Kuten olen edellisessä luvussa tuonut esiin, erilaisiin mieheyden muotoihin kiin-nittyviä miehiä yhdistää aineistossani tietoisuus yhteiskunnassa vallitsevista normatiivisista odotuksista, jotka määrittävät kelvollisen kansalaisuuden ehtoja.
Nämä normatiiviset odotukset ovat eri tavoin läsnä kaikille heistä, mikä ilmenee juuri erilaisissa tavoissa vastata tai olla vastaamatta niihin. Tutkimiani miehiä yhdistääkin keskeisesti se, että koulutusyhteiskunnan legitiimi kansalaisuus ei tarjoudu heille työväenluokkaisina miehinä suoraan ja ongelmattomasti. Sekä pyrkimykset sen lunastamiseen että sen torjuminen näyttävät edellyttävän mie-hiltä erityistä perustelutyötä. Erityisesti huomio voidaan miesten puheenvuo-roissa kiinnittää siihen, kuinka kertoessaan kouluttautumisestaan ja opiskelus-taan he tekevät ja heidän myös täytyy tehdä erilaisin tavoin tiettäväksi, mitä ovat miehiään työväenluokkaisina miehinä. Olenkin nimittänyt erittelemiäni mieska-tegorioita työläismieheyden muodoiksi painottaakseni sitä, kuinka sukupuolen ohella yhteiskuntaluokka elettynä suhteena ja kategorisointina rakentaa niitä erilaisin tavoin. Normatiivisiin odotuksiin vastaaminen edellyttää kunnollisilta työläismiehiltä etäisyyden ottamista ongelmallisiin työväenluokkaista mieheyttä koskeviin kulttuurisiin määreisiin. Itselliset ja rehelliset työläismiehet kiinnitty-vät, etäisyyden ottamisen sijaan, työläismaskuliinisuuden myönteisiin määrei-siin ottamalla pikemminkin etäisyyttä keskiluokkaiseen miehenä olemiseen ja korostamalla itsemääräämistään suhteessa toimihenkilömiehiin. Tätä kautta he samalla asemoivat itseään eri tavoin vastakulttuurisesti suhteessa vallitseviin odotuksiin (vrt. Willis 1977; Kortteinen 1992).
Erittelemiäni työläismieheyden muotoja rakentavat näin varsin erilaiset luok-kaprosessit, joissa työväenluokkaisuus on läsnä sekä etäisyyden ottamisten ja irrottautumisten että kiinnittymisten ja samaistumisten kohteena (vrt. Skeggs 1997). Yhtä kaikki nimenomaan työväenluokkaisuus rakentaa keskeisesti tut-kimilleni miehille tarjolla olevia kulttuurisia mieskategorioita. Connellia (1995) seuraten näiden kategorioiden luonnetta voidaankin luonnehtia ja tulkita margi-nalisaation ja marginalisoidun maskuliinisuuden tai mieheyden käsitteillä.
6.1.1 Marginalisaation muunnelmat
Connell (1995, 80–81) kuvaa yhteiskunnassa marginaaliin sijoitettujen ryhmien, kuten työväenluokkaisten miesten ja värillisten miesten, aseman rakentumista aina suhteessa kulloisenkin hallitsevan ryhmän auktorisointiin tai valtuutukseen.
Marginaalista käsin voidaan näin joko tukea hegemonista maskuliinisuutta auk-torisoinnin hakemisen kautta tai vastustaa sitä erilaisin tavoin. Aukauk-torisoinnin hakeminen leimaa tässä suhteessa kunnollista työläismieheyttä. Tähän katego-riaan kiinnittyvien miesten on työväenluokkaisista asemistaan käsin ikään kuin todistettava kunnollisuutensa. Kysymys kunnollisuudesta ja kunnottomuudesta, oikean- ja vääränlaisuudesta on jatkuvasti läsnä näille miehille jonain, johon hei-dän on otettava kantaa. Heihei-dän on alituisesti torjuttava potentiaalista tulemista määritetyiksi kunnottomina, vääränlaisina ja poikkeavina kansalaisina. Miehet tarkastelevatkin itseään ”keskiluokkaisin silmin”, tietoisina työväenluokkaisuut-ta ja työväenluokkaistyöväenluokkaisuut-ta mieheyttä ongelmallistyöväenluokkaisuut-tavistyöväenluokkaisuut-ta kulttuurisistyöväenluokkaisuut-ta käsityksistä (vrt. Käyhkö 2014, 8–9). Koulutusyhteiskunnan kansalaisuus ei tarjoudu näille miehille suoraan – niin kuin se tarjoutuu keskiluokkaisille ”normimiehille”. Sen sijaan se on jotain, jonka lunastamiseksi on tehtävä työtä.
