Millainen lasten laulamisen opettaja olen/olisin

Päiväkotien ja peruskoulun musiikkikasvatuksesta vastaavat suurelta osin lastentarhanopettajat ja luokanopettajat. Sekä luokanopettajan että lastentar-hanopettajan koulutukseen kuuluuvat musiikkiopinnot tähtäävät siihen, että opiskelija tulevassa työssään kykenee suoriutumaan lasten laulamisen opet-tamisesta osana varhaiskasvatuksen ja peruskoulun musiikkikasvatusta.

Arkipäivän kokemukset päiväkodin ja koulun musiikkitunneilta ja lasten laulamisen opettamisesta viittaavat siihen, että musiikkikasvattajalla tulee olla riittävä määrä musiikin taidollisia valmiuksia, jotta työskentely sujuu.

Esimerkiksi laulun opettaminen käy sujuvasti, kun opettaja osaa opetettavan laulun hyvin. Tässä aineistossa arkipäivän havainnot saivat vahvistusta haas-tateltavien kertomuksista. Kun suhde omaan laulamiseen ja omaan taitami-seen on varma ja realistinen, opiskelija näkee omat mahdollisuutensa lasten laulamisen opettajana hyvinä. Varsinkin laulua opiskelleet Anna ja Maija, jotka pitävät laulamista itselleen tärkeänä, kokivat, että heillä itsellään on ideoita ja asiantuntijuutta riittävästi tehtävän hoitamiseen. Jaakko toi esiin vahvuutensa muusikkona ja kykynsä innostaa lapsia ja saada heidät mukaan laulamaan. Hän onkin ainoa, joka haastatelluista suhtautui lasten laulami-seen musiikin tekemisenä, musisointina ja näki laulamilaulami-seen innostamisen opettajan tehtäväksi. Jaakko myös sanoi, ettei laulaminen saa latistaa ketään oppilasta. Tämä on tavoite, johon hän omalla toiminnallaan pyrkii ja johon hän myös katsoo kykenevänsä. Opettajan tehtävä on innostaa ja houkutella mukaan musiikin maailmaan, ei lannistaa yrittäjiä.

Useat tässä tutkimuksessa epäilivät omia mahdollisuuksiaan opettaa tulevaisuudessa laulamista lapsille. Kaksi opiskelijaa, Arto ja Ismo, jotka kokivat itsenä laulamisen parissa epävarmaksi, näkivät tehtävän toteuttamisen vaikeana tai kuten Ismo kokee, ”mahdottomana”. Hän koki, ettei taidollisesti hallitse laulamista itse riittävän hyvin, jotta voisi sitä muille opettaa.

Seuraavaksi selvitän sitä, millainen suhde opettajaksi opiskelevalla on lasten laulamisen opettamiseen tulevan työn osana.

Keskityn laulamisen opettamiseen ja teen sen paremmin kuin omat opettajat aikanaan. Pasi uskoo keskittyvänsä laulamisen opettamiseen enem-män kuin hänen omat opettajansa aikanaan tekivät. Pasi on saanut opastusta tulevaan opetustyöhönsä musiikkitunneilla OKL:ssä. Äänenavaus laulamisen alussa on tärkeä. Pasin mukaan oppilaita voisi houkutella laulamaan pienissä ryhmissä. Tuntien monipuolisuudesta hän myös haluaisi huolehtia. Hän arvioi, että tulisi olemaan laulukasvatuksen opettajana “ihan pätevä”.

Olen asiantuntija. Maija sanoo olevansa asiantunteva lasten laulamisen opettaja. Hän pystyy teettämään ääniharjoituksia, joita on hyvä tehdä leikin varjolla. Laulamisen tekniikan opettaminen on Maijan mielestä hankala ky-symys. Hän arvelee, että tärkeintä on opettaa, että ei saa huutaa eikä ääntä saa tuottaa puskemalla.

