Olen analysoinut aineistoa teoriasidonnaisella tematisoivalla otteella hyödyntä-en myös kerronnallisuutehyödyntä-en liittyviä näkökulmia. Lehyödyntä-ena Koskhyödyntä-en (2011) dialogiseksi tematisoinniksi nimeämä ote kuvaa hyvin tekemääni analyysia, jonka ytimessä
on ollut teoreettisten keskustelujen ja empiirisen aineiston vuoropuheluun aset-taminen. Sukupuoleen ja yhteiskuntaluokkaan liittyvät teoreettiset ja tutkimus-keskustelut ovat toimineet aineiston tarkastelun viitepisteenä hankkeen alusta lähtien. Samalla olen kuitenkin antanut aineistolle ja siitä nouseville ilmiöille tilaa pitämällä aineistolähtöistä tarkastelua varsinkin analyysiprosessin alku-puolella erillään tulkinnallisesta kommentoinnista ja teoreettisesta kehittelystä.
Teoreettinen viitekehys ja siihen liittyvät ratkaisut ovat muotoutuneet myös osal-taan empiirisen tarkastelun rinnalla sekä aineistosta nouseviin havaintoihin pei-laamisen kautta. Kuvaan seuraavaksi analyysiprosessin keskeiset vaiheet.
Ennen varsinaista analyysia järjestelin aineistoa erilaisilla tavoilla saadakseni siitä kokonaiskuvan. Tähän sisältyi tiivistelmien koostaminen miesten taustatie-doista ja elämänkuluista, heidän koulutus- ja työuriensa keskeisistä tapahtumista.
Lisäksi lohkoin aineistoa haastattelurungon teemojen mukaisesti mahdollistaak-seni teemojen sisäisen tarkastelun. Varsinainen analyysi alkoi haastatteluteemojen mukaisella aineistolähtöisellä luennalla, jonka myötä aineistosta alkoi hahmot-tua toistuvia ja merkitykselliseltä tuntuvia aihelmia. Kommentoin näitä aihel-mia aineistoon ja kehittelin niitä lisäksi tutkimuspäiväkirjassani. Sukupuoleen ja yhteiskuntaluokkaan liittyvän teoreettisen ja työläismieheyttä käsittelevän tutki-muskirjallisuuden lukeminen limittyi aineiston analyysin kanssa, minkä myötä hahmottelin alustavia tulkintaideoita jo analyysin kuluessa.
Haastatteluteemoihin perustuvan tarkastelun myötä aineistosta alkoi hah-mottua myös nämä kontekstit ylittäviä painotuksia ja teemoja sekä avainkohtia, merkitysten tiivistymiä, joissa useammat ilmiöt tuntuivat ikään kuin risteävän (vrt. Åkerblad 2014, 63–64). Pistin merkille esimerkiksi teemoja ja kohtia, joissa miehet korostivat koulutusmyönteisyyttään, kiistivät oppineensa juuri mitään koulutuksessa tai ottivat etäisyyttä yhtäältä vertaisiinsa sekä toisaalta toimihen-kilömiehiin korostaen ammattimiehen käytännöllisyyttä suhteessa näiden epä-käytännöllisyyteen. Tässä vaiheessa järjestelin ja myös taulukoin aineistoa siitä nostamieni ja merkityksellisiksi näkemieni teemojen mukaisesti saadakseni ko-konaiskuvan sen merkityssisällöistä. Lisäksi koostin sisällölliset tiivistelmät kus-takin haastattelusta, joissa paikansin aineistosta nostamiani, kontekstit ylittäviä teemoja miesten kerronnan kokonaisuuteen. Tätä kautta pääsin kiinni miesten kerronnallisesti tekemään perustelutyöhön tai ”identiteettityöhön”: haastatte-luissa erilaisissa yhteyksissä esiintyvien painotusten kytkeytymiseen miesten pyrkimyksiin alleviivata olevansa tietynlaisia miehiä. Kaikkiaan ratkaisevana pisteenä tulkintaprosessissa oli näkökulman kääntäminen sukupuolen ja luokan vuorovaikutteisen ja tilanteisen tuottamisen ja tekemisen tarkasteluun – toisin sanoen haastattelupuheen tarkasteluun toimintana. Aineistosta alkoi tätä kautta hahmottua merkitysten ketjuuntumisia (vrt. Souto 2011, 52), jotka sitoivat yhtääl-tä miesten kerrontaa ja toisaalta loivat linkkejä eri miesten narratiivien välille ja tekivät niitä ymmärrettäväksi.
