5.4 Kliinisen hoitotyön asiantuntijatehtävän käyttöönoton tulokset
5.4.3 Hoitotyön kehittyminen
Haastateltavien kuvausten mukaan kliinisen hoitotyön asiantuntijatehtävän käyttöönoton seu-rauksena potilaiden hoitoon oli tullut laaja-alaisempaa näkemystä. Haastateltavat kokivat kliinisen hoitotyön asiantuntijan tuoneen uutta näkökulmaa haasteellisiin ja normaaleihin hoi-totyön tilanteisiin sekä uutta tietoa hoitotyöhön liittyen. Asiantuntijan koettiin olleen yksi sil-mäpari lisää toimintayksiköiden arjessa, laajemmalla näkemyksellään, joka oli tukenut sekä henkilöstön työn että potilaiden hoidon tarpeita. Kliinisen hoitotyön asiantuntijan osallistumi-sen haastaviin potilastilanteisiin koettiin tukeneen henkilöstön työskentelyä ja tuoneen laajem-paa näkemystä kliinisen hoitotyön asiantuntijalle hoitajien työn moninaisuudesta ja haasteelli-suudesta.
” Potilaan hoitoon on tullut laajempaa katsonta kantaa”H2
”Haastavissa potilastilanteissa mukana olo on hyödyttänyt hoitajien työtä” H2
”On ollut hoitajien työtä tukeva rooli ja potilaiden tarpeiden huomioimista, sitä tukeva”H2 Kliinisen hoitotyön asiantuntija oli tuottanut toimintayksiköihin kirjallista materiaalia potilas-hoidon tueksi. Kirjallinen materiaali potilaspotilas-hoidon tueksi oli koostunut tarkistuslistoista liittyen potilaan tulo- ja lähtötilanteeseen sekä potilaalle annettavasta psykoosioppaasta. Haastatelta-vien mukaan tarkistuslistat koettiin käytännössä toimiviksi ja henkilöstön työskentelyä helpot-taviksi. Psykoosiopas oli toiminut ohjeena ja apuna henkilöstölle potilaiden hoitokeskuste-luissa.
”Teki meille osastolle tulo- ja lähtöpaketit potilaille… mitä aina pitää milloinkin tehdä, kun niitä muistettas tehdä”H9
”Psykoosiopas… keskusteluissa käyttänyt semmosena apuna ja ohjeena” H10
Kliinisen hoitotyön asiantuntijan työskentelyn seurauksena potilaiden hoitoa edistävät ryhmä-toiminnot toteutuvat organisoidusti. Haastateltavat kokivat helpottavana, että vastuu erilaisten ryhmien toiminnasta oli ollut kliinisen hoitotyön asiantuntijalla. Asiantuntijatyön seurauksena potilaiden ryhmätoimintoja oli tullut lisää ja ne toteutuivat säännöllisemmin eikä niitä peruttu vetäjän puutteen vuoksi.
”Hirmu helpottavaa… on ollut vastuu ryhmistä”H11
”Kyllä se toi semmosta säännöllisyyttä, että ryhmät pyörivät”H11
Haastateltavat toivat esille, että näyttöön perustuva hoitotyö oli kehittynyt kliinisen hoitotyön asiantuntijatehtävän käyttöönoton seurauksena. Safewards- toimintamallin kehittyminen koet-tiin merkittävimpänä kehittämiskohteena, jonka kehittäminen jatkui edelleen. Tehtäväkuvan käyttöönoton aikana Safewards – toimintamallin interventioita oli otettu käyttöön lisää kolme, jossa kliinisen hoitotyön asiantuntija oli tehnyt yhteistyötä vastuuhenkilöiden kanssa.
”Interventiot otettu käyttöön vastuuhenkilöiden kanssa, ollut tässä tukena” H9
”Safeward… interventioita käyttöön, nyt meillä on niitä seitsemän”H9
”Safewards on isoin asia, sitä kehitetään koko ajan. Se on tavallaan uutta ajattelumallin ja hoitotyön muuttamista”H11
Kliinisen hoitotyön asiantuntijatehtävän käyttöönoton seurauksena osastoilla kerrottiin otetun käyttöön uusia näyttöön perustuvia hoitotyösensitiivisiä mittareita, joiden käytön todettiin ole-van alkuvaiheessa. Uusina näyttöön perustuvina hoitotyösensitiivisinä mittareina oli otettu käyttöön alkoholinkäytön riskit (AUDIT), kaatumisvaaran arviointi (FRAT) ja vajaaravitse-muksen riskit seulonnat (NRS). Haastateltavat kuvasivat näyttöön perustuvien mittareiden an-taman tuloksen huomioinnin näkyvän potilaan hoidossa yksilöllisesti. Näyttöön perustuvien mittareiden tekeminen todettiin aktiivisemmaksi kuin aikaisemmin ja kliinisen hoitotyön asi-antuntija muistutti henkilöstöä niiden tekemisestä.
