Fraasi, fraasiutuminen ja produktiivisuus

Niin kuin jo edellä mainitsin, ymmärrän idiomien tutkimuksen tässä työssä fraseologian osa-alueeksi ja vastaavasti idiomit fraasien osajoukoksi: kaikki idiomit ovat fraaseja, mutta kaikki fraasit eivät ole idiomeja. Idiomeja ja fraaseja voi luokittaa samantyyppisin kriteerein.

Fraaseja on luokiteltu monin tavoin, ja luokitteluperusteena on käytetty muun muassa rakennetta (morfosyntaksi, syntaksi), semantiikkaa, käyttöä ja ilmauksen puheyhteisöllistä statusta (luokitteluperusteista ks. esim. Fleischer 1982; Gläser 1986). A.-L. Kuusi (1971: 16) lukee fraaseihin kaikenlaiset kielelliset kiteytymät: fraasi on vähintään kahden sanan muodosta-ma, kielenkäytössä toistuvasti esiintyvä, lauseeseen epäitsenäisenä elementtinä mukautuva tai

siihen irrallisena jäsenenä liittyvä, tietyn merkityssisällön omaava sanaliitto. Nenonen (2002: 50) on todennut A.-L. Kuusen määritelmän olevan idiomin määritelmää laajempi, koska fraaseiksi kelpuutetaan myös kompositionaaliset kiteytyneet ilmaukset.

Lähestyn tässä fraasin määrittelyä monikriteerisellä menetelmällä, ja luetteloin seuraa-vaksi keskeisiä fraasin erottamiseksi käytettäviä piirteitä (vrt. edellisen luvun idiomin määritel-mään). Luettelo mukailee germanistisessa fraseologiassa käytettyä yleismääritelmää (vrt.

Burger–Buhofer–Sialm 1982: 1–2), joskin siinä on lisänä joitakin tämän työn kannalta merkittä-viä seikkoja (lähinnä kohdat 3 ja 4). Fraasi on kahden tai useamman sanan muodostama yksikkö silloin, kun

1. sanayhdiste on syntaktisesti epäsäännönmukainen ja/tai

2. sanayhdiste on opaakki, eli se ei ole semanttisesti kompositionaalinen eikä läpinäkyvä ja/tai 3. sanayhdiste on ”yksiköitynyt” (konventionaalistunut, vakiintunut) sikäli, että se on

poimitta-vissa kielenkäyttöön kokonaisuutena ilman produktiivia osista muodostamisen vaivaa ja/tai 4. sanayhdiste on syntaktisen konstruktion fraasiutunut ilmaus, vaikka konstruktio sinänsä on

produktiivinen.

Liikaa ei voi painottaa sitä, ettei kielen fraaseja voi suinkaan erottaa tarkkarajaiseksi joukoksi näiden kriteerien nojalla, vaan tarkoituksena on nostaa esiin ilmiöitä, joita fraasien luokittami-sessa voi käyttää hyödyksi. Fraasien joukon kategorinen erottaminen ei-fraaseista on mahdoton-ta, sillä kyseessä on läpikotaisin asteilmiö. Asteittaisuus koskee sekä fraasien luokkaa että yksittäisiä parametrien arvoja. Periaatteessa voi todeta, että fraasi on ilmaus, joka saa kaikissa parametreissa maksimiarvon. Fraasi on parametrien valossa täysin kiteytynyt ilmaus, kiteytymä.

Kriteerit 1 ja 2 ovat suurin piirtein samansisältöisiä kuin idiomin luokittelussa käytetyt kriteerit ”syntaktisesti rajoittunut” ja ”ei-kompositionaalinen”. Kolmas kriteeri taas tulee lähelle ilmauksen ”institutionalisoitumista”, joskin yksiköityminen korostaa ennen kaikkea kielenkäyt-täjän subjektiivista näkökulmaa. Neljäs kriteeri nostaa esiin sen, että produktiivisen konstruktion tuottamat ilmaukset muodostavat kiteytymisjatkumon, jonka toisen ääripään ilmaus on selvä fraasi. Tarkastelen seuraavaksi lähemmin näitä kriteereitä.

