1.3.1 Produktiivisuus ja fraasiutuminen
Konstruktio PÄIVÄSTÄ PÄIVÄÄN sisältää runsaasti fraaseja ja retorisesti tunnusmerkkistä toistoa.
PÄIVÄSTÄ PÄIVÄÄN ja PÄIVÄSTÄ toiseen ovat lähitapauksia, ja toistokonstruktio voi periaatteessa aina korvata PÄIVÄSTÄ toiseen -konstruktion, mutta sitä vastoin jotkut fraasit ovat vaihtelemat-tomasti tai melko vaihtelematvaihtelemat-tomasti toistokonstruktioita: sanasta sanaan, kannesta kanteen, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ruumiinosannimityksistä käytetyistä lekseemeistä on muokkautu-nut vaihtelemattomia toistofraaseja, suusta suuhun jne.
Sekä PÄIVÄSTÄ PÄIVÄÄN että PÄIVÄSTÄ toiseen ovat produktiivisia, mutta PÄIVÄSTÄ
toiseen on selvästi karttuvampi. PÄIVÄSTÄ toiseen sisältää myös vakiintuneita fraaseja, asiasta toiseen jne. Produktiivisuus näkyy ennen kaikkea siten, että konstruktio tuottaa uusia, retorisesti neutraaleja ilmauksia.
Konstruktien tekstilajikohtaisuus
Kun kummatkin konstruktiot ovat produktiivisia ja ne voi toteuttaa periaatteessa sama lekseemi, voi kysyä, mihin vaihtelu perustuu. Konstruktioiden PÄIVÄSTÄ PÄIVÄÄN ja PÄIVÄSTÄ toiseen vaihtelu versoo moneen suuntaan aina lausekontekstin, kielenkäyttötilanteen, retoristen tavoit-teiden yms. mukaan. Variaation syyt ovat monet, ja variaatiossa on epäilemättä muun muassa tekstilajikohtaisia vastaavuuksia.
Toisto liittyy puhujan ekspressiivisiin tavoitteisiin, mistä seuraa, että esimerkiksi alkusointu ei ole yhtä suosittua kaikissa yhteyksissä. Mielletäänkö vaikkapa fraasit päivästä päivään, viikosta viikkoon ja paikasta paikkaan liian poeettiseksi asiaproosaan, mikä motivoi leksikaalisesti disharmonisen toiseen-konstruktion esiintymisen?
Varsinkin muutamat temporaaliset fraasit yhdistyvät tiettyihin tekstilajeihin, ja ne tuntuvat retorisesti maalailevilta, ylätyylisiltä ja jopa arkaistisilta. Tekstilajin retorinen latautu-neisuus ravitsee maaperää, jossa toistofraasit voivat kerran synnyttyään jatkaa eloaan: ajasta aikaan, ikuisesta ikuiseen, iankaikkisesta iankaikkiseen, polvesta polveen.
Puhuttu ja kirjoitettu kieli eroavat toisistaan, mikä näkyy muun muassa monenlaisina rakenteellisina, fraseologisina ja muina vastaavina eroina. Esimerkiksi fraasi asiasta toiseen kuuluu tyypillisesti puhuttuun kieleen. Routarinne (2003: 15 alav.) on pannut merkille, että asiasta toiseen on dialogissa puheenaiheen yllättävän siirtymän merkki, johon kuulija hakee kontekstuaalista selitystä. Epäilemättä myös esimerkiksi koodinvaihto eli kielen saman kielen varieteettien vaihtelu aiheuttaa muun muassa puhuja- ja tilannekohtaista vaihtelua. Fraasiutumi-sesta on pantava toiston kannalta merkille seuraavat kolme asiaa.
