5.2 Kliinisen hoitotyön asiantuntijatehtävän perustamisen rakennetekijät
5.2.4 Moniammatillista työskentelyä edistävät työelämätaidot
Kliinisen hoitotyön asiantuntijan työelämätaidot sisältävät haastateltavien kuvausten mukaan hyviä sosiaalisia taitoja ja vuorovaikutteisuutta, läsnäoloa, kykyä luoda työyhteisöön positii-vista ilmapiiriä ja verkostoitumista muiden asiantuntijoiden kanssa. Hyvät sosiaaliset taidot yhdistettiin yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoihin sekä tiimityötaitoihin. Kliinisen hoitotyön asi-antuntijan avoimuus, neuvottelutaidot, kanssakäymisen helppous erilaisten ihmisten kanssa nähtiin voimavarana, joka edistää vuorovaikutuksen sujumista. Haastateltavat kuvasivat, että henkilöstölle läsnä olevaa ja tavoitettavissa olevaa asiantuntijaa on helpompi lähestyä ja ma-daltaa kynnystä kysyä neuvoa. Haastateltavat kertoivat odottavansa kliinisen hoitotyön asian-tuntijan antavan heille aikaansa ja olevan fyysisesti saatavilla, kun tarvitaan potilastyön äärelle auttamaan ja tukemaan.
”Ominaisuuksiltaan sellainen, että tutustuu nopeasti”H1
”Hyvät vuorovaikutustaidot omaava kaikkien kanssa”H2
”Yhteistyökykyinen, tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa”H9
”Ei ole mitään kynnystä miksi ei voisi kysyä häneltä apua, on ollut siinä meidän tasolla ”H9
”Kyllä se jotenkin on se asiantuntija, että hänen puoleensa käännytään, jos joku asia askar-ruttaa” H4
”On ollut aina saatavilla, kun on tarvittu. Kivasti aikaansa meille antanut” H9
Haastateltavat kokivat tärkeäksi kliinisen hoitotyön asiantuntijan taidon suhtautua ja pysähtyä asioihin rauhallisesti, joka luo työyhteisöön positiivista ilmapiiriä eikä aiheuta työskentelyta-vallaan kiirettä ja ylikuormitusta henkilöstöllekään. Haastateltavat toivat esille verkostoitumi-sen tärkeyden oman alan asiantuntijoiden kanssa sekä kansallisesti että kansainvälisesti uu-simman tiedon saamisen ja jalkautumisen näkökulmasta toimintayksikköihin.
”Rauhallisuus, asioiden äärelle pysähtyminen”H10
”Verkostoituminen on tärkeää, on yhteyksiä, mitenkä ympäri Suomea, pohjoismaissa ja maa-ilmalla tehdään… on tavallaan aallon harjalla sitten” H4
Haastateltavien vastausten mukaan asiantuntijatehtävässä toimivaa henkilöä pidettiin vaativaan työtehtävään pätevänä, henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sopivana, joka onnistunut laaja-alaisissa vastuutehtävissään ja kehittänyt sitä eteenpäin käyttöönottoprosessin aikana. Kliinisen hoitotyön asiantuntijan työmäärän haastateltavat arvioivat olevan sopiva, liian iso työmäärä ei ainakaan ollut tullut henkilöstölle esille.
”Aktiivisesti vienyt omaa tehtäväkuvaa eteenpäin”H3
”Valikoitui sen tyyppinen ihminen, keltä se luontevasti onnistuu”H2
”Oli riittävä, ei se ainakaan siinä hänen työnsä tekemisessä, se kiire ole näkynyt” H8 5.3 Kliinisen hoitotyön asiantuntijatehtävän prosessitekijät
Henkilöstön kokemusten perusteella kliinisen hoitotyön asiantuntijatehtävän käyttöönoton prossessitekijät muodostuivat tekijöistä, jotka on kuvattu kuviossa 4.