Syntaktinen epäsäännönmukaisuus

Syntaktinen epäsäännönmukaisuus on poikkeavuutta (selvästi) produktiiveista lauseopillisista tuottamistavoista. Poikkeavuutta keskeisistä lauseopin kuvioista voi olla esim. sanajärjestys (Serlaa sen olla pitää) tai uniikki, syntaktinen kaava, joka tuottaa ulkoa opittavia, ainoalajisia kiteytymiä (asia erikseen). Syntaktis-semanttisesti epäproduktiivit ilmaukset (Kalle ei ole eilisen teeren poika) ja vajaaparadigmaisten muodostamiskaavojen toteutumat (hippasilla) eroavat niin ikään yleisestä syntaktisesta prosessoinnista. Syntaktiset käännöslainat muokkautuvat monesti fraseologisiksi iskusanoiksi (ollako vai eikö olla), jolloin koko lausekaava muistetaan kokonai-suutena.

Opaakkisuus

Leksikaalistuminen on ilmiö, jossa kompositionaalinen sana menettää läpinäkyvyyttään niin, että sen merkitys ei enää ole osiensa merkitysten yhdistelmä vaan merkitys on yksilöllinen tai erikoistunut (nielu ’suuontelosta ruokatorveen johtava suppilomainen onkalo’, ei ”nieleminen”) (ks. esim. ISK § 166). Fraasiutuminen on sanaa laajempien ilmausten ”leksikaalistumista”, jossa rakenne on menettänyt semanttisen kompositionaalisuutensa ja läpinäkyvyytensä eikä merkitys ole enää osien transparenttien merkitysten summa. Fraasi on holistinen kokonaisuus, jolloin

siinä korostuu kokonaisuuden määräävä vaikutus osiin nähden. Ja toisin päin, merkitystä ei voi välttämättä palauttaa reduktionistisesti komponenttiensa merkityksiin.

Merkitykseltään täysin läpinäkymätön, ei-kompositionaalinen ilmaus on opaakki ja täysin kompositionaalinen vastaavasti transparentti. Se, etteivät fraasit ole merkitykseltään kompositionaalisia eivätkä läpinäkyviä, johtuu tyypillisesti siitä, että fraasit vilisevät trooppeja eli kielikuvia. Fraasin sanoja käytetään kirjaimellisesta merkityksestä poikkeavasti. Trooppeja ovat muun muassa metafora (luontoäiti hymyilee, mennä mönkään, heittää huiviin), metonymia (luopua kruunusta ’luopua valta-asemasta’) ja ironia (Onpa hauskaa! ’tylsää’). Metaforinen merkitys voi summautua myös niin, että toistokonstrukti – joka sekin on fraasi – on verbifraasin kiinteä osa: kulkea suusta suuhun.

Yksiköityminen

Langacker (1987: 57–58, 1991a: 15, myös P. Leino 1993) on käyttänyt termiä (kielen) yksikkö sellaisista kielellisistä rakenteista, jotka kielenpuhuja hallitsee läpikotaisin ja joita hän voi käyttää automaattisesti ilman konstruktiivista ponnistelua ja osista kokoamisen vaivaa. Yksiköt haetaan rutiininluonteisesti suoraan käyttöön kielen rakenne- ja ilmausvarastosta. Yksiköitymi-nen on asteittaiYksiköitymi-nen prosessi, ja vastaavasti kielen yksikön ja ei-yksikön välillä on aste-ero.

Kielen yksiköityminen voi koskea syntaksissa sekä proseduraalista rakennetyyppiä että sen tuottamaa konkreettista ilmausta. Kieli on varieteettien kokoelma, eikä kielenpuhujien tunnistamien (kiteytyneiden) ilmausten varanto tietenkään ole identtinen. Yksittäisen kielenkäyt-täjän näkökulmasta keskeistä on se, kuuluuko ilmaus puhujan aktiiviseen ilmausvarastoon tai tunnistaako hän ilmausta ylipäätään. Esimerkiksi lääkärikielen fraasi lääke on hyvin siedetty ei kuulu kadunmiehen aktiiviseen kielenkäyttöön, vaikka ilmaus on ammattikielessä tavallinen.

Toisaalta ilmaus joutua pulaan kuuluu suomen perusidiomeihin.

