Aspektiin liittyvät tehtävät

Aspektiin liittyvät toiston funktiot yhdistyvät sekä puhtaaseen verbin leksikaaliseen toistoon (mm. KASVAA KASVAMISTAAN) että verbiprosessin manipulointiin muiden elementtien avulla.

Verbiprosessia manipuloivat adverbiaalitäydennyksinä ja adverbiaalimääritteinä toimivat substantiivikantaiset konstruktiot, joihin sisältyy muutossijojen perusteella skemaattinen liike (PÄIVÄSTÄ PÄIVÄÄN, PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ jne.).

Toisto vaihtaa ilmauksen aspektitulkintaa

Toiston puhdasta vaikutusta ilmauksen aspektitulkintaan voi tarkastella eritoten sellaisissa tapauksissa, joissa toistoa sisältämätön ja toistoa sisältävä ilmaus muodostavat aidon vastinpa-rin. Tällöin toistoon liittyvä merkityksenlisäys on periaatteessa summatiivinen.

Verbin leksikaalisen toiston tehtävä on vaihtaa ilmauksen aspektitulkintaa (ks. myös jakson VI lukua 1.3.2). Konstruktion KASVAA KASVAMISTAAN verbeinä esiintyy muun muassa muutosverbejä (kasvaa, hidastua, laihtua, nousta) ja kommunikaatioverbejä (puhua). Tällaiset verbit ovat aspektiltaan dynaamisia, duratiivisia ja imperfektiivisiä. Duratiiviset verbit ovat luonnostaan pitkäkestoisia, jatkuvia ateelisia prosesseja. Kun tällainen verbilekseemi toistuu konstruktiossa, ilmauksen aspekti vaihtuu duratiivisesta kontinuatiiviseksi: Poliitikko puhuu –>

Poliitikko puhuu puhumistaan.

Toisaalta konstruktion KASVAA KASVAMISTAAN lekseeminä voi olla myös dynaaminen, semelfaktiivinen, imperfektiivinen verbi (toistaa, tivata), joskin tämä on marginaalisempaa.

Näitä verbejä leimaa se, että tapahtuma koostuu yhdestä vaiheesta tai syklistä, eli toiminta hahmottuu tavallaan yhdeksi rupeamaksi. Kun tällainen verbi toistuu, ilmauksen aspekti vaihtuu semelfaktiivisesta iteratiiviseksi: Kapteeni toisti, että polttoaine ei riitä –> Kapteeni toisti toistamistaan, ettei polttoaine riitä.

Konstruktion KOROSTAA KOROSTAMASTA PÄÄSTYÄÄN lekseeminä on transitiiviverbi, jonka toimintaa agentti pitää korostuneesti käynnissä. Toistoon osallistuvat verbit ovat dynaami-sia, duratiividynaami-sia, imperfektiivisiä verbejä niin kuin KASVAA KASVAMISTAAN -konstruktiossakin:

korostaa, puhua, keskustella, uhrata, näppäillä. Konstruktio KOROSTAA KOROSTAMASTA PÄÄSTYÄÄN osoittaa kontinuatiivisuutta, ja se on sikäli samanlainen kuin tietyt konstruktion

KASVAA KASVAMISTAAN käytöt. Toisaalta on huomattava tämän konstruktion selkeämpi yhteys distributiivisuuteen ja iteratiivisuuteen. Ilmaus hahmotetaan oikeastaan toistuvina sykleinä ja tilasiirtyminä pikemminkin kuin tasajatkuisena tilana: korostaa korostamasta päästyään ’siirtyä korostamisen tilasta uuteen korostamisen tilaan’.

Semanttisen hahmotuksen kannalta on keskeistä se, että konstruktio KOROSTAA KOROS-TAMASTA PÄÄSTYÄÄN hahmottaa tasajatkuisen prosessin sijasta ikään kuin toistuvia, rajattuja ja loppuun saatettuja osaprosesseja. Leksikaalinen toisto aiheuttaa konstruktiossa KOROSTAA KOROSTAMASTA PÄÄSTYÄÄN prosessille iteratiivisen tulkinnan.

Muuan substantiivikonstruktio liittyy kiinnostavalla tavalla aspektin osoittamiseen.

Konstruktio ILTA ILLAN jälkeen ~ perään voi toimia transitiivilauseessa kahdessa hyvin erilaises-sa tehtävässä: se on yhdellä kertaa sekä objektin että adverbin rooliserilaises-sa. Konstruktion etujäsen näyttäytyy varsinaisena objekti, mutta koko konstruktion funktiona on vaihtaa ilmauksen aspektitulkintaa. Tällaisessa tapauksessa ilmauksen aspekti vaihtuu semelfaktiivisesta iteratiivi-seksi: Panin marjan marjan jälkeen suuhuni, vrt. Panin marjan suuhuni.

