3 EMPIIRISEN TUTKIMUKSEN TOTEUTUS
Tässä luvussa esitellään tutkimuksen toteutus. Ensin kerrataan tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymykset. Seuraavaksi syvennytään tämän tutkimuksen menetelmällisiin perusteisiin ja perustellen käydään läpi tutkimuksen lähestymistapa, aineistonhankintamenetelmät sekä aineiston analysointimenetelmät. Luvussa selvitetään myös, miten tutkimus toteutettiin ja minkälaisia valintoja ja rajauksia sen edetessä tehtiin.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on syventää ymmärrystä luottamuksen palautumisesta esimies-alaissuhteessa. Aihetta tarkastellaan alaisen näkökulmasta ja tarkastelu tehdään alaisten omakohtaisten kokemusten perusteella. Tutkimuksella halutaan syventää ymmärrystä luottamuksen palautumisesta, luottamuksen palautumisen vaiheista sekä prosesseista esimies-alaissuhteessa. Erityisesti kiinnostuksen kohteena on se, miten luottamus palautuu sekä minkälaisia tekijöitä ja vaiheita luottamuksen palautumiseen kuuluu.
Aihetta lähestytään kahden päätutkimuskysymyksen ja yhden apututkimuskysymyksen avulla, jotka ovat:
1. Miten alaisen luottamus esimieheen palautuu luottamusrikon jäljiltä?
2. Minkälaisia vaiheita luottamuksen palautumiseen liittyy?
• Minkälaiset tekijät tai mitkä vaiheet luottamuksen palautumisessa alainen kokee tärkeimmiksi?
Kysymyksiin etsitään vastauksia analysoimalla alaisten omakohtaisia kokemuksia luottamuksen palautumisesta. Luottamuksen hyödyt organisaatioille ovat kiistattomia, mutta etenkään luottamuksen palautumisesta ei ole juuri olemassa kokemuksiin pohjautuvaa laadullista tutkimusta, joten tutkimukselle on olemassa selvä tarve. Tutkimus edesauttaa ymmärryksen kehittymistä ja syventämistä luottamuksen palautumisesta ja siten auttaa esimiehiä johtamaan luottamusta ja etenkin sen palautumista henkilöiden välisissä suhteissa, mikä puolestaan edistää organisaatioiden tuottavuutta.
3.1 Tutkimuksen lähestymistapa
Luottamustutkimusta luonnehti pitkään kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimusote.
Luottamus, kuten teorialuvussakin kävi ilmi, on kuitenkin hyvin monitulkintaista, subjektiivista ja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ilmentyvää, ja siksi ilmiön todellinen tavoittaminen vaatii taakseen myös laadullista lähestymistapaa.
Tässä tutkimuksessa noudatetaan kvalitatiivista eli laadullista tutkimusperinnettä. Perttulan (1995, 41) mukaan laadullinen tutkimus soveltuu tajunnasta tai ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta peräisin olevien ilmiöiden tutkimiseen (Puusa & Juuti 2011, 48). Puusa ja Juuti (2011, 52) täydentävät, että laadullisessa tutkimuksessa keskitytään tutkimaan ihmisten ajatuksia, tuntoja, käsityksiä ja tulkintoja, jotka muodostuvat omakohtaisten kokemusten kautta. He näkevät myös laadullisen tutkimuksen edut etenkin silloin, kun tutkimuksen kohde on ennalta tuntematon (Puusa & Juuti 2011, 48-49). Lisäksi Eriksonin ja Kovalaisen (2008) mukaan kvalitatiivinen tutkimus mahdollistaa usein syvemmän ymmärryksen tutkittavasta ilmiöstä.