Kuvio 4. Henkilöstön kuvaus kliinisen hoitotyön asiantuntijatehtävän käyttöönoton prosessi-tekijöistä.
tehtäväkuvan KHA käyttöönoton prosessitekijät Asiantuntijateht ävän toiminnan käynnistäminen
Vaativahoitois ten potilaiden kokonaisvaltai sen hoidon toteutuksen tukeminen
Hoitotyön kehittäminen Johtaa
potilaiden hoitoprosessin
toteutumista Hoitoyhteisö
yhteistoiminnjen vahvistaminenan
5.3.1 Asiantuntijatehtävän toiminnan käynnistäminen toimintayksiköissä
Haastateltavat kertoivat, että kliinisen hoitotyön asiantuntijatehtävän käyttöönoton perustami-sesta oli alettu puhumaan toimintayksiköissä ennen edellisen vuoden vaihdetta ja käyttöönotto aloitettiin maaliskuussa 2018. Tiedottamisessa oli käytetty erilaisia keinoja ja henkilöstö muistaa saaneensa ohjausta ja neuvontaa kliinisen hoitotyön asiantuntijan tehtäväkuvan si-sällöstä ja kohdentumisesta. Haastateltavat kertoivat saaneensa ohjausta asiantuntijatyön koh-dentumisesta erityisosaamista vaativiin haasteellisiin potilastilanteisiin ja erilaisiin moniamma-tillisiin yhteistyöpalavereihin.
”Se oli ennen viime vuoden vaihdetta… kun, viime maaliskuussa aloitettiin, on tämmöinen odotettavissa”H10
”Tehtäväkuvasta tiedotettiin työyksiköissä” H3
”Semmonen harmaa muistikuva on, että tehtäväkuvaa käytiin läpi. En kyllä pysty muistamaan mitään esimerkkiä. Muuta niitä, että mitenkä paljon on milläkin osastolla töissä niin niitä
käytiin läpi.” H5
”Meille tehtiin selväksi, että KHA hoitaa potilaisiin liittyviä työtehtäviä, haasteellisia potilas-asioita, potilaiden siirtoon liittyviä asioita ja sellaisia kokonaisuuden hallintaan liittyvät
asiat” H2
”Alkuvaiheessa puhuttiin, kun on hankalia, haasteellisia potilastapauksia niin niissä KHA osaamista hyödynnetään” H11
Tutkija ja kliinisen hoitotyön asiantuntija olivat tiedottaneet toimintayksiköiden henkilöstöä tehtäväkuvasta yhdessä ja erikseen. Tutkija oli käynyt kertomassa tehtäväkuvan käyttöönotosta kaksi kertaa ja jättänyt työyksiköihin tutkimuskansiot, joissa oli kerrottu tehtäväkuvan käyt-töönoton tarkoituksesta ja tavoitteesta sekä kliinisen hoitotyön asiatuntijan tehtäväkuvan sisäl-löstä. Työyksiköiden yhteisillä ajoilla oli käytetty aikaa tehtäväkuvaan perehtymiseen. Tehtä-väkuva ja kliinisen hoitotyön asiantuntijan viikko-ohjelma tukeneet henkilöstön perehtymistä.
Haastateltavat toivat esille, että tehtäväkuvassa olisi voinut tuoda selkeämmin esille mitä se tarkoittaa henkilöstön työn kannalta. Osaston yhteisiä aikoja oli järjestetty siten, että henkilöstö pääsi niihin kattavasti osallistumaan.
