Käytetyt tutkimusmenetelmät ja aineiston analyysin eteneminen

Tutkimusaineiston analyysissä on kuvattu lapsen tilanteen arviointia ilmiönä suoma-laisessa lastensuojelun sosiaalityössä. Aineiston käsittely perustuu eksploratiiviseen, tutkittavaa ilmiötä kartoittavaan, analyysiin. Eksploratiivisen analyysin tarkoituksena on tutkia, millaisia piileviä eli latentteja ulottuvuuksia aineistosta löytyy rajaamatta etukäteen niiden määrää tai analyysin luonnetta (Metsämuuronen 2008).

Analyysissä on tutkittu arviointiin yhteydessä olevia tekijöitä ja arviointia selit-täviä tai ennustavia tekijöitä. Tutkimustulosten tulkinta perustuu aineistosta esille saatavien havaintojen ja ulottuvuuksia kuvaamiseen ja tulkintaan. Aineiston analyy-sissä on käytetty kuvailevina menetelminä suoria jakaumia, ristiintaulukointia ja kes-kiarvoihin perustuvia analyysejä. Monimuuttujamenetelminä on käytetty pääkom-ponenttianalyysia, varianssi- ja regressioanalyysia sekä logistista regressioanalyysia.

Aineistoon on käytetty pääsääntöisesti parametrisiä analyysimenetelmiä. Analyysit on tehty IBM Statistics SPSS ohjelman versiolla 23.

Kahden muuttujaan välisiä yhteyksiä on havainnollistettu ristiintaulukoinnilla.

Ristiintaulukoinnissa on tarkasteltu yhden kategorisen muuttujan jakaumia erikseen

toisen kategorisen muuttujan luokissa. Ristiintaulukoinnin yhteydessä käytettävä ti-lastollisen merkitsevyyden testi on ollut luokitteluasteikollisille muuttujille sopiva khiin neliö-testi. Sen avulla on tutkittu ovatko ristiintaulukossa havaitut muuttujaryh-mien väliset erot riittävän suuria, jotta riippuvuus voidaan yleistää perusjoukkoon.

(Metsämuuronen 2002; Treiman 2014.)

Tutkimusaineiston analyysissä on hyödynnetty pääkomponenttianalyysia aineis-toon sisältyvän tiedon tiivistämisessä, tutkittaessa muuttujien välisten korrelaatioiden vahvuutta ja valittaessa yhteenlaskettavia muuttujia summamuuttujiksi mittaamaan arvioinnin eri osatekijöitä (Jolliffe 1986; Jolliffe ja Cadima 2016). Pääkomponenttiana-lyysin tavoitteena on ollut laajan aineiston sisältämän informaation pelkistäminen yksinkertaisempaan muotoon komponenttien muodostamisen avulla. Pääkompo-nenttianalyysia on käytetty myös tietynlaisena ensianalyysinä, jonka avulla on saatu vihjeitä jatkoanalyyseja varten muuttujien välisestä yhteisvaihtelusta.

Pääkomponenttianalyysi valikoitui analyysiperusteeksi, koska tutkimuksessa ei ollut aiempaan teoriatietoon ja tutkimustietoon pohjautuvia ennakko-oletuksia kom-ponenttien määrästä tai niihin liittyvistä muuttujista. Pääkomponenttianalyysia on käytetty kartoittavana, eksploratiivisena, menetelmänä. Pääkomponenttianalyysi on eräänlainen faktorianalyysin muoto. Se ei kuitenkaan perustu mihinkään tilastolliseen malliin toisin kuin faktorianalyysi (Nummenmaa 2009, 409; Metsämuuronen 2008, 17). Molemmat menetelmät tiivistävät keskenään korreloivat muuttujat alkuperäisiä muuttujia harvemmiksi muuttujajoukoiksi, pääkomponenteiksi tai faktoreiksi.

Pääkomponenttianalyysissä lopullinen komponenttimalli rakentuu usein erilais-ten muuttujakokeilujen kautta (Nummenmaa 2009; Jolliffe ja Cadima 2016). Muuttu-jien määrän valinnalla on ollut merkitystä sille, mitä ulottuvuuksia mallista on saatu esille ja miten niitä on voitu parhaiten tulkita. Pääkomponenttianalyysissa aineiston muuttujajoukosta etsittiin komponentteja, jotka kuvasivat lapsen tilanteen arvioinnin sisältöä ja orientaatiota, työntekijöiden ammatillisia tekijöitä ja organisatorisen kon-tekstin tekijöitä. Komponentit rakentuivat joukosta arviointia kuvaavia muuttujia, jotka korreloivat keskenään ja ilmensivät muuttujajoukon taustalla olevaa ilmiötä, lap-sen tilanteen arviointia ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Pääkomponenttianalyysin tuloksena saatiin esille erilaisia komponenttimalleja, joiden perusteella muodostettiin summamuuttujia mittaamaan arvioinnin eri osatekijöitä kuten vastaajien yleistä käsi-tystä arvioinnista ja siihen liittyvistä ominaisuuksista kuten arviointiin tarvittavasta osaamisesta, tiedon ja päättelykyvyn taidoista sekä sosiaalityöntekijöiden omasta ta-vasta tehdä arviointia. Summamuuttujiin sisältyvät väittämät antavat viitteitä lapsen tilanteen arvioinnin taustalla olevista mekanismeista, jotka voivat selittää arvioinnin tekemisen tapaa lastensuojelun sosiaalityössä. Summamuuttujien kykyä mitata yhte-näisesti samaa asiaa on testattu Cronbachin alfa reliabiliteettikertoimella (Cronbach 1951; ks. Ketokivi 2015, 100-103).