Verbifraasit
Ensinnäkin verbifraasit elättävät sekä yksittäisiä toistokonstruktioita että laajemmin myös ilmausrypäitä. Näillä on monesti yhteinen skemaattinen syntaktinen kaava, jossa toistuvasti esiintyy sama tai samantyyppinen yksittäinen verbi. Tätä ilmiötä havainnollistaa verbifraasikon-struktio liikeverbi + toistokonverbifraasikon-struktio. Sen tyypillisiä ja erittäin taajaan toistuvia fraaseja ovat kulkea suusta suuhun ja kulkea voitosta voittoon. Tällaiset ilmaukset elävät kielijärjestelmässä
idiomaattistuneina lausekuvioina, jotka osaltaan vahvistavat toistokonstruktion asemaa ja säilymistä.
Sarjat ja morfologiset perheet
Toisekseen konstruktion lekseemit muodostavat leksikaalis-semanttisia sarjoja (termistä sarja Onikki-Rantajääskö 2001). Sarja voi muodostua esimerkiksi yhden semanttinen kentän leksee-meistä. Ruumiinosan nimitykset muodostavat keskeisen semanttisen kentän: silmästä silmään, suusta suuhun, kädestä käteen. Ruumiinosan nimitykset ovat yleisesti ottaen hyvin tavallisia idiomeissa ja fraaseissa (ks. Nenonen 2002: luku 5.1), ja toistokonstruktiot vahvistavat tätä havaintoa.
Morfologinen perhe on sanan morfologisen repertoaarin laajuutta kuvaava termi, ja se liittyy olennaisesti myös leksikaalis-semanttisiin sarjoihin (termi alkujaan Schreuder–Baayen 1997). Morfologisen perheen muodostavat ne produktiiviset, opaakit ja epäkompositionaaliset ilmaukset, joissa sana on osallisena (Nenonen 2002: 31). Morfologinen perhe rinnastuu leksiko-logian termiin sanaperhe (en word family, Bauer–Nation 1993: 253). Fennistiikan sanapesye on niin ikään samatarkoitteinen.
Morfologisen perheen koolla on havaittu olevan keskeinen merkitys fraasien synnyssä.
Jos sanalla on laaja morfologinen perhe eli sana esiintyy monissa johdoksissa, yhdyssanoissa ja kiteytymissä, se muovaa herkästi idiomeja (esim. Nenonen 2002). Psykolingvistisissä tutkimuk-sissa on havaittu, että morfologisen perheen jäsenen yleisyydellä ei ole vaikutusta sanan tunnistamisen reaktioaikaan, mutta sen sijaan perheen koolla on merkittävä nopeuttava vaikutus sanojen tunnistamiseen (Scheuder–Baayen 1997; Nenonen–Niemi 1999).
Toisaalta sanan käyttöyleisyydellä on yhteys morfologisen perheen kokoon. Mitä yleisempi sana on, sitä laajempi on sen morfologinen perhe ja sitä useampiin idiomeihin se kuuluu (Nenonen 2002: 33). Esimerkiksi sana käsi on kieliopillistunut hyviin moniin ilmauksiin (ks. Ojutkangas 2001), ja se muodostaa myös runsaasti fraaseja.
Yleisesti tiedetään, että yksittäisen sanan käyttöyleisyydellä on suuri merkitys kielen muutoksessa (esim. Zipf 1949; Bybee–Hopper 2001). Fraaseista voi todeta, että yksittäisellä fraasilla (tai fraasiryppäällä) on keskeinen merkitys konstruktion säilymisessä. Sanan morfologi-sen perheen laajuuteen perustuu osaltaan se, että vaikka konstruktio PÄIVÄSTÄ toiseen vie selvästi karttuvampana konstruktiona käyttöalaa toistokonstruktiolta, toistokonstruktio säilyttää taajaan toistuvien pistokkaittensa avulla sekä fraasinsa että produktiivisuutensa.
Fraasin erikoiskäyttö
Kolmanneksi on huomattava ilmauksen vakiintuminen erikoiskäyttöihin, mikä on yhteydessä taajakäyttöisyyteen. Fraasi laidasta laitaan havainnollistaa tätä. Se on erittäin yleinen (Google-haku joulukuussa 2008: 261 000 esiintymää), muttei se suinkaan elä konkreettisen käyttönsä turvin. Käyttö voi liittyä ekspressiiviseen totaalisuuden korostamiseen: jyrätä kalkkeutuneen organisaation laidasta laitaan, jyrätä koko alue laidasta laitaan putipuhtaaksi. Ekspressiivisiin frekventatiiviverbeihin yhdistyessään kuvataan teon hallitsemattomuutta: Portugali on hoiper-rellut laidasta laitaan. Kollektiivisanaan liittyessään se voi rehvastella sekä määrällä että laadulla: yhteiskuntaa laidasta laitaan.