”Tutkija piti palavereita… kerrottiin mitä tämä homma on ja mitä tässä tuleman pitää ja KHA tehtävä on, siitä saatiin alkusysäys tälle” H9
”Tiimihuoneen pöydällä oli se tutkimuskansio, jossa oli tietoa tutkimuksesta ja tehtäväku-vasta… tuli luettua yövuorojen aikaan” H10
”Tehtäväkuvasta jäi osastolle mappi, että siitä voi katsoa, jos ei muisteta”H9
”Tehtäväkuvan selkeyteen olisi voinut panostaa enemmän, että mitä se meille tarkoittaa” H10
”Viikko-ohjelma tuli ja ehkä se selvensi, milloin KHA on osastolla läsnä ja missä häntä voi hyödyntää, tehtäväkuva hahmottui siinä” H1
”Ehkä sitä vähän kysymysmerkkejä oltiin… Että pitääkö meidän tehdä jotain” H11
” Me vaan ihmeteltiin mitenkä se vaikuttaa meidän työhömme, siitä me puhuttiin paljon” H11 Haastateltavat kertoivat, että tehtäväkuvan perustamisesta ja siihen liittyvistä muutoksista oli käyty yhteisiä keskusteluja kahvipöytäkeskusteluina ja kanslioissa. Osa toimintayksiköiden henkilöstöstä oli ollut mukana tutkimusryhmässä, jonka kautta heillä oli enemmän tietoa tehtä-väkuvan käyttöönotosta. Osaston lääkärin mukanaolo tutkimusryhmässä koettiin hyödyllisenä, koska lääkäri oli osannut heti tehtäväkuvan käyttöönoton alussa hyödyntää asiantuntijan osaa-mista haastavissa potilastilanteissa. Tietoa tehtäväkuvan käyttöönotosta ja sen sisällöstä oli hen-kilöstölle välitetty myös sähköpostin kautta. Kolmivuorotyössä sähköpostin todettiin tavoitta-van henkilöstön parhaiten, mutta haastateltavat totesivat riipputavoitta-van ihmisestä, miten tietoa omaksuu, millaisessa tilanteessa on paikan päällä ja miten usein sähköpostia lukee.
Tehtäväkuvasta puhuttiin yhteisellä ajalla” H9
”Kyllähän siitä puhetta oli työyksikössä, työryhmän sisällä ja kahvipöytäkeskusteluissa, kans-lioissa että tämmöinen on nyt niin kuin tulossa ja tämmöisiä muutoksia tulee”H8
”On sähköpostia lähtenyt ja saatu… kolmivuorotyössä se saavuttaa ihmiset parhaiten. Kyllä sähköposti monen tai varmasti kaikki tavoitti ja kun sitä seuraa niin tietoa saa” H5
”Osaston lääkäri oli mukana tässä työryhmässä… se oli iso hyöty, että se lähti hyvin käyn-tiin… osasi hyödyntää KHA osaamista haastavissa potilastilanteissa” H1
Vaikka kliinisen hoitotyön asiantuntijan tehtäväkuvasta oli puhuttu ja tiedotettu paljon ennen sen käyttöönottoa, sitä edeltävän ajan koettiin menneen nopeasti ja muistikuvaksi jääneen sen toteutumisen alkaminen nopeasti tiedottamisen jälkeen.
”Kun, oli info ja sitten niin kuin se tuli vaan”H11
”Se ilmoitus tuli aika äkkiä, että tämmöinen tulee”H10
Eri tiedottamiskeinojen koettiin tukeneen toisiansa, mutta paras tapa saada selkeää tietoa oli ollut saada sitä tutkijalta itseltään. Haastateltavat kertoivat kaikkien toimintayksiköissä työs-kentelevien olleen tietoisia tehtäväkuvan käyttöönotosta, mutta tehtäväkuvan selkeyteen vai-kuttanut mahdollisesti se, ettei asiantuntijatehtävää ole aikaisemmin käyttöönotettu työyksik-kötasoilla sekä miten asiantuntijatyö käytännön tasolla toteutuu.
Mulla oli semmoinen käsitys, että nyt aloitetaan tämmöinen ja katotaan, että mitä alkaa ta-pahtumaan, tämä on pilotti eikä siihen ihan selviä säveliä ollut. Tämmöstä ei ole suomen
maassa ennen tehty ” H5
Tiedottamisesta ja perehtymisestä huolimatta kliinisen hoitotyön asiantuntijan tehtäväkuvan kokonaisuutta oli ollut vaikea hahmottaa, henkilöstön keskuudessa oli ollut ihmettelyä ja kes-kustelua seuraako kliinisen hoitotyön asiantuntijatehtävän käyttöönotosta muutoksia heidän työnkuvaansa.
