Seuraavassa esitämme kaksi näytettä noviisiterapeutin osoittamasta kognitiivisesta empatiasta analysoiden sitä, kuinka empatian osoitus vaikuttaa asiakkaan position muotoutumiseen dialogisessa vuorovaikutuksessa.
Näyte 1. Prosessi 1. (11. sessio / kulunut aika 20:40)
Asiakas on terapian alusta asti puhunut hänelle vaikeasta, mutta ristiriitaisia tunnekokemuksia sisältävästä vaihtovuodesta. Asiakas ja terapeutti olivat sopineet siirtävänsä asian käsittelyä, kunnes asiakas olisi valmis käsittelemään aihetta. Vähän ennen näytettä asiakas nosti esiin vaihtovuotensa aikana kirjoittamansa päiväkirjat, joita hän on pitkästä aikaa uskaltanut lukea.
Asiakas kuvasi vaihto-oppilasvuotensa perheessä tapahtuneiden henkisesti kuormittavien asioiden käsittelyn siirtymistä aina eteenpäin niin omasta valmistautumattomuudestaan kuin läheisen vähättelystä johtuen, mihin terapeutti vastasi valmiuden käsitellä asiaa vaativan oman aikansa ja tilansa. Asiakas kertoo tapahtumien emotionaalisista seurauksista hänelle itselleen:
1 A1: Mut se on ainakin silleen jälkikäteen mitä kaveritkin on sanonu niin ne on sanonu et 2 sen kaks … vuotta sen jälkeen niin sä oot ihan pallo hukas. ((naurahdus)) Et oli 3 varmaan hieno vuosi joo mut kyllä se sut ihan sekasin ((naurahdus)) sai et.
4 T: mm.
5 A1: Et et. (4.6)
6 T: On ja sitte ... noin nuorella vielä … tavallaan just ku ... ei oo sitä niinku et on vielä siellä kodin … 7 vaikutuspiirissä eikä oo … mut on kuitenki aikuistumassa nii se on varmaan siinä
8 mielessä niinku … olisit sä menny viis vuotta myöhemmin niin se ois ollu ihan erilainen 9 kokemus.
10 A1: mm. mm.
11 T: (Siin ois tullu) (1.1) eri asiat ois ehkä sit noussu niinku (1.2) ei välttämät yhtään 12 helpompi mutta niinku. (1.7)
13 A1: mm. (1.9)
14 T: Mitä tota ... me- mm… mä en tiennykään että sä oot kirjottanu päiväkirjaa?
Asiakas on tuonut monessa kohdin esiin asian merkityksellisyyden hänelle ja halunsa käsitellä asiaa sen vaikeudesta huolimatta. Prosessin edettyä asiakas ja terapeutti tekivät sopimuksen aiheen käsittelystä terapeutin aloitteesta. Terapeuttinen suhde on tässä vaiheessa kehittynyt niin, että asiakas on valmis käsittelemään asiaa. Aiemmin aiheesta puhuttaessa terapeutti on tarjonnut asiakkaalle jaettua empatiaa KAT-terapian mukaisen turvapaikkatekniikan muodossa.
Yllä oleva näyte on kuvaava esimerkki kognitiivisesta empatiasta ja siihen liittyvästä myötätuntoisesta rationalisoinnista ja positiivisten puolten esille nostamisesta. Toisaalta näyte sisältää yllättävän elementin terapeutin tarjotessa takaisin asiakkaan hänelle tarjoamaan positiota, minkä jälkeen terapeutti siirtää keskustelun äkillisesti asiakkaan aiemmin mainitsemaan yksityiskohtaan.
Asiakas on aiemmassa sessiossa tuonut esiin, että isäntäperheen vaihdon myötä hän on kokenut voimakasta hallinnan menettämisen tunnetta, johon on yhdistynyt aiemmassa isäntäperheessä tapahtunut traumaattinen, väkivaltainen kokemus. Kielitaito on ollut toinen asiakkaan sopeutumista rajoittava tekijä. Asiakas korostaa avuttoman toimijan positiota ja toimijuuden menetystä käyttämällä kavereidensa ääntä todistajanaan riveillä 1–3. Terapeutti tunnistaa asiakkaan tunnetilan ja aiemmissa keskusteluissa vahvasti esiin tulleen motivaation puhua aiheesta ja tarjoaa tiedollisesti määrittyneen uudelleentulkinnan siitä, miksi tapahtui kuten tapahtui ja mitä olisi voinut tapahtua vanhemmalla iällä. Näin terapeutti tekee näkyväksi sisäsyntyisen uhriposition asiakkaan puheessa ja tarjoaa lähtökohdan position dialogiseen hyväksymiseen ja sitä kautta muutokseen. Muutos kuvastaa tässä terapeutin uudelleen muotoilemaa asiakkaan avuttomuuden positiota, jonka terapeutti muovaa uudestaan uhripositioksi. Asiakkaan toimijuus on tilanteessa vähentynyt, mutta avuttomuuden positiossa hän odottaa itseltään suurempaa toimijuutta.