Merkitysketjujen luenta sukupuolen, mieheyden ja maskuliinisuuden sekä yhteiskuntaluokan teoretisointien kautta johti työläismiehenä olemisen kulttuu-risten muotojen jäljille, joita erittelen analyysissani kolme. Nimitän näitä
katego-rioita kunnollisen, itsellisen ja rehellisen työläismieheyden muodoiksi. Näiden ni-mitysten kautta olen pyrkinyt tavoittamaan, mikä keskeisimmin leimaa kunkin kategorian puitteissa miesten pyrkimyksiä rakentaa maskuliinisuuttaan – mitä he erityisesti haluavat painottaa tehdessään mieheydestään selkoa. Tulen seuraa-vien lukujen analyyseissa näyttämään, kuinka kategorioista ensimmäistä leimaa tässä suhteessa pyrkimys kunnollisuuteen eräänlaisen kunnon kansalaisuuden merkityksessä, toista itsellisyys riippumattomuuden ja itsemääräämisen allevii-vaamisen merkityksessä, ja kolmatta rehellisyys työmiehen moraalisen tinkimät-tömyyden ja suoraselkäisyyden osoittamisen merkityksessä.
Erittelemissäni työläismieheyden muodoissa on siis kysymys kategorioista, jotka ilmentävät mieheyden ja luokan tekemisen käytäntöjä. Ne eivät näin viittaa yksittäisiin miehiin tai miestyyppeihin. Kategoriat voivatkin esiintyä samassa haastattelussa tilanne- tai asiayhteyssidonnaisesti. Usein kuitenkin jokin miehey-den muodoista nousee haastattelun kantavaksi teemaksi. Tässä suhteessa aineis-tossani kunnolliseen työläismieheyteen näyttää kiinnittyvän selkeästi valtaosa, yli puolet haastattelemistani miehistä. Itsellinen työläismieheys nousee kanta-vaksi teemaksi noin neljänneksellä haastatelluista. Rehellinen työläismieheys puolestaan määrittää vain muutamien miesten puheenvuoroja keskeisemmin.
Tästä jakautumisesta huolimatta nostan erittelemäni miehisyyden muodot ana-lyysissani tasapuolisesti tarkasteluun, koska ne muotoilevat merkittävällä tavalla toisiaan ja tulevat toistensa kautta ymmärrettäviksi.
Työläismieskategorioiden tunnistamisen ja nimeämisen kautta aloin rakentaa tulkintaa ensiksi niihin kytkeytyvistä erilaisista tavoista rakentaa suhdetta ai-kuisopiskeluun ja kouluttautumisen, ja toiseksi niiden keskinäisistä suhteista ja hierarkkisesta järjestymisestä sekä niihin liittyvistä sukupuoli- ja luokkaproses-seista. Seuraavissa luvuissa hyödynnän eritoten Connellin mieheyttä ja masku-liinisuuksia koskevia teoretisointeja, uuden feministisen ja kulttuurintutkimuk-sellisen luokkatutkimuksen keskusteluja sekä resurssien ja pääomien käsitteitä rakentaessani tulkintaa työläismiehen asettumisesta nykyisenlaisen koulutusyh-teiskunnan sosiaalisiin järjestyksiin.
5 Miehisen ja
työväenluokkaisen koulutussuhteen muunnelmat
Tässä luvussa analysoin sukupuoleen ja erityisesti miehenä olemiseen liittyviä kulttuurisia ihanteita ja normeja sekä sitä, miten ne muotoilevat tutkimieni työ-läismiesten tapoja rakentaa suhdetta aikuisopiskeluun ja kouluttautumiseen.
Samalla tarkastelen, miten sukupuolen ohella yhteiskuntaluokka, analyysini toi-sena keskeisenä käsitteellisenä akselina, on läsnä koulutussuhteen rakentamises-sa – ja miten se orakentamises-saltaan rakentaa työläistaustaisille ja -asemaisille miehille tar-jolla olevia erityisiä kulttuurisia mieheyden muotoja, heille mahdollisia miehenä olemisen tapoja ammatillisen aikuisopiskelun kontekstissa. Lähden näin vastaa-maan ensimmäiseen tutkimuskysymykseeni koskien sitä, miten sukupuoli ja yh-teiskuntaluokka muotoilevat työläismiesten suhdetta aikuisopiskeluun ja heidän kiinnittymistään koulutusyhteiskuntaan. Luvun analyysi rakentaa pohjaa seu-raavalle pääluvulle, jossa pureudun tarkemmin toiseen tutkimuskysymykseen näiden miesten koulutusyhteiskuntaan kiinnittymisen ehtojen luonteesta.