Laadullinen tutkimus korostaa todellisuuden ja siitä saatavan aineiston subjektiivista luonnetta (Puusa & Juuti 2011, 47). Se tarkoittaa sitä, että laadullisessa tutkimuksessa tarkastellaan yksittäisiä tapauksia, jolloin yksittäisten osallistujien näkökulmat korostuvat. Yleensä laadullisessa tutkimuksessa keskiössä ovat tutkittavien henkilökohtaiset kokemukset ja näkemykset tietyistä aiheista tai ilmiöistä. Tällöin tutkimuksen tehtäväksi muodostuu teoreettisesti mielekkään tulkinnan antaminen kyseisestä aiheesta tai ilmiöstä (Puusa & Juuti 2011, 48). Toisaalta Kallion ja Palomäen (2011, 58) mukaan oleellista on näkökulman tavoittaminen. Kaiken perusta on siinä, että tutkittavien ääni pääsee kuuluville ja että tutkija tavoittaa sen (Kallio & Palomäki 2011, 58), tai, kuten Puusa ja Juuti (2011, 52) asiaa tarkastelevat, keskeistä on tavoittaa tutkittavien näkökulma ja se puolestaan edellyttää läheistä suhdetta. Läheinen suhde tutkijan, tutkijan luoman aineiston ja tutkimuskohteen välillä onkin myös yksi laadullisen tutkimuksen tyypillisistä piirteistä (Puusa & Juuti 2011, 48). Väite tarkoitta, että tutkija pyrkii ymmärtämään kohdettaan ja samastumaan kohteen kokemuksiin ja näkemyksiin asioista. Tämä läheisyys edesauttaa tutkijaa luomaan mahdollisimman osuvia tulkintoja.
Luottamus ja sen palautuminen on juuri sellainen ilmiö, mistä edellä on puhuttu. Kuten teorialuvussa asiaa tarkasteltiin, luottamus rakentuu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, ja kokemus luottamuksesta, samoin kuin sen menettämisestä tai palautumisesta, on subjektiivinen. Tutkimuksen tavoitteena on nimenomaan syvällisesti pureutua luottamuksen palautumiseen tutkimuskysymysten välittämästä näkökulmasta käsin. Ennalta tuntemattomuus ja odottamattomuus luonnehtii osuvasti myös tätä tutkimusta, koska luottamuksen palautumista ei ole juuri tutkittu, etenkään suhdeperustaisesti ja laadullisilla menetelmillä. Luottamuksen palautuminen ja palautumisen prosessi on siis pitkälti vielä tuntematon. Yhteenvetona voidaan todeta, että laadullinen lähestymistapa valittiin luottamuksen palautumisen abstraktiuden, monitulkintaisuuden, syväluotaavuuden ja tuntemattomuuden vuoksi. Lisäksi kvalitatiivisen lähestymistavan valintaa puolsi tutkimusaiheen tietty sensitiivisyys.
3.2 Haastattelu aineiston hankinnassa
Tämän tutkimuksen aineisto päätettiin hankkia pääasiassa haastatteluin. Haastattelu on yksi käytetyimmistä tavoista hankkia tietoa (Eskola & Suoranta 2005, 86; Puusa 2011, 73) ja samalla yksi yksinkertaisimmista inhimillisen vuorovaikutuksen muodoista (Koskinen, Alasuutari &
Peltonen 2005, 108). Haastattelulla tarkoitetaan keskustelunomaista ja vuorovaikutteista toimintaa, joka tapahtuu tutkijan aloitteesta ja johdattelusta ja tähtää tiedon ja ymmärryksen tavoittamiseen (Puusa 2011, 73). Eskola ja Suoranta (2005, 86) sekä Puusa (2011, 73) yksinkertaistavat haastattelun tilanteeksi, jossa haastattelija esittää haastateltavalle kysymyksiä ja haastateltava vastaa niihin.
Haastattelun tavoitteena on kerätä aineistoa, jonka perusteella voi tehdä päätelmiä (Puusa 2011, 73). Tämä tavoite luonnehtii myös tätä tutkimusta. Haastattelun valintaa ensisijaseksi aineistonhankintamenetelmäksi tuki moni tekijä. Haastattelulla on mm. usein mahdollista saada yksityiskohtaista tietoa tapahtumista verrattuna esimerkiksi kyselyyn tai muihin menetelmiin (mm. Puusa 2011). Tämä perustuu siihen, että haastattelija voi esittää haastateltavalle tarkentavia kysymyksiä, jolloin haastateltavalla on paremmat mahdollisuudet tavoittaa se, mitä haastateltava tarkoittaa. Lisäksi haastattelussa on mahdollista ohjata tilannetta tutkimuksen kannalta oleelliseen suuntaan; Puusan (2011, 73) mukaan tutkija voi pyytää haastateltavaa selittämään ja tarkentamaan vastauksiaan ja näin tutkija pääsee paremmin kiinni siihen, mitä haastateltava tarkoittaa.
Puusan (2011, 73) mukaan haastattelu sopii etenkin abstraktien ilmiöiden tutkimiseen. Eskola ja Suoranta (2005, 86) täydentävät, että haastattelu soveltuu erityisen hyvin ihmisten käsitysten, kokemusten ja näkemysten selvittämiseen. Lisäksi Koskisen, Alasuutarin ja Peltosen (2005, 106) mukaan haastattelu on usein ainoa keino kerätä tietoa ihmisen subjektiivisista kokemuksista. Tällaisia ovat esimerkiksi ihmisten asioille antamat merkitykset sekä tulkinnat.