Vieruspari I
Uudelleentulkinta mahdollistaa tässä näytteessä empaattisen validoinnin ilmaisun, jossa terapeutti avaa uusia mahdollisuuksia tulkita asiakkaan näkökulmaa. Validoinnin lisäksi empatian ilmaisuun sisältyy myös asiakkaan tulkinnan haastavia elementtejä. Terapeutin tarjoamassa uhripositiossa asiakkaalta ei edellytetä itsestä riippumattomista syistä toimijuutta samassa määrin kuin avuttomuuden positiossa, mikä tulee näin helpommin hyväksyttäväksi.
Terapeutti normalisoi asiakkaan käyttäytymistä vetoamalla asiakkaan normatiiviseen siirtymään lapsuudenkodista itsenäisen elämän alkuun tarjoten näin uuden selitysmallin asiakkaan aiemmin ilmaisemalle voimakkaalle avuttomuuden tunteelle vaihtoperheissään (rivit 6–9). Terapeutin uudelleenmuotoilu tarjoaa asiakkaalle toisen näkökulman tilanteen kontekstisidonnaisuudesta ja antaa näin ollen ymmärtää, että asiakkaan ei tulisi murehtia asioita, joihin hän ei voi vaikuttaa.
Ei kuitenkaan ole mahdollista analysoida asiakkaan reaktiota terapeutin tekemään tulkintaan, sillä rivillä 1 vierusparisekvenssi ei pääty odotetusti asiakkaan vastaukseen, vaan päättyy riville 13. Terapeutti siirtyy alle kahden sekunnin tauon jälkeen eteenpäin käsittelemään aihetta toisesta näkökulmasta rivillä 14, eikä jää odottamaan asiakkaan mahdollisesti vastausta varmentavaa palautetta terapeutin empatian ilmaisuun sen mahdollisesti asiakkaassa herättämine ajatuksineen. Kuten Wynn ja Wynn (2006) toteavat, yleensä sekvenssin katkeaminen ja siirtymä puheenaiheessa tapahtuu asiakkaan toimesta empatian välittymisen epäonnistuessa. Toisaalta sekvenssin katkeamisesta huolimatta on merkkejä siitä, että asiakas hyväksyi näytteessä terapeutin kognitiivisen empatian ja hänen sen kautta tarjoamansa olosuhteiden uhrin position. On mahdollista, että vierusparisekvenssin katkaiseminen liittyy terapeutin kokemattomuuteen. Siirtyessään uuteen aiheeseen rivillä 14 terapeutti epäröi hieman aloittaessaan lausetta, minkä voi tulkita merkiksi terapeutin omaan epävarmuudesta. Asiakkaan reaktiot rajoittuvat terapeutin sekvenssissä minimaalisen hyväksyviin vastauksiin riveillä 10 ja
13. Toisaalta asiakas on puhunut hieman aiemmin päiväkirjastaan, ja terapeutti voi nähdä aiheen mahdollisesti toimivana keinona siirtää keskustelua eteenpäin, minkä voi myös tulkita liittyvän noviisiterapeutin epävarmuuteen koskien edellistä puheenvuoroa ja sitä mahdollisesti seuraavaa hiljaisuutta ja asiakkaan tulkintaa. Samalla hän tarjoaa asiakkaalle oman elämän asiantuntijuuden positiota, jonka asiakas sekvenssiä seuraavassa keskustelussa hyväksyy kertomalla päiväkirjastaan. Asiakas ei kuitenkaan pysy pitkään aiheessa, vaan alkaa puhua nopeasti ongelmasyömisestä liittyen ahdistuksen hallintaan. Terapeutti ei palauta keskusteluun alkuperäistä aihetta eli vaihtovuotta, ja keskustelu jatkuu ilman selkeää fokusta seuraavaan näytteeseen asti, jossa terapeutti ottaa selkeämmin puheeksi asiakkaan toimijuuden.
