Kriittisiä näkökulmia ja täsmennyksiä

Connellin teoria maskuliinisuuksista ja erityisesti hegemonisen maskuliinisuu-den käsite ovat herättäneet laajan kriittisen keskustelun, johon Connell on yhdes-sä James Messerschmidtin (2005) kanssa vastannut samalla tarkentaen teoriaa.

Kriittisiä huomioita on esitetty muun muassa maskuliinisuuden ja hegemonisen maskuliinisuuden käsitteiden määrittelyyn ja soveltamiseen sekä teorian empii-riseen uskottavuuteen ja pätevyyteen liittyen. Dean Lusher ja Garry Robins (2009, 389) huomauttavat, että pääpainoisesti kritiikki on kohdistunut yksityiskohtiin, kuten käsitteellisiin epäselvyyksiin ja teorian empiirisiin katvealueisiin, ei niin-kään sen peruslähtökohtiin, kuten ajatukseen sukupuolen ja maskuliinisuuden moninaisuudesta ja hierarkkisuudesta. Kuitenkin esimerkiksi Jeff Hearn (2004, 58–61) on ehdottanut maskuliinisuuden ja hegemonisen maskuliinisuuden kä-sitteistä luopumista liian ongelmallisina ja epämääräisinä, ja niiden korvaamista miesten käytäntöjen ja miesten hegemonian käsitteillä. Hän on pitänyt epäsel-vänä, viitataanko maskuliinisuuden käsitteellä kulttuurisiin representaatioihin, arkisiin käytäntöihin vai institutionaalisiin rakenteisiin (emt. 58). Myös käsit-teen staattisuutta on arvosteltu monesta suunnasta. Sen on katsottu pohjaavan jo lähtökohtaisesti heteronormatiiviseen, kaksinapaiseen sukupuolikäsitykseen ja sortuvan näin essentialismiin. Lisäksi huomiota on kiinnitetty käsitteen kehä-mäisyyteen, siihen, kuinka sitä käytetään yhtäältä miesten käyttäytymisen ku-vaamiseen ja toisaalta saman selittämiseen (McMahon 1993). Monien maskulii-nisuuksien käsitteen on puolestaan arvioitu tuottavan staattisia typologioita. (Ks.

Connell & Messerschmidt 2005, 836–841.)

Connell ja Messerschmidt (2005, 836) myöntävät maskuliinisuuden käsitteen olemuksellistamiseen, essentialisointiin liittyvien ongelmien olevan

perusteltu-ja, koska käsitteen käyttö on laajassa miestutkimuskirjallisuudessa ollut kirjavaa, myös olemuksellistavaa. Myös Connellin omaa tapaa käyttää käsitettä esimer-kiksi empiirisissä tarkasteluissaan voi paikoin pitää alttiina tällaiselle kritiikil-le, vaikka hän johdonmukaisesti korostaa maskuliinisuuksien luonnetta suku-puolen suhteissa prosessuaalisesti muotoutuvina käytäntöjen konfiguraatioina.

Nähdäkseni esimerkiksi tapaa puhua yksittäisten miesten tai miesryhmien mas-kuliinisuuksista voi pitää ongelmallisena tai vähintäänkin alttiina kriittiselle lu-ennalle. Tällöin syntyy helposti vaikutelma miehistä maskuliinisuuden kanta-jina. Lusher ja Robins (2009, 390) huomauttavatkin, että totunnainen tapamme ajatella sukupuolta yksilöön liitettävinä piirteinä vaikeuttaa sen näkemistä rela-tionaalisena ja prosessuaalisena. Tällainen näkökulma on vaativa, koska se on varsin intuitionvastainen. Connell ja Messerschmidt (2005, 837) painottavatkin relationaalisiin lähtökohtiin palaamista teorian soveltamisessa ja arvioinnissa.

Hegemonisen maskuliinisuuden käsitteen määrittelyn suhteen Connell ja Messerschmidt (2005, 842) torjuvat yhtäältä sen olemuksellistamisen piirrekuva-ukseksi ja toisaalta sen määrittelyn pelkästään kulttuurisena ideaalina, millai-seksi sitä on toisinaan määritelty erityisesti diskursiivisissa lähestymistavoissa.

He korostavat sen sijaan käsitteen ”moniulotteisuutta”, sen luonnetta sosiaalisista käytännöistä koostuvana, joista kulttuurinen merkityksenanto muodostaa yhden ulottuvuuden. Määritelmällisten kysymysten ohella kriittistä keskustelua on käy-ty hegemonisen maskuliinisuuden luonteesta empiirisenä ilmiönä ja sen soveltu-vuudesta muuttuvien ja hyvinkin erilaisten yhteiskuntien sukupuolijärjestysten analyysiin. Yhtenä ongelmana on nähty tavat viitata hegemonisella maskuliini-suudella yhtäältä yksittäiseen ja verrattain kiinteään, esimerkiksi joidenkin popu-laarikulttuurin hahmojen edustamaan, miehisyyden ihannemalliin ja toisaalta mihin tahansa tietyssä ajassa ja paikassa hallitsevaan muodostelmaan. Margaret Wetherell ja Nigel Edley (1999, 337) ovat tässä suhteessa nostaneet esiin vaikeu-den spesifioida, millaisista käytännöistä tai normeista hegemonisessa maskulii-nisuudessa on itse asiassa kyse – ja miltä esimerkiksi siihen mukautuminen tai sen vastustaminen tätä myötä käytännössä näyttävät.

