Henri Cartier-Bresson (1908–2004) syntyi varakkaaseen teol-lisuusperheeseen pienessä kylässä Pariisin lähistöllä. Hän yritti kolmesti selviytyä ylioppilaskokeesta – ja epäonnistui joka kerta.
Perinteisten kuvataiteiden sijaan, joihin hän aluksi osoitti mie-lenkiintoa, hän innostui valokuvauksesta. Siinä oli 1910-luvulla siirrytty näppärämmän 35 mm filmin käyttöön ja valokuvaami-nen oli siten oikeastaan arkipäiväistetty.
Perheen varallisuuden avulla Cartier-Bresson saattoi 1920- ja 1930-lukujen aikana tehdä useita valokuvausmatkoja eri puo-lille maailmaa. Hän oli erityisen kiinnostunut arkipäivästä ja sen erilaisista ilmentymisistä eri puolilla maapalloa. Ehkä tunnetuin hänen valokuvareportaaseistaan käsitteli Englannin kuninkaan Yrjö VII kruunajaisia vuonna 1937. Tilaaja oli Ranskan kommu-nistisen puolueen vielä nykyisinkin ilmestyvä kuvalehti Regards.
Reportaasi ei niinkään kohdistunut itse tapahtumaan vaan ylei-söön ja ihmisiin, jotka tapahtuman tavalla tai toisella kokivat.20
Carier-Bresson osallistui aktiivisesti AEAR:n (Kirjailijoiden ja Taitelijoiden Vallankumouksellisen Liitto) toimintaan vuo-desta 1933 lähtien ja oli mukana myös amerikkalaisen Nykinon toiminnassa. Kyseessä oli ryhmä venäläisestä elokuvasta ja kom-munismista kiinnostuneita nuoria. Tällöin hän valokuvaamisen lisäksi kiinnostui myös elokuvasta. Vasemmistolaisuus ei hänen kohdallaan kuitenkaan johtanut sitoutumiseen kommunismiin eikä hän mitä ilmeisimmin koskaan ottanut Ranskan kommunis-tisen puolueen jäsenkirjaa.
Tunnetun kommunistisen kirjailijan Louis Aragonin pyyn-nöstä Henri Cartier-Bresson osallistui apulaisohjaajana vuonna 1936 ensi-iltansa saaneen Jean Renoirin elokuvan La vie est à nous tekemiseen. Tämän pyynnön taustalla oli Ranskan kommu-nistinen puolue. Puolueen kanssa tehdyn yhteistyön takana taas oli Cartier-Bressonin lanko Georges Sadoul. Henri Cartier-Bres-sinin elämäkerturi Pierre Assoulinen toteaa, että sitoutumisen taustalla saattoi olla poliittista opportunismia ja ainakin syvällistä sympatiaa vasemmiston asialle.21
Cartier-Bresson lienee ollut maailman tunnetuimpia valoku-vaajia. Yksin hänen tai yhteistyössä Herbert Klinen kanssa teke-miksi katsotaan mm. Espanjan sisällissotaa 1936–1939 käsittele-vät kolme dokumenttielokuvaa:
• Victoire de la vie, Henri Cartier-Bresson ja Herbert Kline, 1937, 47 minuuttia.
• Avec la brigade Abraham Lincoln en Espagne, Henri Cartier-Bresson ja Herbert Kline, 1938, 21 minuuttia.
• L’Espagne vivra, Henri Cartier-Bresson, 1938, 44 minuuttia.
Victoire de la vie
Kun Henri Cartier-Bresson oli kerran toimintaan ryhtynyt, hän vei sen loppuun saakka.22 Enemmän poliittisista kuin taiteellisista tai ammatillisista syistä hän hyväksyi pyynnön, jonka esitti Cent-ral Sanitaire Internationalen lääketieteellinen toimisto Espan-jan demokratian pelastamiseksi. Kyseessä oli Cartier-Bressonin ensimmäinen täysin oma elokuvansa eli Victoire de la vie (Elämä voittaa). Se valmistui vuonna 1937 ja esitettiin ensimmäisen ker-ran vuonna 1938.23
CartierBresson aloitti dokumenttielokuvan kuvaamisen Es -pan jassa Yhdysvaltalaisen Frontier Filmin (aiemmin Nykino) ja sen perustajan ja johtajan Paul Strandin aloitteesta, mutta kuiten-kin ranskalaisen henkilökunnan avustamana.