Haastattelun metodinen etu, jota myös tässä tutkimuksessa hyödynnettiin, on se, että voidaan valita henkilöitä, joilla on omakohtaista kokemusta asioista. Näin saadaan aikaiseksi tarkoituksenmukainen ja harkinnanvarainen näyte (Puusa 2011, 76). Puusan mukaan uskottavien päätelmien teko puheen perusteella edellyttää, että puhe tallennetaan. Väite viittaa siihen, että tallennuksen ansiosta päästään jälkikäteen tarkastamaan, mitä informantit, eli haastateltavat, todella sanoivat. Haastattelutilanne saattaa vaikuttaa haastattelijaan voimakkaasti ja hämärtää informanttien kertomusta ja siksi on tärkeää, että haastattelulausunnot on mahdollista tarkastaa jälkikäteen. Haastattelujen tallentamisesta huolimatta haastattelun käyttöön aineiston hankinnan menetelmänä liittyy virhetekijöitä.
Haastattelun avulla on mahdollista saada selville ainoastaan haastateltavan rekonstruoimia käsityksiä eikä itse asiaa tai ilmiötä (Puusa 2011, 77). Väitteellään Puusa (2011, 77-78) tarkoittaa, että yksilön käsitys todellisuudesta syntyy sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, minkä vuoksi samasta ilmiöstä on useita, keskenään ristiriitaisakin näkemyksiä eri aikoina ja eri konteksteissa. Tutkimuksen lähtökohtana tulee kuitenkin pitää intersubjektiivisuuden oletusta.
Sen mukaan tutkijan tulee voida olettaa kykenevänsä ymmärtämään asioita edes jokseenkin samoin kuin toiset ihmiset. (Puusa 2011, 78.) Lisäksi Puusa (2011, 78) täydentää, että tutkijan on tiedostettava, että tulkitsijoita ja tulkintatasoja on useita. Käytännössä tutkija ei siis kykene sellaisenaan välittämään tutkittavien ajatuksia, vaan hän tekee tulkinnan informanttien esittämistä ajatuksista. Joka tapauksessa tutkijan tehtävä on tulkita toisten tekemiä tulkintoja (Puusa 2011, 73).
Lisäksi kriittisiä virhelähteitä haastattelutilanteessa ovat reaktiivisuuskysymykset ja tulkintavirhekysymykset. Reaktiivisuuskysymykset ovat sellaisia, joilla tutkija johdattelee tutkittavaa vastaamaan tietyllä tavalla. Tulkintavirhekysymykset ovat sellaisia, joita tutkittava ei ymmärrä kunnolla. Ymmärryksen puute voi johtua kysymyksen epäselvyydestä, vieraista termeistä tai muusta sosiaalisesta etäisyydestä. (Puusa 2011, 78.) Sosiaalinen etäisyys tarkoittaa
sitä, että esimerkiksi haastattelijan ja haastateltavan kulttuuritausta, ikä, sukupuoli tai sosiaalinen tausta poikkeavat paljon toisistaan. Haastattelun virhelähteenä on myös tutkittavien taipumus antaa sosiaalisesti hyväksyttyjä vastauksia, tai varsinaisesti sellaisia vastauksia, jotka haastateltava kokee sosiaalisesti hyväksytyiksi (Puusa 2011, 78). Toisaalta, kaikki tutkimusmenetelmät ovat rajallisia (Kallio & Palomäki 2011, 58), eikä puhdasta tutkimusta, johon ei ihmiskäsi olisi jättänyt jälkiään, ole olemassa (Silverman 1994, 26). Tätä tutkimusta arvioidaan tarkemmin luvussa 5.2.
Tässä tutkimuksessa käytettiin teemahaastattelua, jossa on tyypillistä, että haastattelijalla on tietyt teemat ja niihin liittyviä kysymyksiä. Haastattelijalla on kuitenkin mahdollisuus tehdä tarkentavia kysymyksiä sekä esimerkiksi muuttaa kysymysten järjestystä sekä itse kysymyksiä.
Kysymyksiin ei myöskään ole olemassa vastausvaihtoehtoja. Teemahaastattelun valintaa tähän tutkimukseen puolsi esimerkiksi Hirsjärven ja Hurmeen (2011) väite, että teemahaastattelu sopii hyvin aiheeseen, jota on tutkittu vasta suhteellisen vähän ja josta haastattelut voivat paljastaa ennalta odottamattomia seikkoja.