1.3.2 Semanttinen hahmotus
Konstruktioon PÄIVÄSTÄ PÄIVÄÄN liittyy ero- ja tulosijan vaikutuksesta skemaattinen liike.
Merkitys voidaan tyypittää kolmeksi liikkeen perusasetelmaksi, nimittäin kerralliseksi
siirty-mäksi, etappimaiseksi hahmotukseksi ja iteratiivisuutta lähellä olevaksi kiertoliikkeeksi.
Kerrallinen siirtymä on kahden pisteen välinen, yksittäinen liikerupeama.
A —–––—––— > B
Objektin sija vaikuttaa transitiivilauseiden aspektiin, ja kerrallinen siirtymä voi reaalistua kokonaisobjektillisessa lauseessa, jolloin teko ymmärretään rajatuksi ja mahdollisesti myös päättyneeksi: Kävelimme laiturin päästä päähän. Lauseen verbi voi olla myös statiivinen: Suomi on päästä päähän ylämäkeä. Tällöin liike on metaforista, jolloin liikerata syntyy vasta havain-noitsijan kategorioinnin myötä, sillä mikään konkreettinen ei maailmassa liiku.
Konkreettisten, spatiaalisten liikeverbien ja PÄIVÄSTÄ PÄIVÄÄN-konstruktion lauseet muodostavat tyypillisen paikan etappimaisen hahmotuksen (Värvääjät kulkevat teltasta telt-taan). Toistokonstruktio osittaa subjektin liikkeen etenemisen ”pisteiden” tai syklin nytkähdyk-sen kautta. Liikeradan piirtää verbiprosessi, jossa subjektina on tyypillisesti agentiivinen tekijä.
Liike on spatiaalista ja objektiivista eikä vain metaforista, koska prosessissa subjektin tarkoite todellakin liikkuu avaruudellisessa tilassa. Myös temporaaliset adverbit hahmottavat aikaa etappimaisesti: Näin vaelsimme päivästä päivään pitkin teitä. Etappimaisen hahmotuksen voi skematisoida seuraavasti.
A1 ––> A2 —> A3 —> A4 ––> A5...
Kolmanneksi konstruktioon PÄIVÄSTÄ PÄIVÄÄN sisältymä liike voi hahmottua myös kahden pisteen väliseksi siirtymäksi, jossa päätepisteiden välinen liike toistuu useita kertoja niin, että syntyy ikään kuin rotaatio eli kiertoliike. Tämä distributiivinen hahmotus on lähellä iteratiivi-suutta.
A ––> —> —> —> ––> B A <–– <— < — <— <–– B
Objektin sija voi liittyä aspektiin siten, että partitiivi ilmentää imperfektiivistä verbiprosessia.
Toistokonstruktio voi liittyä tällaisissa lauseissa objektiin, ja tällöin objektin liike täsmentyy kahden pisteen väliseksi toistuvaksi tekemiseksi: käyttää jousta päästä päähän. Samaan tyyppiin kuuluvat periaatteessa myös frekventatiiviverbin ja fraasin laidasta laitaan muodosta-mat ekspressiiviset lauseet (hoiperrella laidasta laitaan).
Tietyt ruumiinosan nimityksistä muodostuneet kiteytymät yhdistyvät aistihavainto- ja kommunikaatioverbeihin, jolloin syntyy kommunikaatiofraaseja: nähdä kasvoista kasvoihin.
Abstraktissa, kahdenvälisessä ”liikkeessä” on olennaista vastavuoroisuus. Tällainen energiansiir-to edellyttää vähintään kahta elollista osallistujaa ja kummaltakin osallistujalta aktiivisen osanoton.
