palkkaa. Työntekijät jättivät 21. päivänä kesäkuuta työnantajalle palkkakorotus-vaatimuksen, johon pyydettiin vastausta kesäkuun 30. päivään mennessä. Fredriksonin tehtaanjohto ei kuitenkaan odottanut määräpäivään, vaan heti seuraavan yön aikana se ilmoitti työntekijöille oman kantansa asiaan. Johdon suhtautuminen työehtojen parantamiseen oli tyly ja suora, sillä työntekijöille ilmoitettiin: ”että ne jotka eivät halua entisillä palkoilla työskennellä, saavat heti jättää työpaikkansa.”278 Tehtaan johto ei aloittanut neuvotteluja työntekijöiden kanssa asiasta. Työntekijät olivat esittäneet työnantajalle 100 %:n palkankorotusvaatimuksen ja urakkatöiden poistamisesta tehtaan kaikista töistä.279 Koska työnantaja ei ollut valmis hyväksymään tai edes neuvottelemaan esitetyistä vaatimuksista, ilmoittivat työntekijät aloittavansa lakon koko tehtaassa. Työntekijöiden saamat palkat olivat Fredriksonin tehtailla matalat. Keskimääräiset kuukausiansiot olivat noin 50 markkaa kuukaudessa ja alin palkka oli ainoastaan noin 30 markkaa ja enimmilläänkin vain 86 markkaa.280 Samaan aikaan seminaarin opettajien palkat alkoivat noin 1000 markasta281 ja kaupungin
278 25.6.1917, Sorretun Voima, no.69.
279 23.6.1917, Keski-Suomi, no. 68; 25.6.1917, Sorretun Voima, no. 69.
280 25.6.1917, Sorretun Voima, no.69.
281 27.4.1917, Opettajainkokouksen pöytäkirja, Jyväskylän seminaarin arkisto, I Caa 8, JyMa;
25.6.1917, Sorretun Voima, no. 69.
poliisit saivat noin 300 – 350 markkaa kuukaudessa282, joten oli palkkaero ryhmien välillä suuri. Tehtaan työläiset vaativat palkkoihinsa reilua korotusta, sillä erilaisten tavaroiden ja elintarpeiden hinnat olivat maassa nousseet vuoden 1917 kuluessa rajusti.
Sorretun Voima kritisoi voimakkaasti lakki- ja kravattitehtaalla maksettavia palkkoja, sillä se kirjoitti: ”Entiset palkat ovat olleet todella nälkäpalkkoja.”283 Työtaisteluun lähdettiin tilanteessa, jossa työnantajan ja työntekijöiden näkökannat olivat kaukana toisistaan.
Fredriksonin tehtaan johto oli kieltäytynyt ennen lakon alkua ja lakon alettua neuvottelemasta työntekijöiden kanssa uudesta palkkakysymyksestä. Jyväskylään oli saapunut Vaatetustyöntekijäin liiton asiamies neuvottelemaan sovun saamiseksi palkkakiistassa tehtaan johdon ja työntekijöiden välille. Neuvotteluja käytiin kesäkuun 26. päivänä, mutta Fredriksonin kieltäytyi hyväksymästä ja neuvottelemasta joukkotyösopimuksesta työntekijöiden ja heidän edustamansa liiton edustajan kanssa.
Johto kuitenkin ilmoitti työntekijöiden edustajalle, olevansa valmis neuvottelemaan työntekijän kanssa yksityisesti ja ottamaan työtekijät takaisin töihin paremmalla palkalla, jos katsoi sen jollekin työntekijälle kuuluvan. Sorretun Voima kertoi uutisessaan: ”Mitkään selitykset eivät tämän vanhoillisen työnantajan mielipiteitä voineet muuttaa. Ennemmin pitää muka tehtaansa suljettuna. Työntekijöillä hänen mielestään on hyvä toimeentulo, mutta muodin vuoksi vaan rettelöivät.”284 Työntekijöiden saatua tietää neuvottelujen tuloksesta, päättivät työntekijät pysyä pois töistä niin pitkään, kunnes sovinto ja täydellinen tuntipalkkaan perustuva työsopimus oli saatu aikaiseksi. Lisäksi työläiset päättivät kokonaisuudessaan pysyä poissa töistä ja kaikkea työtä tehtaalla tulisi välttää, ettei joutuisi rikkuriksi ja samalla huonontaisi muiden työläisten asemaa.285
Fredriksonin tehtaan johto yritti lopettaa tehtaan lakon kesäkuun lopulla esittämällä työläisille henkilökohtaisen työhinnoittelun, jossa työntekijöiden palkkoja oli nostettu muutamilla prosenteilla. Tehtaan johto ehdotti suostuvansa neuvotteluihin, ja sen takia Jyväskylään matkusti liiton asiamies. Hän tarjosi neuvotteluita kaksi kertaa tehtaan johdolle, mutta hänen kanssaan ei suostuttu neuvottelemaan. Sen seurauksena tehtaan
282 25.4.1917, Sorretun Voima, no. 47.