Maija ajattelee, että hänen tarkkakorvaisuutensa saattaa aiheuttaa han-kaluuksia, koska häntä häiritsee, jos joku laulaa nuotin vierestä. Niekkuja sisältävästä iskelmiä ihannoivasta “tenavatähtityylistä” Maija ei myöskään pidä, hänen mielestään lapset ovat siinä tyylissä “pikkuaikuisia”.

Maija näkee, että laulaminen koulussa voi olla lapsille iloinen asia. Iloja ja miksei suruakin voi ilmaista laulamalla. Peruskoulussa ei Maijan mielestä ole välttämätöntä arvioida numerolla oppilaan laulutaitoa. Maija kiinnittää myös huomiota oppilaalle annettavaan palautteeseen:

Maija:” Mut pahinta, mitä ihmiselle voi sanoo, että sun ei kannattas laulaa, kaikkien kukkien pitäs antaa kukkia, ainakin peruskoulus-sa.”

Menen mukaan musisointiin enkä taistele soivaa todellisuutta vastaan.

Jaakko kokee lasten kanssa toimiessaan vahvuudekseen sen, että pystyy innostuneesti menemään musisointiin mukaan. Hän myös uskoo olevansa hyvä laulamisen malli tuleville oppilailleen. Toiseksi vahvuudekseen hän mainitsee taidon ja halun olla latistamatta ketään. Lapset pitää saada pitä-mään laulamisesta.

Omat laulajan taidot Jaakko kokee varsin hyvin riittäviksi tulevassa työs-sään. Eri asia on sitten, miten oppilaat saadaan innostumaan laulamisesta.

Opettajan innostavan mallin lisäksi siihen tarvitaan oikein ja osuvasti valittu laulusto, kullekin ikäkaudelle sopiva. Jaakon mielestä musiikkikasvatus ei voi taistella sitä soivaa todellisuutta vastaan, mitä nopeasti kasvanut ja muuttunut mediaympäristö tuottaa.

Jaakko:” …jos me ruvetaan taisteleen sitä vastaan, ollaan ihan metsässä.”

Lasten laulamisen opetuksessa on Jaakon mielestä otettava lapsia ympäröivä maailma huomioon.

Olisin huono lasten laulamisen opettaja. Heli on hakeutunut opettajan-koulutuslaitokseen neljä vuotta vanhemman siskonsa esimerkin innoittamana.

Hän sanoo, ettei niin paljon ajatellut sitä ammattia, kunhan haki koulutukseen.

Kysymykseen, millainen laulamisen opettaja Heli kokisi olevansa, hän vastaa yksiselitteisesti “huono”.

Heli: “Mä en ehkä ajattele itteeni ala-asteen musiikinopettajana…

jos mä ajattelen itteeni musiikinopettajana, niin se on yläasteen tai lukion musiikinopettaja. Ala-astetta mä en ajattele… mä en oo tehny sitä lähestulkoon ollenkaan, niin että mun on vaikee vastata koko kysy-mykseen… Mä kokisin, että mä voisin antaa jotain erilaista, semmosia jänniä, jännittäviä. Toivosin, että minkä koulun musiikkikasvattaja sitten olisinkin, niin olisin monipuolinen, toivottavasti.”

Laulaminen on koulussa ollut Helin mielestä tylsää, laulamista laulamisen vuoksi, ei musiikin tekemistä. Hän toivoo, että siihen jotenkin saataisiin väriä, että “vähän huijattas”. Luokanopettajaksi opiskelu ei haastatteluhetkellä ole Helistä kovin innostavaa, hän sanoo olevansa heikosti motivoitunut, koska hän tietää, ettei tule sijoittumaan luokanopettajan töihin. Hän kuitenkin aikoo suorittaa tutkinnon loppuun.