”Ehkä sitä vähän kysymysmerkkejä oltiin… Että pitääkö meidän tehdä jotain” H11 Lisäksi epäselvyyttä todettiin olleen myös tehtäväkuvan tarkoituksesta ja tavoitteesta. Haas-tateltavat kertoivat, että tietoa oli ollut hyvin saatavilla ja sitä oli annettu pääsääntöisesti riittä-västi, mutta haastateltavien näkemyksissä tiedottamisen selkeydestä ja sen ymmärtämisestä todettiin vaihtelua. Haastateltavien vastauksissa tuli esille myös oman aktiivisuuden merkitys tiedon saannissa ja hakemisessa. Osa haastateltavista oli sitä mieltä, että tiedottamisen jälkeen ei jäänyt mitään epäselväksi, mutta tehtäväkuvan toteutuminen käytännön tasolla mietitytti.
”Tiedottaminen oli selkeää ja sitä sai riittävästi”H1
”Informaatiota saatiin, sitä olis voinut itsekin kysyä ja hakea jostain”H11
”Kyllä minulle oli ainakin vähän epäselvää, että mikä se on” H3
Haastateltavat kuvasivat asiantuntijatehtävän käyttöönoton alkamisajan olleen hyvin sekavaa ja haastavaa, koska uudet tehtäväkuvat olivat tiedottamisesta huolimatta vielä epäselviä eikä tehtäväkuvaa oltu aikaisemmin käyttöönotettu toimintayksikkötasoilla. Haastateltavat toivat esille, ettei konkreettinen tarve tehtäväkuvan perustamiselle ollut yleisellä tasolla henkilöstölle selvää. Lisäksi asiantuntijan osaamisen hyödyntäminen koettiin alkuun epäselväksi eikä sitä käyttöönoton alkaessa kukaan ehtinyt miettimään.
”Ajattelen näin, että se ei varmasti ollut kellekään selkeä, koska sitä ei ole aikaisemmin tehty” H6
”Tämä oli pilotti eikä siinä ihan selviä säveliä ollut… tämmöistä ei ole suomen maassa ennen tehty” H5
”Ei nähty tarvetta niin konkreettisena eikä työn tekemisen yhteydessä kukaan kerennyt sen enempää miettimään” H2
Haastateltavat toivat esille, että asiantuntijatehtävän käyttöönoton alussa toimintayksiköissä ei ollut selkeää käsitystä siitä, kuka heitä johtaa, kuka on lähiesimies ja kehen otetaan yhteyttä missäkin asiassa. Vastarintaa tehtäväkuvan käyttöönotolle oli aiheuttanut lähiesimiestehtävien jakautuminen kahden osaston välillä sekä tutun ihmisen, kliinisen hoitotyön asiantuntijan työs-kentely molemmilla osastoilla.
”Hämillään ollaan, että miksi sinä menet sinne toiselle osastolle myös” H11
”Että se jakautuu nyt meidän ja toisen osaston kesken ja sellaiseen, että kun oli tottunut, että se oli tässä vahvasti mukana ja sitten kun se ei olekaan” H11
”Kuka meitä johtaa, kehen otetaan missäkin asiassa yhteyttä… haasteet mitkä tuntuivat ja nä-kyi”H1
Toiminnan käynnistyessä konkreettinen tehtäväkuvaan tutustuminen toteutui seuraamalla klii-nisen hoitotyön asiantuntijan työskentelyä ja kliiklii-nisen hoitotyön asiantuntija ja apulaisosaston-hoitaja olivat jakaneet henkilöstölle lisää tietoa ja tukeneet heitä uuden tehtäväkuvan hahmot-tamisessa. Haastateltavat kokivat tämän tukeneen tehtäväkuvan tarkoituksen ja tavoitteen sel-kiintymistä, ajan kuluessa tehtäväkuvasta oli tullut luonteva osa hoitoyhteisöjen toimintaa ja henkilökunnan työn tukea.
”Alkuun yhtä hakemista, mistä on kysymys, mitä kukakin tekee,
sitten se on ollut hirmu luonteva osa sitä meidän arkeamme. KHA:lla on ollut hoitajien työtä tukeva rooli ja potilaiden tarpeiden huomioimista, sitä tukeva” H2
Kun tutkimus alkoi ja sen aikana KHA ja aoh alkoivat kertomaan, että nämä asiat meille ja siitä se sitten alkoi selkiytymään”H1
Haastateltavien kuvausten perusteella kesäaikakin oli ollut vielä hämmennyksen aikaa, syksyllä oli jatkettu siitä mihin kesän tullessa oli jääty ja tehtäväkuvan vakiintumisen todettiin alkaneen.
