Capan alunperin optimistinen näkemys tasavaltalaisista – olivat nämä sitten talonpoikia kuokat taottuna aseiksi tai kovan lin-jan anarkisteja taistelemassa fasismia vastaan yhteisen Espanlin-jan puolesta – muuttui hänen saapuessaan pommitettuun Madri-diin marraskuussa 1936. Kapinallisten kenraali Varelan keskit-täessä hyökkäystä Madridiin tasavaltalaisten uho Madridista fasismin hautana vaihtui ranskalaisen kommunistisen kuvaleh-den Regardsin joulukuussa 1936 julkaisemiin Capan pessimisti-siin kuviin ”ristiinnaulitusta pääkaupungista” (Kuva 2). Lehden kuvakollaasis sa etualalle on nostettu valokuvat Vallecasin rauni-oituneista työläiskortteleista. Kiinnostavimmat näistä ovat kuvat lapsensa ”fasistien pommituksessa” menettäneestä surevasta äidistä ja vastakkaisiin suuntiin kulkevista tummiin kaapuihin pukeutuneista naisista.18 Regards on otsikoinut jälkimmäisen valokuvan ”kahdeksi kuvaksi surusta”, minkä tulkitsen tarkoitta-van aktiivista, eteenpäin suuntautuvaa surua ja passiivista, taak-sepäin suuntautunutta surua. Kalteroitu ikkuna poispäin kään-tyneen naisen vierellä ja tiiliseinään laastin muodostama pieni vaalea risti naisten yläpuolella vahvistavat vaikutelmaa kuvasta vain välillisesti heijastuvasta kuolemasta ja poissaolosta. Kenties kyseessä on Madrid sellaisena kuin se tunnettiin ennen sotaa.
Vanhaan Madridiin ei ole paluuta, koska se on kuollut – Regard-sin mukaan ristiinnaulittu.
Yhdysvaltalainen esseisti Susan Sontag huomioi, että vaikka shokeeraaville kuville altistuminen turruttaa, on kuitenkin ker-tomuksia, jotka liikuttavat ihmisiä yhä uudelleen. Hän käyt-tää esimerkkinä Jeesuksen ristiinnaulitsemista: representaatiot tapahtumasta eivät ole uskovien silmissä banaaleja, jos he todella ovat uskovia.19 Englantilainen taidekriitikko John Berger on Sontagin kanssa samoilla linjoilla todetessaan että valokuvaus on ”lainauksen taidetta” maalaustaiteen ollessa ”käännöksen taidetta”. Berger tarkoittaa tällä, että valokuvat lainaavat ilmen-tymiä, jotka muodostavat valokuvan kielen.20 Nämä ilmentymät ovat ”oraakkelimaisia” viedessään merkityksen pitemmälle kuin esittämänsä ilmiöt. Toisaalta ilmentymien oraakkelimaiset mer-Kuva 2. "La capitale crucifiée", Regards 10.12.1936, 13–14
kityksen ylitykset ovat harvoin riittäviä tehdäkseen laajemman luennan merkityksestä täysin kiistämättömäksi.21 Capan valo-kuva mustiin pukeutuneista surevista naisista toimii Regardsissa juuri tällä oraakkelimaisuuden maaperällä viitaten ilmentymis-sään ja kuvatekstisilmentymis-sään kristilliseen kuvastoon kuitenkaan täs-mentämättä yksiselitteisesti merkitystään. Regardsin toimitus kenties on halunnut rinnastaa valokuvan ”kahdesta surusta” Jee-suksen ristiinnaulitsemiseen ja pääsiäisen tapahtumiin naisten rinnastuessa Jeesuksen haudalle saapuviin Maria Magdalenaan ja Mariaan.22 Rinnastus ei kuitenkaan ole kuvan katsojalle ilmi-selvä, koska kuvareportaasiin ei ole koodattu ylösnousemukseen rinnasteista loppua, vaan ainoastaan toivottomuutta ja raunioita.
Vallecasin työläiskorttelien melankolisissa valokuvissa on kui-tenkin nähtävissä pommitusten psykologinen käänteisvaikutus:
Madridin pommitus yllytti väestön uhmaa. Kansallismieliset eivät onnistuneet vuonna 1936 murtamaan madridilaisten tais-telutahtoa. Saksalaisten pommikoneiden masinoima ”psykologi-nen koe” epäonnistui ja Franco joutui turhautuneena julistamaan:
”Mieluummin hävitän Madridin kuin annan sen marxilaisille.”23 Madridin yliopistokaupunkiin muodostunut asemasotatilanne joulukuusta 1936 alkaen herätti useiden lehtien mielenkiinnon.