Korostan tervettä äänenkäyttöä. Annan mielestä terve äänenkäyttö on tärkeää. Hän haluaisi lasten opettajana korostaa, ettei saa huutaa. Äänen-avaus pitää tehdä ennen laulamista ja terveestä äänenkäytöstä puhuminen on myös muistettava. Anna ei ole vielä pitänyt paljon musiikkitunteja, mutta niihin muutamiin hänen pitämiinsä on sisältynyt hengitysharjoituksia ja lei-kinomaisia äänen lämmittelyharjoituksia. Laulamisen pitäisi lapsista tuntua hyvältä, siinä pitäisi voida tuntea iloa ja oppia nauttimaan omasta äänestä ja hyväksymään se. Anna ei kannata laulutenttejä luokan edessä tai muita pakottamiseen vivahtavia tilanteita, mutta sanoo toisaalta, että pitäisi rohkaista käyttämään ääntä myös julkisesti.

En ole pohtinut, millainen laulamisen opettaja olisin. Matti ei ole pohti-nut kysymystä siitä, millainen lasten laulamisen opettaja hän tulevaisuudessa olisi. Laulun opettaminen lapsille on kyllä Matista mielekästä, mutta omaa rooliaan opettajana hän ei ole ajatellut vielä yhtään. Matti toteaa, että asiaa pitäisi varmaan jossain vaiheessa miettiä. Hän jatkaa pohdintaansa ja huomaa kitaransoittotaidon olevan hyödyksi laulujen säestämisessä.

Matti: “Mutta jos minä tuun niissä hommissa toimimaan, niin sitten sitä omaa kitaransoittoa jotenkin hyväkseni käyttää ja tietysti läh-tee niistä yksinkertaisista lauluista, opetella sanoja ja sitä kautta lähtee sitte rakentamaan sitä laulamista, mutta on hirmu vaikee nyt sanoa tuohon mitään…. En oikeen hahmota sitä, en tiiä, enkö halua hahmottaa…”

Kun Matti pääsi miettimisessä alkuun, hän huomasi, että hänellä olikin mie-lessään malli, miten laulamisen opetuksessa voisi edetä alkaen yksinkertaisista lauluista ja sanojen opettelun kautta edetä “rakentamaan laulamista”.

Joku muu saa opettaa lapsille uudet laulut. Arto ei näe itseään laula-misen opettajana eikä osaa kuvitella tilannetta, jossa opettaisi uusia lauluja lapsille. Hänellä ei ole asiasta mitään kokemuksia. Niissä tilanteissa, joissa Arto on laulanut lasten kanssa, laulut ovat olleet ennestään tuttuja eikä ole tarvinnut opetella uusia. Arton mielestä laulaminen lasten kanssa on pikem-minkin sosiaalinen tapahtuma kuin opetustilanne. Laulunopetustilanteessa Arto toivoo, että joku muu ottaisi opettamisesta vastuun. Silloin hän voisi opettaa sellaista, mitä itse osaa.

Arto: “… että monta muuta juttua uskon, että mä pystyn vetämään, mutta se laulu on yksi, joka tuntuu epävarmalta.”

En selviydy laulamisen opettamisesta. Ismo on ollut urheilun maailmassa pienestä pitäen, valmentanut muita jo 13-vuotiaasta lähtien. Niinpä hänen mielessään varmistui selväksi jo aikaisessa vaiheessa, että hän haluaa kasvatusalalle töihin. Tässä vaiheessa opiskelua hän epäilee, ettei hän tule sijoittumaan päiväkotiin lastentarhanopettajaksi, vaan etsiytyy muualle töi-hin. Kysymykseen, miten hän selviytyisi lasten laulamisen opettamisesta, hän vastaa ykskantaan:

Ismo: “En mitenkään…jos mä tiedän, että se ei oo mun juttu täysin, että mä ite siitä nauttisin ja oisin hyvä siinä, koska mun mielestä jos sä opetat musiikkia, niin sun pitää myös osata… esimerkiksi jos mä menisin (opettamaan musiikkia), ja mä oon sillä tavalla taitamaton, niin ei siit tulis yhtään mitään, koska se paistas läpi kuitenkin, niin minkä takia mä sillon lähtisin räpeltämään mitään.. Mä voin antaa sen homman jollekin muulle, joka osaa sen tehdä…”