Lobbausta, puolueellisuutta vai suunnitelmallisuutta?

Tarkasteltaessa Britannian asevoimien kordiittitilausten jakaantumista vuoden 1894 jäl-keen on selvää ettei niitä jaettu yksityisille yrityksille yksinomaan hinnan, laadun ja

526Reader 1970, s. 148.

527Trebilcock 1966, s. 371-372.

528Reader 1970, s. 146-147.

529Reader 1970, Appendix IV, Table A4(j).

530Reader 1970, s. 190-191.

531Reader 1970, s. 192.

532Reader 1970, s. 173-174, 192.

533Nobel´s Explosivesin tytäryhtiöistä British Explosives Syndicaten osuus oli 9 %, Cotton Powderin 14 % ja New Explosivesin 9 % eli yhtensä 32 %. Köln-Rottweilerin ja Vickersin omistaman Chilworth Gunpowderin osuus oli 10 %.Reader 1970, Appendix IV, Table A4(j).

mitusvarmuuden kaltaisilla syillä, joiden voisi olettaa olevan ratkaisevia jakoperusteita tarkastellaan asiaa sitten valtakunnan puolustuskyvyn ylläpitämisen edellytyksien tai hallit-sevan liberalismin ajatusmaailman kannalta. Selvät poikkeamat näistä periaatteista tulivat selväksi jo aikalaisille aiheuttaen Chamberlain-Kynoch-kohun kaltaisia ilmiöitä, joihin kuului epäilyjä yksityisten taloudellisten intressien hallitsevasta vaikutuksesta julkiseen politiikkaan.

Voidaan kuitenkin hahmotella toisenlaisiakin selityksiä. Kordiittitilausten kannalta pitkälti uskottava ja myös lähes ainoa on Clive Trebilcockin ”suunnitteluteoria”, jossa hän näkee tilauksien jakamisen perusteena olleen viranomaisten pyrkimysten luoda uutta tuo-tantokapasiteettia Britanniaan motiivinaan varautuminen mahdolliseen tulevaan sotaan, joka oli aina näköpiirissä kilpavarustelun aikakaudella. Sotilasräjähdysaineita ei voinut varastoida suuria määriä alan nopean teknologisen kehityksen aiheuttaman vanhentumis-vaaran vuoksi. Ainoaksi mahdollisuudeksi jäisi siten sellaisen teollisen tuotantokapasitee-tin luominen, joka voisi vastata sodanajan nopeasti kasvaneeseen kysyntään. Tämä tavoit-teenaan maavoimien DAC ja laivaston DNO pyrkivät manipuloimaan yksityisiä yrityksiä tuotantokapasiteetin laajennuksiin. Antamalla yritysten tuotantokapasiteettia suurempia tilauksia muutamalle yritykselle laivaston ja armeijan hankinnoista vastaavat upseerit pyr-kivät kannustamaan uusien investointien tekemistä.⁵³⁴

Trebilcockin kuvaamaa suunnittelua selvästi tapahtuikin, mutta vain siinä määrin kuin se soveltui perinteiseen luettelo- ja suosituimmuusjärjestelmään. Vuoden 1894 tarjouskilpai-lun voittaneet Kynoch ja National Explosives saavuttivat hankintaviranomaisten silmissä erityisaseman ainoina varmasti luotettavina yrityksinä. Niiden ensimmäiset toimitukset olivat onnistuneita ja siten amiraliteetin virkamiehet eivät nähneet mitään itselleen riittävän tärkeää syytä etsiä uusia kordiitin toimittajia. Kilpailuttamisella saavutettavat kustannus-säästöt eivät olleet riittävää syy antaa tilauksia yrityksille, joiden luotettavuudesta ei voitu olla ehdottoman varmoja. Sama tilanne koski mahdollisuutta laajentaa maan tuotantokapa-siteettia uusien ottamalla uusia yrityksiä tuottajien joukkoon.⁵³⁵