”Kaatumisjuttu ja NRS, ne tuli käyttöön… audit on ruvettu tekemään enemmän”H1
”Ne hakee vielä paikkaansa käyttöönottovaiheessa, jalkautumassa vasta”H9
”Kyllä ehkä aktiivisemmin mittareita tehdään, kun joku niistä muistuttaa” H11
”Ne on tullu käyttöön, mutta ei vielä aukottomasti” H6 5.4.4 Henkilöstön ammatillisen osaamisen kehittymisessä vaihtelevuutta
Kysyttäessä haastateltavilta millainen merkitys kliinisen hoitotyön asiantuntijatehtävän käyt-töönotolla oli ollut heidän ammatillisen osaamisensa kehittymiselle, niin osa henkilöstöstä ei ollut havainnut omassa ammattitaidossaan suurempaa kehittymistä. Suurimpana asiana haas-tateltavat toivat esille tietoisen keskittymisen kasvaneen potilaan psykiatrisen hoidon tarpee-seen ja ettei potilaan kaikkien hoidon tarpeiden ja vaatimusten hoitaminen ole tarkoituksenmu-kaista erikoissairaanhoidossa.
”Henkilökohtaisesti ei ollut juuri mitään merkitystä”H4
” … mutta ehkä sitä terävöittämistä, että keskitytään nyt siihen, mikä on oleellista potilaan hoitamisessa”H2
”… koko settiä ei voi ottaa eikä ole tarkoituksenmukaista tämmöisessä erikoissairaanhoi-dossa” H2
Haastateltavat havaitsivat oman ammatillisen kehittymisensä olleen seurausta Safewards- toi-mintamallin kehittämisestä, joka oli näkynyt ammatillisen ajattelumallin muuttumisena poti-laan pakkoa vähentävässä hoidossa eri interventioiden käyttöönoton kautta. Konkreettisesti am-matillinen kehittyminen oli näkynyt vaihtoehtoisten hoitotyön menetelmien käyttönä potilas-työssä kuten ei- lääkkeellisten ahdistuksen hoitokeinojen tarjoamisena potilaalle.
”Kyllä se sitä ammatillisuuden kehittymistä on, että pistää pohtimaan mitä muitakin keinoja ahdistuksen hoitoon olisi” H10
”… itselle sitä ajatusta, että ei ole aina se tarvittava lääke… vaan systemaattisesti tarjotaan ensin ei-lääkkeellistä vaihtoehtoa” H10
5.4.5 Kokemus asiantuntijatehtävän käyttöönoton onnistumisesta ja tulevaisuudesta
Haastateltavien kokemusten perusteella kliinisen hoitotyön asiantuntijatehtävä oli koettu toi-mintayksiköissä pääsääntöisesti tarpeellisena ja onnistuneena kokeiluna. Haastateltavat ker-toivat tutkimuksen osoittaneen heille, että toimintayksiköissä oli ollut tarvetta kliinisen hoito-työn asiantuntijatehtävälle. Alun hämmennyksen jälkeen tehtäväkuvaan oli totuttu ja siitä oli tullut vakiintunut toimintatapa. Kliinisen hoitotyön asiantuntijan kehittämiseen kohdistuvan työn koettiin antaneen henkilöstölle enemmän aikaa hoitotyön toteuttamiselle.
”Tehtäväkuva on ollut onnistunut kokeilu. Semmoiselle ihmiselle on tarvetta… tutkimus on tuonut esille… tärkeää työtä ja sille on ehdottomasti tarvetta” H9
”Kun tätä rupeaa tällä tavalla tarkasti pohtimaan, niin onhan siitä ollut hyötyä… kaikkea semmoista mihin meidän ei ole tarvinnut puuttua, me ollaan voitu arkea hoitaa ja joku muu
on hoitanut kehittämisen taustalla” H11
Haastateltavien kokemuksista ilmeni, etteivät kaikki nähneet kliinisen hoitotyön asiantuntijan tehtäväkuvan käyttöönoton hyötyä niin merkityksellisenä. Osa haastateltavista toi esille, että kliinisen hoitotyön asiantuntijatehtävästä olisi ollut enemmän hyötyä toiselle osastolle. Lisäksi vastauksista tuli esille kokemus tehtäväkuvasta sisältäneen työtehtäviä, joita asiantuntijatyötä tekevä oli toteuttanut jo entisessä työnkuvassaankin eikä sen vuoksi ollut tuonut uutta lisäarvoa toimintayksiköihin.