Siinä, missä kunnollisuuden vakuuttamisen vaatimus muotoutuu keskeiseksi niille miehille, jotka haluavat lunastaa koulutusyhteiskunnan kansalaisuuden, on se normatiivisena ihanteena läsnä myös niille miehille, jotka hylkäävät sen tavoittelun. Nämäkin miehet ovat tietoisia siitä, että saattavat tulla nähdyik-si kunnottomina, vajavainähdyik-sina ja vääränlainähdyik-sina keskiluokkaisesta näkökulmasta tarkasteltuna, esimerkiksi keskiluokkaiseksi asemoidun haastattelijan silmin.
Mukautumisen sijaan he kuitenkin asettuvat erilaisin tavoin haastamaan heihin kohdistuvia odotuksia. Itsellisten työläismiesten kohdalla kysymys on välinpitä-mättömyydestä suhteessa koulutusyhteiskunnan asettamiin normatiivisiin odo-tuksiin, joiden sijaan kiinnitytään ja vastataan ”perinteisen” palkkatyöyhteiskun-nan odotuksiin. Palkkatyöyhteiskuntaan kiinnittymisen kautta – tässä mielessä ymmärrettynä – ei kuitenkaan voida nykyisessä myöhäismodernissa koulutus-yhteiskunnassa enää saavuttaa kunnon kansalaisuutta. Viime vuosikymmenten palkkatyöyhteiskunnan jäsenyyden edellytysten täyttäminen, työllisyys, työssä menestyminen ja pärjääminen eivät riitä täysivaltaisen kansalaisuuden lunasta-miseen nykyisessä myöhäismodernissa koulutus- tai oppimisyhteiskunnassa.
Nykyisellään kansalaiselta edellytetään omasta ”työllisyydestä” huolehtimisen lisäksi vastuunottamista ”työllistettävyydestään”, mihin liittyy jatkuva valmiu-den ja potentiaalin osoittaminen uuvalmiu-den oppimiseen, uusiutumiseen ja muutok-seen (Isopahkala-Bouret ym. 2014). Aineistoni osoittaa miesten sisäistäneen nämä uudet vaateet. Tästä huolimatta osa miehistä investoi vanhaan, mutta edelleen tietyissä paikallisissa konteksteissa pätevään ”moraaliseen sopimukseen” yk-silön ja työyhteiskunnan välillä (Järvensivu 2006, 125–132) sekä tähän kytkey-tyviin, tietyssä mielessä ”taantuviin” mieheyden malleihin (vrt. Lehtonen 1999, 85–87).
Rehelliset työläismiehet asettuvat aineistossani sekä koulutus- että palkka-työyhteiskunnan marginaaleihin, joista käsin heidän on aktiivisesti haastettava heihin kohdistuvia odotuksia osoittaakseen, etteivät ole miehinä vailla arvoa ja kunniaa. Edellä olenkin tulkinnut rehellisten työläismiesten tapaa haastaa normatiivisia odotuksia Connellin (1995, 109–112) protestimaskuliinisuuden käsitteellä, jota luonnehtivat muun muassa eräänlainen verbaalinen aggressio ja toimihenkilöluokkaan kohdistuvat korruptiosyytökset. Tutkimani miehet
asemoivatkin näin hyvin erilaisin tavoin itsensä marginaaliin suhteessa keski-luokkaiseksi määrittyvään normatiiviseen ihanteeseen, jota voidaan kuvata he-gemonisen maskuliinisuuden käsitteellä. Keskiluokkainen normatiivinen miehe-nä oleminen muotoilee vahvasti tutkimieni miesten toimintaa, vaikka he eivät siihen samaistukaan tai pyri samaistumaan. Miesten käytännöissä keskiluok-kainen mieheys kohotetaan ”oikeanlaisen” mieheyden malliksi pikemminkin epäsuorasti kuin julkilausutusti. Näin yhteiskuntaluokka muotoutuu keskeiseksi sosiaalisen järjestyksen ulottuvuudeksi tutkimieni miesten kohdalla heidän ra-kentaessaan suhdettaan koulutukseen ja opiskeluun.