Käsitys yrityksen luotettavuudesta perustui lähes yksinomaan hankinta- ja tarkastusviran-omaisten omiin kokemuksiin tilaamansa materiaalin luotettavuudesta. Muista lähteistä tie-toa ei kerätty⁵³⁶ ja siten hankintavirkamiesten todelliset tiedot räjähdysaineteollisuuden yrityksistä tai niiden tuotannosta olivat kaikkea muuta kuin kattavia ja näyttävät usein pe-rustuneen virheellisiin oletuksiin ja tietoihin.⁵³⁷ Amiraliteetti tulkitsi luotettavuuskriteeriään niin tiukasti, että se ei näyttänyt luottavan edes sotaministeriön hankintaviranomaisten kä-sityksiin. Siten yrityksen pääseminen sotaministeriön kordiittiluetteloon ei automaattisesti

534Trebilcock 1966, s. 372-375.

535Report From the Select Commitee on War Office Contracts 1900, Q. 5974-5976.

536Report From the Select Commitee on War Office Contracts 1900, Q. 6285, 6274-6277.

537The Times 16.10.1900, 16.11.1900.

tehnyt siitä amiraliteetin silmissä luotettava.⁵³⁸ Koska hankintavirkamiehet luottivat vain omiin ensikäden kokemuksiinsa, tilaamista uusilta tuottajilta pidettiin riskinä, jonka otta-mista erityisesti amiraliteetissa mielellään vältettiin,⁵³⁹ mikä taas vaikeutti oleellisesti mui-den kuin ”hovihankkijoimui-den” mahdollisuuksia todistaa oma luotettavuutensa.

Hankintavirkamiesten pyrkimys suosia Kynochia ja National Explosivesia ei perustunut ai-noastaan pyrkimykseen hankkia laadukasta kordiittia lyhyellä tähtäimellä, vaan he pyrkivät ylläpitämään ja laajentamaan kordiitin tuotantokapasiteettia kriisiaikoja varten. Britannian koko räjähdysaineteollisuuteen kapasiteettia tämä ei koskenut vaan vain ja ainoastaan luo-tettavina pidettyjen yritysten tehtaita.⁵⁴⁰ Tämän politiikan perusta oli luotu jo 1894, jolloin sotaministeriön finanssisihteeri William Woodall oli ilmoittanut, että vaikka ”the policy of the Government was to keep alive as fully as possible the sources of private supply”, mi-nisteriö pyrki keskittämän tilaukset ”kahdelle tai mahdollisesti enintään kolmelle” yrityk-selle. Perustellessaan tätä käytäntöä Woodall ilmoitti viranomaisten ajattelevan vain elin-koinelämän parasta, koska siten maahan ei syntyisi hallituksen toiminnan tuloksena kan-nattamatonta ylikapasiteettia.⁵⁴¹ Vuoden 1900 komitean edessä todistaessaan Jeffreys puhui lähinnä ylpeältä vaikuttaen Kynochista ja National Explosivesista ilmoittaen, että ”these two large firms have been built up and developed in every possible way by the Navy”⁵⁴² Alfred Major meni vielä pitemmälle väittämällä, että viranomaiset olisivat tilauksillaan luoneet yksityisen kordiittiteollisuuden.⁵⁴³

Jeffreysin puheet eivät olleet perusteettomia. Vuoden 1894 jälkeen Kynoch oli aloittanut huomattavan lisäkapasiteetin rakentamisen. Se rakensi kaksi uutta tehdasta, joista ensim-mäinen rakennettiin jo samana vuonna Arklow´hon Irlantiin⁵⁴⁴ ja toinen puolestaan 1897 Kynochtownin nimen saaneelle paikkakunnalle Essexiin. Samalla yhtiön kokonaispääoma nostettiin puoleen miljoonaan puntaan⁵⁴⁵ ja vuoteen 1901 mennessä jo miljoonaan pun-taan.⁵⁴⁶ Myös National Explosivesin tehtaita laajennettiin huomattavasti. Muille yrityksille buurisodasta lähtien annettujen tilauksien vaikutus oli tuloksekkain Cotton Powderin osal-ta, joka nousi ensimmäiseen maailmasotaan mennessä toiseksi suurimmaksi brittiläiseksi sotilasräjähdysaineiden valmistajaksi.⁵⁴⁷

538Report From the Select Commitee on War Office Contracts 1900, Q. 5928, 5930, 5941, 6092-6096.

