Näyte 3. Prosessi 3. (15. sessio / kulunut aika 40:05)
Näytettä edeltää asiakkaan puheenvuoro asioiden murehtimisesta etukäteen, mikä aiheuttaa stressiä, uniongelmia sekä keskittymisvaikeuksia. Näytettä edeltävässä keskustelussa terapeutti erottaa asiakkaan kokemuksista tiedollisen ja tunteisiin liittyvän tason, muttei vielä nosta asiaan liittyviä tunteita tarkasteltavaksi. Asiakkaan vaativuus ja taipumus huolestua ovat teemoja, jotka ovat olleet läsnä koko prosessin ajan. Tässä näytteessä ne kiteytyvät havainnollisella tavalla, ja yhdistyvät terapeutin empaattisen tulkintakehyksen reflektiossa.
1 A2: Mut hyvin hyvin harvat asiat … niinku 2 T2: Niin niin (1.3)
3 A2: On sellasia mitä ei voisi jollain jollain tapaa korjata myöhemmin
4 T2: joo mm mm
14 T2: mm. (1.8) Et tuntuu siltä et jos se kroppa kuitenki niit, et ne on siellä kuitenkin, se
Erityisen mielenkiintoisen näytteestä tekee asiakkaan puheen jatkuminen jo hieman eri suuntaan ja terapeutin tekemä keskustelun palauttaminen taaksepäin. Asiakas on kertonut pitkään myöhästymispeloistaan, mutta riveillä 1–6 asiakkaan huomio kääntyy jo kognitiivis-rationaaliseen tulkintaan: hän käsittää itsekin pelkojen olevan suhteettomia, eikä niiden toteutuminen pahimmassakaan tapauksessa johtaisi korjaamattomaan tilanteeseen. Riveillä 2–
4 terapeutin minimaalisten vastausten tempo on kiirehtivä ja äänenpaino korkea, mistä päätellen terapeutti ennakoi hieman malttamattomasti omaan vuoroaan (vrt. Fitzgerald & Leudar, 2014).
Tulkintaa vahvistaa myös terapeutin yritys ottaa puheenvuoro (rivi 5), jonka asiakas nopeasti keskeyttää ottaen puheenvuoron takaisin itselleen ja yrittäen tuoda keskusteluun jonkin uuden tekijän (rivi 6). Noviisiuden näkökulmasta vieruspari on kiinnostava: toisaalta asiakkaan keskeyttäminen voi liittyä terapeutin kokemattomuuteen, toisaalta asiakkaan dominoitua vuorovaikutusta ja ehkä siirtäessään vaikeaa käsiteltävää asiaa tuonnemmaksi terapeutti voi kokea esimerkiksi rajalliseen aikaan liittyviä paineita. Sekvenssin ensimmäistä vierusparia on havainnollistettu taulukossa 4.
Keskeyttää terapeutin, ryhtyy itse tulkitsemaan ja ottaa uuden näkökulman kysymykseen, pitää kiinni toimijuuden positiosta
Taulukko 4. Positioista neuvotteleminen affektiivisen empatian kautta
Terapeutti ottaa seuraavan puheenvuoronsa keskeyttämällä asiakkaan palauttaen fokuksen tämän tunnetilan käsittelyyn. Terapeutti osoittaa affektiivista empatiaa (rivit 7–12) tehden eksplisiittiseksi ne asiakkaan tunnetilat, jotka ovat olleet keskustelussa implisiittisesti läsnä esittämällä asiakkaan kerrontaa yhteenvetävän uudelleenmuotoilun. Samalla terapeutti osoittaa asiakkaalle kuitenkin myös kognitiivista empatiaa viitatessaan siihen, että tietää asiakkaan tietävän olevansa kykenevä toimija (rivi 7). Näytteestä käy ilmi hyvin se, että empatian muodot eivät välttämättä esiinny vuorovaikutuksessa sinänsä puhtaina, vaan ne sekoittuvat keskenään.
Asiakas osoittaa alustavan hyväksyntänsä terapeutin postioinnille jo terapeutin puheenvuoron aikana minimaalisilla ilmauksilla (“mm”) riveillä 9, 11 ja 13. Vierusparia 2 on havainnollistettu taulukossa 5.