Dokumenttifilmi kertoo sairaanhoidon ja Espanjan tasaval-talaisten mobilisoinnin yhteistoiminnasta etulinjassa ja koti-rintamalla. Se kertoo myös siitä lääketieteellisestä tuesta, jota tasavaltalaiset saivat ulkomailta. Sota tietenkin on esillä tässäkin dokumentissa, mutta sitä käsitellään vain yksittäisinä kuvina ja etäämmältä linjojen takana.24
Keskeisessä osassa dokumentissa on haavoittuneiden soti-laiden hoito, kuntoutus ja jopa opetus. Myös Espanjalaiset lap-set saavat merkittävän rooli tässä dokumentissa, joka käsittelee heitä sodan ensimmäisinä ja keskeisinä uhreina, mutta kuitenkin samalla maan tulevaisuutena. Rintamakuvauksissa taisteluiden-kin aikana keskitytään hoitopisteisiin ja ensiapuun, liikkuviin sairaaloihin ja haavoittuneiden evakuointiin ambulansseihin ja sairaalajuniin ja niiden matkaan kohti Centrale Sanitaire Inter-nationalen toimipisteitä. Juuri tämä kansainvälisesti tunnettu ja Pariisissa päämajaansa pitävä järjestö oli tilannut dokumentin Cartier-Bressonilta.
Filmin tapahtumapaikat ovat Madrid, Barcelona, Benicamin toipumiskeskus, sotilassairaalat ja eritoten C.S.I.:n eli tilaajan sairaala. Tasavaltalaisen puolen sotilaita kuvataan opettelemassa lukemaan ja haavoittuneita sakkia pelaamassa. Eräs kohtaus tapahtuu maaseudulla, ja siinä maata viljelevät luovuttavat sadon-korjuun jälkeen puolet sadostaan tasavaltalaisille taistelijoille.
Noin 49 minuutin mittainen dokumentti pitää sisällään näkemyksen marokkolaisten ja saksalainen tuesta francolaiselle ar -meijalle, mikä näkyy esimerkiksi kohtauksessa, jossa valloitetun kasematin (linnakkeen) sisältä löytyvät sekä hakaristi että marok-kolaisjoukkojen tunnukset. Pääosassa on kuitenkin sodassa haa-voittuneiden auttaminen. Tämä oli tietenkin tarkoituskin, sillä dokumentin avulla haluttiin tukea varainkeräystä Centre Sani-taire Internationalelle.
Avec la brigade Abraham Lincoln en Espagne
Pierre Assouline epäili 2006 ilmestyneessä Cartier-Bressonin elä-mäkerrassaan, että Espanjan sodasta olisi valmistunut kolmaskin filmi, mutta se olisi kadonnut teille tietymättömille.25 Kadonnut elokuva kuitenkin löytyi 1970-luvulla perustetusta Espanjan sisäl-lissodan veteraanien papereiden ja dokumenttien arkistosta, josta käytetään nimitystä ALBA (The Abraham Lincoln Brigade Archi-ves). Kyseessä on noin 10 000 yksikköä käsittävä valokuvien, fil-mien, julisteiden, kirjeiden ja esineiden kokoelma,26 joka oli ollut aiemmin sijoitettuna Brandeisin yliopistoon Massachuettesissa mutta siirretty myöhemmin New Yorkin yliopiston kokoelmaksi.
Voidaankin sanoa, että Yhdysvallat on merkittävällä tavalla toi-minut Espanjan sisällissodan historian tallentamona.
Kadonneen elokuvan ”löytäjä” Juan Salas kertoo tapahtu-masta Le Monde Magazine lehdelle antamassaan haastattelussa 5. kesäkuuta 2010.27 Salas oli ollut järjestelemässä Abraham Lincoln -pataljoonan vapaaehtoisten ottamia valokuvia New Yor-kin yliopiston Tamiment -kirjastoon sijoitetussa Abraham Lin-coln -arkistossa, kun hänelle tuli eteen valokuva, jossa oli kolme miestä. Valokuvaan merkityt koodit johdattivat Salasin kersantti Harry Randallin kirjoittamaan dokumenttiin. Randall oli toimi-nut amerikkalaisen prikaatin valokuvausyksikön johtajana. Tot-tuneena historioitsijana Salas esitti kuvan perusteella kysymyk-set: ketkä, missä, milloin ja mitä tekemässä? Tämän jälkeen hän tunnisti ensimmäisenä kuvasta valokuvaaja Henri Cartier-Bres-sonin, sitten ohjaaja Herbert Klinen sekä kameramies Jacques Lemaren (Kuva 1).28
Randallin dokumentin kautta selvisi myös kuvien ottamisen paikaksi Quinto de Ebro lähellä Zaragoza kaupunkia, Aragoni-assa. Samalla tuli ilmi aikakin, joka oli lokakuu vuonna 1937.
Filmi on tehty yhden päivän aikana eli 28. lokakuuta.29 Filmin löytäjä Salas itse kertoo sen esittävän amerikkalaisten vapaaehtoi-sen henkilökohtaisia puuhia sodassa fasismia vastaan.30 Kyse on siis amerikkalaisten rintaman läheisyydessä tekemistä harjoituk-sista, tekemisen ja taistelun odottamisesta, toiminnasta missä on
Kuva 1. Abraham Lincoln prikaatin veteraanien verkkolehden Volun-teerin etusivu, jossa kerrotaan Henri Cartier-Bressonin filmin löyty-misestä. Samassa numerossa on julkaistu myös filmin jäljille johtanut kuva kolmesta miehestä tien reunalla. Kuva http://www.albavolunteer.
org/2010/03/henri-cartier-bresson-footage-%E2%80%A8found-in-alba-archive/
haavoituttu ja lähetetty haavoittuneita sairaalahoitoon. Kyseessä on myöhemmin Kalifornian yliopiston taloustieteen professorina toimineen Robert Merrimanin johtamien joukkojen toiveiden ja epäilyjen kuvaamisesta pienen ja rajatun ryhmän kautta. Prikaa-tin kokonaisvahvuushan oli noin 2800 miestä.31
Le Monde Magazinen toimittaja Michel Lefebvre antaa filmistä melko tarkan kuvauksen. Filmin alussa on kohtauksia Madri-dista, jossa kuvataan ihmisten arkipäivää ja runojen lukemista.