Haastateltavat kokivat kuitenkin tehtäväkuvan tulleen tutummaksi vasta viimeisten kuukausien aikana ennen tutkimuksen loppumista. Haastateltavat kuvasivat tehtäväkuvan käyttöönottoon liittyviä haasteita olleen enemmän tehtäväkuvan käyttöönoton aikana kuin enää syksyllä.
”Toiminnan käynnistyessä viime kuukausien aikana on löytänyt jonkinlaisen uomansa”H6
”Ei varmaan tässä syksyn puolella enää, alkuun kun kukaan ei tiennyt mitä tapahtuu, se oli kaaoasta” H5
Koska kliinisen hoitotyön asiantuntijatehtävä on Suomessa uusi tehtäväkuva toimintayksikkö-tasoilla, haluttiin haastatteluihin osallistuvilta saada tietoa heidän suhtautumisestaan asiantun-tijatehtävän käyttöönotolle. Haastateltavat kertoivat, ettei heillä ollut ennakko-odotuksia teh-täväkuvaa kohtaan ja totesivat suhtautumisensa olleen positiivista. Kliinisen hoitotyön asi-antuntijana työskentelevä henkilö oli työskennellyt ennen apulaisosastonhoitajana vaikuttaen henkilöstön neutraaliin suhtautumistapaan. Haastateltavien kuvausten mukaan kliinisen hoito-työn asiantuntijatehtävä oli vastaanotettu toimintayksiköissä pääsääntöisesti positiivisesti.
Haastateltavat kuvasivat yleisen suhtautumisen olleen odottavaa, uteliaisuutta ja kiinnostusta herättävää, mutta samalla aiheuttaen hämmennystä ja ymmällään oloa tutun henkilön tehtävä-kuvan muuttumisesta.
”Ennakko-odotuksia tehtäväkuvalle ei ollut. Että ei sitä tyrmättykään, puhuttiin, mutta ei kyllä vastustettu”H10
”Se on tässä aoh:na aikaisemmin ollut ja varmaan suhtautu melko lailla samalla tavalla” H5
”Aluksi oli hämmennystä… hämmennys kuvaa tilannetta hyvin” H11
”En usko, että siihen kukaan kielteisestikään suhtautui, ilmapiirissä ei negatiivisuutta” H10
”Että ei sitä tyrmättykään, puhuttiin, mutta ei kyllä vastustettu”H10
Tehtäväkuvan käyttöönoton alkaessa isoimmiksi haasteiksi kuvattiin asiantuntijatyötä tekevän siirtyminen pois apulaisosastonhoitajan työnkuvasta sekä apulaisosastonhoitajan vaihtuminen ja fyysinen poistuminen toiseen työyksikköön. Tehtäväkuvaa arvioidessa haastateltavat kertoi-vat kuitenkin, että kliinisen hoitotyön asiantuntija oli ollut riittävän näkyvä henkilöstölle, hänen työhuoneensa sijainti koettiin olevan riittävän lähellä toimintayksiköitä sekä apulaisosastonhoi-tajan vaihtumisen myötä asiat ovat hoituneet lähes yhtä hyvin kuin ennenkin.
”Hämillään ollaan, että miksi sinä menet sinne toiselle osastolle myös” H11
”Siihen tulee meille ihan upouusi ihminen, jota ei tunneta, tekemään sitä hänen työtään…
joka ei myöskään sitten ole koko aikaa tässä vaan katoaa… ”H11
”Ei ole ollut ongelma, että työhuone on ollut muualla”H1
”Siinähän se on… läheisyydessä KHA työhuone on mutta aika harvoin me mennään sinne…
se kuitenkin näkyy paljon ja riittävässä määrin osastolla” H2
Haastateltavat toivat esille huolensa kliinisen hoitotyön asiantuntijan työtehtävien toteutumi-sesta toimintayksiköiden resurssivajeiden aikana.