3.3 Aineiston hankinta
Tutkimuksen aineiston hankinta toteutettiin kevään 2017 aikana. Aineiston hankinnassa oli kaksi vaihetta. Ensin kohdeorganisaatioiden henkilöstölle lähetettiin sähköinen linkki kyselylomakkeelle, jossa tiedusteltiin heidän halukkuuttaan haastatteluun. Kyselylomake on liitteenä (Liite 1). Kyselylomake tehtiin Surveypal-ohjelmalla ja sen tarkoitus oli auttaa löytämään haastatteluun henkilöitä, joilla oli omakohtaista kokemusta alaisen roolissa luottamuksen palautumisesta sekä olivat lisäksi halukkaita osallistumaan tutkimukseen.
Kyselylomakkeessa oli 13 sivua, mutta siihen oli ohjelmoitu logiikka, jonka avulla jokainen vastaaja vastasi ainoastaan hänelle soveltuviin kysymyksiin. Liitteenä olevassa kyselylomakkeessa (Liite 1) on sulkujen sisään kirjoitettu lomakkeen logiikkaa. Sulkujen sisältö ei näkynyt vastaajille ja sen tarkoitus on ainoastaan auttaa tämän tutkimuksen lukijaa hahmottamaan lomakkeen logiikkaa. Lomakkeen tiedot oli myös mahdollista tallentaa ja jatkaa vastaamista itselle sopivana ajankohtana. Lomakkeen ensimmäisellä sivulla esittelin itseni ja tutkimukseni, kerroin, minkälaisia henkilöitä tutkimukseen etsitään, kauanko kyselyyn vastaaminen vie aikaa sekä kuinka kerättäviä tietoja käsitellään. Ensimmäisellä varsinaiselle
sivulla kysyttiin, onko vastaaja joskus menettänyt luottamuksensa esimieheensä tai onko luottamus esimiestä kohtaan joskus heikentynyt merkittävästi. Toisella sivulla kysyttiin, palautuiko luottamus tai alkoiko se palautua. Päätin jakaa kysymyksen luottamusrikosta ja palautumisesta kahdeksi erilliseksi kysymykseksi, jotta vastaajan olisi helpompi vastata kysymykseen. Lomakkeen logiikka toimi siten, että vastaamalla, ettei ole kokemusta asiasta, lomake ohjautui loppuun ja kysely päättyi tämän vastaajan osalta. Mikäli vastaajalla oli kokemusta luottamuksen palautumisesta, häneltä kysyttiin, onko hän halukas osallistumaan tutkimukseen. Vastaajalle tarjottiin mahdollisuus osallistua haastatteluun, vastata kysymyksiin kyselylomakkeella, vastata kysymyksiin sähköpostilla tai olla osallistumatta tutkimukseen.
Ensisijaisesti kyselyssä toivottiin osallistumista haastatteluun. Tutkimukseen suostuvilta henkilöiltä kysyttiin yhteystiedot sekä taustatiedot, joita olivat syntymävuosi, koulutustaso, ammatti ja sukupuoli. Kaikkia kyselyyn vastanneita kiitettiin lopussa sekä annettiin tutkijan yhteystiedot mahdollisia yhteydenottotarpeita varten.
Haastattelut tehtiin henkilöille, jotka olivat vastanneet kyselyyn ja ilmoittaneet suostuvansa haastatteluun. Informanttien valinnassa ei rajattu millään tavalla sitä, milloin tai missä tilanteessa luottamusrikkomus tai palautuminen oli tapahtunut. Ainoa merkitsevä tekijä oli, että tutkittava luottamussuhde oli esimiehen ja alaisen välillä ja että tutkimukseen osallistuva henkilö oli itse alaisen roolissa tuossa suhteessa. Informantteja ei rajattu myöskään sen perusteella, kuinka kauan tutkimuksen kohteena oleva esimies-alaissuhde oli kestänyt ennen luottamuksen rikkovaa tapausta tai sen jälkeen. Kaikki edellä mainitut kriteerit täyttävät henkilöt kelpuutettiin tutkimukseen. Tästä syystä osa tapauksista on tapahtunut useita vuosia sitten.
