Edellisissä luvuissa olen käsitellyt Jyväskylässä olleita suurimpia ja näkyvimpiä lakkoja. Tässä luvussa tuon esille muissa ammattiryhmissä olleita lakkoja ja selostan, millaisia ne olivat luonteeltaan. Jyväskylän kaupungissa työläiset lakkoilivat kesän ja syksyn aikana lähes jokaisella työalalla. Keskeisimpänä vaatimuksena työläisillä oli kesän ja syksyn lakoissa parempi palkka, sillä elinkustannukset olivat maailmansodan aikana nousseet rajusti ja silloisella palkalla ei tullut enää riittävän hyvin toimeen. Sen seurauksena työläiset aloittivat ensiksi neuvottelut työnantajien kanssa, mutta useammassa tapauksessa vasta lakon avulla saatiin parannuksia omiin työoloihin ja
320 3.8.1917, Sorretun Voima, no. 86.
321 9.8.1917, Keski-Suomi, no. 74.
322 9.8.1917, Keski-Suomi, no. 74.
erityisesti palkkoihin. Kesäkuun alkuun mennessä työläiset eivät lakkoilleet lyhyemmästä työpäivästä, sillä sen he olivat jo monilla aloilla saavuttaneet. Nyt kyse oli lähinnä palkankorotuksista.
Kesäkuun alussa Jyväskylän vaneritehtaan metallityöläiset olivat lähettäneet työnantajalleen vaatimuksen paremmasta palkasta. Vaneritehtaan metallimiehille työnantaja ei antanut minkäänlaista vastausta ja tämän seurauksena tehtaan metallityömiehet poistuivat töistä. Sorretun Voima kertoi kesäkuun kuudennen päivän lehdessä vain yhden ammattitaitoisen metallityömiehen olevan töissä tehtaassa.323 Ennen kesäkuun puoliväliä Jyväskylän kuljetustyöntekijäin liittoon kuuluvat satamatyöläiset neuvottelivat työsopimuksesta työnantajan edustajan kanssa.
Sopimuksen yksityiskohdista oli käyty neuvotteluja ja muista kohdista oli neuvotteluratkaisu saatu aikaan, mutta maksettavasta palkasta ei päästy yksimielisyyteen. Työntekijöiden kokouksessa esitetty palkkavaatimus päätettiin pitää ennallaan, sillä työnantajien edustaja ei lähettänyt vastausta työläisten heille aikaisemmin lähettämään kirjeeseen.324 Sen seurauksena satamatyöläiset päättivät asettaa Jyväskylän sataman työmaat lakkotilaan kesäkuun yhdeksännestä päivästä lähtien. Satamatyöläisten lakko ei ollut kuitenkaan pitkä, sillä työantaja hyväksyi lakkolaisten vaatimukset ja suostui allekirjoittamaan uuden työehtosopimuksen, ja lakko julistettiin päättyneeksi kesäkuun 12. päivänä.325
Työnantajat saivat Jyväskylässä jatkuvasti käsiteltäväksi palkankorotusvaatimuksia.
Seuraavaksi palkankorotusta olivat pyytämässä Jyväskylän maalarityöntekijät.
Kokouksensa jälkeen he päättivät kesäkuun 21. päivänä irtisanoa toukokuun ensimmäisenä päivänä hyväksytyn työsopimuksen. Keskeisimpänä syynä lakkoon ryhtymisestä työntekijät pitivät liian pientä palkkaa ja halusivat uudella työsopimuksella saada itselleen palkankorotuksen.326 Maalarityöläisten lakko alkoi heinäkuun kuudentena päivänä, mutta sekään ei kestänyt kauan, sillä työantajat hyväksyivät esitetyt vaatimukset jo samana päivänä, eikä lakko kestänyt kuin muutamia tunteja, sillä työt työmailla jatkuivat jo puoliltapäivin.327
323 6.6.1917, Sorretun Voima, no. 62.
324 11.6.1917, Sorretun Voima, no. 64.