Tehtäväkuvan käyttöönoton aikana toimintayksiköissä ollut pulaa lääkäriresursseista, jonka ta-kia kliinisen hoitotyön asiantuntijan vastuu asioiden etenemisestä oli lisääntynyt. Kliinisen hoi-totyön asiantuntijan ja apulaisosastonhoitajan yhtäaikaisen kesäloman vuoksi työtehtäviä oli järjestelty uudelleen.
”… oli yhtä aikaa poissa… On asioita, mitkä on pakko hoitaa kuten potilassiirrot… sitähän silloin mietittiin ja jupistiin, mitenkä se sitten kesän aikana hoidetaan, kun ei sijaista ole, kuka
sen työt sitten tekevät” H6
Haastateltavat kokivat antaneensa tukea asiantuntijatehtävän käyttöönotolle toimintayksi-köissä olemalla kiinnostuneita asiantuntijatyöstä ja antaneensa joskus positiivista palautettakin hänelle. Esimiestason antama tuki oli jäänyt henkilöstölle epäselväksi. Haastateltavat oletti-vat kliinisen hoitotyön asiantuntijan saaneen tukea hoitotyön johdolta ja esimieheltään, mutta kokivat tehtäväkuvan käyttöönoton olleen pääasiassa hänen omalla vastuullansa. Esimiesten antama konkreettinen kannustus ja tuki ei ollut näkynyt henkilöstölle saakka muuten kuin teh-täväkuvan käyttöönoton alussa haastateltavat kertoivat, että tehtäväkuvaa oli hiottu ja tarken-nettu esimiestason yhteisten keskustelujen muodossa.
”Varmaan ainakin sitä kautta, että oli kiinnostus hänen työllensä… kun alkoi tämmöinen uusi juttu, että mitäs nyt teetkään”H2
”Ainakin loman jälkeen ollaan sanottu, hyvä kun tulit takaisin, on ollut vähän kinkkisiä tilan-teita” H9
”Eiköhän me joskus palautetta saatettu antaakin” H9
” Varmasti on saanut tukea, näin me oletetaan, mutta se ei ole meille näkynyt”H3
”Ehkä se, että ne vielä keskenään hiovat työnjakoa. Että mitä kukin tekee. En osaa tarkemmin sanoa konkreettista tsemppaamista ja tukea” H2
5.3.2 Vaativahoitoisten potilaiden kokonaisvaltaisen hoidon toteutuksen tukeminen
Haastateltavien havaitsemat kliinisen hoitotyön asiantuntijan työskentelyn osa-alueet vaativa-hoitoisten potilaiden hoidon toteutuksessa todettiin laaja-alaisiksi. Kliinisen hoitotyön asian-tuntija osallistui vaativahoitoisten potilaiden hoidon toteutukseen moniammatillisessa yhteis-työssä. Hän oli osallistunut toimintayksiköiden tiimi- ja johtamispalavereihin viikko-ohjelman mukaisesti.
Tiimipalavereissa päivitettiin hoitosuunnitelmat, joissa kliinisen hoitotyön asiantuntija oli toi-minut potilaan hoidon asiantuntijana, että henkilöstön työn tukijana. Kliinisen hoitotyön asian-tuntija oli ollut näissä tilanteissa yhtenä asianasian-tuntijana huomioimassa ja nostamassa esille poti-laan hoitoon liittyviä tärkeitä asioita. Moniammatillisessa yhteistyössä korostui työskentely eri-tyistyöntekijöiden kanssa. Kliinisen hoitotyön asiantuntija teki yhteistyötä lääkärien, sosiaali-hoitajan, psykologin ja toimintaterapeutin kanssa. Haastateltavien kuvausten mukaan kliinisen hoitotyön asiantuntija oli osallistunut lääkärin kiertojen raporteille, joissa oli mukana myös eri-tyistyöntekijöitä. Lääkärin kierroilla kliinisen hoitotyön asiantuntija sai ajantasaista tietoa osas-tolla hoidettavien potilaiden voinnista, että toimintayksiköiden kokonaistilanteesta.