Näyte 2. Prosessi 1. (11. sessio / kulunut aika 30:30)
Näyte kaksi on edellistä näytettä täydentävä esimerkki kognitiivisesta empatiasta. Asiakas on puhunut ongelmallisesta suhteestaan siskoonsa ja heidän välisistä riidoistaan. Asiakas kokee turhautuneisuutta erityisesti siksi, että hän kokee vanhempiensa asettuvan siskonsa tueksi ja näin laiminlyövän hänen huomioon ottamisensa, jotta perheessä säilyisi rauha ja tasapaino;
asiakkaan tulkinnan mukaan he odottavat hänen olevan “viisaampi” ja joustavampi suhteessa muiden perheenjäsenten vaatimuksiin, minkä asiakas kokee väheksyvänä, toimijuutta vähentävänä ja perusoikeuksiaan loukkaavana. Asiakas on siten omaksunut suhteessa siskoonsa position, johon hän ei ole tyytyväinen. Terapeutti kysyi ovatko he olleet viime aikoina tekemisissä, mihin asiakas toteaa joululoman sujuneen “sopuisasti”. Terapeutti jatkoi kysymällä, onko asiakkaan sisko huomannut muutosta heidän välisessään kanssakäymisessä.
Asiakkaan mukaan heidän perheessään ei ole keskusteltu asioista siihen tapaan, mihin terapeutti reagoi jatkokysymyksellä:
1 T: Mut sä oot kuitenki huomannu.
2 A1: Joo ja siis kyl … niin.
3 T: mm (2.1)
4 A1: Ja kyl mä niinku jotenki ... luulisin et sekin ois niinku (3.2) (jotenki) huomannu tai 5 silleen et … et … et … tai silleen et tuntuu et aina et no ku mä oon ollu ystävällinen 6 niin sekin on ollu ystävällisempi tai silleen.
7 T: mm
8 A1: Et kyl mä luulisin. (4.6)
9 T: mm. Tuntuuko se susta että se niiku aika paljon peilaa siihen sun, tapaan niinkun, 10 A1: mm
11 T: suhtautua. Joskus aikasemminki nii sanoit just että sun, sun tavallaan piti tehdä 12 aloite.
13 A1: mm. (4.0) No kyl mä luulen et se peilaa aika paljo … peilaa.
14 T: Mist sä luulet et se johtuu? (49.0)
15 A1: No emmätiä voikse olla joteni sit sitä, et (2.3) et (5.1) äh (4.7) et sit ku mä oon aluks
16 ystävällinen ni tavallaan sit Sisko tietää et se mun responssi on ystävällinen 17 ehkä joskus se on ollu ((naurahtaa)) jotain muuta.
Näytteessä toteutuu useampi vieruspari, joissa terapeutti kuljettaa positioiden dialogisen muutoksen avulla eteenpäin asiakkaan tulkintaa suhteestaan lapsuudenperheeseensä ja siskoonsa. Näytteessä on havaittavissa piirteitä sekä kognitiivisesta että affektiivisesta empatiasta. Jälkimmäistä koskien terapeutti viittaa asiakkaan kokemukseen (rivit 9 ja 11).
Olemme kuitenkin luokitelleet empatian osoituksen kognitiiviseksi empatiaksi johtuen siitä, että sekvenssi alkaa terapeutin ilmaistessa huomioineensa asiakkaan havainnon (rivi 1) siskonsa käyttäytymisen muuttumisesta. Terapeutti tarttuu asiakkaan vihjeeseen siitä, että sisko voisi olla havainnut eron asiakkaan ja hänen siskonsa välisessä kommunikaatiossa, vaikkei asiakas tätä suoraan sanonutkaan. Olemme jakaneet näytteiden analyysin osiin selkeyden vuoksi.
Taulukossa 2 on illustroitu vuorovaikutuksen kulku sekvenssissä vierusparin 1 osalta (rivit 1–
9).
Näytteessä näkyy selkeästi Bercellin ym. (2008) ehdottama perussekvenssi, jossa terapeutti esittää kysymyksen, jota seuraa asiakkaan vastaus, jota puolestaan seuraa syventävä kysymys ja asiakkaan vastaus. Näin kysymys-vastaus-sekvenssi rakentaa kolme peräkkäistä vierusparia näytteen sisällä. Kysymällä siskon reaktioista asiakkaan toimintaan terapeutti asettaa asiakkaan positioon, jossa hän joutuu tarkastelemaan oman toimintansa piirteitä suhteessa siskonsa käyttäytymiseen. Rivillä 1 terapeutti ilmaisee kognitiivista empatiaa asiakkaalle viitaten hänen huomioonsa siskonsa käyttäytymisen muuttumisesta ja tarjoaa näin asiakkaalle oman elämän asiantuntijuuden positiota. Asiakas hyväksyy tarjotun position (rivi 2) ja on jatkamassa pohdintaa aiheesta, minkä terapeutti keskeyttää antamalla minimaalisen, hyväksyvän vastauksen rivillä 3. Asiakas lähtee oma-aloitteisesti reflektoimaan terapeutin tarjoamaa positiota (rivit 4–6) arvioiden sitä vasten sekä siskonsa mahdollista oman elämän asiantuntijuuden positiota että omaa toimijuuttaan aktuaalisessa tilanteessa. Terapeutti hyväksyy asiakkaan tulkinnan omasta ja siskonsa positiosta rivillä 7, ja asiakas päättää vastauksensa terapeutin alkuperäiseen kysymykseen siitä, onko tämä havainnut siskonsa käyttäytymisessä muutosta.