325 13.6.1917, Sorretun Voima, no. 65.
326 27.6.1917, Sorretun Voima, no. 70.
327 6.7.1917, Sorretun Voima, no. 74.
Jyväskylän kaupungin ajuriyhdistys antoi heinäkuun yhdeksäntenä päivänä kaupungin maistraatille hyväksyttäväksi uudet ajotaksat, jossa oli tehty korotuksia kaikille ajomatkoille. Kaupungin maistraatti ei kuitenkaan hyväksynyt uusia hinnoitteluja, vaan muutti korotukset pienemmiksi. Ajuriyhdistyksen kokous ei tätä hyväksynyt, vaan ajurit ilmoittivat ryhtyvänsä lakkoon ja sen avulla ajamaan esitettyjä vaatimuksia läpi.
Heinäkuun kymmenentenä päivänä kaupungin kaikki pika- ja kuorma-ajurit aloittivat lakon ja kuljetukset kaupungissa lakkasivat kokonaan.328 Tekemiensä korotuksen syyksi ajurit perustelivat elintarvikkeiden lähes 300 % kohonneet hinnat ja tämän lisäksi hevostarvikkeiden hinnat olivat kohonneet kymmenkertaisiksi. Ajurien vaatima korotus oli yhteensä noin 125 % normaalitaksoista, ja heidän vaatimansa korotus oli Sorretun Voiman kirjoituksen mukaan pieni verrattuna yleiseen tavaroiden ja elintarvikkeiden hinnannousuun. Ajuriyhdistys ei hyväksynyt maistraatin menettelyä, sillä sehän ei maksanut heidän palkkojaan eikä ollut heidän työnantajansa. Lehden mukaan oli epäoikeudenmukaista, että maistraatilla oli oikeus määrätä heidän työnsä hinta.329
Ajurien lakkokomitea ei lakossa ollut ihan ehdoton, sillä se salli elintarvikelautakunnan kuljettaa maitoa ja muita elintarpeita asemalta pois, etteivät ne sinne pilaantuisi. Tämä toimenpide ei koskisi muuta ajuritoimintaa ja olisi ainoastaan väliaikainen toimenpide ja kestäisi siihen saakka, kunnes maistraatti käsittelisi ajurien antaman uuden ajohinnoittelun kokouksessaan heinäkuun 16. päivänä. Ajurit uhkasivat lopettaa myös maidon ym. elintarpeiden kuljettamisen, mikäli maistraatti ei kokouksessaan hyväksyisi sille asetettuja vaatimuksia. Ajurien lakon seurauksena Jyväskylän asemalla oli paljon tavaroita, joita ei voitu sieltä viedä pois. Samalla kun kaupungin ajurit olivat lakossa, joutuivat kaupungin asukkaat kärsimään tavaroiden puutteesta ja Sorretun Voiman mielestä se saattoi aiheuttaa selkkauksia ja yleistä hermostumista kaupungin asukkaissa.330 Ajurien lakon aiheuttama vaikea tilanne sai maistraatin hyväksymään ajurien esittämät vaatimukset. Heinäkuun 16. päivän kokouksessa maistraatti hyväksyi ajurien esittämän uuden hinnoittelun. Saatuaan tiedon maistraatin päätöksestä ajurit aloittivat työt samana päivänä ja kaupungin ajurilakko päättyi lakkolaisten voittoon.331
328 11.7.1917, Sorretun Voima, no. 76.
329 11.7.1917, Sorretun Voima, no. 76.
330 13.7.1917, Sorretun Voima, no. 77.
331 16.7.1917, Sorretun Voima, no. 78.