Distributiivisuus

Distributiivisuus on semanttinen ilmiö, joka tarkoittaa ilmauksen hahmottamista osakäsitteistyk-sinä. Distributiivisuus ei ole varsinainen aspektitermi, mutta distributiivinen hahmottaminen on monissa tapauksissa läheisessä yhteydessä aspektiin sen vuoksi, että distributiiviset ilmaukset yhdistyvät liikkeen hahmottamiseen eli verbiprosessiin. Distributiiviset, substantiivin toteutta-mat konstruktiot toimivat tyypillisesti adverbiaalitäydennyksinä ja adverbiaalimääritteinä, ja ne liittyvät verbiprosessin hahmotukseen. Skemaattisen liikkeen sisältäviä konstruktioita ovat

PÄIVÄSTÄ PÄIVÄÄN, OVELTA OVELLE, PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ ja ILTA ILLAN jälkeen ~ perään. Vastaa-valla taVastaa-valla näyttäytyvät myös rinnakkaiskonstruktiot PÄIVÄSTÄ toiseen, OVELTA toiselle ja ILTA

toisensa jälkeen ~ perään.

Liikettä ilmentävien konstruktioiden yhteinen semanttinen piirre on se, että distributiivi-suus hahmottuu etappimaisesti. Distributiividistributiivi-suus ei tietenkään hahmotu tällä tavoin jokaisessa ilmauksessa, mutta se yhdistää suurta joukkoa ilmauksia.

A₁ ––> A₂ —> A₃ —> A₄ ––> A₅...

Etappimaisesti hahmottuvia ilmauksia ovat esimerkiksi Värvääjät kulkevat teltasta telttaan, Knuutit kiertävät ovelta ovelle, Äkkijyrkkä käy karjan läpi lehmä lehmältä ja Soutajat rikkovat ennätyksiä vuosi vuoden jälkeen. Konstruktion PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ intransitiivilauseiden hahmotus on niin ikään etappimaista, mutta tällöin tapahtuu asteittainen muutos: Saldo kasvaa tunti tunnilta.

Muutoksen hahmottaminen

Muutoksen hahmottaminen on keskeisiä toiston tehtäviä. Se on oikeastaan distributiivisen hahmotuksen erikoislaji siinä tapauksessa, että tilanne hahmottuu osakäsitteistyksien kautta.

Sijapredikaattikonstruktioista tähän tehtävään osallistuu etupäässä substantiivikonstruktio PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ, ja sitä kannattaa verrata muutosverbiä lekseeminään suosivaan verbikonstruktioon

KASVAA KASVAMISTAAN.

Verbintoistorakenteen KASVAA KASVAMISTAAN ja adverbiaalimääritteenä tai adverbiaali-täydennyksenä esiintyvän konstruktion PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ erona on muutoksen hahmottamisen laatu. Konstruktio PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ liittyy intransitiivilauseeseen, ja tällöin nimenomaan toistokonstrukti jaksottaa muutoksen asteittaiseksi eli skalaariseksi: Teos kasvoi vihko vihkolta, Kultaa on päivä päivältä vähemmän.

Verbikonstruktio KASVAA KASVAMISTAAN on kontinuatiivirakenne, ja se hahmottaa muutoksen eri tavoin. Muutos ei ositu etapeiksi tai asteiksi, vaan se on pitkään jatkuvaa kumulatiivista kertymistä. Tämä ero näkyy muun muassa ilmausparissa Poika kasvaa kasvamis-taan ~ Poika kasvaa päivä päivältä.

Myös konstruktiot PÄIVÄSTÄ PÄIVÄÄN ja ILTA ILLAN jälkeen hahmottavat muutosta, mutteivät siinä laajuudessa kuin konstruktio PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ. Konstruktiot PÄIVÄSTÄ PÄIVÄÄN

ja ILTA ILLAN jälkeen voivat osoittaa asteittaista muutosta ei-muutosverbin ja komparatiivimuo-don rakentamissa lauseissa samaan tapaan kuin PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ. Esimerkiksi seuraavanlainen ilmaussarja on mahdollinen: Laskettelu houkuttelee talvi talvelta ~ talvesta talveen ~ talvi talven jälkeen yhä useampia suomalaisia. Konstruktion PÄIVÄSTÄ PÄIVÄÄN käyttö on tämäntyyppisissä tilanteissa kuitenkin marginaalista, ja PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ on etusijalla. Konstruktioiden PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ ja ILTA ILLAN jälkeen ero muutoksen kannalta on lähinnä se, että ILTA ILLAN jälkeen hahmottaa tilanteen katkonaisemmin.