2 Konstruktio OVELTA OVELLE
Ulkopaikallissijainen konstruktio OVELTA OVELLE on selvästi marginaalisempi kuin sisäpaikal-lissijainen PÄIVÄSTÄ PÄIVÄÄN. Konstruktion esiintymiä on perusaineistossa vain 13 (liite 2, taulukko IV). Fraseologinen käännöslaina ovelta ovelle (en door to door) on yleinen.
1. a. Keräyslistat kiersivät talosta taloon, ovelta ovelle. sk87
b. Suurteosten myynnistä merkittävä osa on siirtynyt ovelta ovelle -suoramyynniksi, jollai-sella sinänsä on perinteitä kauas. skh
Temporaalisia fraaseja on yksi (2a), spatiaalisia ilmauksia jokunen (2b–d). OVELTA OVELLE -konstruktion semanttinen hahmotus on periaatteiltaan identtinen PÄIVÄSTÄ PÄIVÄÄN -konstruktion kanssa (ks. ed. lukua). Lisäksi käyttöä motivoivat kaikesta päättäen suunnilleen samantyyppiset semanttis-retoriset keinot ja kiteytymistendenssit kuin sisäpaikallissijaista konstruktiotakin.
2. a. Valaan laulu saattaa kestää puolikin tuntia ja konsertti venyä monen tunnin mittaiseksi.
Tiedetään myös, että nämä merten jättiläiset opettavat lauluja toisilleen, siirtävät niitä su-kupolvelta sukupolvelle. t2000
b. Saariselällä tunturimajan hoitaja kehui asiakkaitaan ankariksi vaeltajiksi. Viisikymmentä kilometri päivässä huipulta huipulle rinkka selässä. ”Mutta eivät nämä vielä mitään”, hän sanoi surullisesti. Miten niin ei mitään? ”Etelässä olin huumenuorten hoitajana, niillä to-della oli kulkutauti. Spiidit päässä ne kävelivät niin kauan kuin kuluivat pois.” sk87 c. Varsin monien arvoviulujen tie soittajalta soittajalle tai sijoittajalta sijoittajalle on
do-kumentoitu. HS 19.1.1997 s. B 2
d. Illan tullen eivät lamput enää syttyneet valtakaduille ja taivas oli pimeä Theban yllä, mutta neekerit ja shardanat karkasivat leiripaikoistaan ja sytyttivät soihtuja ja murtivat auki ilo-talojen ovet ja rosvosivat taloja ja kulkivat kadulta kadulle kysyen jokaiselta vastaantu-lijalta: ”Ammon vai Aton?” Jos joku ei vastannut heille, niin he pieksivät hänet ja rosvo-sivat hänen kukkaronsa. Ja jos joku peloissaan vastasi heille: ”Aton olkoon siunattu”, niin he huusivat: ”Valehtelet, koira, meitä et suinkaan petä, thebalainen!” waltari
Myös ulkopaikallissijaisen toistokonstruktion muotovarianttina esiintyy konstruktio, jossa on toinen-lekseemistä muodostunut vakio (3a–h): OVELTA toiselle. Se on huomattavasti yleisempi kuin toistokonstruktio: tällaisia ilmauksia on pelkästään sk87-korpuksessa 19 (liite 2, taulukko V). Konstruktioiden OVELTA OVELLE ja OVELTA toiselle yleisyyssuhde on suunnilleen sama kuin sisäpaikallissijaisten konstruktioiden PÄIVÄSTÄ PÄIVÄÄN ja PÄIVÄSTÄ toiseen keskinäinen yleisyys. Yksittäisten ilmausten esiintymisestä voi mainita sen, että fraasi ovelta ovelle on odotetusti monin verroin yleisempi kuin sen rinnakkaismuoto ovelta toiselle. Google-haku antaa huhtikuussa 2008 ilmauksesta ovelta ovelle 1 070 000 esiintymää, kun sen sijaan ilmaus ovelta toiselle jää 78 100:aan.
