Etäännyttäminen ongelmallisesta työväenluokkaisuudesta

Kunnollisten työläismiesten puheenvuoroja leimaa edellä kuvattuun tapaan huoli

”kunnollisuudesta” ja tarve vakuuttaa oikeanlaisuuttaan ja normaaliuttaan muun muassa ottamalla etäisyyttä vääränlaisuuteen, kelvottomin asentein, tiedoin ja toi-mintavoin varustettuihin vertaisiin. Kysymys kunnollisuudesta ja kunnottomuu-desta, oikean- ja vääränlaisuudesta on tässä mielessä jatkuvasti läsnä näille työ-läismiehille, erityisesti heidän kertoessaan opiskelustaan ja kouluttautumisestaan aikuisiällä. Heidän kokemuksessaan on läsnä ikään kuin uhka tulemisesta näh-dyiksi ja määritetyiksi kelvottomina, vääränlaisina ja poikkeavina, ongelmallisina koulutusyhteiskunnan kansalaisina, mitä vasten heidän on jatkuvasti vakuutettava kunnollisuuttaan, oikeanlaisuuttaan ja normaaliuttaan. Tulkitsenkin tämän kun-nollisuuden vakuuttamiseen tarpeen liittyvän yhteiskuntaluokkaan elettynä ja ko-ettuna sosiaalisena kategoriana ja suhteena. Tutkimukseni työväenluokkaiset mie-het ovat erityisellä tavalla sisäistäneet työväenluokkaisuutta ja työväenluokkaista

mieheyttä ongelmalliseksi määrittäviä kulttuurisia käsityksiä. Niiden kautta, ikään kuin keskiluokkaisin silmin he tarkastelevat itseään ulkopuolelta potentiaalisesti ongelmallisina, vajavaisina ja poikkeavina kansalaisina (vrt. Käyhkö 2014, 8–9).

Tämä näkyy aineistossani viittauksina aikuisopistolaisia ja erityisesti aikuis-opistossa opiskelevia (työväenluokkaisia) miehiä koskeviin ongelmallisiin ja kiel-teisiin mielikuviin ja kulttuurisiin käsityksiin. Miehet tuntuvat olevan hyvin tie-toisia tällaisista kulttuurisista käsityksistä. Puheenvuoroissa yhtäältä haastetaan erilaisia stereotyyppisiä käsityksiä ja ennakkoluuloja, joita liitetään aikuisopis-toissa ja näitä edeltäneissä ”kurssikeskuksissa” opiskeleviin miehiin. Samalla niissä otetaan etäisyyttä näihin määrityksiin, jotka kertojiinkin aikuisopiskelija-miehinä saatetaan liittää. Eräässä puheenvuorossa esimerkiksi pohditaan, miel-letäänkö aikuisopisto ja aikuisopistolaiset sellaisiksi, millaisina niitä on kuvan-nut kansantaiteilija Jaakko Teppo (1981) laulussaan Kurssikeskuksen oppilas.

Mieltääkö ihmiset sitten sen paikan silleen – katso, Jaakko Teppohan lauloi kurssikes-kuksen oppilaasta. Oletko kuunnellut semmoisen Jaakko Tepon levyn? […] Kannattaisi etsiä ja kuunnella ihan tähän aiheeseen liittyen, että ”oon oppilas kurssikeskuksen, oon oppilas metallipuolen”. Ja sittenhän se laulaa siinä, että ”kenen syy, että tänne oon joutunut? Se on työvoimaviranomainen, huoneessa pienessä istuva puna-ruskea-tukkainen nainen”. Sen takia se Jaakko Teppo… Ja sehän olikin kurssikeskus, sehän olikin aikoinaan silleen, että nehän tuolta sen lähetteen sinne, että ”nyt menet kouluun, muuten katkeaa päivärahat”. Ja sittenhän se asui vielä asuntolassa siinä laulussa ja aina otti kaljapullosta. Ja asuntolanhoitaja kurkki hänen huoneeseensa ihan turhan tähden, että… Se kannattaisi kuunnella, kun olet tässä aikuis[koulutusasiassa]. […] Kuuntele ihan piruuttaan. Siellä on viitettä. Kun joku sielläkin vielä asu asuntolassa, niin osa porukasta sanoi, että kuului taas illalla hirmuset pirskeet siellä yläkerrassa, että ei saa-nut nukuttua, kun vasta neljän jälkeen. Onkohan se totta tuo? En tiedä. (Jouko, 55-59) Esimerkissä nostetaan laulun kautta esiin suomalaisesta kulttuurisesta kuvas-tosta aikuisoppilaitoksissa opiskelevia miehiä koskevia mielikuvia ja käsityksiä, joista kertoja on hyvin tietoinen. Tulkitsen näiden esiin nostamista samanaikai-sena etäisyyden ottamisamanaikai-sena laulussa kuvailtuun ongelmalliseksi määrittyvään ja varsin kielteisiä sävyjä saavaan työväenluokkaiseen mieheyteen. Huumorin varjolla kertoja asettaa varauksia häneen itseensäkin potentiaalisesti kohdistu-ville tulkinnoille. Hän torjuu niitä ennakkokäsityksiä, joita häneenkin aikuis-opistolaismiehenä voitaisiin liittää. Ylipäätään kunnolliseen työläismieheyteen liittyy etäisyyden ottaminen sellaisiin oppimisvastaisiin ja instrumentalistisiin asennoitumistapoihin, jotka Jaakko Teppo (1981) pukee kyseisessä laulussaan osuvasti sanoiksi seuraavasti: ”en ole minä tullut tänne oppimaan, olen tullut tänne syömään ja juomaan”.