Siitä huolimatta haastateltavat kokivat tehtäväkuvan käyttöönoton vahvistaneen entisen ja ny-kyisen tehtäväkuvan merkityksen tärkeyttä. Haastateltavat pohtivat haastattelun aikana, olisiko asiantuntijatehtävän hyöty näkynyt toisenlaisena, jos kliinisen hoitotyön asiantuntijana olisi ol-lut osastojen ulkopuolinen henkilö ja olisiko tehtäväkuva olol-lut vielä näkyvämpi, jos hän olisi työskennellyt vain toisella osastolla. Osa haastateltavista kokenut palautteen antamisen jo ai-kaisemmin toimivasta käytännöstä hankalaksi ja teennäiseksi.
”En ole nähnyt semmosta hyötyä… että se mitään lisäarvoa olisi tuonut… siinä mielessä, että
… oli jo aikaisemmin, teki samoja asioita”H6
”En tiedä olisiko se näyttäytynyt toisenlaisena, jos toinen ihminen olisi ollut siinä”H5
”Olisiko se ollut sitten näkyvämpi, jos rooli olisi ollut vain yhdellä osastolla” H10
”En sano, etteikö olisi hyötyä, aina kun saadaan lisää silmäpareja hoitotyöhön niin siitä on hyötyä, mutta ei ehkä niin isossa roolissa kuin osastolla…”H1
Haastateltavien kokemusten mukaan kliinisen hoitotyön asiantuntijatehtävän käyttöönotto-aika koettiin pääsääntöisesti sopivaksi arvioinnille. Osa haastateltavista oli kokenut tehtävä-kuvan käyttöönottoajan olleen sopiva ja toisten mielestä se oli ollut liian lyhyt ja ei paras mah-dollinen arvioinnin ajankohdalle.
”Niin on ja ei, oisko se ollut se koko vuosi parempi maaliskuusta maaliskuuhun… onhan tässä tätä ollut, kyllä se on ihan hyvä aika kuitenkin, että pystyy arvioimaan”H11
”Varmaan aika lyhyt aika” H5
Perusteluina sille, ettei tehtäväkuvan arvioinnin ajankohta ollut välttämättä paras mahdollinen, haastateltavat kertoivat kesäajan katkaisseen tehtäväkuvan toteutumisen. Kesälomien aikana tehtäväkuva ei ollut toteutunut suunnitellusti sijaisuuksien vuoksi ja kesälomien jälkeen omaan rooliin asettumiseen todettiin menneen jonkin aikaa. Haastateltavien kokemusten mukaan pi-demmällä käyttöönottoajalla tehtäväkuvan tarpeellisuus olisi näkynyt vielä konkreettisemmin.
”Kesä aiheuttaa aina katkoksia, välttämättä ei ole paras ajankohta arvioinnille” H3
”Kesän aikana aoh, oh, KHA tuuraa toisiaan niin kesän aikana on mennyt sekaisin nämä roo-lit” H3
”Pidemmällä tutkimusajalla olisi näkynyt kliinisen hoitotyön asiantuntijan tarve enem-män”H3
Kysyttäessä henkilöstöltä mielipidettä asiantuntijatehtävän jatkuvuudesta toimintayksiköiden voimavarana, mielipiteet tehtäväkuvan jatkuvuudesta erosivat haastateltavien välillä. Asiantun-tijatehtävän koettiin vakiintuneen käyttöön ja tulleen tutuksi henkilöstölle, jonka vuoksi osa henkilöstöstä koki uuden työnjakomallin toimivaksi toimintatavaksi, jossa kaksi ihmistä hoi-taa kahden osaston asioita. Haastateltavat eivät osanneet kuvata miten tehtäväkuvaa voisi ke-hittää eteenpäin.