283 25.6.1917, Sorretun Voima, no.69.
284 27.6.1917, Sorretun Voima, no. 70.
285 27.6.1917, Sorretun Voima, no. 70.
työntekijät yksimielisesti päättivät jatkaa lakkoa, kunnes tehtaan johto suostuu kunnollisiin neuvotteluihin heidän valitsemansa edustajan kanssa.286 Tehtaan johdon kanta työsopimusasiaan ei ollut muuttunut ensimmäisien lakkoviikkojen aikana alkuperäisestä. Johto halusi tehdä vain yksittäisiä sopimuksia työntekijöiden kanssa ja koko tehdasta käsittävä työsopimus ja edes neuvotteleminen siitä eivät kelvanneet.
Työläiset olivat kiistassa jyrkkinä, sillä he lupasivat aloittaa työt ainoastaan siinä tapauksessa, että kaikille työntekijöille saadaan aikaiseksi samanlainen työsopimus. He eivät hyväksyneet henkilökohtaisten työsopimuksien tekemistä tehtaassa työskenteleville työntekijöille. Alkutilanteesta ei heinäkuun alkuun mennessä ollut liikuttu mihinkään.
Fredriksonin lakkitehtaalla oli jo aikaisemmin ollut puhetta palkkojen pienuudesta.
Lakkitehtaan johtajalta O. Fredriksonilta oli jo ennen aloitettua lakkoa pyydetty parannuksia palkkoihin, mutta se ei ollut auttanut. Johtajan vastaus oli jo aikaisemmin ollut, että elleivät työläiset halua työskennellä tarjotulla palkalla, saavat he etsiä uuden työpaikan. Sorretun Voima kertoi, että vain pieniä korotuksia työntekijöille oli maksettu, mutta useat työntekijät ovat vaihtaneet tämän takia työpaikkaa.287 Tähän saakka tehtaan johtaja O. Fredrikson oli saanut määrätä ja kohdella työntekijöitänsä miten oli tahtonut, mutta nyt työläiset olivat päättäneet muuttaa tilannetta itselleen parempaan suuntaan. Sorretun Voima hyökkäsi kirjoituksessaan rajusti Fredriksonin saamia hyviä tuloja ja omaisuutta vastaan. Sanomalehti kysyi: ” Mistä ovat kotoisin ne talot, huvilat ja osakkeet erilaisissa tehdasyhtiöissä ja hienostoelämä, jota yhtiön varsinaisosakkeen omistajat elävät, ellei juuri työläisnaisten ja lasten hiestä ja verestä.”288 Samassa artikkelissa lehti jatkaa, että ”Kun työläisten puolesta on valitettu, ettei näillä palkoilla voi työskennellä, on isännistö avoimesti vastannut nuorille tytöille, ’että tehän asutte ja elätte vanhempienne tykönä’, tahi perheenemännille:
’eikös teidän miehenne käy töissä, tulettehan te pienemmällä palkalla toimeen.’ Eikö tämä olekin häikäilemätöntä nylkemistä.”289 Sorretun Voima ei kirjoittelussaan antanut Fredriksonin tehtaan johdolle ja sen harjoittamalle toiminnalle hyvää arvosanaa. Sen selkeänä viestinä oli, että työläisnaisia ja tyttöjä ei olisi päästettävä tehtaalle töihin
286 2.7.1917, Sorretun Voima, no. 72.
287 4.7.1917, Sorretun Voima, no. 73.
288 4.7.1917, Sorretun Voima, no. 73; Ks. Ahvenainen 1987, s. 234. Ahvenainen tuo tutkimuksessa esille, että vuoden 1917 tilikauden voitto oli 164 524 markkaa. Koko 1910-luvun Fredriksonin lakkitehdas oli tehnyt voitollista tulosta.