539Report From the Select Commitee on War Office Contracts 1900, Q. 5814, 5817, 5976, 5979.

540Report From the Select Commitee on War Office Contracts 1900, Q. 5864-5867.

541Hansard: 4th ser. vol. xxviii 6.8.1894, c. 126.

542Report From the Select Commitee on War Office Contracts 1900, Q. 5979.

543Report From the Select Commitee on War Office Contracts 1900, Q. 5905.

544Arthur Chamberlainin raportti (s.a.) Arklow´n tehtaan rakentamisesta ja sen taustalla olleista motiiveista, ote W.H.B. Courtin 1965 toimittamassa dokumenttikokoelmassa, s. 113.

545Reader 1970, s. 146.

546The Times 13.6.1901.

547Trebilcock 1966, s. 374.

Tuotannon ja siten liiketoiminnan nopeasta laajentumisesta huolimatta tilanne ei ollut täy-sin ihanteellinen niille yrityksille, joilla oli special relationship asevoimien hankintaviran-omaisiin. Ensinnäkään yritysten laajentuminen ei välttämättä johtanut suoraan suuriin voit-toihin. Investoinnit ammusten kuten muunkin sotamateriaalin tuotannossa olivat erittäin kalliita ja niiden maksaminen imi tehokkaasti kassavirran myötä yritykseen tulleita varoja.

Toisaalta Britannian valtion tilaukset eivät välttämättä olleet erityisen kannattavia. Ne oli-vat kyllä suuria, mutta viranomaiset olioli-vat oman Waltham Abbeyn tuotantolaitoksensa toiminnan pohjalta hyvin selvillä kordiitin valmistuskuluista ja kieltäytyivät tältä pohjalta maksamasta ylisuurina pitämiään hintoja.⁵⁴⁸ Waltham Abbey vahvisti Britannian viran-omaisten neuvotteluasemaa myös sikäli etteivät he ammuksia hankkiessaan olleet täysin riippuvaisia yksityisistä yrityksistä, vaan saattoivat rauhan aikana hankkia osan tarvitse-mastaan kordiitista omista tuotantolaitoksistaan.⁵⁴⁹

Britannian valtion tilauksiin verrattuna muiden maiden hallitusten tilaukset olivat huomat-tavasti kannattavampia.⁵⁵⁰ Ne olivat pakotettuja maksamaan korkeampia hintoja kordiitis-taan, sillä suurvaltoja lukuun ottamatta monilta mailta puuttui riittävä kotimainen teknolo-ginen ja tuotannollinen kapasiteetti armeijoidensa varustamiseen uusimman teknologian mukaisilla ammuksilla ja siten niiden neuvotteluasema suhteessa alan tuottajiin ei ollut yhtä vahva kuin Britannian valtiolla. Nobel-trustin kaltaisten suurten tuottajien keskinäiset markkinoiden jako- ja hintojen säätelysopimukset puolestaan pitivät huolta siitä, etteivät hallitukset voineet tehokkaasti kilpailuttaa keskenään tuottajia.⁵⁵¹

Suuret investoinnit aiheuttivat puolestaan alalle ylikapasiteettia, eivätkä viranomaiset olleet tilauksillaan aina halukkaita varmistamaan, että se kapasiteetti, jota he olivat auttaneet luo-maan, pysyi myös käytössä.⁵⁵² Sotaministeriön DAC oli 1900 puhunut innokkaasti uuden teollisuustuotannon luomisesta valtion tilauksien varaan, mutta 1906 hän saattoi jo ilmoit-taa, että mikäli muutama alan yrityksistä joutuisi lopettamaan tuotantonsa, muiden yritys-ten tuotantokapasiteetti olisi edelleen riittävä valtion tarpeisiin. Siyritys-ten National Explosives joutui sulkemaan vuosiksi tehtaansa menetettyään valtion tilauksensa 1900-luvulla.⁵⁵³ Tä-mä viranomaisten linja loi epävarmuutta alalle, mikä johti puolestaan yritysten yhä voi-makkaampiin pyrkimyksiin liittoutua keskenään ja siten varmistaa edes tyydyttävä kan-nattavuus kaikissa oloissa.