Kaikille, jotka olivat ilmoittaneet osallistuvansa haastatteluun sekä olivat antaneet sähköpostiosoitteensa kyselyyn vastatessaan, lähetettiin haastatteluteemat sekä esimerkkikysymyksiä sähköpostilla. Tuomen ja Sarajärven mukaan (2013) silloin, kun on tarkoitus kerätä mahdollisimman paljon tietoa, kysymykset voi toimittaa etukäteen. Puusa (2011, 76-77) kuitenkin huomauttaa, että kysymysten toimittaminen etukäteen ei aina ole oleellista, koska etukäteistieto voi muun muassa suunnata, rajata tai jopa kahlita ajatuksia.
Päätin kuitenkin toimittaa teemat ja esimerkkikysymyksiä etukäteen, jotta haastateltavilla olisi mahdollisuus paneutua haastattelukysymyksiin etukäteen ja myös palauttaa mieleen tapahtunutta luottamuksen palautumisen prosessia ja siihen liittyviä tapahtumia.
Tutkimukseen osallistuville henkilöille annettiin paljon mahdollisuuksia osallistua tutkimukseen, koska esitutkimuksen perusteella tutkimukseen soveltuvia henkilöitä, eli sellaisia, joilla on omakohtaista kokemusta tutkittavasta aiheesta, oli vähän. Varsinaisesti suurin haaste oli saada soveltuvat henkilöt osallistumaan haastatteluun. Syynä informanttien niukkaan halukkuuteen osallistua tutkimukseen ovat todennäköisesti olleet aiheen sensitiivisyys sekä tutkimukseen osallistumisen viemä aika ja vaiva. Mahdollisesti kyselyn suuntaaminen esimerkiksi aikuisopiskelijoille olisi saattanut lisätä osallistumisaktiivisuutta.
Mahdollisesti myös vastaamisesta saatava palkkio olisi saattanut lisätä osallistumisaktiivisuutta, mutta uskon, että palkkio olisi saattanut myös vääristää vastauksia, koska osa vastaajista olisi saattanut vastata puhtaasti palkkion takia ja antaa lausuntoja, jotka eivät olisi todenmukaisia. Toki vastausten todenmukaisuuden varmistaminen on ylipäätään lähes mahdotonta. Tutkimuksen luotettavuutta kuvataan tarkemmin myöhemmin, alaluvussa 5.2.
Haastatteluja tehtiin yhteensä 12 kappaletta. Lisäksi kolme henkilöä vastasi kyselylomakkeen kysymyksiin ja kaksi henkilöä vastasi sähköpostitse. Haastatteluista 9 tehtiin kasvotusten, 2 puhelimitse ja 1 videoyhteydellä. Kahta henkilöä, jotka olivat ilmoittaneet suostumuksensa haastatteluun ei enää tavoitettu haastatteluajan varaamista varten. Kaikki haastattelut tallennettiin. Kasvotusten tehdyt haastattelut tallennettiin matkapuhelimen ääninauhurilla, johon oli kiinnitetty tilamikrofoni. Puhelimitse tehdyt haastattelut tallennettiin maksullisella TapeACall Pro -sovelluksella, ja videoyhteydellä tehty haastattelu tallennettiin Skype For Business -sovelluksen tallennusominaisuudella.
Varsinaiset haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina, joten niissä ei käytetty kiinteää kysymyslistausta, vaan kysymykset valikoituivat ja muovautuivat haastattelujen aikana.
Haastatteluissa käsiteltiin esimiehen ja alaisen välistä luottamussuhdetta ja erityisesti sitä, miten luottamus oli rikkoutunut, mitä seurauksia sillä oli ollut, miten luottamuksen rikkoutuminen näkyi suhteessa, miten alainen ja esimies reagoivat luottamusrikkomukseen, miten palautuminen lähti etenemään, mitkä tekijät vaikuttivat palautumiseen, minkälainen oli tapahtumien ajallinen kesto, millaiseksi luottamus palautui ja millainen suhde henkilöiden välillä nyt on.
Haastatteluissa informantit kuvasivat omia kokemuksiaan luottamuksen rikkoutumisesta ja palautumisesta esimies-alaissuhteessa melko monipuolisesti. Kaikki kerätty tutkimusaineisto
käsitteli luottamuksen palautumista esimies-alaissuhteessa alaisen näkökulmasta, eli kaikki informantit kuvasivat luottamuksen palautumista tilanteessa, jossa olivat itse alaisen asemassa ja luottamussuhteen toisen osapuoli oli heidän esimiehensä.
