Organisaatiossa tehtävä lastensuo - jelutyö on tuloksil-
tuloksil-taan onnistunutta siinä mielessä, että lapsen tilanteeseen voidaan vaikuttaa niin, että lapsen tilanne paranee Organisaation tavoite- ja kannustussuuntaus***Kuntakoko***
Riittävästi osaamista arviointiin**
Arviointia kehitetään työpaikalla*
Työviihtyvyys***
Arviointiin on riittävästi aikaa***
Sa-
tuloksil-taan onnistunutta siinä mielessä, että lapsen tilanteeseen voidaan vaikuttaa niin, että lapsen tilanne paranee Arvioinnin analyyttinen tekemisen tapa**
Arvioinnin systemaattinen tekemisen tapa***
Silloin tällöin
* p<0.05, ** p<0.01, *** p<0.00
Tulos osoittaa selkeästi organisaation tavoite- ja kannustussuuntautuneisuuden yhteyden sosiaalityöntekijän kokemukseen lastensuojelun onnistuneisuuteen. Ne työntekijät, jotka kokevat työnantajaorganisaation kannustavaksi ja tavoitesuuntau-tuneeksi kokevat selkeästi enemmän lastensuojelutyön onnistuneisuutta organisaa-tiossa. Tuloksesta myös näkyy, että ne vastaajat, jotka eivät koe työnantajaorganisaa-tiota kannustavana, ovat kannassaan epäilevämpiä tai kielteisiä myös lastensuojelun onnistuneisuudesta. Muuttujien välinen yhteys on tilastollisesti erittäin merkitsevä.
Sosiaalityöntekijän kokemus arviointiin käytettävän ajan riittävyydestä on toinen organisaatioon liittyvä selittäjä lastensuojelun onnistuneisuudessa. Työntekijät, joilla on mahdollisuus käyttää riittävästi aikaa lapsen tilanteen arviointiin kokevat muita enemmän lastensuojelutyön olevan onnistunutta organisaatiossa. Työpaikalla tehtä-vän arvioinnin kehittämisen yhteys lastensuojelun onnistuneisuuteen on analyysissä myös merkitsevä. Ammatillisista tekijöistä vahvin selittäjä on työntekijän työviihty-vyys. Työssään viihtyvä sosiaalityöntekijä kokee työnantajaorganisaatiossa tehtävän lastensuojelutyön enemmän onnistuneeksi kuin työssään huonommin viihtyvä sosi-aalityöntekijä. Sosiaalityöntekijän kokemuksella osaamisensa riittävyydestä arvioin-nissa on myös tilastollinen yhteys organisaation lastensuojelun onnistuneisuuteen.
Sosiaalityöntekijän analyyttisen ja systemaattisen tekemisen tavan yleisyys osoittaa myös tilastollista yhteyttä lastensuojelun onnistuneisuuteen. Analyysissä mukana ollut kuntakoon selittäjä toi esille tuloksen, jonka mukaan maaseutumaisilla paikka-kunnilla koetaan kaupunkimaisia paikkakuntia enemmän lastensuojelun onnistunei-suutta lapsen tilanteen kohenemisessa lastensuojelun vaikutuksesta.
9 TULOSTEN YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET
9.1 KESKEISET TULOKSET
Tutkimuksessa on tutkittu lapsen tilanteen arviointiin yhteydessä olevia ja sitä selittä-viä tekijöitä lastensuojelun sosiaalityössä. Tutkimus on kohdentunut lapsen tilanteen arvioinnin tekijöiden kuvaamiseen ja siihen, mitkä ammatilliset ja organisatoriset te-kijät selittävät ja ovat yhteydessä arviointiin. Tutkimuksessa on lähestytty arvioin-tia ilmiönä tutkimalla arvioinnin sisältötekijöitä, sosiaalityöntekijöiden arvioinnin tekemisen tapaa, arvioinnin orientaatiota ja lähestymistapaa. Arviointia selittävinä tekijöinä ovat olleet sosiaalityöntekijöiden ammatillisen osaamisen ja lastensuoje-lun organisatorisen toimintaympäristön tekijät. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut tuottaa tietoa lapsen tilanteen arvioinnista ilmiönä suomalaisessa lastensuojelutyössä.
Tutkimus on perustunut oletukseen arvioinnista yhtenä vaikuttavan lastensuojelun edellytyksistä silloin kun arviointi tehdään ammatillisesti hyvin.