289 4.7.1917, Sorretun Voima, no. 73.
huonoilla palkoilla, sillä tehtaan johto ottaa voitot omiin taskuihinsa eivätkä työntekijät saa niistä mitään.
Heinäkuun puoliväliin tultaessa Fredriksonin tehtaan lakko oli jatkunut jo lähes kolme viikkoa. Tehtaan johto ei suostunut neuvottelemaan uudesta, kaikkia työntekijöitä koskevasta työsopimuksesta. O. Fredrikson oli edelleen ilmoittanut, että se ei suostu palkka- ja työehtosopimusneuvotteluihin Lakkityöntekijöiden ammattiosaston kanssa.290 Pitkää kestänyt lakko alkoi tuntua myös tehtaan työntekijöiden oloissa.
Palkkaa ei ollut maksettu pitkään aikaan ja varmasti monilla se oli saattanut tilanteen entistä pahemmaksi. Vaatetustyöntekijäin liittotoimikunta päätti aloittaa avustuksen maksamisen lakkolaisille. Samalla lakkolaisten hyväksi päätettiin aloittaa avustuskeräykset eri puolilla maata liiton osastojen välityksellä. Sanomalehti Sorretun Voimassa kehotettiin kaikkia työläisiä avustamaan keräystä ja 10. päivänä heinäkuuta paikallisella työväentalolla oleva keräys oli tuottanut noin 50 markkaa.291
Työläisiä kehotettiin Sorretun Voimassa välttämään lakonalaista työpaikkaa, ja rikkureiksi ryhtyvät leimattiin voimakkaasti toisten työntekijöiden etujen polkijoiksi.292 Tilanne pysyi ennallaan ja oli jumittunut täysin, sillä kumpikaan osapuoli ei halunnut antaa asiassa periksi. Huomattavaa on kuitenkin se, että työläiset alkoivat yhdessä avustaa heikossa tilanteessa olevia lakkitehtaan työläisnaisia. Oltiin valmiita lakkoavustuksin tukemaan heidän taisteluaan tehtaan omistajia vastaan. Lakkitehtaan ammattiosasto pyysi työväenyhdistyksen johtokunnalta lupaa järjestää iltama lakkolaisten hyväksi työväenyhdistyksen talolla ilman vuokraa.293 Johtokunta päätti hyväksyä lähetetyn pyynnön. Sorretun Voima kehotti työläisiä boikotoimaan tehtaan tuotteita ja työväen osuuskauppoja kehotettiin olemaan tilaamatta Fredriksonin tuotteita myymälöihinsä.294 Porvarilliset sanomalehdet eivät lakkokeskusteluun osallistuneet, sillä niiden kirjapainot olivat heinäkuun alusta elokuun alkuun lakossa.
Työntekijöiden toiminnalle oli vastaavasti ominaista se, että he eivät väkivaltaisesti ja pakolla alkaneet ajaa omia etujaan, vaan pysyivät tilanteessa rauhallisina. Samalla on myös huomattava, että lakon väkivaltaista murtamisapua ei pyydetty muilta työläisiltä.
290 11.7.1917, Sorretun Voima, no. 76.
291 11.7.1917, Sorretun Voima, no. 76.
292 11.7.1917, Sorretun Voima, no. 76.
293 13.7.1917, § 5, Jyväskylän työväenyhdistyksen johtokunnan kokouksen pöytäkirja, sidos 34, JyMa.
294 13.7.1917, Sorretun Voima, no. 77.
Tehtaan johto vastaavasti yritti houkutella heinäkuun loppupuolella joitakin työntekijöitä töihin paremmalla palkalla, kuin lakkolaiset olivat vaatineet. Tästä huolimatta lakkolaisia kiellettiin vastaanottamasta tehtaalta tarjottua rikkurityötä.295 Heinäkuun loppuun tultaessa tilanne ei ollut tehtaalla muuttunut ja lakko jatkui ratkaisemattomassa tilanteessa, sillä lakkolaiset olivat viimeiseen saakka päättäneet taistella paremman palkan puolesta. Työntekijöiden taisteluhalua paransi se, että lakkolaiset saivat muilta työläisiltä lakkoavustusta, jonka avulla he tulivat toimeen.296
Työntekijöiden edustajat kutsuttiin tehtaalle neuvotteluihin heinäkuun lopussa, jossa heille ilmoitettiin töiden aloittamisesta tehtaassa. Työntekijöiden edustajat ilmoittivat vaatimuksena edelleen olevan työsopimuksen allekirjoittaminen, mistä tehtaan johto kieltäytyi, eikä töitä tehtaassa aloitettu. Neuvottelijat olivat kuitenkin tehtaan johdon kanssa käymissä neuvotteluista saaneet ymmärtää, että lakko olisi saatava nopeasti loppumaan, mutta työntekijät olivat valmiita palaamaan töihin vasta työsopimuksen hyväksymisen jälkeen.297 Elokuun aikana Fredriksonin lakkitehtaalla ei saatu sovintoa aikaiseksi. Sorretun Voiman uutisointi aiheesta väheni. Uutisissa lakon todettiin edelleen jatkuvan, ja tehtaalla työskentelevät rikkurit se muisti uutisissaan mainita.