3.4 Aineiston analysointi
Haastattelujen jälkeen kaikki haastattelut litteroitiin sanasta sanaan. Materiaalia haastattelulausunnoista ja kirjallisista vastauksista kertyi lähes sata sivua. Haastattelulausunnot ja kirjalliset vastaukset analysoitiin sisällönanalyysillä. Sekä haastattelulausuntojen että kirjallisten vastausten käsittely tehtiin täysin samalla tavalla. Ainoa ero oli se, ettei jo valmiiksi kirjallisessa muodossa ollutta aineistoa tarvinnut litteroida. Sisällönanalyysilla tarkoitetaan esikäsitellyn aineiston luokittelua, teemoittelua ja niiden perusteella tehtäviä tulkintoja.
Sisällönanalyysi on perusanalyysimenetelmä ja se on jollakin tasolla aina mukana laadullisessa tutkimuksessa (Tuomi & Sarajärvi 2013, 91). Tuomen ja Sarajärven (2013, 91) mukaan sisällönanalyysia voidaan pitää myös jonkin asteisena teoreettisena kehyksenä.
Sisällönanalyysissa on huomattava, että periaatteessa se voi kattaa myös laajemmin aineiston kanssa tehtävää työtä. Esimerkiksi Saari (1996, 166-167) väittää, että analyysia tapahtuu laadullisen aineiston jokaisessa vaiheessa. Itse asiassa, tutkija muodosta usein jo alkeellisen kuvan aineistosta haastatteluja tehdessään. Tämäkin on osa sisällönanalyysia.
Ruusuvuori, Nikander ja Hyvärinen (2010, 12) jakavat haastatteluaineistoon pohjautuvan sisällönanalyysin seitsemään vaiheeseen alkaen heti tutkimusongelman asettamisesta. Heidän mallinsa on esitetty kuviossa 5. Heidän mallinsa on myös syklinen ja sillä he haluavat korostaa, ettei analyysi ole suoraviivainen prosessi vaan analyysin vaiheet kulkevat osin rinnakkain.
Ajatuksena on, että viimeisen kohdan jälkeen prosessi voi alkaa jälleen alusta ja jokaisella kierroksella päästään aina hieman lähemmäs sitä, mitä aineisto todella kuvaa ja mihin kysymyksiin sen avulla voidaan löytää vastaukset.
Tämän tutkimuksen analyysi eteni pitkälti Ruusuvuoren ym. (2010) esittämien perusteiden mukaisesti. Materiaali luettiin läpi useita kertoja ilman muistiinpanojen tekemistä. Sen jälkeen materiaalia luettiin läpi ja alettiin merkitsemään tekstiin siellä esiintyneitä huomioita.
Haastattelulausunnoista etsittiin yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia sekä toistuvuutta ja ainutkertaisia yksityiskohtia. Nämä korostettiin tekstistä. Jokaisesta haastattelusta ja kirjallisesta vastauksesta tehtiin lisäksi aikajanalle sijoitettu prosessi luottamuksen palautumisesta ja sen vaiheista. Näitä prosesseja vertailtiin toisiinsa ja muodostettiin tulkintasääntöjä, joita testattiin sekä muita prosesseja vasten että alkuperäisiin teksteihin. Sitten muodostettiin koko aineistoa kuvaavia prosesseja sekä koottiin yksityiskohtia. Alkuvaiheen analyysia, teemoittelua, luokittelua ja vertailua pyrittiin tekemään ensin aineistolähtöisesti ja Kuvio 5: Haastattelun analyysin vaiheet (Ruusuvuori, Nikander & Hyvärinen 2010, 12)
yhdistämään teoriaan vasta hieman myöhemmin. Lopuksi aineistosta muodostettiin tulkintoja ja sekä tulkintoja että aikaisempia löydöksiä verrattiin teorialuvusta nousseisiin ilmiöihin.
4 TULOKSET
Tässä luvussa esitellään haastatteluista sekä kirjallisista vastauksista saadut tulokset. Tämän pro gradu -tutkimuksen tavoitteena oli syventää ymmärrystä luottamuksen palautumisesta esimies-alaissuhteessa. Varsinaiset tutkimuskysymykset olivat seuraavat:
1. Miten alaisen luottamus esimieheen palautuu luottamusrikon jäljiltä?
2. Minkälaisia vaiheita luottamuksen palautumiseen liittyy?
• Minkälaiset tekijät tai mitkä vaiheet luottamuksen palautumisessa alainen kokee tärkeimmiksi?