Tutkimuksessa lähestyttiin arviointia ilmiönä tarkastelemalla ensin sen sisältöte-kijöitä. Sisältötekijät olivat tekijöitä, joita sosiaalityöntekijät huomioivat arvioidessaan lapsen tilannetta. Arvioinnin sisältötekijöitä tutkittiin lapseen, vanhempaan ja lapsen kasvuympäristön kohdentuvien tekijöiden yleisyyden analyysillä. Arvioinnin sisältö-tekijänä tutkittiin myös lapseen kohdistuvien riskitekijöiden huomioimisen yleisyyttä arvioinnissa. Arvioinnin sisältötekijät painottuivat eri tavoin sosiaalityöntekijöiden vas-tauksissa. Useimmin ja harvimmin huomioitavien tekijöiden välillä oli selkeitä eroja.
Arvioinnissa huomioidaan ensisijaisesti lapsen arviointihetken tilannetta ja siinä vaikuttavia, erityisesti, sosiaalisia tekijöitä. Lähes puolet sosiaalityöntekijöistä huomi-oi lapsen sosiaalisen kasvuympäristön tekijöitä arvihuomi-oinnissa aina. Arvihuomi-ointi kohden-tuu erityisesti lapsen sosiaaliseen kasvuympäristöön ja sen mahdollisuuksiin tukea lasta hänen kasvussaan ja kehityksessään, kuten lapsen läheisiin ihmissuhteisiin, vanhemmuuteen vuorovaikutussuhteena ja perhe- ja sukulaissuhteisiin sekä lapsen vahvuuksiin.
Harvimmin arvioidaan lapsen kehityshistorian tekijöitä, vanhemman omaa taustaa ja perheen historiaa. Noin joka kolmas huomioi lapsen kehityshistorian tekijöitä arvi-oinnissa silloin tällöin ja aina arvioitavien tekijöiden joukossa ne ovat vain noin joka kymmenennellä sosiaalityöntekijällä. Lapsen kehitystä koskeva tieto kuitenkin tunnis-tetaan arvioinnissa, mutta sitä ei aina kuitenkaan huomioida arvioinnissa siinä määrin kuin olisi lapsen tilanteen kokonaisuuden kannalta tarpeellista ja välttämätöntä.
Tutkimuksessa nousi esille lapsen köyhyyden ja perheen taloudellisen tilanteen vähäinen huomiointi arvioinnissa. Lapsen arviointitekijöiden kokonaisuudessa lap-sen köyhyyden huomiointi oli vain harvoin huomioitavien tekijöiden joukossa. Noin joka viides sosiaalityöntekijä huomioi lapsen köyhyyden arvioinnissa aina ja vain noin joka neljäs sosiaalityöntekijä huomioi perheen toimeentulon pysyvyyttä arvi-oinnissa aina.
Arvioinnin sisältötekijöinä tutkittiin myös lapsen tilanteeseen liittyviä riskite-kijöitä. Riskitekijöinä tarkasteltiin vanhemman väkivaltaisuuden, päihteiden käy-tön ja psyykkisen terveyden huomioimisen yleisyyttä arvioinnissa. Riskitekijöiden
huomiointi arvioinnissa jäi tulosten perusteella merkittävän matalaksi. Vanhemman päihteiden käyttö ja psyykkinen terveys huomioidaan arvioinnissa vanhemman vä-kivaltaisuutta useammin. Noin puolet sosiaalityöntekijöistä huomioi vanhemman päihteiden käytön ja psyykkisen terveyden arvioinnissa aina. Vanhemman väkival-taisuutta arvioi 40 prosenttia aina. Tulosta voi tulkita myös niin, että 60 prosenttia ei huomioi vanhemman väkivaltaisuutta arvioinnissa aina. Silloin tällöin sen huomioi joka neljäs tutkimukseen osallistunut sosiaalityöntekijä.
Sosiaalityöntekijän työkokemuksen pituudella on yhteys vanhemman väkivaltai-suuden huomioimisen yleisyyteen. Mitä pidempään sosiaalityöntekijä on tehnyt las-tensuojelutyötä, sitä useammin vanhemman väkivaltaisuus huomioidaan arvioinnissa aina. Tutkimuksessa tutkittiin myös lapsen kaltoinkohtelun tunnistamisen vaikeutta arvioinnissa. Sosiaalityöntekijän työroolin selkeydellä ja arviointiin käytetyn ajan riit-tävyydellä oli yhteys työntekijän kokemukseen kaltoinkohtelun tunnistamisen vaikeu-desta. Kaltoinkohtelun tunnistaminen koetaan vähemmän vaikeaksi silloin kun sosi-aalityöntekijän työrooli on selkeä ja arviointiin on mahdollista käyttää riittävästi aikaa.