On huomattava, että yksiköityminen ei välttämättä tarkoita opaakkisuutta, vaan kyse voi olla ilmauksen vakiintuneisuudesta ja idiomaattistumisesta. Esimerkiksi fraasin päivä päivältä merkitys on ”kompositionaalinen”, mutta ilmaus on kielessä rutiiniluonteisen yksikön asemassa, minkä vuoksi se on aktivoituu yhtenä kokonaisuutena puhetilanteissa.

Kielen eri varieteeteissa on käytössä osittain eri ilmauksia, ja siksi muun muassa puhutun ja kirjoitetun kielen yksiköt poikkeaa osittain toisistaan. Selviä puhutun kielen fraaseja edustavat esimerkiksi vierusparin imperatiivimuotoiset jälkijäsenet, joita käytetään hämmästelyyn (katos vaan, kato ihmettä) ja ilmaisemaan voimakasta samanmielisyyttä (sanos muuta, älä muuta sano

~ viserrä).

Produktiivisuus, fraasiutuminen ja esiintymisyleisyys

Siitä, että rakennetyyppi tuottaa uusia ilmauksia, on käytetty fraseologiassa termiä konformisuus (esim. A.-L. Kuusi 1971). Toistokonstruktion konformisuus on periaatteessa samankaltaista kuin johdostyypin produktiivisuus (morfologisesta produktiivisuudesta ks. ISK § 164). Käytän tässä työssä konstruktion kyvystä tuottaa uusia ilmauksia termiä produktiivisuus.

Produktiivisuudella tarkoitetaan etenkin johdostyypin muodostuksen säännöllisyyttä, läpinäkyvyyttä ja kattavuutta (VISK, määritelmät s.v. produktiivisuus). Silloin kun konstruktion muuttujana voi esiintyä mikä tahansa määräluokan jäsen, konstruktio on produktiivinen (konstruktion notaatioon liittyvistä termeistä ks. tämä jakson lukua 3.3). Produktiivisuus on synkronisessa katsannossa asteilmiö.

Konstruktion leksikaalista valintaa säätelevä määräluokka on yleensä sanaluokka. Toi-saalta sanaluokan sisällä on monesti semanttisia valintarajoituksia, niin ettei konstruktion

lekseemi valikoidu suinkaan vapaasti. Esimerkiksi konstruktion PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ lekseemiksi käy laskettava substantiivi. Produktiivisuus tarkoittaa laajimmillaan konstruktion kattavaa sovellettavuutta. Konstruktio X ja X on sikäli kattavasti sovellettava, että sen lekseemiksi käyvät kaikkien sanaluokkien sanat.

Produktiivisen konstruktion ilmausmäärä karttuu, eli siihen voi tulla uusia ilmauksia.

Karttuvuuden astetta voi täsmentää tapauksittain (esim. karttuu tai karttuu jonkin verran).

Eriasteisesti produktiiviset konstruktiot ovat karttuvia. Epäproduktiiviset konstruktiot eivät (juuri) tuota uusia ilmauksia. Uusia ilmauksia saattaa tosin syntyä välistä, sillä kielenkäyttäjä voi aina käyttää ilmauksen rakennehahmoa potentiaalisena muodostamismallina.

Fraasiutuminen tarkoittaa yksinkertaisesti kiteytymisprosessia, jossa ilmauksesta tulee fraasi. Fraasiutuminen on oikeastaan produktiivisuuden kääntöpuoli, ja se on luonnollisesti asteilmiö. Jos konstruktio on epäproduktiivinen, konstruktit ovat etupäässä fraaseja (ks. esim.

konstruktiota KÄSI KÄDESSÄ). Tällaiset ilmaukset rinnastuvat leksikaalistumiin. Ne on varastoitu muistiin sellaisenaan, eikä niiden prosessointi edellytä syntaktisia operaatioita.

Kerrallisten esiintymien rooli on erityisen merkittävää produktiivisuuden ja fraasiutumi-sen suhteiden arvioinnissa.³ Mitä enemmän korpuksessa on kerrallisia esiintymiä, sitä produktii-visempi konstruktio on. Produktiivinen konstruktio tuottaa uusia ilmauksia kaiken aikaan, mutta toisaalta ennen kuullun konstruktin toistuva tai peräti taaja esiintyminen kiteyttää sitä fraasin suuntaan. Runsas käyttö muokkaa ilmauksesta paitsi fraasin myös prototyyppisen konstruktion edustajan. Prototyypit toimivat herätteinä tuottaa uusmuodosteita.