Tutkimuskysymyksiin haetaan vastauksia aineistosta, joka on peräisin teemahaastatteluista sekä kirjallisista vastauksista. Haastattelulausunnoissa ja kirjallisissa vastauksissa informantit kuvasivat omia kokemuksiaan luottamuksen rikkoutumisesta ja palautumisesta esimies-alaissuhteessa. Tutkimusaineisto muodostui yhteensä 17 tapauksesta, joista haastatteluja oli 12 ja kirjallisia vastauksia viisi. Kaikki informantit olivat itse alaisen asemassa ja luottamussuhteen toisen osapuoli oli heidän esimiehensä.
Tutkimustulosten esittämisessä hyödynnetään suoria lainauksia haastatteluista ja kirjallisista vastauksista. Suorien lainausten yhteydessä ilmoitetaan, onko lausunto saatu haastattelussa (merkintä H) vai kirjallisesti (merkintä K) sekä monesko haastattelu (1-12) tai kirjallinen vastaus (1-5) on ollut kyseessä. Lausunnoissa mahdollisesti esiintyvät nimet tai muut tunnistetiedot on kuitenkin muutettu informanttien yksityisyyden varjelemiseksi. Tiiviit kuvaukset informanttien luottamuksen rikkoneista tapahtumista sekä tiedot siitä, rikkoutuiko luottamus kokonaan vai osittain, lähtikö luottamus palautumaan ja mikä palautumisen oli käynnistänyt, on luottavissa liitteenä 2 olevasta taulukosta.
4.1 Taustatiedot
Lähes kaikki informantit olivat naisia. Haastatelluista 11 oli naisia ja miehiä oli ainoastaan yksi.
Kirjallisesti vastanneista henkilöistä kaikki viisi olivat naisia. Myös luottamussuhteen toinen osapuoli yli yleisimmin nainen. Haastatelluista alaisista vain kolmella oli mies esimiehenä ja kirjallisesti vastanneista kahdella oli mies esimiehenä. Informanttien ikä vaihteli 30 ja 58
vuoden välillä. Viisi informanttia ei kertonut ikäänsä tai syntymävuottaan. Kaikilla 14 henkilöllä, jotka vastasivat työkokemusta koskevaan kysymykseen, oli kokemusta työelämästä yli neljä vuotta, suurimmalla osalla vähintään 10 vuotta.
Suurimmalla osalla informanteista oli ylempi korkeakoulututkinto. Kahdella oli alempi korkeakoulututkinto, yhdellä toisen asteen tutkinto ja kahdelta informantilta ei saatu tietoa pohjakoulutuksesta. Lähes kaikki informantit työskentelivät luottamusrikon tapahtumahetkellä asiantuntijatehtävässä. Heidän työnimikkeitänsä oli mm. opettaja, kouluttaja ja asiantuntija.
Yksi henkilöistä työskenteli assistenttina ja neljä henkilöä ei vastannut ammattinimikettä koskevaan kysymykseen. Kaikki informantit olivat tunteneet rikkoutuneen luottamussuhteen toisena osapuolena olleen esimiehen yli vuoden ajan, mutta esimies-alaissuhde ei välttämättä ollut kestänyt niin kauaa. Osa suhteista oli haastatteluhetkellä ollut olemassa yli 10 vuotta.
4.2 Luottamuksen rikkoutuminen
Aineistosta nousi esiin useita luottamuksen rikkoneita tekijöitä. Rikkomukset jaoteltiin Mayerin ym. (1995) mallin mukaisesti kolmeen kategoriaan, eli kyvykkyyteen, hyväntahtoisuuteen ja rehellisyyteen. Rikkomuksia kohdentui kaikkiin kolmeen kategoriaan.
Tämän tutkimuksen aineistossa esiintyy eniten rehellisyyteen kohdistuvia rikkomuksia, mikä on mielenkiintoista, koska Groverin ym. (2014) tutkimuksen mukaan luottamuksen palautuminen rehellisyyteen kohdistuneiden luottamusrikkomusten jälkeen ei ollut todennäköistä. Rehellisyyteen tässä tutkimuksessa kohdistui seitsemän informantin kokemukset suoraan. Lisäksi oli kaksi tapausta, joihin liittyi rehellisyyden lisäksi myös hyväntahtoisuuteen kohdistuvia rikkomuksia. Kyvykkyyteen kohdistui suoraan neljä tapausta sekä lisäksi oli kolme tapausta, joissa oli osallisena sekä kyvykkyyteen että hyväntahtoisuuteen kohdistuvia rikkomuksia. Hyväntahtoisuuteen pelkästään kohdistui ainoastaan yksi tapaus.