”Aina mukana tiimipalavereissa, työnjaossa, viikko-ohjelmassaan olevissa palavereissa”H9
”Kaikkien erityistyöntekijöiden kanssa sossu, psykologi, toimintaterapeutti ja lääkärit”H4
”Aamukierrollakin mukana, jossa on lääkäri, sosiaalihoitaja, psykologi…on mukana rapor-teilla mutta ei niillä meidän kierroilla”H6
”On yhtenä nostamassa asioita esiin, onko tätä huomioitu”H1
”KHA:lle tulee näkemystä näillä kierroilla siitä, millainen potilasaines osastoilla on. Sitä kautta saa hyvin tietoa” H9
Kliinisen hoitotyön asiantuntija oli varmistanut moniammatillisissa tiimeissä potilaan hoidon tarpeen kohdistuvan psykiatriseen oireeseen. Moniammatillisessa työskentelyssä kliinisen hoitotyön asiantuntija oli osallistunut potilaan oireen ja hoidon kannalta tarpeellisen hoidon suunnitteluun ja rajaamiseen. Asiantuntijana hän osallistui potilaan hoitolinjojen ja hoitokeino-jen suunnitteluun, kun toteutetusta hoidosta huolimatta potilaan toipuminen ei edistynyt. Haas-tateltavien kuvauksen mukaan hän oli ennen kaikkea ylläpitänyt keskustelua ja korostanut po-tilaan hoidon toteutuksen kohdistuvan psykiatrisen hoidon tarpeeseen. Somaattisen hoidon tar-peen hoitamisessa korostettiin sen hoitamista somatiikan erikoisalalla.
”Sitä KHA on tehnyt paljon, että potilaan hoidon tarpeena on psykiatrinen syy. Että tämä on nyt tehty ja missä vaiheessa olisi ajankohta uloskirjoittaa potilas. Hoidon rajaamista” H2
”Epämääräiset oireet …pohtimista, onko tämä alun perin psykiatrinen potilas vai laitetaanko somatiikalle” H2
Moniammatillisessa työskentelyssä kliinisen hoitotyön asiantuntija oli ottanut osaa erityistyön-tekijöiden palveluiden tarpeen arviointiin potilaan hoidossa. Kliinisen hoitotyön asiantuntija oli ollut yhtenä asiantuntijana arvioimassa potilaan erityistarpeiden ja asiantuntija-avun tarpeel-lisuudesta kuten keskustelusta psykologin kanssa, toimintaterapeutin tai muun kuntouttavan toiminnan hyödystä potilaan hoitoa eteenpäin vievänä toimintana. Asiantuntijuuden hyödyntä-minen kohdistui haastateltavien mukaan muun muassa potilaisiin, jotka voisivat hyötyä tera-pialuonteisesta keskustelusta osastohoidon aikana. Erityisesti psykologin poissa ollessa kliini-sen hoitotyön asiantuntija oli nostanut keskusteluun erityistyöntekijöiden ja muiden asiantunti-joiden avun tarpeellisuudesta potilaan hoidossa.
”Mukana arvioimassa mistä palvelusta potilas voisi hyötyä”H2
”Hyötyisikö potilas psykologin keskustelusta, toimintaterapeutin toimintakykyarviosta, kan-nanottoa, aktiviteettia”H2
Kliinisen hoitotyön asiantuntija oli hyödyntänyt asiantuntijuuttaan Käypä-hoitosuosituksen mukaisen lääkehoidon toteutuksessa moniammatillisissa tiimeissä. Haastateltavat kuvasivat kliinisen hoitotyön asiantuntijan olleen yhtenä asiantuntijana ottamassa puheeksi lääkärin kanssa Käypä- hoitosuosituksen mukaisia asioita lääkehoidon toteutuksesta.