Arvioinnin sisältötekijöiden lisäksi tutkimuksessa tutkittiin arvioinnin tekemisen tapaa. Analyysi perustui vastaajien omaan arvioon heidän tavastaan tehdä arviointia, heidän tiedonkäsittelyn tavastaan arvioinnissa ja osaamisen tasostaan arvioinnissa.
Analyysistä saatiin esille kolme arvioinnin tekemisen tavan ulottuvuutta, jotka il-mensivät arvioinnin tekemisen tavan systemaattisuutta, analyyttisyyttä ja osaamista arvioinnissa. Tutkimus osoitti, että sosiaalityöntekijöiden arvioinnin tapa on syste-maattinen lähes aina noin 40 prosentilla ja silloin tällöin noin puolella. Sosiaalityönte-kijät tunnustavat systemaattiseen työtapaan sisältyvien erilaisten arviointivälineiden ja lomakkeiden hyödyn arvioinnissa, mutta he eivät kuitenkaan käytä näitä menetel-miä arvioinnissa kovin usein.
Arvioinnin tekemisen tavan systemaattisuutta tarkennettiin tarkastelussa, jossa pyrittiin selvittämään, kuinka paljon arviointia on lastensuojelussa mallinnettu. Ar-viointia oli kyselyn toteuttamishetkellä mallinnettu enemmän asiakkuuden alkuvai-heen työhön ja vähemmän lastensuojeluprosessin muihin työvaiheisiin. Arviointiin kehitettyjä mallinnuksia oli käytössä enemmän isoissa työyksiköissä kuin pienissä työyksiköissä. Arvioinnin mallinnus on useammin käytössä työyksiköissä, joissa ke-hitetään arviointia. Arvioinnin systemaattisella tekemisen tavalla ja mallintamisella on tutkimuksen mukaan yhteys. Työntekijät, joiden työpaikalla arviointia on mallin-nettu, tekevät useammin arviointia systemaattisella tavalla.
Tutkimuksesta esille noussut arvioinnin analyyttisen tavan ulottuvuus osoitti so-siaalityöntekijöillä olevaa analyyttista tiedonkäsittelyn taitoa arvioinnissa. Noin 70 prosentilla sosiaalityöntekijöistä arvioinnin tapa on heidän oman arvionsa mukaan lähes aina analyyttinen. Sosiaalityöntekijän kokemus työroolinsa selkeydestä ja arvi-ointiin käytettävän ajan riittävyydestä olivat yhteydessä analyyttisen arvioinnin tavan yleisyyteen. Arvioinnin systemaattinen ja analyyttinen tapa ovat yhteydessä toisiinsa.
Arvioinnin analyyttisyys edellyttää ainakin jossain määrin systemaattista arvioinnin osaamista. Arvioinnin analyyttisyys on yhteydessä myös arvioinnin mallintamiseen.
Niillä sosiaalityöntekijöillä, joiden arvioinnin tapa on useammin analyyttinen, on myös arvioinnin mallinnus työpaikalla. Tuloksissa tämä yhteys jäi kuitenkin melko heikoksi, mutta sen mukaan arvioinnin mallinnus lisää ainakin jossain määrin työn-tekijän analyyttisen arvioinnin tekemisen tavan yleisyyttä.
Sosiaalityöntekijän kokemus lapsen kehitystä koskevan tiedon ja osaamisen riit-tävyydestä oli yksi arvioinnin tekemisen tavan ulottuvuus. Noin 70 prosenttia sosi-aalityöntekijöistä koki hänellä olevan riittävästi lapsen kehitystä koskevaa tietoa ja
osaamista arvioinnissa. Kun tulosta vertaa aiempaan tulokseen lapsen kehitystiedon huomioimisen yleisyydestä arvioinnissa, on mahdollista päätellä, että sosiaalityönteki-jöillä on riittävää osaamista ottaa huomioon lapsen kehitystieto arvioinnissa. Lapsen ke-hitystiedon ja osaamisen riittävyydellä on merkitsevä yhteys lapsen fyysisen ja psyyk-kisen kehityshistoriatiedon huomioimisen yleisyyteen arvioinnissa. Työntekijät, jotka kokevat osaamisen riittävyyttä arvioinnissa, huomioivat yleisemmin lapsen fyysisen ja psyykkisen kehityshistorian tietoa arvioinnissa. Myös lapsen tarpeiden, tunteiden, vuorovaikutus- ja kiintymyssuhteiden ja kaltoinkohtelun tunnusmerkkien huomioi-minen on yleisempää silloin kun työntekijä kokee osaamisen riittävyyttä arvioinnissa.
