KOMPLEKSISUUS HOITOTYÖN JOHTAMISESSA

Nykyisessä 2000-luvun postdigitaalisessa aikakaudessa on tärkeää ymmärtää syvemmin rakenteita ja prosesseja sekä niiden merkityksiä terveydenhuol-lon palveluja kehitettäessä. Koska toimintaympäristöt ovat monimutkaisia ja verkostoituneita, johtajuudelta edellytetään entistä laajempaa ymmärrystä ja kykyä käyttää toimintaympäristöjen hallinnan työkaluja. (Porter-O’Grady 2020.)

Porter-O’Grady ja Malloch (2017) esittelevät johtamisen mallin, jossa li-neaarinen ajattelu on korvattu relationaalisella ja kokonaisajattelulla. Heidän mukaansa kompleksisuuden ja kompleksisen adaptiivisen systeemin uusi ar-vostaminen ja soveltaminen kaiken inhimillisen toiminnan perustana ovat muuttaneet suhtautumista johtamiseen. Johtajan rooli esitetään kompleksi-suuteen liittyvän dynaamiikan kautta, ja se edellyttää uutta johtamisajattelua ja toimintaa. (Porter-O’Grady & Malloch 2017.)

Kompleksisuusteoriaa voidaan soveltaa ammatilliseen toimintaan, joka tarkastelee sairaalaa, yksiköitä ja toimijoita kompleksisena adaptiivise-na järjestelmänä (Kramer ym. 2013). Perinteinen johtamisnäkemys, jonka mukaisesti toiminta on johtamiskeskeistä ja johtaminen lineaarista ja jon-ka mujon-kainen johtaminen on kyvytöntä uudistumaan, ei enää riitä (Weberg 2012). Siksi on tullut tarve korvata byrokraattinen johtajuus verkottuneel-la lähestymistavalverkottuneel-la, jota kompleksisuus johtaminen tarjoaa (Uhl-Bien ym.

2020). Kompleksisuusteorian mukaan johtajuus ei ole auktoriteettiasema, vaan se on dynaaminen, kehittyvä ja vuorovaikutteinen prosessi (Henriksen 2016). Bleich ym. (2019) puhuvat vaihtoehtoisesta johtamisesta, joka tarkoit-taa ryhmää eri ammattiryhmiä edustavia erilaisia ihmisiä, jotka sitoutuvat yhdessä kompleksiseen ongelman ratkaisuun tai luovaan innovaatioon ja kokevat tämän prosessin vertaisena ja kunnioittavana. Tämä tarkoittaa, että organisaatiorakenteita tasoitetaan etulinjan ja hallinnon välillä. Alaspäin-suuntautuneesta päätöksenteosta ja direktiiveistä luovutaan ja ne korvataan monisuuntaisella tiedonvaihdolla ja asiantuntijoiden mukaan ottamisella päätöksentekoon. (Bleich 2019.)

Kompleksisuusteoriaa on käytetty viitekehyksenä muun muassa tervey-denhuollon organisaation (Long ym. 2018; Mcdaniel & Anderson 2009; Stork-holm ym. 2019), hoitotyön (Kramer ym. 2013; Mudd ym. 2020; Pitkäaho 2011) ja hoitotieteen tutkimuksissa (Olsson ym. 2020) sekä terveydenhuollon joh-tamisen tutkimuksissa (Burns 2001; Horvat & Filipovic 2018; Thompson ym.

2016). Johtamisen näkökulmasta kompleksisuusteoria tarjoaa uuden mal-lin tarttua nouseviin kustannuksiin, huonoon laatuun, näyttöön perustuvan tiedon aukkoihin sekä lisääntyvään kompleksisuuteen terveydenhuollossa (Weberg 2012). Teoriaa voidaan hyödyntää myös organisaation suoritusky-vyn parantamiseksi terveydenhuollossa. Kompleksisuusteoriaa mukaellen

hallittu yhdistelmä johtamistoimintoja, innovaatioita, oppimista, parantamis-ta ja sopeutumiskykyä johparantamis-tavat terveydenhuollon organisaation menestyk-seen. (Horvat & Filipovic 2018.)

Hoitotyön käytäntöä on kuvattu yhdeksi vaativimmaksi työympäristöksi, jossa tarvitaan hyvää hoitotyön johtajuutta terveellisempien ja turvallisem-pien hoitoympäristöjen ja työilmapiirin luomiseksi sekä sairaanhoitajille että potilaille. Hoitotyön johtajat voivat vaikuttavaa sairaanhoitajan työtyytyväi-syyteen, potilaan hoidon laatuun ja hoitotavoitteiden saavuttamiseen. Koska hoitotyö ja sen käytännän ympäristö perustuvat pohjimmiltaan suhteisiin ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen, ylhäältä alaspäin suuntautuvat lineaarisen vallan rakenteen johtamismallit eivät usein johda kovin tehokkaisiin tuloksiin tai kulttuurin muutoksiin. Sen sijaan, että tarkastellaan vain yksilön toimintaa ja sen vaikutusta, hoitotyön johtajat voivat edistävää uutta näkökulmaa, jossa tunnistetaan useiden vuorovaikutuksien monimutkaiset suhteet. (Henriks-en 2016.) Erilaist(Henriks-en vuorovaikuttaji(Henriks-en näkemyksiä yhdistämällä saavutetaan tavoitteet (Porter-O’Grady 2020). Tämä tarkoittaa, että kompleksinen relati-onaalinen johtaminen ei ole pelkästään osiensa summa, vaan siihen vaikut-tavat myös konteksti, sosiaaliset suhteet, arvot ja normit (Davidson 2020).