”Tämä toimintatapa on parempi, kaksi ihmistä hoitaa kahden osaston asioita”H5
”Minun on vaikea kuvitella miten tämä tästä vielä etenisi pidemmälle” H1
Vaikka haastateltavien kokemuksena oli tehtäväkuvan vakiintuminen käyttöön, osa heistä koki kuitenkin entisen työnjakomallin selkeämpänä, mutta yhteinen kliinisen hoitotyön asiantun-tija tukisi psykoosiosastojen hoitotyön toteutusta ja kehittämistä. Haastateltavat toivat esille olevansa muutosmyönteisiä, mutta uusi työnjakomalli oli koettu toimintayksiköissä esimiesten henkilöstöhallinnollisen johtamisen puutteena.
”Toivotetaan tervetulleeksi aoh, meillä oma ja alhaalla on oma, se selkeyttää, hyvä sys-teemi… sitten voisi olla vielä yhteinen kliinisen hoitotyön asiantuntija”H9
”Kahdelle osastolle työpanoksen jakaminen, hajottaminen se on minusta näkynyt hallinnon puutteena kokonaistilanteesta” H6
Osa haastateltavista toivoi, että molemmille osastoille saataisiin oma kliinisen hoitotyön asi-antuntija ja apulaisosastonhoitaja. Perusteluina haastateltavat kertoivat, että toimintayksi-köissä on tarvetta potilasasioihin ja kehittämiseen keskittyvä asiantuntija ja läsnä oleva lä-hiesimies perehdyttämässä uusia työntekijöitä ja hoitamassa henkilöstön asioita.
”Olisi hirmu ihana, jos meillä olisi molemmat kokonaan omat” H1
”… Olis hoitotyön asiantuntija potilasasioissa läsnä oleva ja sitten olisi lähiesimiehenä hen-kilöstölle toimiva ihminen… hoitaisi henkilöstön asioita… vaihtuu paljon hoitajat, tarvii
pal-jon perehdytystä ja tarvii vastata kysymyksiin koko ajan, ohjata ja neuvoa” H1 Haastateltavat toivat esille, että tulevaisuudessa tehtäväkuvia perustettaessa kliinisen hoito-työn asiantuntijan laaja-alaisempaa ja vaativampaa tehtäväkuvaa tulee tuoda enemmän henkilöstölle esille. Henkilöstön mielipide asiantuntijatehtävän kehittämisestä tulevaisuudessa toi esille, että sairaanhoitajan ja kliinisen hoitotyön asiantuntijan ammatillisen osaamisen eroa tulee tuoda enemmän esille, jotta henkilöstö osaa paremmin hyödyntää asiantuntijuutta työs-sään.
”Hyvä tieto-taitotaso on ihan sairaanhoitajatasollakin, mitä se kha ammatillinen osaaminen on enemmän… sen tekeminen, tuominen esille, sitten voitais enemmän miettiä missä asioissa
häntä voidaan vielä enemmän hyödyntää” H2 5.5 Yhteenveto keskeisistä tuloksista
Tässä tutkimuksessa saatiin tietoa kliinisen hoitotyön asiantuntijatehtävän käyttöönottoon liit-tyneistä rakenne-, prosessi- ja tulostekijöistä henkilöstön kokemana kahdella osastolla Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Tutkimukseen osallistuneet edustivat toimintayksiköissä työsken-televää hoitohenkilökuntaa.
Vastauksista nousi esille kliinisen hoitotyön asiantuntijatehtävän olleen pääasiassa tuntematon tehtäväkuva eikä henkilöstöllä ollut ennestään tietoa millaisia työtehtäviä hän käytännössä to-teuttaa. Haastateltavien mukaan kliinisen hoitotyön asiantuntijatehtävän perustaminen oli ko-ettu isona muutoksena, joka oli aiheuttanut paljon keskustelua ja vastarintaa toimintayksiköissä.
Muutosvastarinnan taustalla olevat syyt liittyivät tehtäväkuvan tarpeellisuuteen ja uuteen työn-jakomalliin toimintayksiköissä.
Tehtäväkuvan käyttöönoton alkaessa henkilöstöllä ei ollut selkeää käsitystä siitä, miksi kliini-sen hoitotyön asiantuntijatehtävä käyttöönotetaan ja mihin hänen asiantuntijuuttansa hyödyn-netään, josta syystä sen konkreettista tarvetta ei ollut tunnistettu ja sen tuomaa lisäarvoa oli kyseenalaistettu. Haasteista huolimatta haastateltavat kuvasivat olleensa sitoutuneita ja suhtau-tuneensa tehtäväkuvan käyttöönotolle positiivisesti. Toimintayksiköissä toteutettu tiedotus ja ohjaus kliinisen hoitotyön asiantuntijan roolista ja vastuualueista arvioitiin pääsääntöisesti riit-täväksi, mutta sen selkeydessä todettiin vaihtelevuutta.
