Monimateriaalisen työskentelyn kokemukset

Toisen tutkimuskysymyksen avulla pyrin selvittämään monimateriaalisen käsityön työskentelyn kokemuksia.

Aineistossa pohdittiin laajasti kokemuksia monimateriaalisesta työskentelystä käsitöissä. Aineistosta toistui selkeästi useammin kolme kohtaa: viisi vastaajaa näki monimateriaalisen työskentelyn tarjoavan uusia ja hienoja mahdollisuuksia käsitöiden tekemiseen, viisi piti työskentelyä mukavana sekä nautinnollisena ja neljä koki vieroksuvansa vieraampia materiaaleja, koska kokevat olevansa epävarmoja niiden työstämisessä. Myös oma asiantuntijuus nousi esiin monessa vastuksessa: monet näkivät monimateriaalisuuden toteutuvan mestari-oppipoika -ajatuksella sen mukaan, kumpi materiaali on vahvempi itsellä. Toisaalta jaettu asiantuntijuus nousi yhtenä ilmiönä monimateriaalisessa työskentelyssä, jonka nähtiin helpottavan työskentelyä.

Alla olevassa taulukossa 5 on koottuna työskentelyyn liittyviä asioita aineiston selkeyttämiseksi.

Aineiston luokittelin kolmeen eri luokkaan: tekemiseen liittyvä osaaminen, uhkakuvat ja mahdollisuudet. Osaaminen tarkoittaa sekä konkreettisesti työskentelyä että tekemisen pohtimista.

Uhkakuvat ja mahdollisuudet liittyvät käsityön tekijään itseensä, käsityön oppiaineeseen ja suunnitteluun.

TAULUKKO 5. Monimateriaalisen käsityön kokemusten jaottelu

Osaaminen - Vahvuus vain toisessa sisällössä - Osaamisen yhdistäminen

- Oman vahvan osa-alueen mestari, heikommassa oppipoika - Jaettu asiantuntijuus

Uhkakuvat

- ”Pakko” yhdistää kovat ja pehmeät materiaalit - Köyhdyttää osaamista

- Käsitöistä tulee askartelua monimateriaalisuuden kautta

- Vieraita materiaaleja vieroksutaan, koska koetaan epävarmuutta - Tuntemattomat materiaalit ja tekniikat vaikuttavat suunnittelua - Huono asenne

Mahdollisuudet - Työskentely on mukavaa ja nautittavaa

- Tarjoaa oppiaineelle uusia ja hienoja mahdollisuuksia - Tukee uuden oppimista

- Työskentely on vähemmän rajoittunut, kun käytössä on kaikki materiaalit ja tekniikat

Aineistosta nousi monenlaisia uhkakuvina koettuja ilmiöitä. Eräs vastaaja pohti monimateriaalisen käsityön tarkoittavan pehmeiden ja kovien materiaalien ”pakonomaista” yhdistämistä. Yksi vastaaja pelkää monimateriaalisen käsityön tekevän käsitöistä askartelua ja toinen käsityön osaamisen köyhtyvän. Uhkakuvina aineistosta nousi epävarmuuden, joka johtuu vieraiden materiaalien vieroksumisesta ja se, että on vaikea suunnitella käsityötä, jos ei tunne materiaaleja tai tekniikoita.

Vieraiden materiaalien vieroksuminen nousi vastauksissa konkreettisesti siten, että tekeminen keskittyy tuttuihin materiaaleihin ja tekniikkoihin. Uhkana koettiin myös se, että monimateriaalinen käsityö nähdään pakkona, eikä mahdollisuutena. Konkreettisena esimerkkinä nousi eräs pohdinta, etteivät konkariopettajat osaa ajatella monimateriaalisuutta mahdollisuutena, vaan väkisin yhdistää jokaiseen työhön sekä kovat että pehmeät materiaalit, ajattelematta tuotteen käyttötarkoitusta.

Viimeinen uhkakuva ilmiönä, joka aineistosta esiin nousi, oli monimateriaalista käsityötä kohtaan olevan oppilaiden huono asenne: pojat välttelivät tekstiilimateriaalien työstämistä ja osa tytöistä ei halunnut työstää kovia materiaaleja.

Uhkakuvia tulkittaessa nousee esiin tuntemattoman vieroksuminen. Tuntemattoman materiaalin ja tekniikan suunnittelu koetaan vaikeaksi ja toisaalta on vaikea motivoitua tekemään jotain, mitä ei ymmärrä. Toisaalta huonot asenteet vaikuttavat oppiaineeseen paljon: huonoja asenteita nousi sekä oppilaissa että opettajissa. Mikäli materiaalit ja tekniikat ovat tuttuja, voisi tulkita, ettei näitä ongelmia olisi. Kuitenkin kaikki materiaalit ja tekniikat ovat jossain vaiheessa vieraita jokaiselle, ennen kuin niihin tutustuu.