Kolmannessa vierusparissa terapeutti lähtee perustelemaan uudelleenmuotoiluaan (rivi 14) affektiivisen empatian kautta; hänen voi tulkita viittaavan omaan kokemukseensa sanoessaan
“et tuntuu siltä et jos se kroppa kuitenki”. Terapeutti ilmaisee affektiivista empatiaa myös viitatessaan asiakkaan kokemiin fyysisiin oireisiin (rivi 16). Terapeutin puheenvuoron voi tulkita myös perusteluksi hänen aiemmalle puheenvuorolleen, jossa hän positioi asiakkaan huonosti voivaksi ihmiseksi tai terapian asiakkaaksi. Vaikka asiakas on hieman aiemmin vahvistanut terapeutin olevan oikeassa hänen kokemistaan oireista, rivillä 15 asiakkaan minimaalinen vastaus heti terapeutin viitatessa asiakkaan “kroppaan”, on sanottu hieman närkästyneeseen äänensävyyn. Varsinaisessa vastauksessaan (rivi 17) asiakas etäännyttää keskustelun pois kokemusmaailmastaan ja kehollisuudesta palaten jälleen kognitiivis-rationaaliseen pohdintaan (rivi 17), eikä terapeutti tämän jälkeen koeta palauttaa keskusteluun asiakkaan ongelmallisia kokemuksia. Vierusparia on havainnollistettu taulukossa 5.
Vieruspari II
Osoittaa kognitiivista empatiaa ja palauttaa keskustelun asiakkaan vaikeisiin tunteisiin osoittamalla affektiivista empatiaa. Positioi asiakkaan huonosti voivan ihmisen positioon, ottaa asiantuntijaposition
Myöntää terapeutin tulkinnan oikeaksi;
lähdössä reflektoimaan kokemaansa;
palauttaa ja jättää asian käsittelyn epämääräiseksi, palaa aktiivisen toimijan positioon
Rohkaisee minimaalisten vastausten kautta asiakasta pohdintaan, ei lähde enää tarjoamaan huonosti voivan ihmisen positiota
Taulukko 5. Empatian muotojen sekoittuminen ja positioiden haastaminen
Näytteessä terapeutin aloittaman vierusparin ja siihen kuuluvan asiakkaan vastauksen välillä on vain 1,4 sekunnin tauko (rivit 16–17), mitä voidaan pitää merkkinä vähäisestä epäröinnistä.
Asiakas ilmentää näin välitöntä tarvetta vastata terapeutin tulkintaan, mutta terapeutin välittämää empatian affektiivista aspektia voidaan silti pitää verrattaen epäonnistuneena.
Vaikka vastaus on välitön, se ilmentää ennemminkin tulkinnan torjuntaa ja sitä, ettei asiakas pidä asiaa pohdinnan ja hiljaisuuden arvoisena, kuten näytteessä 2. Sen sijaan asiakas ottaa vastauksessaan etäisyyttä terapeutin muotoiluun, mitä “en tiedä” -tyyppinen ilmaisu rivillä 17 heijastaa. Näytteen jälkeen asiakas ja terapeutti eivät käsittele aihetta sillä affektiivisella tasolla, minkä suuntaan terapeutti yritti keskustelua viedä. Erityisen huomioitavaa tämä on sitä vasten, että asiakas jättää prosessin aikana usein muulloinkin tarttumatta terapeutin tulkintoihin tai kysymyksiin, mitä voidaan pitää allianssikatkoksen merkkinä (kenen mukaan?). Prosessin aikana asiakas tyypillisesti ottaa etäisyyttä terapeutin tulkintoihin vastaamalla “en tiedä” pitkän tauon saattelemana, joka tässä näytteessä jäi puuttumaan. Asiakas ilmensi siten erimielisyyttä kuitenkaan käsittelemättä asiaa sen syvemmin. Kuten Bercelli ym. (2008) esittävät, asiakas voi tarttua terapeutin uudelleentulkintaan viidellä eri tasolla vaihdellen varovaisen hyväksyvästä innostuneeseen. Tähän sovellettuna asiakkaan voi ajatella tarttuvan tulkintaan, mutta ristiriitaisen torjuvalla tavalla. Hän ei hyväksy empatiaa varauksetta, mutta asiakas ei kuitenkaan epäröi tai vaihda puheenaihetta. Terapeutin haasteeksi kuitenkin jää reflektion jatkaminen, sillä asiakkaan vastaus on hieman epämääräinen ja jättää epäselväksi, onko hän valmis jatkamaan aiheen käsittelyä.
Huomioitavaa sekvenssissä on terapeutin levottomuus oman puheenvuoron saamisessa.