3. a. Taistelu siirtyi sukupolvelta toiselle. sk87
b. Kalkuttassa pohdiskelin junamatkaani niemimaan poikki, taivaltani asemalta toiselle.
sk87
c. Kuljemme veistokselta toiselle. sk87
d. Milanolaiset tutkintatuomarit Antonio Pizzi ja Renato Bricchetti ovat jo usean vuoden ajan tehneet arkaluontoista myyräntyötään, seuranneet mantereelta toiselle nimiä, leimo-ja leimo-ja tuntemattomia osoitteita. sk87
e. Hän on vuosien varrella nähnyt miehiä, jotka kulkevat näreeltä toiselle miinaharava kai-nalossa. sk87
f. Euroopassa niitä jahdataan kustannuksista piittaamatta ja tieto kaupan olevista yksilöistä kiirii kuiskauksena harrastajalta toiselle. sk87
g. Kun huutokauppa alkaa, meklarit kulkevat ostajien lauma ympärillään pitkin siltoja aita-ukselta toiselle. sk87
h. Nämä tavarat kulkivat koiralta toiselle ja koirankopin seinään oli maalattu valkoisella nimi Huli, vaikka siellä asui Heila. sk87
OVELTA toiselle -konstruktiossakin on idiosynkraattisia fraaseja, joille ei ole luontevaa paradig-maattista vaihtoehtoa (4a ja b, ??puolelta puolelle).
4. a. Viime viikolla tavatessamme ja tätä kirjoitettaessa Jermu Laine käänteli asiaa puolelta toiselle ja yritti vielä väistellä suoraa vastausta. sk87
b. Maksa ja perna rullaavat jatkuvasti puolelta toiselle eikä relaamaankaan ole päässyt sitten Stavangerin, jonka aallonmurtajan tuulissa tuli otettua kunnon hilsehoidot. sk87
c. Muita tapauksia, joissa sydän olisi siirretty elävältä ihmiseltä toiselle ei ole. sk87
Toisaalta syntaktinen konteksti voi motivoida paria sanaa laajempien rakenteiden käyttöä.
Esimerkiksi NP:hen liittyvä adjektiivimäärite ja ellipsi saattavat kytkeytyä yhteen niin, että vakio on pakollinen identtisen lekseemin toiston kustannuksella. Esimerkki 4c tarkoittaa varsinaisesti
’elävältä ihmiseltä toiselle (elävälle) ihmiselle’. Samaan yhteyteen sijoitettu elävältä ihmiseltä ihmiselle olisi semanttinen epämuodostuma.
3 Konstruktio PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ
Konstruktion PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ etujäsen on nominatiivissa ja takajäsen ablatiivissa. Perusaineis-tossa on 126 konstruktion toteutumaa; erilaisia ilmauksia on 49 (liite 2, taulukko VI). Kerrallisia esiintymiä on 36. Ilmaustyyppi on produktiivinen ja karttuva, ja sen merkitys on distributiivinen.
Konstruktion lekseemiksi sopii periaatteessa mikä tahansa laskettava substantiivi.
Konstruktio on raamatunsuomennoksestakin tavattava fraseologinen käännöslaina, jonkamuotoisia ilmauksia esiintyy monissa kielissä (en step by step, sv dag för dag). Temporaa-linen fraasi päivä päivältä (35) esiintyy perusaineistossa useimmin. Tusinasta konstruktista tavataan enemmän kuin yksi esiintymä: vähä vähältä (10), kohta kohdalta (9), vuosi vuodelta (9), kerta kerralta (6), tapaus tapaukselta (5), minuutti minuutilta (3), vaali vaalilta (3), kuva kuvalta (2), numero numerolta (2), sukupolvi sukupolvelta (2), tunti tunnilta (2) ja viikko viikolta (2). Varsinkin taajakäyttöiset fraasit rinnastuvat lekseemiin. Konstruktio PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ
hahmottuu eri tavoin intransitiivi- ja transitiivilauseissa, mikä näkyy myös semantiikassa (luvut 3.1 ja 3.2).