VI KONNEKTIIVIKONSTRUKTIOITA

Konnektiivikonstruktio tarkoittaa sellaista toistokonstruktiota, jossa lekseemejä kytkee toisiinsa vapaa (kieliopillinen) morfeemi, esimerkiksi konjunktio (vrt. sijapredikaattikonstruktio): X ja X,

MIES kuin MIES jne. Kytkevä morfeemi on konstruktion vakio eli konstantti. Se sijoittuu kon-struktion lekseemien väliin. Tästä tekevät poikkeuksen ainoastaan tietyt jos- ja kun-konstruktiot, joissa elementtien järjestys on toinen (esim. Jos lähden niin lähden). Joissain konstruktioissa on kytkevän elementin lisäksi myös muita vakioita (XX ja vielä kerran X).

Tietyissä rakenteissa toistuu varsin selvä lauseke, esimerkiksi NP (auto kuin auto) tai VP (Tuun kun tuun). VP saa herkästi myös laajennuksia. Toisto voi olla myös ”reduplikaatiomais-ta”. Tyypillinen tapaus on verbintoisto ja-rinnastuksen avulla (Seppo laulaa ja laulaa), jota on pidettykin syntaktisena reduplikaationa (esim. Lindström 1999).

Termillä konnektiivi ei ole tutkimuskäytössä kovin tarkkaa merkitysalaa, eikä yksimielis-tä käyttötarkoitusta. Konnektiivi-termiä on käytetty sanakirjoissa konjunktiosta tai konjunktion tapaan käytetystä ilmauksesta (SS ja SSS s.v. konnektiivi) ISK (§ 820) määrittelee konnektiivin partikkeliksi, jonka tehtävä on kytkevä mutta jolla ei ole kiinteää paikkaa lauseessa toisin kuin konjunktioilla (mm. sitä vastoin, lisäksi, tosin). Konnektiiveihin luetaan ISK:ssa myös konnek-tiivisessa tehtävässä käytettävät adverbit ja adpositiolausekkeet, esimerkiksi siten, vihdoin, sen vuoksi ja sitä vastoin (ks. myös jakson V lukua 10.5). Logiikassa konnektiivi-termiä on käytetty merkistä, jolla kaksi lausetta voidaan kytkeä toisiinsa. Konnektiiveja ovat esimerkiksi konjunk-tio ”ja” ja disjunkkonjunk-tio ”tai”.

Olen valinnut tähän konnektiivikonstruktio-termin lähinnä sen tähden, että se korostaa lyhyeen syntaktiseen konstruktioon kuuluvan vakion kytkevää luonnetta. Vakion tehtävä vaihtelee konstruktioittain. Esimerkiksi konstruktiossa X ja X vakio ja on konjunktion tehtäväs-sä, kun taas konstruktiossa X mi- X, vakioksi määrittyy hyvin skemaattisella tasolla vartalo mi, jolle määräytyy tapauksittain eri tehtäviä.

Jos muutamat hajatapaukset jätetään laskuista, konnektiivikonstruktioiden skemaattinen muoto, superskeema, on X konnektiiviX. Näin skemaattista esitystä ei kuitenkaan tarvita käytännön työssä. Alakonstruktiot muodostavat hyvin heterogeenisen ryhmän, eikä superskeemaan palaudu käytännössä yhteistä merkitystä.

1 Konstruktio X ja X

Ja-rinnastukseen perustuva konstruktio X ja X eli rinnastuskonstruktio on yleiskonstruktio, eli sen lekseemiksi sopivat usean sanaluokan sanat. Rinnastus on hyvin produktiivinen syntaktinen prosessi, ja produktiivisuus näkyy myös leksikaalisessa toistossa. Rinnastuskonstruktioita muodostuu substantiiveista (kaappi ja kaappi), adjektiiveista (hyvä ja hyvä), adverbeista (aina ja aina), konjunktioista (jos ja jos), interjektioista (pyh ja pyh) ja dialogipartikkeleista (joo ja joo).