Vaikka kliinisen hoitotyön asiantuntijatehtävä todettiin varsin tuntemattomaksi tehtäväkuvaksi, oli haastateltaville muodostunut käyttöönottoprosessin aikana selkeä käsitys siitä, millainen osaaminen ja pätevyys tukee kliinisen hoitotyön asiantuntijan laaja-alaista työskentelyä erikois-alalla. Haastateltavat toivat esiin rakenteellisia tekijöitä liittyen asiantuntijan vahvaan ammat-tipätevyyteen, kliiniseen hoitotyöhön sekä työelämä- että työskentelytaitoihin.
Haastateltavien vastausten mukaan kliinisen hoitotyön asiantuntijan työtehtävät kohdistuivat käytännönläheisesti vaativahoitoisten potilaiden kokonaisvaltaisen hoidon toteutukseen eri-koisalalla, jossa korostui moniammatillinen yhteistyö ja henkilöstön työn tukeminen sekä klii-nisen hoitotyön kehittämiseen, sujuvan hoitoprosessin toteutuksen johtamiseen, että hoitoyh-teisöjen yhteistoiminnan vahvistamiseen. Haasteltavien huolet käyttöönottoprosessin aikana olivat liittyneet lähiesimiesten fyysisen läsnäolon puutteellisuuteen, joka oli koettu henkilöstö-hallinnollisen johtamisen puutteena ja kokeneiden hoitajien vastuun lisääntymisenä toimintayk-siköiden kokonaisuuden hallinnasta.
Haastateltavien kokemusten mukaan kliinisen hoitotyön asiantuntijatehtävän vakiintumiseen oli mennyt aikaa, siitä huolimatta toiminnasta seuranneet tulokset koettiin merkityksellisiksi toimintayksiköiden toiminnan kannalta. Merkittävimmiksi tuloksiksi haastateltavat nostivat hoitoyhteisöjen välisen yhteistyön ja tiedonkulun parantumisen, hoitoprosessin toteutumisen tarkoituksenmukaisesti kohdistuen psykiatriseen oireeseen sekä näyttöön perustuvan hoitotyön kehittymisen. Haastateltavien vastausten perusteella henkilöstön ammatillisen osaamisensa ke-hittymisessä todettiin vaihtelevuutta. Kliinisen hoitotyön asiantuntijatehtävän käyttöönottopro-sessi oli osoittanut henkilöstölle sen tarpeellisuuden toimintayksiköissä, vaikka osalle henki-löstölle oli jäänyt kokemus, ettei asiantuntijatehtävän käyttöönoton hyöty ollut niin merkityk-sellinen. Asiantuntijatehtävän käyttöönottoaika koettiin pääsääntöisesti sopivana. Haastatelta-vat näkevät kliinisen hoitotyön asiantuntijatehtävän tärkeänä asiantuntijatehtävänä, tulevaisuu-den hoitotyön kehittämisen voimavarana, joka tukee henkilöstön vaativaa hoitotyön toteutusta sekä edistää ja kehittää kliinistä hoitotyötä toimintayksiköiden tarpeiden mukaan.
Kuviossa 6 on kuvattu tämän tutkimuksen keskeiset tulokset kliinisen hoitotyön asiantuntija-tehtävän implementointiprosessista Donabedianin RPT- mallin mukaisesti. Tulokset kliinisen hoitotyön asiantuntijatehtävän käyttöönottoon liittyneistä rakenteista, prosesseista ja tuloksista todettiin hyvin yhdenmukaisiksi verrattuna aikaisempaan tutkimustietoon.
Tulokset KHA asiantuntijatehtävän implementointiprosessista
Tarveanalyysi Suunnitteluvaihe Toimeenpanovaihe Arviointi
Kuvio 6. Kliinisen hoitotyön asiantuntijan implementointiprosessin tulokset hoitohenkilökun-nan kokema RPT- mallin mukaisesti.