Asiakas on puhunut pitkään, ja terapeutti on selkeästi levoton, sillä hän yrittää katkaista asiakkaan puheenvuoron rivillä 5 ja on äänensävyltään ja olemukseltaan rauhaton. Tämä kuitenkin katkeaa asiakkaan jatkamaan reflektointiin ja omien pelkojensa rationalisointiin.
Näytettä on kiinnostavaa tarkastella noviisiuden kannalta: se on terapiaprosessin viimeisimmistä terapiasessioista poimittu, mistä voi varovaisesti tulkita, ettei terapeutin ja asiakkaan välille ole syntynyt kovin luottamuksellista suhdetta tai toimivaa terapeuttista allianssia. On toisaalta terapeutin ansio, että hän haastaa paljon kokemusmaailmaansa järkeistävää asiakasta napakastikin tarkastelemaan omia hankalia kokemuksiaan emootioiden pohjalta. Toisaalta viittaaminen asiakkaan kehoon voi tuntua asiakkaasta kiusalliselta paitsi ohuen luottamuksen takia, ehkä siksikin, että terapeutti ja asiakas edustavat eri sukupuolia.
Kuten aiemmin esitimme, terapeutti yrittää näytteessä useaan otteeseen ilmaista haluavansa tarjota tulkintaa, jota hän on mahdollisesti muotoillut jo pitkäänkin. Näytteessä terapeutti kutsuu asiakasta reflektiiviseen positioon, jossa hänellä on tilaisuus syventää emotionaalista
tiedostamistaan (mm. Rober, 2005), mutta samalla terapeutti haluaa myös palauttaa oman asiantuntijapositionsa dialogin ohjaajana (vrt. Anderson & Goolishian, 1992).
Näyte 4. Prosessi 3. (20. sessio / kulunut aika 36:35)
Asiakas puhuu ystävästään, jolla on tapana myöhästellä, mikä turhauttaa asiakasta. Terapeutti kysyy, mitä heidän välillään tapahtuu, kun ystävä saapuu paikalle. Asiakas kertoo, ettei yleensä ole enää siinä vaiheessa kiukkuinen.
1 A2: Mä oon ihan tyytyväinen sit koska mähän oon kuitenki voinu tehdä sen valinnan et mä 2 odotan tunnin.
25 T2: sellane et enks mä oo ollenkaa tärkee sun silmissäs 26 A2: Ni
27 T2: Et sä oot tunnin myöhäs etkä pistä ees herätystä ((naurahtaa))
28 A2: (naurahtelee) Mut toisaalta sit ku se tapahtu ((naurahtaa)) useemman kerran ni ...
29 T2: mm
Asiakas pyrkii pitämään toimijuuden position itsellään korostaakseen omaa valintaansa ja näin ikään kuin lieventää myöhästymisen aiheuttamaa loukkausta suojelemalla kasvojaan toimijuuden kautta (vrt. Goffman, 1955). Näytteen puhesekvenssi koostuu kahdesta vierusparista, jotka Peräkylää (2010) mukaillen koostuvat terapeutin tulkinnasta, asiakkaan
vastauksesta, terapeutin tekemästä uudelleentulkinnasta ja asiakkaan reaktiosta. Asiakas aloittaa ottamalla toimijuuden position loukatun position sijaan riveillä 1–2. Hän selventää omaa positiotaan korostamalla ystävänsä pahoittelua ja hänen harkitsematonta toimintaansa riveillä 4–5 ja 7. Rivillä 13 hän ottaa etäisyyttä aiheeseen, ja korostaa uudelleen toimijuuspositiotaan riveillä 15 ja 17. Terapeutti aloittaa uuden vierusparin tarjoamalla tulkintaansa empaattisen position ja asiakkaan kokemuksen laajennuksen kautta, jossa hän viittaa omaan kokemukseensa siitä, mitä hän tuntisi loukattuna osapuolena; hän kuvailee hypoteettista tilannetta, jossa esittää närkästyksensä tunnin odottelun jälkeen (rivit 19 ja 21).
Näin terapeutti ikään kuin ennakoi asiakkaan tunnetilaa ja tekee sen esimerkillään näkyväksi.