Finiittimuotoisen verbin toistoon sisältyy monenlaisia rakenteita. Keskeiset tempukset ovat preesens ja imperfekti (lukee ja lukee, puhui ja puhui). Toisaalta esiintyy myös imperfektin ja preesensin sekä perfektin ja preesinsin rinnastuksia: oli ja on, on ollut ja on. Perfektissä (asiaa on tutkittu ja tutkittu) ja pluskvamperfektissä (hetki oli kestänyt ja kestänyt) olevat konstruktiot ovat marginaalisempia. Myös verbin infinitiivimuodot voivat toistua; niiden toisto liittyy ennen kaikkia joihinkin verbintäydennysrakenteisiin (alkaa lisäämään ja lisäämään).

Näiden lisäksi on olemassa epälukuinen joukko muita verbintoistorakenteita: on ollut ja on oleva, on tehtävä ja tehdäänkin.

Verbintoistossa voi erottaa symmetriset ja epäsymmetriset konstruktiot. Symmetrisiä eli identtisen muodon toiston sisältäviä ilmaustyyppejä ovat esimerkiksi preesens- ja

imperfekti-konstruktiot (V_preesV_prees –> maalaan ja maalaan, V_impf V_impf –> luki ja luki). Toisaalta perfektin ja preesensin (Vperf Vprees –> on ollut ja on) sekä imperfektin ja preesensin (Vimpf Vprees –> oli ja on) rakennetyypit kuuluvat epäsymmetrisiin konstruktioihin.

Rakenteellista variaatiota muovaa lekseemin muodon vaihtelun lisäksi moni muukin tekijä. Muun muassa ja-rinnastuskonstruktion ja muun syntaktisen toiston ero on ajoittain häilyvä. Tämä näkyy niin, että ilmaus voi esiintyä sekä sidesanan kanssa että ilman sidesanaa:

Ehdin juuri ja juuri ~ just just junaan, Väkeä lappaa ja lappaa ~ lappaa lappaa sisään.

Syndeettisellä ja asyndeettisellä rakenteella saattaa olla merkitysero ja eri käyttöyhteys.

Toisaalta koska rinnastus on produktiivinen syntaktinen prosessi, myös rinnasteiden määrä vaihtelee, niin että herkästi muokkautuu myös kahta sanaa laajempia ilmauksia. Esimer-kiksi triplikoituminen on varsin tavallinen rinnastustoiston keino, jota käytetään emfaattisena korostuskeinona (ks. myös Lindström 1998). Lausekerinnastukseen osallistuu yleensä kaksi eri sanaa, ja siksi rinnasteilla on myös eri referenssi. Toisto sitä vastoin hyödyntää koreferenssiä:

luettelemalla kolmeen kertaan saman NP:n puhuja tähdentää sen tärkeyttä (1a ja b).

1. a. Sijainti, sijainti ja sijainti. Siinä ovat matkailijan tärkeimmät vaatimukset yöpymispai-kalleen, kukkaron paksuudesta riippumatta. Muista ylellisyyksistä turisti on valmiimpi luopumaan. HS 23.7.1999 s. B 1

b. ”Kuitenkin juuri maantieteellinen sijoituspaikkamme aiheuttaa meille kolme pääasiallista turvallisuuspoliittista haastetta. Ne ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä. Eikä tämä koske vain Suomea vaan meitä kaikkia”, hän [Jyri Häkämies] sanoi.

www.hs.fi/kotimaa/artikkeli 6.9.2007

Rinnastuskonstruktioita käytetään hyvin monenlaisissa tehtävissä, eivätkä nämä tehtävät aina noudata kategorisesti sanaluokkajakoa. Verbirakenteita yhdistävät kuitenkin tietyntyyppiset aspektiin liittyvät funktiot (esim. kontinuatiivisuus, iteratiivisuus), ja käsittelen sen vuoksi verbirakenteita erillisenä ryhmänään (luku 1.1). Sen jälkeen tarkastelen muiden rakenteiden käyttöä (luku 1.2).

Luvun 1.2 jäsennys perustuu toisaalta toiston funktioihin toisaalta taas rakenteeseen.

Toiston funktio on käsittelyn nimittäjänä silloin, kun toistoa käytetään tiettyyn tehtävään riippumatta lekseemien sanaluokasta (luvut 1.2.1–1.2.6). Toisaalta käsittelen erikseen sellaisia rakenteita, joissa on ja-rinnastussanan lisäksi muita vakioita. Tällöin lähtökohtana on konstruk-tio (luvut 1.2.7–1.2.9). Paria keskeistä fraasia käsittelen erikseen (luku 1.2.10). Liitteen 2 taulukoista XIII ja XIV hahmottuu yleiskuva konstruktion X ja X toteutumista perusaineistossa.