Laadullisena, taidehankkeiden rinnalla kulkeneena prosessina tutkimus hahmottuu ensisijassa etno
logisen, nuorisopedagogisen tutkimuksen ja tulevaisuudentutkimuksen metodologioiden kautta.
Etnologiatieteissä katsotaan, että tutkijat pitkälti luovat tutkimusintressistään ja kysymyksenasette
lustaan käsin oman aineistonsa pitemmillä tai lyhyemmillä retkillä tutkimuskohteeseensa (Löfgren 1993, 255; Lönnqvist 1999, 13–14, 16; Junkala 1999, 188–191). Toisaalta dialogisen kenttätyö
Kuva: Katriina Siivonen.
TYKL/DG/3436.
Kuva: Katriina Siivonen.
TYKL/DG/3563.
metodologian mukaisesti haastattelu ja havainnointitilanteet nähdään vuorovaikutteisina prosesseina, joissa sekä tutkijat että tutkittavat koko ajan toisiinsa reagoiden luovat yhdessä tutkimusaineiston.
Metodologisen ajattelun ytimessä ovat näkemykset niin tutkimuksen ja kentän vuorovaikutteisesta suhteesta, kuin sekä tutkijoihin että tutkittaviin vaikuttavista sosiokulttuurisista yhteyksistä, jotka tuottavat kontekstin niin tutkittaville ilmiöille kuin tutkimuksellekin. (Vasenkari 1996; Honko 1993;
Crapanzano 1990.) Myös nuorisopedagogisessa tutkimusotteessa korostetaan dialogisuutta tutki
muksessa mukana olevien ihmisten kanssa (Ks. Guba & Lincoln 1989; Kotilainen 2001, 16–19).
Etnologiassa on kyse metodologisesta perusotteesta, joka ohjaa katsomaan jokapäiväisiä, konkreettisia ja ihmisläheisiä asioita ja asettamaan niitä näkyville tutkimuksen kokonaisuuden mukaisesti teoreettisesti jäsennettynä. Katse kohdistuu yksittäisiin arkisiin toimiin, käytänteisiin ja merkityksellistämisen tapoi
hin, jotka asettuvat määrittämään tutkimusta jäsentäviä teoreettisia käsitteitä. Toisaalta arjen ilmiöille haetaan tutkimuksessa teoreettisten käsitteiden avulla hahmoa, joka auttaa ymmärtämään kriittisessäkin mielessä yhteiskunnan, kulttuurin, ympäristön ja yksittäisten ihmisten vuorovaikutusta, siinä tuotet
tuja merkityksiä ja rakenteita ja vuorovaikutuksen aiheuttamaa muutosta. Tällaisessa kokonaisuudessa kaikki esille tulleet ilmiöt ovat merkityksellisiä, myös kokonaisuudesta selkeästi poikkeavat yksittäiset asiat. Ne kaikki auttavat ymmärtämään tutkittavan ilmiön kokonaisuutta. (Ehn 1993, 31–32; Löfgren 1993, 257; Daun 1993, 119; Sääskilahti 1999, 150–151; Åström 2005, 25.)
Tutkija tulee kenttätöiden kautta vuorovaikutteiseen suhteeseen kenttänsä kanssa ja osin myös sen osaksi. Välillä tutkija on hyvinkin tiiviisti itse kokijana mukana tutkimissaan tilanteissa, välillä etäi
syyttä on enemmän. Tulkinta on vuoroin eläytymistä ja mahdollisesti omaksikin kokemista, vuoroin vierauden tunnetta, etäännyttämistä ja kohteen asettamista tutkijasta katsoen toiseksi. Tutkijan etäisyys kohteestaan on osin kiinni siitä, kuuluuko kohde hänen omaan elämänpiiriinsä vai onko hän lähtenyt tutkimaan itselleen vieraaseen ympäristöön. (Grönfors 1985, 13; Honko 1993, 124; Junkala 1999, 190; Gothóni 1997, 141; Suojanen 1997, passim.; Siikala, AL. 1997, 46)
Nuoret taiteen tekijöinä tutkimuksessa laadullisissa kenttätöissä hankkeen tutkijat ovat päässeet osallisiksi taidehankkeiden arjesta vierailemalla työpajoissa, harjoituk
sissa ja esityksissä haastattelemassa nuoria ja aikuisia sekä havainnoimassa hankkeiden käytännön toimintaa. Mukana on ollut tutkimuskirjallisuudesta ja oman elämän kautta koottua esiymmärrystä, joka on määrittänyt tutkijoiden suhdetta kenttään ja Myrskyn taidehankkeiden toimintaan.