Aineistossani erityisen leimaavat merkitykset kytkeytyvät ensisijaisesti työ-voimakoulutukseen osallistuviin miehiin, mutta tuntuvat valuvan koskemaan myös muita, esimerkiksi omaehtoisesti ja ammatillisen uudelleen koulutuksen puitteissa opiskelevia miehiä. Työvoimakoulutukseen osallistuvien lisäksi

am-matillisten aikuisoppilaitosten sisäisissä hierarkioissa matalaan asemaan sijoi-tetaan joissakin puheenvuoroissa nuoret miehet. Seuraavassa esimerkissä oma-ehtoisesti sähköalaa opiskeleva mies kertoo, kuinka aikuispuolelle hakeutuneet miehet – ja hän viittaa ennen kaikkea nuoriin miehiin – ovat ”enemmän tekijöitä kuin lukijoita”. Hän kertoo näiden miesten olevan ei-akateemisesta, käytäntöön ja tekemiseen suuntautuneisuudestaan huolimatta ”vastuuntuntoisia kavereita”, joilla on ”täydet mahdollisuudet menestyä”. Puheenvuorossa on taustalla ajatus aikuisopistossa opiskelevista, työväenluokkaisista (nuorista) miehistä lähtökoh-taisesti ongelmallisena, syrjäytymisuhan alaisena ”riskiryhmänä”, mitä kertoja haluaa haastaa omien kokemustensa ja havaintojensa pohjalta.

Kyllähän nämä [nuoret miehet], jotka tänne ovat hakeutuneet, aikuispuolelle, niin ei ne hirveän – enemmän ne ovat kiinnostuneet siitä tekemisestä kuin lukemisesta. Kyllä sen siinä näkee, mutta en minä tiedä, onko se mikä haitta tai huonous. Mutta mitä olen tutustunut, niin kyllä nämä kaikki on vastuuntuntoisia kavereita sillä lailla, että ihan täydet mahdollisuudet on menestyä, jos ei joku erikoisjuttu pilaa ihmisen elämää.

(Harri, 45-49)

Puheenvuoro myötäilee vallitsevaa koulutuspoliittista keskustelua, joissa am-matilliseen aikuiskoulutukseen osallistuvia työläistaustaisia miehiä määrite-tään koulutusyhteiskunnan ongelmaryhmänä. Samalla siinä sanoudutaan eril-leen kuvatusta potentiaalisesti ongelmallisesta mieskategoriasta. Kertoja ei lue itseään kuvailemiensa miesten joukkoon, vaan korostaa itse olevansa erilainen, ensinnäkin ikänsä puolesta ja toiseksi itse ”lukemiseen” ja akateemiseen oppimi-seen suuntautuneena miehenä. Toisaalla hän korostaakin opintomenestystään ja akateemisia kykyjään varsin painokkaasti (ks. ensimmäinen aineistoesimerkki seuraavassa alaluvussa).

Näissä esimerkeissä miehet ottavat etäisyyttä jakamaansa sosiaaliseen katego-riaan, työväenluokkaiseen mieheyteen. Vaikka luokkaan ei suorasanaisesti viita-ta, ovat vahvasti luokkaistuneet merkitykset läsnä siinä, miten etäisyyttä otetaan ongelmalliseksi tunnistettuihin työväenluokkaisen miehenä olemisen määrityk-siin – erityisesti työvoimakoulutukseen osallistuvia työläismiehiä koskeviin vä-hemmän mairitteleviin kulttuurisiin käsityksiin. Beverley Skeggsin (1997, 74–97) luokka-analyysia seuraten luokka ei ole tässä samaistumisen ja kiinnittymisen kohde, vaan jotain josta otetaan etäisyyttä, erottaudutaan ja irrottaudutaan – toisin sanoen dis-identifikaation kohde. Täsmälleen tarpeessa ottaa etäisyyttä omaan sosiaaliseen paikantuneisuuteen liittyviin merkityksiin, luokka konkreti-soituu rakenteena, joka muotoilee tutkimieni työläismiesten elämää, tapaa raken-taa suhdetta opiskeluun ja mahdollisuuksia kiinnittyä koulutusyhteiskunraken-taan.

Yhteiskuntaluokka rakentaa kunnollista työläismieheyttä konkretisoituen juuri tarpeena alleviivata omaa kunnollisuutta suhteessa työväenluokkaiseen miehey-teen kulttuurisesti kytkettyyn kunnottomuumiehey-teen.

5.1.4 Koulutuksen kentän ja koulutuskeskustelun miehinen hallinta