Tapausten joukossa oli mm. valehtelua, salailua, selän takana toimimista, vähättelyä, suosimista, välinpitämättömyyttä, tuen puuttumista, yleistä huonoa käyttäytymistä ja arvojen yhteensopimattomuutta. Tiiviit kuvaukset tapahtumista on luettavissa liitteestä 2.
Luottamuksen rikkoutumisen tilanteet vaihtelivat jonkin verran. Rikkoutuminen saattoi johtua siitä, mitä esimies teki, mitä esimies oli tehnyt tai mitä hän ei ollut tehnyt. Rikkoutumisen tilannetta kuvattiin mm. näin:
”Se [esimies] oli siellä kahvihuoneessa paikalla, mutta ei se tehnyt mitään. Ihan tuntui, ettei se olisi kuullut ollenkaan, mutta tietenkin se kuuli. Se ei vaan saanut puututtua siihen kiistaan. Sen jälkeen usko, tai se luottamus, meni siihen.” (H6)
”Luottamus meni vähitellen, kun huomasin, ettei hänellä [esimiehellä] ollut aikaa eikä kiinnostusta hoitaa esimiestehtäviä. Häneltä ei saanut ohjeita, häntä ei tavoittanut, kun oli tarve. Silloin harvoin, kun ohimennen tapasimme, hän oli huonolla tuulella. Lopullinen naula arkkuun tuli, kun hän kehityskeskustelussa sanoi, että olin tehnyt työni huonosti.” (H7)
”Usko tän esimiehen kykyinen meni, kun hän antoi mun työkaverille sen hankkeen, mikä olisi kaikkien sääntöjen mukaan ollut mulle. Minä olin sitä valmistellut ja minulla olisi ollut osaamista se hoitaa. Siitä oltiin puhuttukin, että se on juuri minulle sopiva.” (H5)
Luottamuksen rikkoutuminen koettiin usein hyvin voimakkaasti. Mukana oli tunteita laidasta laitaan. Informantit kuvasivat rikkoutumisen jälkeisiä tunteita melko monimuotoisesti ja värikkäästi. Tunteiden vaihtelua kuvattiin, esimerkiksi näin:
”Olihan se sellaista tunteiden vuoristorataa. Ja ongelmahan oli siinä, ettei sitä [esimiestä ja tilannetta] päässyt pakoon, kun se oli melkein aina siellä [työpaikalla]. (…) ei sitä oikein kestänyt olla samassa tilassa. Vihastutti ja itketti vuorotellen.” (H3)
”Koin sen tilanteen kokonaisuutena hyvin hankalaksi. Varsinkin heti sen jälkeen, kun sain tietää [luottamusrikkomuksesta]. Ei oikein tiennyt kuinka siellä olisi voinut olla.” (H4)
”Olin häkeltynyt, yhtä aikaa vihainen itselle ja sille [esimiehelle] ja surullinen.”
(H1)
”Lähes joka päivä tuli sellainen epäusko, et miten voi olla (…) purin sitä sitten työkavereille (…) ja joka päivä katsoin työpaikkailmoituksia ja ajattelin, että lähden pois”. (H7)
Monessa haastattelussa korostui, kuinka henkisesti kuormittavaa luottamusrikkomus oli.
Luottamusrikkomuksen kokemus saattoi vaikuttaa koko muuhun elämään, niin töihin kuin vapaa-aikaan.
”Tuntui, että elämä oli pysähtynyt. Ei siinä oikein päässyt eteenpäin.” (H3)
”Kyllä siinä tuli huomattua, että vapaa-aikakin oli sitä märehtimistä.” (H1)
Tilanne työpaikalla usein rauhoittui melko nopeasti ja tunteiden kirjo tasaantui.
Rauhoittumiseen johti useita tekijöitä. Osa informanteista tunsi tarvetta piilottaa tunteensa ja jonkinlainen pettymys ja saada asiat näyttämään ulospäin melko normaalilta. Asiaa lähestyttiin mm. näin:
”Koin tarvetta piilottaa tunteet ja näyttää siltä, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Ajattelin, että se [esimies] nauttisi liikaa siitä tilanteesta, jos se tietäisi, kuinka koville se otti.” (H3)
Toiset ottivat asian puheeksi esimiehen kanssa ja osassa tapauksista esimies otti asian puheeksi.
Toiset ottivat asian puheeksi esimiehen kanssa ja osassa tapauksista esimies otti asian puheeksi.