6.1.2 Miesten välille rakentuvat jaot
Työläismieheyden muotojen analyysi nostaa esiin kaksi tutkimieni miesten vä-lille rakentuvaa jakolinjaa. Ensimmäinen jako rakentuu niiden miesten vävä-lille, jotka lähtevät tavoittelemaan koulutusyhteiskunnassa vallitsevien normatiivis-ten odotusnormatiivis-ten mukaista kunnon kansalaisuutta ja niiden, jotka hylkäävät tämän tavoittelun tietoisina siitä, että heidät saatetaan tämän myötä nähdä vääränlai-sina, kelvottomina ja poikkeavina kansalaisina. Toinen jako rakentuu kunnon kansalaisuuden tavoittelun hylkäävien miesten välille: ne, jotka ovat osoittaneet pärjäävänsä palkkatyön kentällä, voivat suhtautua normatiivisiin odotuksiin vä-linpitämättömästi. Sen sijaan ne, jotka eivät voi osoittaa tässä suhteessa pärjän-neensä, joutuvat jatkuvasti haastamaan koulutusyhteiskunnassa heihin kohdis-tuvia odotuksia puolustaakseen arvoaan ja miehistä kunniaansa.
Analyysissa olen tuonut esiin näiden jakojen rakentumisen koulutuksen kentän ja työn kentän miehisen hallinnan teemoille. Keskeisiksi tässä suhteessa nousevat kyky ja rohkeus laittautua likoon koulutuskeskusteluun koulutuskan-salaisuuden ja kunnollisen työläismieheyden lunastamisen ehtona sekä työelä-mässä ja työmarkkinoilla pärjäämisen osoittaminen itsellisen työläismieheyden lunastamisen ehtona. Työläismieheyden muodot eivät näin ole tarjolla kaikille miehille samanarvoisesti, vaan niihin kiinnittyminen edellyttää miehiltä erilai-sia kulttuurierilai-sia ja materiaalierilai-sia resursseja. Seuraavassa alaluvussa rakennankin tulkintaa mieheyden muotoihin kiinnittymisen edellyttämistä resursseista ja niiden mukanaan kantamista hyödyistä ja kustannuksista. Toisin sanoen nostan tarkastelun keskiöön mieheyden muotojen analyysin kautta esiin nousevat mies-ten välille rakentuvat jakolinjat ja näiden kautta määrittyvät koulutus- ja työyh-teiskuntaan kiinnittymisen ehdot.
Analyysin esiin nostamia jakoja voi Diane Reayn (2002) tapaan käsitteellistää myös luokkafraktioina, työväenluokkaisuutta jakavina murtumina tai lohkoina.
Omassa työläistaustaisiin varttuneisiin yliopisto-opiskelijoihin kohdistuneessa analyysissaan Reay on nostanut esiin tutkimuskirjallisuudessa varsin niukasti esiin tuotuja luokkakategorioiden sisäisiä eroja ja jakolinjoja. Hän erottelee työ-väenluokan individualistisen ja solidaristisen fraktion, jotka liittyvät erityisesti niiden väliseen eroon, jotka ovat valmiita ja halukkaita ottamaan riskejä ja jotka kaihtavat riskejä. Riskin ottaminen merkitsee Reayn (emt. 409–412) analyysissa työväenluokkaisesta identiteetistä irrottautumista pyrittäessä kehittämään ”uusi,
parempi minä” (improved self), kun taas riskien kaihtamisessa on kysymys työ-väenluokkaisen identiteetin säilyttämisen pyrkimyksistä – Reayn analyysissa esimerkiksi itselle sopivan paikan löytämisestä korkeakoulutuksen kontekstissa.
Vastaavanlaisia teemoja on nostanut esiin yliopistossa opiskelevia työläisnaisia tutkinut Mari Käyhkö (2014, 15), joka on pistänyt esimerkiksi merkille, kuinka nämä, ikään kuin ”kahden maailman” välillä tasapainottelevat naiset etsivät paikkaansa itselleen sopivista, matalamman statuksen oppilaitoksista.
Reayn ja Käyhkön analyysien tapaan omassa aineistossani miehet tasapai-nottelevat työväenluokkaisesta mieheydestä irrottautumisen ja siinä pysyttäyty-misen välillä. Seuraavassa alaluvussa nostan yhtenä keskeisenä teemana esiin individualismin ja kollektiivisen solidaarisuuden välisen jännitteen työläismie-heyden muotoihin kiinnittymistä ja investoimista määrittävänä ulottuvuutena.
Tämä jännite nousee esiin erityisesti rakennettaessa mieheyttä paikallisilla aree-noilla, kuten työyhteisötason työväenluokkaisissa sosiaalisissa miljöissä.