Sosiaalityöntekijät tunnistavat lapsen subjektiluonteen arvioinnissa ja lapsi on so-siaalityöntekijöille arvioinnin merkityksellisin tiedontuottaja. Lapsen osallisuus huo-mioidaan arvioinnissa varsin usein. Lapsi on vanhemman rinnalla tärkeä arvioinnin osallinen ja hänen osallisuutensa huomioidaan. Vanhemman ja lapsen huomioimisen yleisyyden vertailu kuitenkin osoitti, että vanhempi tulee lasta useammin huomioi-duksi arvioinnissa. Vaikka tutkimuksessa esille nousseet tulokset lapsen osallisuu-den yleisyydestä ovat varsin hyvät, on kuitenkin tärkeää nostaa esille, että lapsen informoiminen arvioinnin tarkoituksesta ja lapselta kerätty palaute arvioinnista olivat tulosten mukaan vähäistä.
Tutkimuksessa analysoitiin arvioinnin orientaatiota ja lähestymistapoja. Orien-taation tutkiminen tähtäsi tietoon siitä, mikä on sosiaalityöntekijän ensisijainen lähtökohta arviointiin. Orientaatio käsitettiin tutkimuksessa kulttuuriseksi tausta-lähtökohdaksi, joka ohjaa ja suuntaa arvioinnin tekemisessä. Tutkimuksen mukaan lapsen tarpeiden ja hyvinvoinnin tukemisen orientaatio oli vahva arviointia ohjaava lähtökohta. Lapsen riskejä kartoittava, näyttö- ja suojeluperusteinen orientaatio ei näyttäytynyt tutkimuksessa niin vahvana lähtökohtana.
Arvioinnin lähestymistapa on kaksijakoinen. Sosiaalityöntekijät ovat omaksuneet arvioinnissa sekä perhekeskeisen että lapsikeskeisen lähestymistavan. Tutkimukses-sa tarkasteltiin lapsikeskeistä lähestymistapaa ennustavia ammatillisia ja organiTutkimukses-sa- organisa-torisia selittäjiä. Tuloksen mukaan lapsen tarpeiden ja hyvinvoinnin orientaatio oli vahvin ennustava selittäjä lapsikeskeiseen lähestymistapaan. Lapsen kehitystiedon osaaminen ja lapsen huomioiva työtapa kasvattivat sosiaalityöntekijän lapsikeskei-sen lähestymistavan todennäköisyyttä. Organisaatiotekijöistä merkittävä ennustava tekijä oli organisaation tavoite- ja kannustussuuntautuneisuus. Sosiaalityöntekijän omaksuman lapsikeskeisen lähestymistavan todennäköisyys kasvaa työntekijän iän mukaan. Mitä enemmän työntekijällä on ikää, sitä todennäköisempää on, että hän on arvioinnin lähestymistavaltaan lapsikeskeinen.
Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia arviointia selittäviä ja siihen yhteydessä olevia ammatillisia ja organisatorisia tekijöitä. Alla olevaan taulukkoon on tiivistetty tutki-muksen tuloksista esille nousseet ammatilliset ja organisatoriset tekijät. Ammatilliset tekijät kuvastavat arvioinnin tiedollista (esimerkiksi lapsen kehitystiedon osaami-nen), taidollista (esimerkiksi lapsikeskeinen lähestymistapa) ja arvioinnin prosessin (esimerkiksi systemaattisuus) osaamista kuvaavia muuttujia. Ammatillisina tausta-tekijöitä ovat työntekijän ikä ja työkokemus. Tutkimuksessa työntekijän korkeampi ikä oli yksi ennustava tekijä lapsikeskeisessä lähestymistavassa, mitä korkeampi ikä työntekijällä on, sitä todennäköisemmin arvioinnin lähestymistapa on lapsikeskei-nen. Työkokemuksen pituudella oli yhteys arvioinnin riskitekijöiden huomioimisen yleisyyteen arvioinnissa. Mitä pidempi työkokemus lastensuojelutyössä työntekijäl-lä on, sitä yleisemmin lapsen tilanteeseen liittyvät riskitekijät tulevat huomioiduiksi arvioinnissa.
Taulukko 35. Lapsen tilannearviointia selittävät ja siihen yhteydessä olevat ammatilliset ja