Kaupunkitaistelut oppineisuudelle ja tieteelle omistettujen raken-nusten keskellä loivat asetelmia, joissa korostettiin hallituksen joukkojen omistautumista kulttuurin säilyttämiselle. Parhaiten tämä tulee ilmi Lifen joulukuun 28. päivän numerossa 1936. Leh-den ”Camera Overseas” -palstalle on suurimpana painettu Robert Capan valokuva kansainvälisen prikaatin joukoista lounastauolla yliopiston laboratoriossa.24 (Kuva 3) Kuvatekstissä korostetaan, että kemikaaleja sisältävät pullot ja laboratorioinstrumentit ovat koskemattomia. Sotilaat ovat ikään kuin kylässä heille vieraassa ympäristössä, mutta ovat silti kyenneet mukautumaan uuteen ympäristöönsä. Samaa teemaa toistaa valokuva viereisellä sivulla (Kuva 4), jossa yliopiston kirjastossa lounastavien sotilaiden konekiväärin vieressä on pinottu kirjoja ikkunoiden eteen tuli-tussuojaksi. Keskellä huonetta on shakkilauta, johon kuvateksti pyytää lukijaa kiinnittämään huomiota. Vertaus tiedon
käyttä-misestä shakesperiaanisesti aseena on ilmeinen. Robert Capa itse kertoi yliopistolla ottamistaan valokuvista Death in the Making -kirjassaan (1938) seuraavasti:
Sana ei enää hallitse Madridin yliopistossa; mestarina on nyt asei-den, konekiväärien ja tykkien tuottama lyijy. Sotilaat suihkuttavat luotejaan mailla, missä aiemmin opiskelijat väistelivät Kastilian voimakasta auringon paahdetta ja istuvat nojatuoleissa, joista professorit levittivät eri aikojen viisauksia.25
Kuva 3. Inside University City, volunteers of the International Column, Frenchman and German and Italian anti-Fascist exiles, bunk in a chemi-cal factory. Under the framed picture and alarm clock (upper center), are loaves of bread. To the left are canned foods. Remarkably and alarm clock (upper center), are loaves of bread. To the left are canned foods. Remar-kably untouched are the acid bottles and flasks and the chemical appara-tus at the extreme and left of the picture. The rifle is a French carbine.[...]
Life 28.12.1936, 58.
Regards ei tarttunut oppiahjoissa taistelemisen vertauskuval-lisuuteen yhtä hanakasti kuin Life. Regards antoi joulukuun 17.
päivän numerossaan huomattavasti enemmän palstatilaa perin-teistä inhimillisen kärsimyksen kuvastoa edustaville Capan valo-kuville Madridin metrotunneleihin ajautuneista pakolaisista.26 Valokuva äidistä lapsineen Gran Vían metroasemalla tiivistää sodan aiheuttaman turvattomuudentunteen (Kuva 5). Kuvassa äidin ympärille kerääntynyt lapsikatras on kuin retkellä: vanhin tyttö hymyilee aikuismaisen itsevarmasti – kuin nauraisi nuorem-piensa jutuille – äidin nojatessa uupuneen ja kyllästyneen oloi-sena metroaseman kaakeliseinää vasten. Tyynyt, peitot, kattilat, Kuva 4. Militiaman lunch in University City, leaving the machine-gun at right unattended. University books have been used for window barricades by the defenders, who get the best food besieged Madrid can provide. Note the chessboard, center. […] Life 28.12.1936, 59.
pullot ja hedelmäkori kertovat menetetystä kodista, mutta jokin kuvassa häiritsee, Susan Sontagin sanoin ”vainoaa”27 katsojaa.
Kodin turvaa kuvasta ei löydy: ahtaus ja intiimiyden puute sel-västi häiritsevät kameraan tylysti suoraan katsovaa äitiä, jolla on merkillepantavan tummat silmänaluset. Kuvan reunoilla olevia poikia äidin väsyneisyys ja kyllästyneisyys tilanteeseen näyttää hämmentävän. Nuorin lapsista, lämpimään takkiin pukeutunut tyttö, on kääntynyt sisaruksista vanhimman, isosiskon puoleen, jota koti metroasemalla ei näytä lainkaan häiritsevän. Kuvassa isosisko on ottanut poikkeuksellisessa tilanteessa itselleen perin-teisen äidin roolin.
Vuoden 1936 lopulla Robert Capan valokuvissa on nähtävissä selkeä siirtyminen ekspressiiviseen realismiin. Kuvissa on aiem-paa enemmän hetkellisyyden ja lavastamattomuuden tuntua.
Esimerkiksi Gran Vían metroaseman perhekuvassa äidin suora katse kameraan ylittää valokuvalle luontaisen teatraalisuuden.28 Kuva 5. Avec la merveilleuse insouciance leur âge, les enfants rient et jou-ent près de leur mère au visage si triste... Regards 17.12.1936, 14–15.
Valokuvan katsoja on täten erittäin tietoinen valokuvaajan läs-näolosta kuvassa. Perhekuva metroasemalta on siinä mielessä erikoislaatuinen, että se lähenee ymmärrettävyydessään kirjalli-sia kertomukkirjalli-sia, vastoin valokuvan yksiselitteisyyttä pakenevaa ominaislaatua. Sen lisäksi, että tämä valokuva ”vainoaa” katsojaa, se myös auttaa ymmärtämään sisällissodan seuraamuksia – jos-kaan ei sen syitä.