Jyväskylän kaupungin töissä olevat työläiset, jotka kuuluivat puutyöntekijöiden ammattiosastoon, pyysivät rahatoimikamarilta kohonneiden kustannuksien takia tarkistusta palkkoihinsa. Aikaisemmin keväällä puutyöntekijät ja kaupungin rahatoimikamari olivat neuvotelleet työsopimuksen, jossa määrättiin 1,25 markan tuntipalkka alarajaksi kaupungin töissä oleville puutyöntekijöille. Heinäkuun puolivälissä Suomen Puutyöntekijäin liiton Jyväskylän ammattiosasto lähetti rahatoimikamarille oman palkkojenkorotusvaatimuksen, jossa se pyysi 25 %:n korotusta palkkoihin. Puutyöntekijät pyysivät työnantajan vastausta heinäkuun 28.
päivään mennessä ja asian neuvotteluvaltuudet annettiin erityiselle toimikunnalle.332 Rahatoimikamari laittoi asian pöydälle ja lupasi palata asiaan elokuun alussa, sillä kaupungininsinööri palaisi silloin kesälomaltaan.333
Kaupungininsinöörin palattua lomalta asia ei saanut ratkaisua. Asian käsittely siirtyi aina syyskuulle saakka. Rahatoimikamari siirsi asian päätäntävallan kaupunginvaltuustolle, joka kuitenkin ilmoitti syyskuun viidennen päivän kokouksen jälkeen rahatoimikamarin neuvottelevan palkoista puutyöntekijöiden edustajan kanssa.334 Puutyötekijöiden palkka-asiassa rahatoimikamari ei tehnyt pikaista päätöstä.
Syyskuun 13. päivänä puutyöntekijät kysyivät rahatoimikamarilta uudestaan palkkojen parantamisesta. Samalla kaupungin töissä olevat puutyöntekijät ilmoittivat jäävänsä pois töistä siihen saakka, kunnes asia saadaan ratkaistuksi. Lähes kahden kuukauden odottelun jälkeen rahatoimikamari vastasi kaupungin puutyöntekijöille, että voimassaoleva työsopimus työntekijöiden kanssa irtisanotaan, sillä puutyöntekijät olivat lopettaneet työnsä syyskuun 15. päivänä voimassa olevasta sopimuksesta huolimatta.335 Samalla kuitenkin ilmoitettiin rakennuskonttorin maksavan muille kaupungin töihin oleville puutyöntekijöille 1,55 markan suuruinen tuntipalkka.336
Jyväskylässä ilmestyvissä lehdissä asia ei saanut suurta huomiota, sillä tulevat vaalit olivat niille kirjoittelun tärkein aihe. Sorretun Voima kertoi lokakuun kahdeksannen
332 19.7.1917, §:n 316 liite, Jyväskylän rahatoimikamarin kokouksen pöytäkirja, Ca: 16 JKA.
Puutyöntekijöiden laskelmien mukaan ruokatavarat olivat nousseet 37,5 %, vaatetarpeet 30 %, jalkineet 50 % ja työkalut 20 %.
333 19.7.1917, § 316, Jyväskylän rahatoimikamarin kokouksen pöytäkirja, Ca:16, JKA.
334 5.9.1917, § 233, Jyväskylän kaupunginvaltuuston kokouksen pöytäkirja, Ca: 37, JKA; 6.9.1917, §:n 328 liite, Jyväskylän rahatoimikamarin kokouksen pöytäkirja, Ca: 16, JKA.
335 20.9.1917, § 349, Jyväskylän rahatoimikamarin kokouksen pöytäkirja, Ca: 16, JKA; 24.9.1917, Sorretun Voima, no. 108.
336 20.9.1917, §:n 349 liite, Jyväskylän rahatoimikamarin kokouksen pöytäkirja, Ca: 16, JKA.
