1.sija-luku%
2. sija-luku%
3. sija-luku%
% (N) ka. sd
Lapsi 65 25 10 100 (453) 1,54 ,78
Vanhemmat/vanhempi/huoltaja 38 45 17 100 (459) 1,81 ,86
Perhetyöntekijät 40 30 30 100 (230) 1,89 1,1
Kollegat (muut sosiaalityöntekijät) 32 42 26 100 (133) 1,93 ,93
Ohjaajat 25 51 24 100 (106) 2,00 ,88
Yhteistyötahot (esimerkiksi päivähoito, koulu ym.) 29 23 48 100 (419) 2,18 1,1
Sukulaiset 16 41 43 100 (114) 2,27 1,0
Tutkimuksessa tutkittiin vastaajan omaa tapaa tehdä lapsen tilanteen arviointia (ks.
lomake osio B3). Tutkimukseen sisältyi kysymyksiä, joiden kautta kartoitettiin lapsen huomioimisen ja osallisuuden yleisyyttä arvioinnissa ja vastaajan tapaa huomioida lasta arvioinnissa. Tutkimuksessa kysyttiin muun muassa kerääkö vastaaja lapselta palau-tetta tehdystä arvioinnista ja toisaalta antaako vastaaja lapselle palaupalau-tetta tehdystä ar-vioinnista. Tutkimuksessa kysyttiin myös vastaajan tapaa informoida lasta arvioinnin tavoitteista ja siitä, kenelle ja mihin arvioinnissa saatua tietoa käytetään. Kysymykset olivat kohdennettu erikseen lasta ja vanhempaa koskien. Koska kysymykset mahdollis-tivat lapsen ja vanhemman huomioimisen yleisyyden vertailun arvioinnissa, tehtiin ky-symyksistä prosenttijakaumien vertailu lapsen ja vanhemman välillä. Prosenttiosuudet on saatu summaamalla yhteen vastausvaihtoehdot aina ja lähes aina lasta ja vanhempaa koskien kyseisissä muuttujissa. Prosenttiosuudet on kuvattu alla olevassa kuviossa.
24
69 52
70 67
72
31
84 67
86 83
84
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100
Kerään palautetta tehdystä arvioinnista Annan palautetta tehdystä arvioinnista Informoin mitä kirjataan asiakirjoihin Informoin arvioinnin tavoitteet Informoin kenelle tietoa arvioinnista annetaan Informoin mihin arvioinnin tietoa käytetään
Vanhemmalle Lapselle
Kuvio 14. Lapsen ja vanhemman huomioimisen yleisyys arvioinnissa, % (N=501–504).
Jakaumien vertailusta nähdään, että arvioinnissa vanhempi tulee lasta useammin huo-mioiduksi, kun kyse on arvioinnista vanhemmalle ja lapselle informoitavista asioista.
Vaikka ero vanhemman ja lapsen huomioimisen yleisyyden välillä on selkeästi havait-tavissa, on tuloksessa kuitenkin myönteistä se, että osuudet niin lasta kuin vanhem-paakin koskien ovat verrattain korkeat usean muuttujan kohdalla. Tuloksesta näkyy, että sosiaalityöntekijät informoivat varsin usein niin lapselle kuin vanhemmalle ar-vioinnin tavoitteet ja sen kenelle arvioinnissa saatua tietoa annetaan ja mihin tietoa käytetään. Esimerkiksi arvioinnin tavoitteet informoivat vanhemmalle aina tai lähes aina yli 85 prosenttia vastaajista ja lapselle 70 prosenttia vastaajista.
On kuitenkin hyvä huomioida, että kolmannes sosiaalityöntekijöistä ei informoi arvioinnin tavoitteita lapselle aina tai lähes aina. Tulos osoittaa selkeästi myös, että vain noin joka toisen lapsen kohdalla sosiaalityöntekijä informoi lasta siitä, mitä arvi-oinnista kirjataan asiakirjoihin. Palautteen antamisen suhteen tulos on hyvä. Tehdystä arvioinnista palautteen antaa vanhemmalle yli 80 prosenttia ja lapselle 70 prosenttia vastaajista. Tosin lapselta ja vanhemmalta palautetta kerätään harvoin tai ei juuri koskaan. Tuloksen voi kääntää niin, että yli 70 prosenttia vastaajista ei kerää palautetta arvioinnista lapselta eikä vanhemmalta tai kerää sitä vain harvoin.