Ryhmäkeskiarvojen testaukseen on käytetty yksisuuntaista T-testiä ja F-testi. Yk-sisuuntaisessa varianssianalyysissa (One Way Anova) on ollut vain yksi ryhmittelevä muuttuja, jolloin tarkoituksena on ollut verrata ryhmien välisiä keskiarvoja toisiinsa suhteessa tarkasteltavaan ilmiöön (Agresti ja Finlay 1999, 439). Varianssianalyysi sopii parhaiten tilanteisiin, joissa selittävät muuttujat ovat pääosin luokitteluasteikollisia muuttujia ja selitettävä muuttuja on jatkuva. Varianssianalyysin avulla on tarkastelu eroavatko kahden tai useamman muuttujat keskiarvot toisistaan tilastollisesti mer-kitsevällä tavalla. (Metsämuuronen 2002.)

Tulosten tilastolliset merkitsevyystasot on tulkittu seuraavasti: p < 0,05 on tilastolli-sesti melkein merkitsevä, p < 0.01 on tilastollitilastolli-sesti merkitsevä ja p < 0,001 tilastollitilastolli-sesti

erittäin merkitsevä (Tähtinen ja Isoaho 2001, 17). Tuloksen tilastollisen merkitsevyyden nollahypoteesin rajana on käytetty arvoa 0,05, jolloin tuloksen todennäköisyys esiintyä sattumalta on pienempi kuin 0,05 (5 %). Tutkimuksessa on käytetty Likert-asteikollisia muuttujia, jotka ovat saaneet arvoja lukujen 1 ja 5 välillä. Likert-asteikolla mitattuja muuttujia ei voida varsinaisesti pitää jatkuvina muuttujina, mutta kyselytutkimusai-neistojen analyysien yhteydessä on kuitenkin tavallista käsitellä kyseisiä muuttujia jatkuvina, erityisesti summamuuttujien yhteydessä (Tähtinen ja Isoaho 2001, 64). Näin on menetelty myös tässä tutkimuksessa. Ajatuksena on, että välimatka-asteikollinen muuttuja heijastelee jatkuvan muuttujan tavalla käyttäytyvää taustalla olevaa ilmiötä.

Edellisten menetelmien lisäksi tutkimuksessa on käytetty logistista lyysia (Metsämuuronen 2008; Agresti ja Finlay 1997, 575). Logistista regressioana-lyysiä on käytetty tutkimusaineistoon tutkittaessa lapsen tilanteen arvioinnin eri lä-hestymistapoja selittäviä tai ennustavia tekijöitä. Logistisessa regressioanalyysissä selitettävä muuttuja on kaksiluokkainen niin, että se voi saada joko arvon 1 tai 0.

Kyseinen menetelmä sopii hyvin tilanteisiin, joissa halutaan tutkia tietyn selvärajaisen ilmiön esiintymistä tai poissulkemista, kuten tässä tutkimuksessa lapsen tilanteen arvioinnin kahta lähestymistapaa, lapsikeskeistä ja perhekeskeistä. Logistisen regres-sioanalyysin avulla ennustetaan todennäköisyyksiä, eli millä todennäköisyydellä tut-kimuksen kohteena oleva asia, esimerkiksi arvioinnin lapsikeskeinen lähestymista-pa, tapahtuu. Analyysin perusteella voidaan erottaa selittävien tekijöiden vaikutus ja sen voimakkuus tutkittavaan ilmiöön. Selittävät tekijöiden vaikutusta havainnoidaan Beeta-kertoimien avulla, joiden myötä voidaan tutkia eri muuttujien selitysvoimaa suhteessa selitettävään ilmiöön ja toisiinsa.

Logistisen regressioanalyysin avulla on rakennettu arvioinnin ammatillisten ja organisatoristen tekijöiden muuttujista malli. Logistisessa regressioanalyysissa on käytetty suurimman uskottavuuden (maximum likehood) menetelmää. Analyysista on raportoitu niin sanottu riskisuhde (odds ratio), mikä tarkoittaa selitettävän ilmiön vaih-toehdon todennäköisyyttä suhteessa toisen mahdollisen vaihvaih-toehdon todennäköisyy-teen, kuten esimerkiksi lapsikeskeisen lähestymistavan todennäköisyyttä suhteessa ei-lapsikeskeiseen lähestymistapaan (ks. esim. Agresti ja Finlay 1997). Riskisuhteita arvioitaessa on tavallista asettaa ryhmien sisäisiä referenssikategorioita, joiden avulla tulkinta helpottuu. Esimerkiksi eri ikäryhmien tapauksessa voidaan tutkia, miten pal-jon todennäköisemmin nuorimpaan ikäryhmään kuuluvat ovat lähestymistavaltaan lapsikeskeisiä verrattuna muihin ikäryhmiin.