päivän lehdessä, että kaupungin töissä olevien puutyöntekijöiden lakko jatkuu, sillä esitettyihin vaatimuksiin ei ollut suostuttu.337 Lokakuun alussa puutyöntekijöiden Jyväskylän osasto no. 44 hyväksyi, että uusi työsopimus kaupungin rahatoimikamarin kanssa voidaan allekirjoittaa.338 Rahatoimikamari ei kuitenkaan hyväksynyt uutta työsopimusta. Myöhemmin marraskuun kuudennen päivän kokouksessa rahatoimikamari hyväksyi vaatimuksen ja uusi sopimus astui voimaan rahatoimikamarin kokouksen jälkeen.339 Rahatoimikamarin päätös asiassa kesti useita kuukausia. Puutyöntekijät olivat koko sen ajan rauhallisina ja odottivat rahatoimikamarin ratkaisua. Asian käsittelyä hidasti se, että ensin asia kävi kaupunginvaltuuston kautta hyväksyttävänä, ennen kuin tuli takaisin rahatoimikamarille. Rahatoimikamarin toiminnassa on nähtävissä, että se ei halunnut tehdä asiasta päätöstä. Syystä tai toisesta odotettiin työläisten reaktioita ja samalla haluttiin näyttää, kenelle valta työasioiden hoidossa kaupungissa kuului. Pitkästä odottelusta huolimatta puutyöläiset olivat rauhallisia, vaikka kahden kuukauden kuluttua kieltäytyivät menemästä töihin, mutta kuitenkaan aloittamatta varsinaista lakkoa. Tämäkin työpalkkakiista sai lopulta tyypillisen ratkaisun: työnantaja suostui maksamaan vaaditun palkankorotuksen ja työntekijät palasivat töihin.
Edellä käsittelemäni lakot olivat vain osa Jyväskylässä olleista lakoista. Kaikkia Jyväskylän lakkoja en tutkimuksessa käsittele, mutta esille tuodut lakot antavat selvän kuvan siitä, millainen ilmiö lakkoliike Jyväskylässä oli ennen marraskuun suurlakkoa.
Kaikissa Jyväskylän lakoissa oli sama piirre. Työläiset vaativat itselleen lähinnä parempaa palkkaa ja kahdeksan tunnin työpäivää. Tyypillistä lakoille oli, että ne olivat marraskuulle asti rauhallisia eivätkä missään vaiheessa muuttuneet väkivaltaisiksi vaatimuksiksi, kuten muualla Suomessa tapahtui. Jyväskylässä lakkolaisten vaatimuksena ei ollut kaupunginvaltuuston vaihtaminen. Lahdessa valtuuston vaihtamista vaadittiin jo maaliskuun 21. päivänä, mutta tässä vaiheessa se jäi vielä toivomukseksi.340 Työntekijöiden lakot olisivat voineet muuttua väkivaltaisiksi myös Jyväskylässä, sillä sanomalehdet kertoivat tiiviisti muun maan sekä Pietarin tapahtumista. Muualla maassa lakoissa oli mukana myös radikaaleja piirteitä, mutta ne eivät saaneet kannatusta Jyväskylässä. Syytä maltilliseen käytökseen voidaan hakea
337 8.10.1917, Sorretun Voima, no. 114.
338 18.10.1917, §:n 382 liite, Jyväskylän rahatoimikamarin kokouksen pöytäkirja, Ca: 16 JKA.
339 6.11.1917, § 447, Jyväskylän rahatoimikamarin kokouksen pöytäkirja, Ca: 16, JKA; Ks. myös 18.10.1917, § 382, Jyväskylän rahatoimikamarin kokouksen pöytäkirja, Ca: 16, JKA.
340 Piilonen 1982, s. 48.
siitä, että Jyväskylässä oli teollisuustyöväestöä varsin vähän,341 jos sitä verrataan esimerkiksi Tampereeseen, Turkuun ja Helsinkiin. Täällä joukkovoiman käytöllä ei ollut samanlaista mahdollisuutta ja kannatuspohjaa kuin maan suurimmissa kaupungeissa. Toisena selityksenä on se, että työväenliikkeen johto oli Jyväskylässä suurimmaksi osaksi maltillisen linjan kannattajia. Tämä näkyy kaikessa työväestön toiminnassa kaupungissa, eikä lakkotoiminnassa tapahtunut minkäänlaista erityistä poikkeusta.