Tällä tavoin kerrotaan tasavallan lukutaitokampanjasta. Sitten kuvataan sotilaita suihkussa, jonka on lahjoittanut heille Rans-kalaiset ammattiliitot. Tämä asia kerrotaan elokuvan tekstissä.
Tämän jälkeen kuvataan sotilaiden taukohetkeä. Vuorossa on kuvaus yhteisestä amerikkalaisten ja espanjalaisten ohimarssista, jossa espanjalaiset marssivat jugoslavialaisen komentajansa Vla-dimir Copien johdolla.32
Cartier-Bressonin elämänkerturi Pierre Assoulinen kertoo blogissaan 19.5.2010, että ennen kuin tieto elokuvan olemassa-olosta saavutti hänet, yleisesti uskottiin, että kyseessä olisi vain legenda. Ainoa vihje elokuvaan oli aiemmin ollut Assoulinen löytämä tieto elokuvan ilmeisesti ainoasta esityskerrasta New Yorkissa, elokuvateatteri Cameossa 21. toukokuuta 1938. Tuol-loin elokuva oli esitetty espanjankielisellä nimellään Con la Bri-gada Lincoln en Espagna.33
L’Espagne vivra
Vuonna 1938 Espanja oli edelleen sisällissodan kourissa ja Car-tier-Bresson tallensi jälleen sodan todellisuutta filmille, nyt rans-kalaisen Secours populairen toimeksiannosta. Kyseessä oli eräi-den järjestön ja yksityishenkilöieräi-den muodostama yhteenliittymä Espanjan tasavallan tukemiseksi. Tässäkin dokumentissa arjen kovuuteen ja julmuuteen yhdistyy esteettinen mestarillisuus ja historiallinen syvällisyys, jotka valaisevat Espanjan todellisuutta.
Esiin tulevat Saksan natsien ja Italian fasistien hyökkäys Espanjan nuorta tasavaltalaista demokratiaa vastaan.34
Kuva 2. Henri Cartier-Bressonin L’Espagne vivra -elokuva on katsotta-vissa netissä osoitteessa: http://www.cinearchives.org/Catalogue-d-exploi-tation-494-64-0-0.html. Sivusto on ranskalaisen elokuva-arkiston Ciné-Archives ylläpitämä.
Kuva 3. Victoire de la vie: https://www.youtube.com/
watch?v=6msbUBZoXm4
Henri Cartier-Bresson kuvaa melkein hetken tarkkuudella sitä tapahtumaa, jossa tasavalta maksaa vapautensa hinnan. Tuossa vaiheessa tasavaltalaiset ovat lähes yksin, apunaan toki joukko vapaaehtoisia eri puolilta maailmaa. Euroopan demokratiat, etu-nenässä Ranska ja Britannia, ovat jättäneet heidät yksin taiste-lemaan Francon joukkoja ja heitä tukeneita natseja ja fasisteja vastaan.
Kuva tilanteesta on lohduton, katalonialaiset pakenevat lumen keskellä saksalaisten avoimia ilmapommituksia. Ne ovat tuhon-neet koulut ja sairaalat, ja kokonaiset korttelit on jyrätty maan tasalle. Ruumiita on röykkiöittäin. Siinä on kuva kansan kohta-losta, ja tilannetta pahentaa vielä puute ravinnosta ja nälkäinen väestö.
Filmin kuvauspaikat ovat Madrid, Lontoo, Marseille, Barce-lona, Guadalaraja, Perthus ja Citroën-autotehdas Pariisissa. Myös yksittäiskuvina on mukaan saatu legendaarinen Dolorès Ibárruri eli La Passionaria, Neville Chamberlain sekä tietenkin Hitler ja Mussolini. Cartier-Bressonin eräänä tavoitteena oli kertoa suu-relle yleisölle erityisesti äärioikeistolaisten kansallismielisten saamasta merkittävästä ulkomaisesta valtiollisesta tuesta. Täl-laista mahdollisuutta ei tasavaltalaisilla ollut, sillä Stalinin apu oli hyvin ehdollista ja melkoisen suppeata.
On todennäköistä, että L’Espagne vivra filmiä ei juurikaan näy-tetty sen valmistumisen jälkeen. Syynä oli toisen maailmansodan syttyminen ja sitä edeltäneet Münchenin sopimus sekä Molotov–
Ribbentrop pakti Euroopan ”rauhasta”.