Tutkimuksen tulososa alkaa tutkimusaineiston kuvauksella. Kuvauksen tarkoi-tuksena on tarjota yleiskuvaus kyselyyn vastanneesta kohdejoukosta. Kuvauksessa on esitetty keskeisten taustamuuttujien jakaumat prosenttiosuuksina tai suorina ja-kaumina. Joidenkin taustamuuttujien mukaan on tehty ristiintaulukointeja aineiston kuvailun tarkentamiseksi. Tulososa etenee tutkimusaineiston kuvauksen jälkeen tut-kimuksen varsinaisiin tuloslukuihin.

Kuviossa neljä on esitetty tutkimuksen tulososan rakenteellinen kuvaus. Tut-kimuksen luku kuusi käsittelee tutTut-kimuksen ensimmäisen tutkimuskysymyksen tuloksia. Luku lähtee liikkeelle arvioinnin sisältöä käsittelevästä analyysistä, jossa analyysimenetelminä käytetään vastausten jakaumien prosenttiosuuksia ja keskiar-voja. Ensin tarkastellaan lapseen liittyviä arvioinnissa huomioitavia tekijöitä. Tämän jälkeen siirrytään vanhemmasta huomioitaviin tekijöihin, jota seuraa lapsen perheen ja kasvuympäristön tekijöiden tarkastelu. Arvioinnissa huomioitavien tekijöiden analyysiin on otettu mukaan myös lapseen liittyvien riskitekijöiden huomioimisen yleisyys arvioinnissa. Riskitekijöitä on tutkittu myös suhteessa taustamuuttujiin.

Lapsen tilanteen arviointiin liittyvät ammatilliset, organisatoriset ja lähestymistavan tekijät lastensuojelun sosiaalityössä Luku 9 (tulosten yhteenvetoluku)

Mitä tekijöitä arvioinnissa huomioidaan? Luku 6 –Lapsen, vanhemman ja lapsen kasvuympäristyön tekijöiden huomioinnin yleisyys arvioinnissa –Riskitekijöiden huomioinnin yleisyys –suorat jakaumat –ristiintaulukointi (khii-toiseen testi) –varianssianalyysi (f–testi) Mitä tekijöitä arvioinnin tekemisen tapaan ja osaamiseen liittyy? Luku 7 –Arvioinnin tekemisen tavan ja osaamisen ulottuvuudet –Lapsen osallisuuden huomioiminen arvioinnissa –pääkomponenttianalyysi –ristiintaulukointi (khii-toiseen testi) –regressioanalyysi (f–testi) –varianssianalyysi (f–testi)

Mitkä tekijät selittävät arvioinnin lähestymistapaa? Luku 8 –Arvioinnin orientaatio –Arvioinnin lapsikeskeistä lähestymistapaa ennustavat tekijät –suorat jakaumat –pääkomponenttianalyysi –logistinen regressioanalyysi (Wald) Kuvio 4. Tutkimusasetelma. Lapsen tilannearviointia selittävät tekijät lastensuojelun sosiaalityössä.

Tulosluku seitsemän käsittelee arvioinnin tekemisen tavan ja osaamisen eri ulottu-vuuksia. Analyysimenetelmänä käytetään pääkomponenttianalyysia, jonka avulla tutkimusaineistosta tutkitaan muuttujajoukkoja, jotka kuvaavat arvioinnin tekemi-sen tavan ja osaamitekemi-sen erilaisia ulottuvuuksia. Analyysin tuloktekemi-sena esille saatuja ulottuvuuksia hyödynnetään aineiston jatkoanalyyseissä summamuuttujina, joiden avulla tutkitaan tarkemmin arvioinnin tekemisen tapaan yhteydessä olevia tekijöitä.

Tuloslukuun sisältyy myös lapsen osallisuuden huomioimisen yleisyyttä arvioinnis-sa tarkasteleva analyysi. Tutkimusmenetelminä käytetään kuvailevina menetelminä vastausten prosenttiosuuksien ristiintaulukointeja ja monimuuttujamenetelminä re-gressio- ja varianssimallien avulla tapahtuvia analyysejä. Tulosluku kahdeksan vie analyysia kohti arvioinnin orientaation ja lähestymistavan tutkimista. Arvioinnin orientaation tutkimiseen käytetään pääkomponenttianalyysia. Logistisella regressio-nanalyysilla tutkitaan arvioinnin lähestymistapoihin yhteydessä olevia ammatillisia ja organisatorisia selittäviä tekijöitä. Tulososan lopussa esitetään analyysi lastensuo-jelun vaikuttavuuden ja arvioinnin tekijöiden yhteydestä.