Kuten näytteessä 3, on terapeutti tässäkin näytteessä malttamattoman oloinen ja kiirehtii vastaustaan rivillä 19, eikä anna asiakkaan jatkaa vastausvuoroaan rivillä 23. Vaikkei se tässä näytteessä nouse empatian välittymisen esteeksi, voidaan keskeyttäminen tulkita epäempaattiseksi (Myers, 2000). Sen sijaan näytteessä 3 ei sen merkitystä empatian välittymiselle voida sulkea pois.
Vieruspari I (ei näytteessä)
Vieruspari I (rivit 1-18) Vieruspari II (rivit 19-27) Vieruspari II (rivit 28-34)
Terapeutti Asiakas Terapeutti Asiakas
Taulukko 6. Terapeutin onnistunut empaattinen uudelleentulkinta ja sitä seuraava siirtymä asiakkaan positiossa.
Vaikka asiakas ei itse ole alun perin asettunut loukatun osapuolen asemaan, tarjoaa terapeutti näin hänelle loukatun positiota erityisesti rivillä 25 viittaamalla omaan toimintaansa eräänlaisena yleistettynä toisena. Näin hän myös osallistuu empaattisesti asiakkaan kasvojen ylläpitoon ja suojeluun: terapeutin tulkinnan mukaan kyseisessä tilanteessa on oikein ja normaalia olla loukattu. Asiakas naurahtaa rivillä 26 ja reagoi vapautuneesti terapeutin tulkintaan. Hän on yrittänyt aloittaa vastauspuheenvuoronsa jo rivillä 22 ja aloittaa lausetta, joka toteutuu empatian hyväksyvänä vastauksena rivillä 28, missä hän liittyy terapeutin nauruun. Naurun voi tässä yhteydessä tulkita kohdistuvan tilanteessa ilmenevien odotusten rikkomisen herättämään närkästykseen ennemmin kuin sen koomisuuteen. Näin terapeutti
poimii näytteessä asiakkaan puheenvuorosta kasvojen suojelun tarpeen, ja lähtee tulkintansa kautta syventämään uutta mahdollista positiota. Terapeutin tulkinta ilmentää affektiivista empatiaa, sillä hän painottaa juuri asiakkaan oikeutta olla loukkaantunut ystävyyden sopimukseen liittyvien velvollisuuksien täyttämättä jättämisestä. Hän ei tarjoa asiakkaalle vaihtoehtoisia joustavuuden tai toimijuuden positioita, vaan ottaa esiin mahdollisen tunnetilan asiakkaan puheesta. Hän korostaa ymmärrystään tilanteesta rivillä 19 ja tilanteen absurdiutta asiakkaan näkökulmasta itsensä kautta rivillä 27. Näin kyseessä ei ole puhdas laajennus, vaan se sisältää myös piirteitä uudelleentulkinnasta.
Affektiivisen empatian voisi tässä tilanteessa tulkita olevan onnistunutta asiakkaan näkökulmasta. Bercellin ym. (2008) jaottelua mukaillen asiakas tarttuu terapeutin tulkintaan ja lähtee viemään sitä eteenpäin ottamalla siihen lisää omakohtaisia aineksia mukaan. Hän toteaa tilanteen tapahtuneen useamman kerran, ja kuvaa sitä “absurdiksi” (rivit 28 ja 30). Erityisesti hän painottaa tilanteen toistuvuutta ja ystävänsä valintaa toimia samalla tavalla kerrasta toiseen, mikä on ollut puheessa implisiittisesti läsnä jo aiemmin. Näin asiakas hyväksyy terapeutin tarjoaman loukatun position oikeutuksen ja päättää puheenvuoronsa vihjaamalla, ettei hän jatkossa ehkä enää hyväksyisi ystävänsä käyttäytymistä niin itsestäänselvästi (rivi 32). Näyte on hyvä esimerkki siitä, miten affektiivinen empatia ja kokemuksen laajentaminen terapeutin omaa kokemusmaailmaan toimii onnistuneena neuvotteluvälineenä asiakkaan position muutoksessa. Kyseessä ei ole kuitenkaan jaettu empatia, sillä terapeutti ei varsinaisesti jaa mitään itselleen kuuluvaa kokemusta. Kyse on ennemminkin yleistyneestä toimintamallista koskien sitä, mitä muilta voidaan odottaa kasvojen suojelemiseksi ja mikä on suotava tapa reagoida tilanteeseen, jossa tilanteen toinen osapuoli ei osoita riittävää kunnioitusta loukatun osapuolen kasvoja kohtaan.
3.3 Jaettu empatia ja positioiden muotoutuminen noviisiuden kontekstissa