Sanomalehti Keski-Suomi kirjoitti alkaessaan uudelleen ilmestyä, että ainoa syy lakkoon oli työehtosopimuksen allekirjoittaminen, mutta sellaista sitoumusta, joka sitoo yksinomaan työnantajaa, ei yhtiö ole voinut työntekijöiden kanssa allekirjoittaa.298
Lakon aikana tehtaalla työskenteli rikkureita mutta heidän määränsä ei noussut missään vaiheessa kovin korkealle.299 Tehtaan entiset työntekijät vartioivat tehdasta jatkuvasti, ja tehtaan ympärillä oli lakkovahteja, jotka toiminnallaan yrittivät estää uusien työläisten ja rikkurien pääsyn tehtaalle. Lisäksi lehti kertoi, että lakkolaiset ovat menneet niin pitkälle, että ovat lähettäneet tappouhkauskirjeen eräälle työnjohtajalle ja usuttaneet huligaaneja hänen kimppuunsa hämärässä, mutta nämä eivät työssään ole
295 16.7.1917, Sorretun Voima, no. 78.
296 25.7.1917, Sorretun Voima, no. 82.
297 25.7.1917, Sorretun Voima, no. 82.
298 25.7.1917, Sorretun Voima, no. 82.
299 1.8.1917, Sorretun Voima, no. 85. Sorretun Voiman suhtautuminen rikkureihin oli kielteinen ja lehti kirjoitti, että ”Järjestynyt työväki osaa antaa rikkureille sellaisen arvon kuin heille kuuluu”.
Heinäkuun lopussa tehtaalla oli 12 rikkuria; Tikka 2006, s. 43 – 44. Rikkureita käytettiin työvoimana työtaisteluissa ja niiden käyttö kuumensi tunteita lakon aikana.
onnistuneet.300 Uutinen oli ilmeisesti Keski-Suomen halua vain provosoida tilannetta, eivätkä muut lähteet kerro siitä, että tehtaan johtajia olisi työkiistan aikana yritetty tappaa tai muuten häiritä.
Syyskuun alkupuolella tilanne tehtaalla oli pysynyt ennallaan. Tehtaalle oli yritetty houkutella rikkureita, mutta kaikesta huolimatta lakkolaisten rintama pysyi tiiviinä.
Paikalliset sanomalehdet eivät enää jokaisessa numerossa uutisoineet aiheesta, vaan tilalle oli tullut muita uutisia. Fredriksonin tehtaan työntekijät olivat olleet lakossa kesäkuusta saakka. Sovintoa oli yritetty saada aikaan useita kertoja, mutta mihinkään konkreettisiin tuloksiin neuvotteluissa ei ollut onnistuttu pääsemään. Syyskuun 22.
päivänä osapuolien välillä käytiin neuvottelu, jossa sovinto työkiistassa saatiin aikaiseksi.301 Työnantaja suostui allekirjoittamaan työsopimuksen, joka takasi työntekijöille kahdeksan tunnin työpäivän, 55 %:n ja juoksutytöille 40 %:n palkankorotuksen sekä vähintään vuoden töissä olleille yhden viikon palkallisen kesäloman.302 Töihin lakkolaiset päättivät palata maanantaina 24. päivänä syyskuuta.