Liitteen 2 taulukossa VI on esitetty konstruktion PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ esiintymät perusaineis-tossa. Ilmaus päivä päivältä esiintyy aineistossa selvästi yleisimmin, 35 kertaa. Se on temporaa-linen fraasi, joka rinnastuu lekseemeihin päivittäin ja päivisin. Toisaalta aineistossa on peräti 36 kerrallista ilmausta, jotka tunnistetaan uusmuodosteiksi (budjetti budjetilta jne.).

Taulukko VI havainnollistaa fraasiutumisjatkumoa. Konstruktin fraasiutumisasteen päättelemisessä on keskeistä paitsi absoluuttinen esiintymisyleisyys myös relatiivinen yleisyys suhteessa muihin konstruktion ilmauksiin. Produktiivisen konstruktion konstruktit asettuvat jatkumolle sen mukaan, kuinka fraasiutuneina tai tuttuina ja tunnistettavina ilmauksia voi pitää.

Toisessa ääripäässä on selviä fraaseja, jotka tunnistetaan lekseemin veroisina ilmauspaketteina, toisessa taas uusmuodosteita, joita prosessoidaan syntaktisesti.

Syntaktisen produktiivisuuden ja fraasiutumisen suhteita voi luonnehtia ilmauksen syntytavan mukaan. Mitä vähemmän kielenkäyttäjä tarvitsee komponenteista muodostamisen vaivaa, sitä fraasiutuneempi ilmaus on. Ja toisaalta mitä kiteytymättömämpi ilmaus on, sitä

3 Baayen (1994, 2001, 2003) on käyttänyt hapaksien eli kerran korpuksessa esiintyvien lekseemien määrää johdostyyppien produktiivisuuden asteen mittaamisessa. Ajattelun taustalla on hypoteesi (Baayen 2003: 241) kompleksisen sanan esiintymistaajuuden ja produktiivisuuden välisestä suhteesta: mitä useammin sana esiintyy kielenkäytössä, sitä todennäköisemmin se on tallennettu muistiin ja sitä vähäisempi on morfologisen prosessoinnin tarve. Ja taas päinvastoin jos sanan esiintymistaajuus on pieni, morfologisella prosessoinnilla on suurempi rooli.

Pienin mahdollinen esiintymien määrä korpuksessa on tietenkin yksi, ja periaatteessa konstruktion produktiivisuu-den astetta voi laskea kerrallisten esiintymien perusteella. Tässä tutkimuksessa ei voi käyttää laskennallisia menetelmiä sen tähden, että työ edellyttää huomattavasti laajempaa ja homogeenisempaa aineistoa.

Kerrallisten ilmausten määrä on konstruktion käyttöyleisyyttä ilmaiseva muuttuja. Nikolaevin ja Niemen (2008: 527) havainto nominien taivutusjärjestelmästä on kiintoisa tässä yhteydessä. Hapaksien määrä korpuksessa korreloi taivutustyypin leksikaalisen taajuuden eli taivutustyypin laajuuden (= jäsenmäärän) kanssa. Mutta samoin näyttäytyvät myös kaksi ja kolme kertaa korpuksessa esiintyvät sanat: niiden määrä korreloi niin ikään leksikaalisen taajuuden kanssa. Ainoa syy käyttää (vain) hapakseja produktiivisuuden indeksinä on se, että niiden esiintymismäärä on muita suurempi.

Toisaalta kerrallisten ja pari kolme kertaa esiintyvien ilmausten asema aineistossa mielletään herkästi eri tavoin psykologisista syistä. Vain kerran tavattu ilmaus voi tuntua ”aidosti uudelta”, kun taas useammin tavattu ilmaus on jo ”ennen kuultu”, vaikka ero olisi tilastollisesti merkityksetön.

enemmän tuotoksen luomisessa tarvitaan produktiivista kielellistä prosessointia (morfosyntaktis-ta, syntaktis(morfosyntaktis-ta, semanttista jne.).