Myrskyn ideoijat ja organisoijat Suomen Kulttuurirahastossa ja sen yhteistyöorgani
saatioissa sekä taidehankkeiden organisoi
jat ja nuorten ohjaajat ovat kaikki tuoneet oman elämänkokemuksensa ja ammatti
Kuva: Katriina Siivonen.
TYKL/DG/3561.
taitonsa hankkeen suunnitteluun ja toteutukseen. He ovat kaikki vaikuttaneet siihen, minkälaista toimintaa ja toimintaympäristöjä Myrsky on nuorille tarjonnut. Tutkijat ovat olleet vuoroin osallisina, vuoroin etäällä hankkeen kaikista ulottuvuuksista: nuorten, taidehankkeiden ohjaajien ja koko Myrskyä koordinoivien toimista. Jokaisen kokemukset Myrskystä ovat koko ajan karttuneet ja rakentaneet toiminnan luonteesta ymmärrystä täydemmäksi sitä mukaa, kun Myrsky on saanut uusia muotoja ja merkityksiä uusien hankkeiden alkaessa sekä aiemmin alkaneiden edetessä ja päättyessä.
Anna-Maria Åström on Margareta Hallbergiin viitaten todennut, että etnologiatieteet ovat hei
kosti konstruktivistisia tieteenaloja siksi, että niiden tuottamat konstruktiot syntyvät tiiviissä vuoro
vaikutuksessa empirian, siis arjen käytäntöjen ja merkityksenantojen, kanssa (Åström 2005, 39–41;
Hallberg 2001, 216–220). Lisäksi jokainen haastattelu ja havainnointitilanne jättää aina ainakin jonkinlaisen jälkensä tutkimuksessa mukana olleisiin ja heidän kauttaan heidän lähiympäristöönsä.
(Vasenkari 1996; Honko 1993.)
Ymmärtääksemme ja arvioidaksemme ilmiöitä otimme tutkimuksen lähtökohdaksi vuorovaikutuk
sellisuuden ja annoimme ääntä Myrskyn prosesseissa toimijoille ja erityisesti nuorille (TYKL/SPA/559, tutkimussuunnitelma). Tutkimussuunnitelmassa esitetyt kysymykset ovat ohjanneet tutkimuksemme suuntaa. Dialogisen periaatteen mukaisesti olemme antaneet erityisesti taidehankkeissa toimineille nuorille, mutta myös muille hankkeiden osallisille, vahvan oman äänen tutkimuskokonaisuudessa.
Tavoitteenamme on ollut tuottaa sellaista ymmärrystä Myrskystä, joka auttaisi vastaisuudessa hyöty
mään mahdollisesti löytyvistä nuorten identiteettejä tukevista ja heitä osallistavista piirteistä. (Vrt.
Kotilainen 2001, 19.) Näitä lähdimme etsimään tutkimuksessamme analysoiden toimintaa samalla kriittisesti. Dialogisissakin prosesseissa tutkijoiden rooliin kuuluu kriittisen tulkinnan kautta tutkitun toiminnan riippumaton arviointi (Määttä & Rantala 2007).
Tulevaisuudentutkimuksen metodologiassa on oleellista tuottaa tutkimuksessa osallisina ole
ville ihmisille mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten ja minkälaista tulevaisuutta he tavoittelevat.