Vuoden 1900 parlamentaarisen komitean pöytäkirjat eivät varsinaisesti tue Joseph Cham-berlainin innokkaimpien kriitikkojen esittämiä väitteitä. Ratkaiseva syyt Kynochin suosi-mien taustalla olivat virkamiesten asenteet ja hankintakäytäntö, ei niinkään poliittinen

548Report From the Select Commitee on War Office Contracts 1900, Q. 6138.

549Trebilcock 1966, s. 364.

550Trebilcock 1966, s. 373.

551Reader 1970, esim. s. 125-162.

552Trebilcock 1966, s. 374.

553Trebilcock 1977, s. 18-19.

baus. Tämä ei tarkoita, ettei lobbausta olisi harjoitettu aktiivisesti Kynochin puolesta. Poli-tiikassa toimineiden Joseph ja Austen Chambelainin osallistumisesta siihen ei löytynyt oleellisia todisteita, sen sijaan Kynochin johtaja Arthur Chamberlain pyrkimys vaikuttaa hankintaviranomaisiin työllisyysargumenttien avulla tuli kiistattomasti todistetuksi. Teh-taidensa työtilanteen uhatessa heikentyä Chamberlain tiedotti asiasta ministeriöitä ja va-roitti joutuvansa irtisanomaan suuren joukon työntekijöitä, mikä sinänsä oli tavallista so-tatarviketehtailijoiden keskuudessa.⁵⁵⁴ Esittäessään näitä uhkakuviaan Chamberlain sai voimakasta tukea useilta irlantilaisilta parlamenttiedustajilta, hallintoviranomaisilta ja yli-myksiltä. Arklow´n tehtaan perustaminen oli tapahtunut yhteistyössä näiden piirien kanssa, jotka olivat halunneet houkutella Irlantiin modernia teollisuutta. Onnistuttuaan tässä irlan-tilaiset MP:t pyrkivät järjestelmällisesti pitämään tehtaan toiminnassa. Yksi näistä parla-menttiedustajista oli Patrick O´Brien, joka kuului vuoden 1900 komiteaan tuoden sen pii-rissä esille oman ja kollegojensa pyrkimykset Arklow´n työtilanteen turvaamiseksi.⁵⁵⁵ Täs-sä ei sinänTäs-sä katsottu olevan lobbaavien poliitikkojen osalta mitään salattavaa, mutta mi-nisteriöiden hankintavirkamiehet kielsivät jyrkästi, että työllisyyskysymyksillä olisi vaiku-tusta heidän toimintaansa.⁵⁵⁶

Todellista vaikusta lobbauksella Arklow´n ja Kynochin puolesta oli tilauspäätöksiin aina-kin 1898, jolloin tehdyn tilauspäätöksen Director of Contracts ilmoitti olevan ”a political allocation for which Mr Powell-Williams takes entire responsibility” vierittäen näin syyn tilauksesta poliittisesti valitulle esimiehelleen, sotaministeriön raha-asioista vastaavalle nuoremmalle ministerille.⁵⁵⁷ Toistuvaa vaikutusta tilauspäätöksiin lobbauksella tuskin oli.

Käytännössä kordiittitilausten jakaantuminen 1894-1907 oli poikkeuksellisen selkeä esi-merkki virkamiesten pyrkimyksestä suosia tilauksien avulla suppeaa joukkoa luotettavana pitämiään yrityksiä tasapuolisuus- ja kilpailuttamisvaatimuksista välittämättä.

554Report From the Select Commitee on War Office Contracts 1900, Q. 5855, 5899.

555Report From the Select Commitee on War Office Contracts 1900, Q. 5911-5916, 6554-6564, 7792-7803, 10035-10042; Hansard: 4th ser. vol. lxxxi 23.3.1900, c. 188, 29.3.1900 c. 692.

556Report From the Select Commitee on War Office Contracts 1900, Q. 5859-5861.

557Report From the Select Commitee on War Office Contracts 1900, Q. 9252.

11. Sotatarviketeollisuuden vaikutus yhteiskunnalliseen päätöksentekoon