Vieruspari I (rivi 1) Vieruspari I (rivi 2) Vieruspari I (rivi 3)
Vieruspari (rivit 4-6) Vieruspari I (rivi 7) Vieruspari I -> II (rivit 8 ja 9)
Asiakas Terapeutti Asiakas/Terapeutti
Vahvistaa positioita / Antaa minimaalisen vastauksen ja päättää positiosta neuvottelun esittämällä sen pohjalta uudelleentulkinnan
Taulukko 2. Positioiden muutos empaattisessa dialogissa
Rivillä 9 terapeutti aloittaa uuden vierusparin esittämällä uudelleentulkinnan asiakkaan mahdollisesti kokemasta siskonsa käyttäytymisen muuttamisesta suhteessa häneen. Asiakas esittää ymmärtäneensä terapeutin kysymyksen hyvin pian (rivi 10). Terapeutti taustoittaa esittämäänsä kysymystä ja kutsuu asiakasta reflektoimaan jo keskusteltua. Viitatessaan asiakkaan tekemiin aloitteisiin siskoonsa nähden riveillä 11–12 terapeutti tarttuu asiakkaan aiemmin tarjoamiin vihjeisiin vaihtoehtoisista positioista, joista hän ei itse ole välttämättä vielä tietoinen. Tauon jälkeen asiakas vastaa vain ilmaistakseen terapeutin tarjoaman uudelleentulkinnan hyväksymisen. Rivillä 14 terapeutti aloittaa uuden vierusparin esittäessään suoran jatkokysymyksen asiakkaan myöntävään vastaukseen. Pitkää hiljaisuutta voi pitää paitsi terapeuttisen suhteen luottamuksen syntymisen merkkinä, niin myös indikaattorina position muutoksesta ja dialogin siirtymisestä terapeutin ja asiakkaan väliltä keskusteluksi asiakkaan minäpositioiden välille. Minäpositioiden pohdintaa kuvaa asiakkaan hieman epävarmasti liikkeelle lähtevä vastaus rivillä 15, joka hiljaisuudenkin jälkeen sisältää useita pitkiä taukoja, minkä voi tulkita liittyvän asian sensitiivisyyteen ja uudenlaisen position esille tulemiseen sekä asteittaiseen hyväksymiseen.
Terapeutin positio on näytteessä empaattisen tukijan lisäksi lievästi konfrontoiva, sillä hän implisiittisesti vihjaa asiakkaan voivan vaikuttaa tilanteeseen enemmän kuin mitä hän on aiemmissa puheissaan tuonut ilmi. Terapeutin empaattisen haastavat kysymyksen johtavat siten tilanteeseen, jossa asiakas voi riveillä 15–17 ottaa enemmän vastuuta teoistaan ja palata näin toimijaksi, joka toiminnoillaan on vuorovaikutuksellisessa suhteessaan perheympäristöönsä.
Erotuksena näytteeseen 1 terapeutti ei vahvista asiakkaan uhripositiota, vaan luottaa
suorempaan konfrontaatioon esittämällä rivillä 9–12 tulkintansa suljetun kysymyksen muodossa, jonka asiakas hyväksyy. Terapeutin jatkokysymys rivillä 14 on avoin, yksinkertainen kysymys, jolla terapeutti tarjoaa vastuullisen toimijan positiota uhriposition sijaan. Asiakas hyväksyy tulkinnan toteamalla, että hänen siskonsa ennakoi asiakkaan käytöstä edellisten vuorovaikutuksellisten vihjeiden perusteella ja hyväksyy näin toimijuuden position suhteessa siskoonsa. Terapeutin kognitiivinen empatia mahdollistaa näin muutoksen asiakkaan dialogisessa positiossa ja tarjoaa siten uuden näkökulman hänen ymmärryksestään suhteestaan siskoonsa.
Vieruspari II (rivit 9-12) Vieruspari II (rivi 13) Vieruspari III (rivi 14) Vieruspari III (rivit 15-17)
Terapeutti Asiakas Terapeutti Asiakas