Vastausta näihin tutkimuskysymyksiin rakennan analyysini tuloksena erit-telemieni kolmen kulttuurisen mieheyden muodon varaan, joita nimitän kunnol-lisen, itsellisen ja rehellisen työläismiehen kategorioiksi tai työläismieheyden muodoiksi.
Lähestyn mieheyden muotoja Raewyn Connellin (1995) sukupuolta, maskuliini-suutta ja mieheyttä koskevaa ajattelua seuraten suhdekategorioina. Tämä tarkoit-taa, että näiden mieheyden muotojen ei ajatella olevan olemassa valmiiksi an-nettuina, kiinteinä ja muuttumattomina kategorioina, vaan ne rakentuvat aina niihin kiinnittymisen ja niiden omaksumisen, niihin asettumisen prosesseissa sekä suhteessa muihin sukupuolikategorioihin, erilaisiin mieheyksiin ja naise-uksiin kulloisessakin sukupuolijärjestyksessä. Ne ovat toisin sanoen olemassa ainoastaan sitä kautta, että niihin kiinnitytään, asetutaan ja investoidaan, ja ne saavat muotonsa tavoista, joilla niihin kiinnitytään ja niitä omaksutaan sekä ta-voista, joilla niille vaihtoehtoisia mieheyden muotoja, miehenä olemisen ja toi-mimisen tapoja torjutaan. Sukupuolen ymmärtäminen sukupuolittuneissa ja samalla luokkaistuneissa suhteissa rakentuvana merkitsee näin analyysin kan-nalta huomion kiinnittämistä prosesseihin ja käytäntöihin, joissa mieheyden (tai
naiseuden) erilaisia muotoja tuotetaan – sukupuolta, sukupuolierotteluja ja -kate-gorioita tehdään (vrt. West & Zimmerman 1987). Vallitsevan sukupuolijärjestyk-sen osana kulttuuriset mieheyden muodot ovat myös suhteellisukupuolijärjestyk-sen pysyviä muo-dostelmia tai konfiguraatioita (Connell 1995, 71–76), minkä myötä viittaan niihin tutkimilleni miehille kulttuurisesti tarjolla olevina mieheyden muotoina. Tällaisia ne ovat myös sikäli, että niihin on mahdollista kiinnittyä tai olla kiinnittymättä – joskin tietyin ehdoin.
Kytken analyysissani mieheyden muodot niiden muotoilemiin ja virittämiin tapoihin rakentaa suhdetta aikuisopiskeluun ja kouluttautumiseen. Tällä tar-koitan sitä, että tulkitsen miesten omaksumia erilaisia koulutussuhteen raken-tamisen tapoja osana erityisten sukupuolikategorioiden, mieheyden muotojen rakentamisen prosesseja. Nostan analyysissani esiin koulutusyhteiskunnan kan-salaisuuden (koulutuskankan-salaisuuden) tavoittelun, koulutusinstrumentalismin ja kou-lutuskriittisyyden mainittuihin mieheyden muotoihin kytkeytyvinä erityisinä tapoina rakentaa suhdetta aikuisopiskeluun. Näiden käsitteiden avulla kuvaan toisin sanoen käytäntöjä, joilla sukupuolta ja luokkaa rakennetaan miesten ai-kuisopiskelun ja kouluttautumisen kontekstissa. Mieheyden muotojen analyysin kautta tarkastelen myös, miten ja millaisina 2010-luvun suomalaisen koulutus-yhteiskunnan normatiiviset odotukset näyttäytyvät työläismiesten sisäistäminä.
Valottamalla näihin odotuksiin vastaamisen tapoja, pyrkimystä niihin mukau-tumiseen sekä niiden sivuuttamista ja haastamista hahmottuu, millaisessa kou-lutusyhteiskunnassa työläismiehet elävät, millaisena se näyttäytyy heidän näkö-kulmastaan, ja millaiseksi muotoutuvat siihen kiinnittymisen ehdot.
5.1 KUNNOLLISEN TYÖLÄISMIEHEN