Edellä olevista lapsen ja vanhemman huomioimista ja osallisuutta kuvaavista muut-tujista muodostettiin kaksi summamuuttujaa, jotka mittasivat lapsen huomioimisen ja vanhemman huomioimisen yleisyyttä arvioinnissa. Summamuuttujien muodostami-sella haluttiin tutkia tarkemmin lapsen ja vanhemman huomioimisen yleisyyden eroja arvioinnissa. Ennen summamuuttujien muodostamista muuttujille tehtiin korrelaa-tiotarkastelu, joka osoitti yhteenlaskettavien muuttujien väliset korrelaatiot vahvoiksi.
Mittariin mukaan tulevien muuttujien keskinäisiä korrelaatioita ja mittarin sisäistä yh-teneväisyyttä mittaavan Cronbachin alfan arvo oli vanhemman huomioimisen summa-muuttujalle 0,788 ja lapsen huomioimisen summasumma-muuttujalle 0,817. Summamuuttujat luokiteltiin kolmeluokkaisiksi18. Summamuuttujien jakaumien prosenttiosuudet ovat nähtävissä vanhemman ja lapsen osalta alla olevassa kuviossa.
p < 0.001***
17
50 33
7
41
52
0 10 20 30 40 50 60
Vain harvoin Silloin tällöin Lähes aina
Vanhemman huomioiminen Lapsen huomioiminen
Kuvio 15. Lapsen ja vanhemman huomioimisen yleisyyden ero arvioinnissa, % (N=495–496).
18 Luokkaan ”vain harvoin” laskettiin arvot väliltä 1–2,99, luokkaan ”silloin tällöin” arvot väliltä 3–3,49 ja luokkaan ”lähes aina” arvot väliltä 3,5–5.
Prosenttiosuuksien jakaumista on nähtävissä, että vanhemman osallisuuden huomi-oiminen toteutuu arvioinnissa useammin kuin lapsen. Yli puolet vastaajista huomioi vanhemman osallisuuden aina tai lähes aina, kun vastaava osuus lapsen kohdalla on hieman yli 30 prosenttia. Ero tulee selkeimmin esille vastausvaihtoehdossa vain harvoin, jossa vanhemman huomioimisen osuus on seitsemän prosenttia ja lapsen 17 prosenttia. Jakaumien eroa tutkittiin kahden riippumattoman otoksen t-testillä sen selvittämiseksi, onko muuttujien ryhmäkeskiarvojen välillä tilastollisesti merkitse-viä eroja. Tuloksen mukaan sosiaalityöntekijän lapseen ja vanhempaan kohdistaman osallisuuden huomioimisen yleisyydellä on tilastollisesti erittäin merkitsevä ero van-hemman ja lapsen huomioimisen yleisyyden välillä. Tuloksen mukaan vanvan-hemman osallisuus huomioidaan arvioinnissa useammin kuin lapsen.
8 LAPSEN TILANTEEN ARVIOINNIN ORIENTAATIO JA LÄHESTYMISTAVAT
8.1 ARVIOINNIN ORIENTAATIO
Arvioinnin orientaation tutkimisella on haluttu kuvata lastensuojelussa tehtävän asiakasarvioinnin lähtökohtia. Sen tutkimisella on haettu vastausta siihen, mikä on ensisijainen peruste lapsen auttamiseen lastensuojelun sosiaalityössä. Orientaatio on taustalähtökohta, joka ohjaa ja suuntaa sosiaalityöntekijöitä lapsen ja hänen perheensä tilanteen arvioinnissa. Orientaation tutkimisella on tavoiteltu tietoa esimerkiksi riski- ja hyvinvointilähtökohtien eroista arvioinnissa kyselyyn vastanneilla sosiaalityön-tekijöillä. Suomalaisen lastensuojelun lähtökohtana pidetään lapsen hyvinvoinnin tukemisen ja ennaltaehkäisyn ensisijaisuutta, kun suuressa osaa muissa länsimaissa lastensuojelun lähtökohtana on enemmän lapsen riskejä tunnistava ja lasta riskeiltä suojeleva lähtökohta. Orientaation tutkimisella on pyritty todentamaan näiden eri lähtökohtien eroa suomalaisessa lastensuojelussa.