Rakennetekijät
• KHA tehtäväkuva vaatii lisää tunnettuutta henkilöstön keskuudessa
• KHA tehtäväkuvan perustamisen tarve lähtee toimintayksiköiden tarpeista, suunnitellaan mo-niammatillisesti
• Laaja-alaista työskentelyä tukeva ammatillinen osaaminen ja taidot
o vahva psykiatrisen hoitotyön ja kliinisen hoitotyön kokemus, laaja teoreettinen tietope-rusta, tiedonkäsittelytaidot
o kyky hahmottaa kokonaisuuksia, kykyä itsenäiseen työskentelyyn ja päätöksentekoon, sosiaaliset taidot ja verkostoituminen, läsnä olevuus ja lähestyttävyys
Prosessitekijät
• Asiantuntijaresurssin tarkoituksen ymmärtäminen ja hyödyntäminen vaatii riittävää ja selkeää tiedottamista, ohjausta ja neuvontaa, myönteistä asennetta
• KHA työskentely kohdistuu erikoisalan tarpeisiin: vaativahoitoisten potilaiden hoidon toteutus moniammatillisesti, hoitotyön kehittäminen, hallinnoi ja koordinoi sujuvaa hoitoprosessin toteu-tumista, vahvistaa hoitoyhteisöjen yhteistoimintaa
• KHA tehtäväkuvassa tulee tuoda paremmin esille, miten se vaikuttaa henkilöstön työhön
Tulokset
• KHA tehtäväkuvan vakiintuminen vienyt aikaa
• Moniammatillisen yhteistyön ja tiedonkulun lisääntyminen
• Hoitotyön kehittyminen näyttöön perustuen (Psykoedukaatio ja NPH- mittarit)
• Hoitoprosessin tarkoituksenmukainen toteutuminen
• Potilaiden ryhmätoimintojen säännöllisyys
• Potilaiden hoidon tarpeena psykiatrinen oire
• Hoitohenkilökunnan ammatillinen osaaminen: tietoinen keskittyminen potilaan psykiatrisen hoi-don tarpeeseen, ei- lääkkeellisten ahdistuksen hoitokeinojen käytön lisääntyminen
• KHA tehtäväkuvan käyttöönotto tuonut esille asiantuntijatyön tarpeellisuuden tulevaisuuden hoitotyön kehittämisen voimavarana toimintayksikkötasoilla
• Asiantuntijatehtävän käyttöönottoajan tulee olla riittävän pitkä
6 POHDINTA
6.1 Tulosten pohdinta
Tämän tutkimuksen tulokset kuvaavat henkilöstön kokemuksia kliinisen hoitotyön asiantunti-jatehtävän käyttöönottoprosessista. Tutkimusaiheeseen perehtyessä aiempaa tutkimustietoa asi-antuntijatehtävän käyttöönottoprosessista todettiin olevan vähän. Kansainvälisellä tasolla klii-nisen hoitotyön asiantuntijan roolia on tutkittu paljon, mutta kansallisen tason tutkimustietoa on varsin vähän olemassa (Bryant- Lukosius & DiCenso 2004, Fagerström & Glasberg 2011, Jokiniemi ym. 2014b, Kilpatrick ym. 2016a). Aikaisemmissa tutkimuksissa on tunnistettu im-plementointiin vaikuttavat rakenteet ja prosessit (Jokiniemi ym. 2012, Kilpatrick ym. 2013, Jo-kiniemi ym. 2014b, JoJo-kiniemi ym. 2015a, Kilpatrick ym. 2016a), implementointia estävät ja mahdollistavat tekijät (Jokiniemi ym. 2012, Kilpatrick ym. 2013, Jokiniemi ym. 2015a, Joki-niemi ym. 2015b,) sekä kliinisen hoitotyön asiantuntijan roolin merkitys (Lewandowski &
Adamle 2009, Delamaire & Lafortune 2010, Mayo ym. 2010, Jokiniemi ym. 2012, Kilpatrick ym. 2013, McDonnell ym. 2015, Ljungbeck & Forss Sjögren 2017).
Kliinisen hoitotyön asiantuntijatehtävä todettiin varsin tuntemattomaksi tehtäväkuvaksi ennen sen käyttöönoton aloitusta hoitohenkilökunnan keskuudessa. Aiempi tutkimustieto osoittaa yleisesti tehtäväkuvan olevan kehittymätön, osittain tuntematon ja työnkuvan vaihtelevan eri toimintayksiköissä (Fagerström & Glasberg 2011, Kilpatrick ym. 2013). Implementoidessa kliinisen hoitotyön asiantuntijaroolia erilaisiin hoitoympäristöihin, todetaan kliinisen hoitotyön asiantuntijan tehtäväkuvasta olevan epäselvyyttä eniten juuri hoitohenkilökunnalla (Cummings ym. 2003, Weaver Moore & Leahy 2012, Gardner ym. 2013, Ling ym. 2017).
Tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat kliinisen hoitotyön asiantuntijatehtävän tarkoituksen ja selkeyden, sekä tiedottamisen että riittävän pitkän implementointiajan merkitystä. Kliinisen hoitotyön asiantuntijatehtävän käyttöönotto oli aiheuttanut muutosvastarintaa ja hämmennystä, jonka taustalla olevaksi syyksi todettiin epävarmuus uuden tehtäväkuvan onnistumisesta, tar-peellisuudesta ja hyödyntämisen tarkoituksesta sekä huolen toimintayksiköiden johtajuudesta ja kokonaisuuden hallinnasta.
Aikaisempi tutkimustieto osoittaa yhdeksi merkittävimmäksi asiantuntijatehtävän käyttöönoton haasteeksi sen tarkoituksen ymmärtämättömyyden, joka aiheuttaa haasteita sen hyödyntämi-sessä ja yhteistyössä (Fagerström & Glasberg 2011, Kilpatrick ym. 2013, Jokiniemi 2015a, Kil-patrick ym. 2016a). Tutkimustietoa henkilöstön kokemuksista kliinisen hoitotyön asiantuntija-tehtävän perustamisesta toimintayksiköihin ei juurikaan ole, josta syystä tulosta haastateltavien huolesta toimintayksiköiden johtajuudesta ja kokonaisuuden hallinnasta ei voida verrata aiem-paan tutkimustietoon.
Tutkimustieto asiantuntijatehtävän perustamisesta korostaa tarveanalyysin merkitystä ja asian-tuntijatehtävän tarpeen lähtevän organisaation ja toimintayksiköiden lähtökohdista (Bryant- Lukosius & DiCenso 2004, McNamara ym. 2009, Kilpatrick ym. 2013, Jokiniemi 2014b, Joki-niemi 2015b), joka tässä tutkimuksessa ei haastateltavien kuvausten mukaan ollut toimintayk-siköiden tarpeista lähtevä ja koettiin haasteena. Haastateltavien kuvausten mukaan tulos asian-tuntijatehtävän tarkoituksen ja hyödyntämisen merkityksestä kertoo, että tehtäväkuvan suunnit-telutyötä tulee tehdä yhteistyössä enemmän henkilöstön kanssa, jota myös aiempi tutkimustieto tukee (Cummings ym. 2003, Jokiniemi ym. 2014b, Jokiniemi ym. 2015a, Kilpatrick ym.
2016a).
Kliinisen hoitotyön asiantuntijatehtävän käyttöönottoprosessi kuvataan yhtenäiseksi proses-siksi, jonka suunnittelu toteutuu moniammatillisessa yhteistyössä sidosryhmien ja henkilöstön kanssa(Bryant- Lukosius & DiCenso 2004, McNamara ym. 2009, Gardner ym. 2013, Kilpat-rick ym. 2013, Jokiniemi ym. 2014b, Jokiniemi 2015a, KilpatKilpat-rick ym. 2016a). Osa haastatelta-vista kertoi olleensa mukana tutkimuksen moniammatillisessa työryhmässä sekä kliinisen hoi-totyön asiantuntijan että osaston lääkärin. Lääkärin mukanaolo työryhmässä koettiin käyttöön-ottoa edistävänä tekijänä, haastateltavat eivät tuoneet esille hoitohenkilökunnan edustajien mu-kanaolon vaikutusta henkilöstön ymmärryksen ja käsityksen muodostumiseen tehtäväkuvan tarkoituksesta. Tässä tutkimuksessa kliinisen hoitotyön asiantuntija työskenteli kahdessa toi-mintayksikössä, joka tutkimustietoon perustuen tuottaa parempia tuloksia ja kohtaa vähemmän haasteita, kun asiantuntijalla ei ole useampaa kuin kolmea toimintayksikköä vastuullaan (Mayo ym. 2010).
Aiempi tutkimustieto tukee haastateltavien kuvauksia kliinisen hoitotyön toiminnassa tarvitta-vista edellytyksistä liittyen ammatilliseen osaamiseen, taitoihin ja henkilökohtaisiin ominai-suuksiin (Babine ym. 2001, Gibson & Bamford 2001, Cummings ym. 2003, Kilpatrick ym.