Monimateriaalisen käsityön mahdollisuuksiin lukeutuvia ilmiöitä nousi esille neljä. Ensimmäinen mahdollisuutena noussut ilmiö on vähemmän rajoittunut tekeminen, koska monimateriaalinen käsityö tarjoaa kaikki materiaalit ja tekniikat käyttöön. Toinen mahdollisuus on se, että tekemisen

koettiin olevan nautittavaa ja mukavaa, vaikka yksi vastaaja sanoi alkuun pääsemisen olleen hankalaa. Kolmas vastaus oli monimateriaalisuuden tarjoavan hienoja sekä uusia mahdollisuuksia ja viimeinen nouseva ilmiö on uuden oppimisen tukeminen.

Kovien ja pehmeiden materiaalien käyttö samassa työssä antaa tilaa oppilaiden luovuudelle ja omalle suunnittelulle kokonaisessa käsityöprosessissa. (H4)

Monimateriaalisen käsityön vahvuuden koettiin olevan siinä, ettei se ole rajoittunut koviin tai pehmeisiin materiaaleihin ja tekniikkoihin. Monimateriaalisen käsityön yksi väkevyys on kokeilla työstää pehmeitä materiaaleja kovien materiaalien tekniikalla, kuten kankaan leikkaamista laserilla tai rautalangan virkkaamista. Näin ollen monimateriaalisen käsityön mahdollisuudet rajoittuvat vain tarjolla oleviin materiaaleihin, välineisiin ja koneisiin.

Osaamisen kokemuksina aineistosta nousi useita eri ilmiöitä. Yksi oli kokemus siitä, että on vahvuus vain toisen käsityön sisällöistä. Toinen kokemus liittyy kokemuksin yhdistämiseen: kaksi opettajaa tai oppijaa yhdistää kummankin vahvemman puolen tiedot. Kolmas kokemus liittyi vahvasti samaan kuin ensimmäinen. Kolmas kokemus on se, että monimateriaalisessa käsityössä omassa vahvemmassa käsityössä mestari ja vastaavasti heikommassa oppipoika. Neljäs kokemus oli sekä opettamisessa että oppijana jaettu asiantuntijuus.

Kokemuksia koskevana ilmiönä aineistosta nousi vastaajan pohdinta siitä, että monimateriaalisessa käsityössä opettajan tulisi luontevasti pystyä työskentelemään molempien käsitöiden osa-alueilla.

Opintokurssilla työskentelyn hän koki jakaantuneen oman sivuaineen osalta asiantuntijarooliin, ja toisen seuraavan oppipoikana vierestä. Saman ilmiön ympärillä on myös muutkin vastaukset:

monimateriaalisuus nähdään kahden opettajan yhteistyönä, jossa toinen on mestari/parempi ja toinen oppipoika/heikompi, jossa yhdistetään kahden puolen parhaat puolet yhteisessä työssä.

Tulosten samanlaisuuden tulkitsen tarkoittavan monimateriaalisen käsityön näyttäytyvän samanlaisena huolimatta siitä, kumman osa-alueella oma vahvuus on. Kovat ja pehmeät materiaalit ovat joko oma vahvuus tai heikkous. Heikomman puolen tekniikat ja materiaalit eivät ole tuttuja ja,

siksi niitä aluksi vierastetaan. Kun materiaalit ja tekniikat tulevat tutuiksi, työskentelystä nautitaan ja monimateriaalinen käsityö koetaan vahvuutena.

Monimateriaalisen työskentelyn uhkakuvina koettiin oma epävarmuus ja tuntemattomien materiaalien ja tekniikoiden tuottamat haasteet, esimerkiksi suunnittelussa. Epävarmuuden voi tulkita heijastuvan myös negatiivisina asenteina. Toisaalta itse työskentelystä nautittiin ja nähtiin sen tuova uusia mahdollisuuksia käsitöiden tekemiseen jaetun asiantuntijuuden kautta. Uhkakuvat ovat sellaisia, jotka liittyvät monimateriaaliseen käsityöhön ennen kuin itse käsityötä aletaan tehdä, mutta jotka hälvenevät tekemisen edistyessä. Näin ollen uhkakuvien voisi tulkita katoavan opettajien täydennyskoulutuksella, koska ennakkoasenteet katosivat tutkittaviltani.

Kolmesta vastaajaryhmästä kaikissa monimateriaalisen käsityön kokemukset olivat sekä hyviä että huonoja. Tekstiilityön pää- ja sivuaineen osana opintojakson suorittaneet kokivat tasapuolisesti monimateriaalisen käsityön hyvät ja huonot puolet. Teknisen sivuaineen suorittaneiden vastauksista nousi usein esiin pohdinnat pakonomaisesta yhdistämisestä, joka olikin suurin ja ainoa ryhmien välillä oleva ero. Muuten kaikista ryhmistä nousi vastauksia tasapuolisesti esiin: aluksi tekeminen jännitti, suunnittelu tuntui hankalalta, mutta kuitenkin vauhtiin päästyään monimateriaalisuudesta jäi hyvät kokemukset.