Kaikille lakossa olleille työläisille tehtaalla ei ollut enää työpaikkaa, sillä lakon aikana tehtaalle oli palkattu työntekijöitä muualta Suomesta.303
Fredriksonin tehtailla käydystä työkiistasta tuli pisin, mitä Jyväskylässä oli koko vuoden 1917 aikana, sillä se kesti yhteensä 13 viikkoa.304 Sorretun Voima kertoi lakon loppumista käsitelleessä uutisessa, ettei lakkolaisista kukaan mennyt töihin tehtaaseen, vaan rikkureina toimineet olivat kaikki lähinnä muualta kaupunkiin tulleita työläisiä.305 Työntekijät pyysivät prosentuaalisesti 100 %:n palkankorotusta, urakkatöiden poistamista ja kaikkia työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta. Tehtaan johtaja O.
Fredrikson ei suostunut neuvottelemaan työntekijöiden vaatimuksista ja sen takia tilanteen laukaiseminen heti lakon alussa ei sopinut kummallekaan osapuolelle. Lakon
300 25.7.1917, Sorretun Voima, no. 82.
301 24.9.1917, Sorretun Voima, no. 108.
302 24.9.1917, Sorretun Voima, no. 108; vrt. 25.9.1917, Keski-Suomi, no. 94. Keski-Suomi sanoi kirjoittamassaan uutisessa, että työntekijöiden alkuperäisestä vaatimusta tehtaan johto ei ollut hyväksynyt kuin 55 % palkankorotuksen.
303 24.9.1917, Sorretun Voima, no. 108; vrt. 25.9.1917, Keski-Suomi, no. 94. Keski-Suomi kertoi, että entisiä työntekijöitä työnantaja suostui ottamaan vain siinä tapauksessa, että heille olisi töitä.
Sorretun Voima vastaavasti uutisoi, että paikan järjestyvän myöhemmin.
304 24.9.1917, Sorretun Voima, no. 108; Ahvenainen 1987, s, 113; Ks. Tikka 2006, s. 43. Maaliskuun vallankumouksen seurauksena teollisuuskeskuksiin syntyi sitkeitä lakkoja. Tikka mainitsee tutkimuksessaan, vaikka kyse oli normaaleista työtaisteluista, ainakin aikalaisten silmissä näillä oli selvä yhteys paikallisen kahtiajaon syvenemiseen.
305 24.9.1917, Sorretun Voima, no. 108.
kestäessä työntekijät ja työnantaja eivät kumpikaan halunneet antaa asiassa periksi ja lakkoa ei saatu loppumaan. Lakon aikana työntekijäosapuoli ei ruvennut väkivaltaisiin toimiin työnantajaa vastaan. Yhtenä selittävänä tekijänä on pitkälti se, että valtaosa työntekijöistä oli naisia, eivätkä he ryhtyneet omavaltaisuuksiin. Tilanne pysyi tältä osin kaupungissa rauhallisena. Syynä lakon loppumiseen oli se, että lakosta koitui tehtaalle tuntuvia taloudellisia menetyksiä eikä enää ollut varaa pitää tehdasta suljettuna tai ainoastaan rikkurityövoimalla toimivana.306 Työntekijäpuolelta sovinnon aikaansaamiseen vaikutti se, että tehtaan johto oli onnistunut palkkaamaan rikkureita tehtaalle ja lakossa olevat työntekijät vastatoimenpiteistään huolimatta pelkäsivät, että rikkurit vievät heidän työpaikkansa kokonaan. Myös pelkkien lakkoavustuksien varassa eläminen ei ollut helppoa. Tehtaalta saatu pieni palkka, oli vuoden 1917 vaikeassa ja kokoajan nousevien elinkustannuksien takia työläisperheille välttämätön tulonlisä.
Pitkästä lakosta huolimatta lakkolaiset eivät saaneet kaikkia niitä etuja, joiden takia he lakkoilivat. Palkankorotus jäi selvästi pienemmäksi, kuin oli lähdetty hakemaan, mutta vastaavasti kaikkia työtekijöitä koskeva työehtosopimus saatiin aikaiseksi.
Saavuttamatta jääneistä vaatimuksista huolimatta lakkolaiset hyväksyivät uuden työsopimuksen, sillä tehtaan johto suostui työläisten tärkeimpiin vaatimuksiin ja lisäksi pidempiaikaisille työntekijöille saatiin palkallinen kesäloma. Molempien osapuolien oli neuvotteluissa tingittävä vaatimuksistaan ja suostuttava kompromissiratkaisuun, sillä lakon jatkuminen ei ollut enää kummankaan osapuolen edun mukaista.
5.3 Kirjatyöntekijöiden lakko lopettaa porvarilehtien ilmestymisen