2013, Jokiniemi 2014b, Jokiniemi ym. 2015a, Kaasalainen ym. 2015, Kilpatrick ym. 2016a).
Vastauksissa korostui vahva substanssikokemus psykiatrisesta hoitotyöstä ja sen erityispiir-teistä, kliinisestä hoitotyöstä sekä työelämä- ja työskentelytaitoihin liittyvistä ominaisuuksista ja taidoista. Tässä tutkimuksessa asiantuntijatyötä tekevällä oli pitkän psykiatrisen hoitotyön kokemuksen lisäksi esimieskokemusta, jota tutkimustieto painottaa (Kilpatrick ym. 2013, Joki-niemi ym. 2015a, Kilpatrick ym. 2016a). Haastateltavat totesivat vaativaan asiantuntijatyöhön valikoituneen sopiva ja pätevä henkilö, vaikka hänen ammatillisen osaamisensa ero kokeneiden hoitajien ammatilliseen osaamiseen oli aiheuttanut keskustelua implementaatioprosessin alussa.
Aiempi tutkimustieto osoittaa kliinisen hoitotyön asiantuntijatehtävän käyttöönottoa edistävien tekijöiden liittyvän myös osallistumiseen ja hyväksyntään (Sangster- Gormley ym. 2010) myönteisiin asenteisiin ja tukemiseen (Fagerström & Glasberg 2011, Weaver Moore & Leahy 2012, Kilpatrick ym. 2013, Jokiniemi ym. 2014b, Jokiniemi ym. 2015a). Haastateltavat kuva-sivat omaa osallistumistansa ja hyväksyntäänsä asiantuntijatehtävän käyttöönotolle positii-viseksi ja kokivat antaneensa tukea sen toteutumiselle. Hoitotyön johdon ja muiden organisaa-tion päättäjien antaman tuen määrä ja sisältö oli jäänyt haastateltaville epäselväksi.
Tutkimustietoon perustuen henkilöstön tietoisuutta ja ymmärrystä kliinisen hoitotyön asiantun-tijan laaja-alaisesta ja vaativasta tehtäväkuvasta tuettiin eri tiedottamisen keinoin ja ohjauksella (Lewandowski & Adamle 2009, Sangster- Gormley ym. 2010, Fagerström & Glasberg 2011, Kilpatrick ym. 2013, Jokiniemi ym. 2015a). Tiedottamisen määrän ja keinojen todettiin olleen riittäviä ja toisiaan tukevia, siitä huolimatta haastateltavien vastauksissa tuli korostuneesti esille tehtäväkuvan epäselvyys sen käyttöönoton alkaessa. Aiempi tutkimustieto osoittaa onnistunee-seen asiantuntijatehtävän käyttöönottoon tarvittavan entistä parempaa viestintää ja tiedotta-mista (Fagerström & Glasberg 2011, Kilpatrick ym. 2013, Jokiniemi ym. 2014b, Jokiniemi ym.
2015a, Ling ym. 2017). Haastateltavat toivat esille myös oman aktiivisuuden merkityksen ja-ettuun materiaaliin perehtymisessä ja sen hakemisessa sekä pohtivat oliko tietoa sittenkään ollut riittävästi vai eikö sitä ollut sisäistetty. Aiemman tutkimustiedon mukaan henkilöstön ymmär-rys kliinisen hoitotyön asiantuntijan roolin merkityksestä kasvaa implementaatioprosessin ede-tessä (Cummings ym. 2003), jonka todettiin tapahtuneen myös tässä tutkimuksessa.
Kliinisen hoitotyön asiantuntijan työtehtävien todettiin kohdistuneen käytännönläheisesti poti-laiden hoidon kokonaisuuteen erikoisalalla sisältäen kliinistä hoitotyötä, kehittämistä, koulu-tusta, konsultointia, johtamista ja tutkimusta, jota aiempi tutkimustieto tukee (Lewandowski &
Adamle 2009, Mayo ym. 2010, Jokiniemi ym. 2012, Kilpatrick ym. 2013). Haastateltavien ku-vausten mukaan kliinisen hoitotyön asiantuntijan työtehtävät kohdistuivat henkilöstön
Adamle 2009, Mayo ym. 2010, Jokiniemi ym. 2012, Kilpatrick ym. 2013). Haastateltavien ku-vausten mukaan kliinisen hoitotyön asiantuntijan työtehtävät kohdistuivat henkilöstön