta. Tutkimus ei ole voinut toimia pelkästään tutkimuksena, muutoin vuorovaikutus taidehankkeissa toimivien kanssa olisi tyrehtynyt.
Tuntumamme mukaan osallisuutemme joissakin hankkeiden toimissa on voinut ollut kaikille an
toisaa. Vastaavasta on kokemuksia myös muissa tutkimuksissa muilla Myrskyn toimintaa tutkineilla (Känkänen & Rainio 2011).
Joissakin haastatteluissa, joidenkin kokemuspäiväkirjojen kautta ja hankkeiden toimintaa havain
noidessamme olemme päässeet hyvin lähelle ja luottamuksellisiin suhteisiin sekä Myrskyn nuorten että aikuisten kanssa. Osassa aineistossamme yhteys haastateltaviin tai kokemuspäiväkirjojen kirjoit
tajiin on ollut etäisempi. Joissakin tilanteissa on ollut näkyvissä, että haastateltavat hankevetäjät ovat tunnustelleet olemmeko Suomen Kulttuurirahaston edustajina tarkkailemassa heidän toimintaansa.
Vaikka olemme tuoneet esille että tutkimus on itsenäinen, eikä osa Myrskyhankkeen organisaatiota Suomen Kulttuurirahastossa, tämä on voinut joissakin tilanteissa vaikuttaa saamaamme informaa
tioon. Tutkimuksen teko on kuitenkin otettu yleisesti myönteisesti vastaan, sitä on pidetty tärkeänä ja olemme saaneet sille paljon käytännön apua hankkeita vetäneiltä taiteilijoilta. Kokonaisuudessaan laadullinen aineisto on saturoitunut, eikä ollut odotettavissa, että haastattelujen jatkaminen Myrsky
hankkeen aikana olisi tuottanut uudenlaista tietoa hankkeen vaikutuksista.
Laadullinen tutkimus on kaikkiaan ollut heittäytymistä tuntemattomaan, koska meillä tutkijoilla ei ollut etukäteen tietoa siitä, millaista toimintaa ja millaisia taideproduktioita hankkeet tulisivat tuottamaan. Tiivis vuorovaikutus tutkimuksen, taidehankkeiden toiminnan ja Myrskyn koordinoinnin kesken on hallinnut myös meidän tutkijoiden elämää koko tutkimuksen ajan. Olemme olleet siinä mukana sekä toiminnallisesti ja tunteella, että etäännyttäen toimintaa analyyttisesti kauemmaksi.
Myrskyryhmä halusi kuvan itsestään.
Kuva: Katriina Siivonen.
TYKL/DG/3555.
Osa havainnoista on päätynyt kenttätyöpäiväkirjoihin havainnointihetkellä tai sen jälkeen. Paljon meille on kuitenkin karttunut hankkeista sellaisia omia elettyjä kokemuksia, joita ei ole ollut mah
dollista dokumentoida. Vaikutteita ja elämyksiä on ollut niin ylitsevuotavan runsaasti. (Ks. esim.
Kotilainen 2010.)