Tutkimus (lomakkeen osio B1) sisälsi yleisellä tasolla olevia väittämiä lapsen ti-lanteen arvioinnista, esimerkiksi väittämiä arvioinnin peruslähtökohdista. Väittämien tarkoituksena oli saada selvitettyä arvioinnin tekemisen orientaatiota suomalaisessa lastensuojelun sosiaalityössä. Kuviossa 18 on esitetty prosenttijakauma väittämille
”Lapsen tilannetta koskeva arviointi tähtää lapsen hyvinvoinnin tukemiseen” ja ”Lap-sen tilannetta koskeva arviointi tähtää lapseen liittyvien riskien hallintaan”. Kuviossa on kuvattu näiden muuttujien vastausten prosenttiosuudet vastausvaihtoehdon ”täy-sin samaa mieltä” mukaan. Tämä tarkastelutapa osoitti selkeimmin vastausten väliset erot muuttujien välillä.
Kuvion prosenttiosuudet osoittavat, että sosiaalityöntekijöiden vastauksissa lap-sen hyvinvoinnin tukemilap-sen lähtökohta saa selkeästi korkeamman osuuden verrat-taessa sitä lapseen liittyvien riskien hallinnan lähtökohdan vastauksiin. Jakaumien tulos antaa viitteitä siitä, että lapsen hyvinvoinnin tukemisen lähtökohta ohjaa sosi-aalityöntekijöitä arvioinnissa enemmän kuin riskilähtöisyys. On kuitenkin hyvä huo-mioida, että lapsen riskien hallinnan lähtökohta on vahvasti hyvinvoinnin tukemisen lähtökohdan rinnalla, mutta sen jakauman osuus jää kuitenkin alhaisemmaksi lapsen hyvinvoinnin lähtökohtaan nähden. Vastausten jakaumat antavat suuntaa tutkia ar-vioinnin orientaatiota tarkemmin.
(Vastausvaihtoehto 1=täysin samaa mieltä).
75
54
0 10 20 30 40 50 60 70 80
Lapsen hyvinvoinnin tukeminen Lapseen liittyvien riskien hallinta
Kuvio 16. Prosenttiosuudet lapsen hyvinvoinnin tukemisen ja riskien hallinnan muuttujille, % (N=503–506)
Arvioinnin orientaatiota tutkittiin tarkemmin pääkomponenttianalyysillä sen selvit-tämiseksi, millaisia arvioinnin orientaation ulottuvuuksia tutkimusaineistoon mah-dollisesti sisältyy. Pääkomponenttianalyysiä edelsi muuttujien välinen korrelaatiotar-kastelu, jonka perusteella analyysiin valittiin vahvaa muuttujien välistä korrelaatiota osoittaneet muuttujat. Analyysistä jäivät pois muuttujat, jotka olivat sisällöllisesti analyysin tarkoitukseen sopimattomia tai joiden korrelaatio oli heikkoa. Erilaisten kokeilujen ja poistojen kautta pääkomponenttianalyysiin valittiin kahdeksan muut-tujaa kysymyslomakkeen ensimmäisestä A-osasta, johon sisältyi yleisiä väittämiä lap-sen tilanteen arvioinnista. Aineistolle suoritettiin pääkomponenttianalyysi käyttäen suorakulmaista Varimax rotaatiota. Tulkinnallisesti mielekkäimmän tuloksen antoi kahden komponentin ratkaisu.
Alla olevassa taulukossa esitetään muodostuneet komponenttirakenteet tunnus-lukuineen. Komponenteille päälatauksia saaneet arvot on tulkinnan helpottamiseksi lihavoitu. Kaikkiaan kyseiset kaksi komponenttia selittävät 49,18 prosenttia muut-tujien kokonaisvaihtelusta. Komponenttien selitysosuudet vaihtelivat 33,84 ja 15,36 prosentin välillä ja muuttujien kommunaliteetit puolestaan välillä 0,23–0,65. Saadut arvot riittävät hyvin komponenttien sisällön tulkintaan. Ensimmäinen komponentti kuvaa arvioinnin orientaation ulottuvuutta, jonka sisältönä ovat lapsen etu, suojelu ja tarpeet sekä lapsen hyvinvoinnin tukeminen. Komponentti nimettiin lapsen tarpei-den ja hyvinvoinnin orientaation komponentiksi. Toiseen komponenttiin latautuivat muuttujat, joihin sisältyi ulottuvuuksia arvioinnin näyttöperusteisuuden, lastensuo-jelulain tarkan tulkinnan ja lapsen suojeluperusteen orientaatiosta. Komponentti ni-mettiin lapsen suojelu- ja näyttöperusteisen orientaation komponentiksi.