Hegemonisen maskuliinisuuden paikallisten ilmenemismuotojen empiirisen moninaisuuden ja samanaikaisen yhteiskunnallisen singulaarisuuden ongel-maan Connell ja Messerschmidt (2005, 849–851) pyrkivät vastaaongel-maan aiemmin mainitulla paikallisen, alueellisen ja globaalin tarkastelutason erittelyllä. He kuvaavat paikallisten hegemonisen maskuliinisuuden muotojen moninaisuutta ja kytkeytymistä ylipaikalliseen, yhteiskunnalliseen singulaarisuuteen filoso-fi Ludwig Wittgensteiniltä (1981/1953) lainatulla perheyhtäläisyyden käsitteellä.

Yhteys paikallisen ja alueellisen (yhteiskunnallisen) tason välillä on pikemmin-kin perheyhtäläinen kuin looginen. Toisin sanoen ei ole paikannettavissa mitään yhtä hegemonisia muodostelmia sitovaa periaatetta, vaan kytköksiä on pikem-minkin luonnehdittava yhteisten piirteiden verkostona. Tätä kautta Connell ja Messerschmidt (2005, 850–851) asettuvat puolustamaan ”todennäköisintä” tul-kintaa yhdestä yhteiskunnallisella ja myös globaalilla tasolla vallitsevasta ja pai-kallisia variaatioita edustavasta hegemonisesta maskuliinisuudesta.

Tässä tutkimuksessa ymmärrän hegemonisen maskuliinisuuden ja myös sen perustalle rakentuvan sukupuolijärjestyksen ja sukupuolen suhteiden luonteen perustaltaan empiirisenä ilmiönä. Katson, että hegemonista maskuliinisuutta ei voida ottaa analyysin lähtökohdaksi sisällöllisenä määreenä, mutta sen kaltaisen, hierarkkisesti hallitsevaan asemaan nostetun muodostelman olettaminen voi aut-taa selittämään empiirisiä havaintoja. Näin teoriaa on järkevintä lähestyä hypo-teettisena mallina, jota kulloisessakin tutkimuksessa voidaan koetella. Connellin teorian sekä maskuliinisuuden ja mieheyden muotojen suhteita ja suhteisiin aset-tumisen prosesseja kuvaavien käsitteiden selitysvoima perustelee viime kädessä niiden hyödyntämistä empiirisissä analyyseissa. Omien havaintojeni tulkinnas-sa ne ovat osoittautuneet käyttökelpoisiksi. Mitä tulee hegemonisen maskuliini-suuden ontologiseen statukseen, eli kysymykseen siitä, miten ja millaisena se on olemassa ja ilmenee (ks. esim. Speer 2001), olen taipuvainen ajattelemaan, että sen luonteesta ei voida tehdä päätelmiä sosiaalisesta todellisuudesta irrotetusta abst-raktista näkökulmasta käsin. Sen sijaan se saa merkityksensä ja muotoutuu aina kulloisestakin sosiaalisesta paikasta ja sukupuolen suhteissa eletystä paikasta käsin. Kysymys on myös perustavanlaatuisesti historiallisesta ja kulttuurisidon-naisesta ilmiöstä: käsite voi periaatteessa menettää selitysvoimansa jossain toi-sessa historiallitoi-sessa ajassa tai jyrkästi länsimaisesta poikkeavassa, esimerkiksi matriarkaalisessa kulttuurissa. Tässä suhteessa tarkastelun kiinnittäminen ajalli-sesti ja paikalliajalli-sesti on analyysin keskeinen ulottuvuus.

4 Tutkimuksen toteuttaminen

Tässä luvussa täsmennän aluksi tutkimustehtävän ja -kysymykset edellä käy-dyn teoreettisen keskustelun pohjalta. Kuvaan lisäksi tutkimuksen metodologi-sia lähtökohtia ja määrittelen sen kohdejoukon asettaen näin tutkimusstrategia-ni suuntaviivat. Tämän jälkeen kuvaan tutkimuksen empiirisen aineiston, joka koostuu 32 ammatilliseen aikuiskoulutukseen osallistuneen 30–64 -vuotiaan miehen temaattisista haastatteluista. Kerron aineiston tuottamisen lähtökohdis-ta ja rajauksislähtökohdis-ta, jotka lähtökohdis-tarkentuivat aineistonkeruuprosessin ja tähän limitty-neiden alustavien analyysien edetessä. Aineiston keräämisen aloitin aiemman tutkimushankkeen puitteissa⁷, mikä on osaltaan vaikuttanut sen luonteeseen.

Aineistontuottamisprosessin aikana myös tutkimuksen näkökulma ja metodo-logia ovat tarkentuneet. Sukupuolta ja yhteiskuntaluokkaa koskevat teoreettiset keskustelut ovat toimineet hankkeen viitepisteenä alusta lähtien, mutta näkökul-ma on täsmentynyt prosessin edetessä teoreettisten keskustelujen ja empiirisen aineiston vuoropuheluun asettamisen myötä. Luvun lopuksi kuvaankin proses-sia, jonka myötä olen päätynyt tutkimuksen tuloksiin.

4.1 TUTKIMUSTEHTÄVÄ JA SEN RATKAISEMISEN