Tulevaisuuden hahmottamiseen ja rakentamiseen on tulevaisuudentutkimuksessa kehitetty useita erilaisia osallistavia menetelmiä. Yksi niistä on tulevaisuusverstas, joka perustuu vuorovaikutteiseen, osallisten tasavertaiseen ja avoimeen ryhmätyöskentelyyn. Siinä määritetään erilaisia mahdollisia tulevaisuuksia ja keinoja tavoiteltavan tulevaisuuden saavuttamiseksi. Työssä lähdetään liikkeelle nykyajasta sen ilmiöt tiedostaen, mutta samalla niistä irrottautuen ideoimaan tulevaisuutta, mistä palataan ajatuksissa taas takaisin nykytilan todellisuuteen siten, että mukaan on saatu työhön osal
listuneen ihmisjoukon yhteiset arvoperustaiset tulevaisuudentavoitteet. Niiden pohjalta määritetään konkreettisia käytännön toimia, joilla yhteisiä tavoitteita lähdetään toteuttamaan. (Jungk & Müllert 1987.) Nuoret taiteen tekijöinä tutkimuksessa koottiin tulevaisuustyöryhmä sekä Myrskyhankkeesta että yhteiskunnan muilta tahoilta verstastyöskentelyyn ja määritettiin nuorten taiteen tekemisen tavoiteltavaa tulevaisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa.
Nuoret taiteen tekijöinä hankkeessa laa
dullista aineistoa on koottu esimerkeiksi valituista taidehankkeista saturoitumiseen asti (Junkala 1999, 196). Aineiston määrä
Kuva: Katriina Siivonen.
on niin suuri, ettei sitä tässä yhdessä tutkimuksessa ole mahdollista tyhjentävästi analysoida, vaan sitä riittää runsaasti eri näkökulmista asiaa pohtiviin jatkotutkimuksiin. Tässä tutkimushankkeessa katsottiin kuitenkin, että sillä on oma ainutlaatuinen arvonsa, että aineistoa pystyttiin keräämään taidehankkeista laajasti Myrskyn toimiessa, eikä tätä mahdollisuutta haluttu heittää hukkaan.
Jatkotutkimuksia, ja samalla myös tämän tutkimuksen arviointia ajatellen, aineiston tallentamiseen on kiinnitetty erityistä huomiota.
Tutkimuksessa käytössä ollut laadullinen metodologia on valittu tuomaan aineistoa kaikkiin sen kolmeen pääkysymysalueeseen. Kukin metodologinen osaalue suuntautuu kuitenkin hiukan eri tavoin eri kysymyksiin. Etnologinen dialoginen metodologia tuo pääosin aineistoa kysymyksiin, jotka koskevat taiteellista toimintaa niin pedagogisena kohtauspaikkana kuin nuorten elämän osana. Siinä on mukana kuitenkin myös ajatuksia siitä, miten nuorten hyvinvointia voitaisiin vahvistaa yhteiskunnassa taiteen tekemisen avulla, mikä liittyy kolmanteen kysymysalueeseen, taiteelliseen nuorisotoimintaan poliitti
sena ja yhteiskunnallisena prosessina. Tulevaisuudentutkimuksen metodologia painottuu puolestaan erityisesti tähän kolmanteen aihepiiriin, nuorten taiteen tekemiseen poliittisina ja yhteiskunnallisina arvoina ja käytänteinä. Nuorisopedagoginen tutkimus keskittyy taiteelliseen toimintaan pedagogisena kohtauspaikkana, joka tuottaa tilan nuorten taiteelliselle toiminnalle ja hyvinvoinnin rakentumiselle.
Kaikkiaan laadullisin metodein pureudutaan yksittäisten nuorten ja nuorisoryhmien hyvinvointiin tietyssä elinympäristössä sekä hankkeen merkitykseen hyvinvoinnin tukemisessa.
Dialoginen, osallistava tutkimusote on tutkimuksen kaikissa osissa keskeinen. Se voi edistää myös Nuorisolakiin (2006) kirjattua nuorten kuulemisen velvoitetta. Nuoret saavat äänensä kuuluville hankkeissa. Niissä rakentuvien kulttuuritoimintojen ja taiteellisten teosten ja esitysten kautta heille voi avautua mahdollisuus julkiseen keskusteluun ja vaikuttamiseen. Lisäksi tutkimus on yksi kanava, jonka kautta myös heidän äänensä tulee esille.