”Toi potilaan lääkehoitoon liittyen, potilas on tämmöinen, tällä on tämmöiset oireet, mitenkäs tätä pitäisi hoitaa. Käypä- hoitosuosituksen mukaisestipotilaan lääkehoitoon liittyen”H2
”Käypä- hoitosuosituksen mukaisesti, on ottanut puheeksi, kertonut lääkärillekin, että näin-hän tässä voisi tehdä” H2
Kliinisen hoitotyön asiantuntija oli osallistunut potilaan hoitoa edistävien ryhmien toimin-taan. Haastateltavien kuvausten mukaan kliinisen hoitotyön asiantuntijan työpanoksesta oli iso osa kohdistunut potilastyössä toteutettaviin ryhmätoimintoihin. Kliinisen hoitotyön asiantuntija oli vastannut erilaisten ryhmien toiminnan suunnittelusta ja toteutuksesta yhdessä toimintatera-peutin ja psykologin kanssa. Hän vastasi toimintateratoimintatera-peutin ja psykologin kanssa muun muassa keskusteluryhmän, yhteisökahvien ja psykoedukaatio ryhmän aiheen valinnasta, suunnittelusta ja toteutuksesta. Yhteistyön tekeminen fysioterapeutin kanssa todettiin olleen pienessä roolissa.
”Suunnitellut asioita, tekee hirveesti taustatyötä, miettii kaikkien ryhmien asioita ja pitänyt huolen, että asiat etenevät”H11
”Pitää ryhmiä toimintaterapeutin kanssa, oli vetäjänä useammassa ryhmässä, psykoedukaa-tio, yhteisökahvi”H10
Haastateltavien kuvausten mukaan kliinisen hoitotyön asiantuntijan työskentely oli kohdistunut vaativahoitoisten potilaiden kliinisen hoitotyön toteutukseen. Kliinisen hoitotyön toteutus oli kohdistunut sekä potilaiden että hoitajien tarpeista lähteviin työtehtäviin kuten käyttänyt naisia suihkussa, ollut vierihoitajana ja auttanut potilastyössä hoitajia, kun oli ollut kiirettä ja toiminut hoitajan sijaisena. Kliinisen hoitotyön asiantuntijan läsnäoloa ja saavutettavuutta pidettiin tär-keinä asioina.
”Apuna potilastyössä, tekemässä työtä, apuna siinä”H2
”Kliinistä hoitotyötä ja potilaslähtöistä hoitotyötä”H9
Kliinisen hoitotyön asiantuntija oli tukenut asiantuntijuudellaan henkilöstön potilaslähtöisen hoitotyön toteutusta toimimalla heidän konsulttinansa. Haastateltavat kuvasivat, etteivät klii-nisen hoitotyön asiantuntijan työtehtävät aina kohdistuneet suoraan potilaaseen vaan henkilöstö oli kysynyt ohjausta ja neuvontaa hoitotyön käytännön haasteisiin kuten lääkehoitoon liittyen tai potilaan oikeuksiin hoitojakson aikana. Kliinisen hoitotyön asiantuntija oli hakenut tutki-mustietoa käytännön hoitotyön tarpeisiin, harvemmin esiintyvistä hoitotyön tilanteista, ongel-mista tukeakseen henkilöstön päivittäisen työn toteutusta. Kliinisen hoitotyön asiantuntija oli ohjannut henkilöstöä keskittymään potilaan hoidon kannalta olennaisiin asioihin ja toteutta-maan sitä tarkoituksenmukaisin menetelmin.
”Työ ei suoranaisesti kohdistunut potilaaseen, kysyttiin neuvoa, turvauduttiin siihen, kuinka toimia”H7
”Kinkkisissä lääkehoitoon liittyvissä asioissa, kysytty neuvoa. Ja hän on niihin ottautunut ja asiaa on selvitelty” H9
”Hyvä, että on joku, joka katsoo tietystä vinkkelistä ja mikä on kunkin potilaan kohdalla sem-mosta, mihin erityisesti kiinnittää huomiota”H9
”Fokuksen pitäminen siinä mitä me ollaan tekemässä ja millä keinoin” H6
Kliinisen hoitotyön asiantuntijan toteuttama ohjaus ja neuvonta oli kohdistunut myös vaativa-hoitoisten potilaiden hoidon toteutukseen, psykoedukaatioon kuten lääkkeettömien ahdistuksen
Kliinisen hoitotyön asiantuntijan toteuttama ohjaus ja neuvonta oli kohdistunut myös vaativa-hoitoisten potilaiden hoidon toteutukseen, psykoedukaatioon kuten lääkkeettömien ahdistuksen