Hoitotyötä on kuvattu monimutkaiseksi prosessiksi, joka tapahtuu kompleksisessa ympäristössä. Kuitenkin hoitotyön teorioita on kritisoitu siitä, että ne yksinkertaistavat hoitotyötä. Olsson ym:n (2019) mukaan komplek-sisuusteoria soveltuu hyvin myös kliinisen hoitotyön tutkimiseen. Komplek-sisuus hoitotyössä voi liittyä esimerkiksi potilaan oireisiin, hoidon tuloksiin tai turvallisuuteen tai hoitoprosessiin (Olsson ym. 2020). Mudd ym. (2020) esittävät hoitotyön teoreettisen viitekehyksen, jossa yhdistyvät hoitotyö, fyy-sinen ja psykososiaalinen ulottuvuus, potilaan läheiset sekä rakenteet ja toi-mintapolitiikka. Keskiössä on saavutettu yhteys, jota ilmentävät luottamus, keskittäminen, ennakointi, tieto ja arviointi (Mudd ym. 2020).

Anthony ym. (2018) ovat käyttäneet kompleksisuusteoriaa lähtökohtana esittäessään, kuinka hoitajakeskeinen hoitotyö muutetaan potilaskeskei-seksi ja kuinka kehitetään hoitajien ja potilaiden keskinäistä kumppanuutta.

Kompleksiset järjestelmät ovat mukautuvia (adaptiitivisia) siten, että muu-tos tapahtuu joko sisäisesti tai ympäristössä ja että palautevasteen seurauk-sena syntyy joko tasapaino tai muutoksen tai toiminnan vahvistaminen.

Kompleksisten järjestelmien henkilöillä on luonnollinen kyky itseorganisoi-tumiseen, jossa vuorovaikutus ja keskinäinen riippuvuus vaikuttavat järjestel-män mukautumiseen ja pienet muutokset voivat johtaa suuriin vaikutuksiin.

(Anthony ym. 2018.) Näin kompleksisuusteoria tarjoaa lähtökohdan hoito-työn johtajille hoitohoito-työn laadun parantamiseksi. Monien nykyisten laadunpa-rannusaloitteiden ongelmana on lineaaristen lähestymistapojen joustamat-tamuus kompleksisten epälineaaristen ongelmien ratkaisemisessa. (Younger 2020.)

Osastonhoitajan työtä kuvataan usein vaativaksi, kompleksiseksi ja laajan vastuun sisältäväksi. Osastonhoitaja on vastuussa omalta osaltaan johtaman-sa yksikön toiminnasta ja sen kehittämisestä, hoidon laadusta ja tuloksista, henkilöstöstä ja taloudesta. Warshawsky (2020) on kuvannut osastonhoitajan johtamistoimintaa kompleksisuusteorian kautta. Osastonhoitajien tuloksia mitataan usein työsuorituksena, mikä heijastuuu heidän tehokkuuteensa ja on yhteydessä organisaatiota, henkilöstöä ja potilasta koskeviin tuloksiin.

Tärkein osastonhoitajan tuloksista on ammattilaisia tukeva ympäristö. Vaikka johtamistyylillä on vaikutus positiiviseen ilmapiiriin ja tyytyväisiin hoitajiin, myös organisaatiotekijät vaikuttavat. Warshawskyn mukaan niitä ovat mo-niammatillinen yhteistyö ja verkostoituminen, oikeudenmukaisuus, hallittiva työmäärä ja käytössä olevat resurssit sekä organisaatiokulttuuri. Organisaa-tiokulttuuri puolestaan pitää sisällään potilasturvallisuuden, kehittämisen ja osaamisen edistämisen sekä organisaation tavoitteiden implementoinnin käytännön hoitotyössä. (Warshawsky 2020.)

Warshawsky (2020) esittää, että kompleksisuusteorian kautta voidaan tarkastella organisatoristen tekijöiden yhteyttä osastonhoitajan työsuori-tukseen ja ymmärtää organisaation toimintaa kompleksisessa adaptiivisessa systeemissä. Perinteisiin johtamismalleihin verrattuna tässä systeemissä on johtajuutta kaikilla organisaation tasoilla. Se sisältää mukautuvan, hallinnol-lisen ja mahdollistavan johtajuuden, joka tapahtuu työn tekemisen tasolla.

Hallinnollinen johtajuus tarjoaa tärkeät organisaatiota vakauttavat raken-teet. Esimerkiksi hallinnollinen johtajuus auttaa määrittämään organisaation strategisen suunnan ja resurssien kohdentamisen strategisen suunnitelman toteuttamiseksi. Mahdollistava johtaminen luo välttämättömät edellytyk-set mukautuvan yksikön toimintaan. Osastonhoitajia haastetaan luomaan

olosuhteet, jotka tukevat innovaatioita potilaan hoitoprosessien paranta-miseksi. Yleensä innovatiivisia ratkaisuja syntyy etulinjassa työskentelevien hoitotyöntekijöiden kehittämistä kiertoratkaisuista, kun hoitajat kohtaavat puutteita ja esteitä hoitotyön tekemisessä. Nämä innovaatiot ovat tärkeitä organisaation ongelmien ratkaisemisessa. (Warshawsky 2020.)

Hyvin toimivassa organisaatiossa on tasapaino luovien mukautuvien ja vakauttavien hallinnollisten toimintojen välillä, ja osastonhoitajan toiminnot mahdollistavat tämän tasapainon. Mahdollistajana toimivat osastonhoitajat toteuttavat organisaation strategisen suunnitelman toiminnaksi etulinjassa.

Heidän tehtävänään on myös kommunikoida ja levittää etulinjassa kehitetty-jä innovatiivisia käytäntökehitetty-jä koko organisaatiossa. (Warshawsky 2020.)

2.2 DONABEDIANIN MALLI HOITOTYÖN TULOKSELLISUUDEN