KYSYMYS SUORAT
LAI-NAUKSET YLÄKATEGORIA ALAKATEGORIA YHDISTÄVÄ
LUOKKA ulkona, se voi olla päälle puettavaa” olla ulkona, se voi olla päälle toi-nen laite ja toiselle toinen.
Ensin etsittiin jokaiseen kysymykseen liittyvät vastauskohdat ja alleviivattiin ne. Tämän jälkeen kirjoitettiin suorista lainauksista omin sanoin yläkategoria ja johdettiin siitä ala-kategorian. Lopuksi tehtiin yhdistävä luokka aina kysymykseen liittyen. Kun taulukkoa täytettiin, niin tutkija analysoi mitä haastattelussa jäi sanomatta tai mitä ei sanottu suo-raan, mutta mitä pystyi lukemaan rivien välistä. Kaikkien kymmenen kysymyksen koh-dalla keskustelu oli vilkasta. Niin kuunnellusta puheesta kuin litteroidusta tekstistä olikin yllättävän haastavaa löytää selkeät vastaukset haastattelun kysymyksiin. Seuraavissa kap-paleissa käydään läpi haastattelun kysymykset ja niihin saadut vastaukset.
Mitä mielestänne on turvateknologia?
Haastateltavien mielestä turvateknologia voi olla lähes kaikkea mikä vain lisää turvalli-suuden tunnetta tai poistaa turvattomuutta.
Sehän voi olla ihan oikeestaan laidast laitaan mikä vaan auttaa ihmisiä elämään turvallisemmin ja luo turvallista ympäristöä, yhteiskuntaa, että oikeastaan ihan mitä vaan.
Kukaan haastateltavista ei lähtenyt luetteloimaan, millaisia laitteita tai ohjelmia turvatek-nologialla tarkoitetaan. Turvateknologia nähtiin laajana asiana, eikä sitä lähdetty rajaa-maan millään tavalla. Haastateltavien puheista kävi selvästi ilmi se, että turvateknologi-aksi voidaan määritellä mikä tahansa laite tai ohjelma, joka vain lisää turvallisuutta. Joil-lekin ihmisille turvateknologia saattaa olla pelkästään turvapuhelin, mutta toiselle turva-teknologiaa voi olla esimerkiksi päivittäisessä käytössä oleva matkapuhelin.
Missä kaikkialla turvateknologiaa voisi käyttää?
Turvateknologiaa voi haastateltavien mielestä käyttää missä vain ja ympäri vuorokauden.
Turvateknologian pitäisi olla myös sellaista, että sitä pystyy käyttämään, ilman että sitä pitää erikseen suunnitella. Tämä tarkoittaa sitä, että turvateknologia pitäisi saada niin ar-kipäiväiseksi asiaksi, ettei sitä tarvitsisi eritellä omaksi luokakseen.
Turvateknologiaa voi käyttää 24/7 ja arjessa ja sillon se juurtuu ja sillon usein tulee nimenomaan semmonen asia mitä sun ei, tai niinku missä sitä ei tarvitse ajatella niin sillon se tulee käyttöön eikä jää kaappiin.
Turvateknologiaahan vois käyttää oikeestaan ihan missä vaan.
Kukaan haastateltavista ei lähtenyt erittelemään sitä, missä eri toimialoilla sosiaali- ja terveystoimen sisällä turvateknologiaa voisi käyttää. Kaikki ajattelivat asiaa selkeästi yh-teiskunnallisena asiana, eikä pelkästään sosiaali- ja terveystoimen piirissä olevien
asiak-kaiden näkökulmasta. Keskustelussa pohdittiin myös sitä, puhutaanko pelkästään ihmis-ten turvaamisesta vai myös yhteiskunnan ja rakennusihmis-ten turvaamisesta. Tästä johtopää-töksenä keskustelussa olikin se, että turvateknologia merkitsee eri ihmisille eri asioita.
Tämä myös vahvisti sitä käsitystä, että turvateknologiaa voi käyttää kaikkialla, koko yh-teiskunnan turvaamiseen.
Mille asiakasryhmille turvateknologia sopii?
Keskustelussa nousi esille se, että turvateknologia sopii kaikille ja että se kannattaa ottaa ajoissa käyttöön.
Minun mielest voi ajatella, etteikö jollekkin asiakasryhmälle se turvateknologia sopisi, et sehän on sen tarpeen mukasesti, että se voi olla lapsi tai nuori tai mikä tahansa, tai sitten ikäihminen joka tarvii sitä teknologiaa.
Turvateknologiaa ei voi rajata niin, että joku teknologia sopisi vain ja ainoastaan tietylle asiakasryhmälle. Keskustelua käytiin myös siitä, että täytyy katsoa asiakkaan tarpeet ja pohtia heidän tarpeeseensa sopiva teknologia, eikä mennä teknologia edellä. Tässäkin kohtaa nousi esille se, että turvateknologian pitäisi olla jotain mitä ilman ei osaisi enää olla. Turvateknologia pitäisi siis saada osaksi arkipäivän toimintaa ja elämää. Vaikka tässä tutkimuksessa turvateknologiaa pohditaankin ikääntyneiden näkökulmasta, niin sa-mat teknologiset ratkaisut käyvät myös muille asiakasryhmille.
Onko maakunnassa tarpeeksi turvateknologiaa tarjolla kuntalaisille?
Haastateltavien mielestä kuntayhtymän alueella on tarpeeksi käytettävissä turvateknolo-giaa kuntalaisilla. Sitä on käytettävissä yhtä paljon kuin missä tahansa muuallakin Suo-messa. Mahdollisuudet turvateknologian käyttöön ovat lähes kaikkialla Suomessa samat, varsinkin jos itse kustantaa hankkimansa teknologian.
Turvateknologiset ratkasut, on ihan yhtä lailla meillä käytettävissä, kun jossain muualla.
Teknologiatarjontaa löytyy netistä, kun jos vaan osaa sieltä katsoa niin pitkin maailmaa löytyy ihan mitä vaan, mut jos ajatellaan sitä, että onko sitä tarjolla, ajatellaan kotihoidon asiakkaita, tarjotaanko sitä riittävästi?
Keskustelussa pohdittiin sitä, että kunnilla on tietyt ratkaisut käytössä turvateknologian osalta. Mikäli asiakkaalla tai omaisella on rahaa ja kiinnostusta voi kotiin hankkia monen laista turvateknologiaa jo hyvissä ajoin. Vilkasta keskustelua aiheutti myös se, onko kun-nan tehtävä tarjota turvateknologisia ratkaisuja asiakkaille. Teknologiaa ei kannata tarjota vain sen takia, että sitä on tarjolla. Asiakkaalla täytyy olla tarve sen käyttämiseen ja tahtoa myös siihen. Mikäli turvateknologialla voidaan auttaa asiakasta elämään itsenäisemmin ja turvallisemmin, niin siinä tapauksessa turvateknologiaa kannattaa käyttää. Turvatek-nologian ulkonäkö on myös keskustelijoiden mielestä puhuttanut esimerkiksi muotoilun ammattilaisia. Vaikka pohdimmekin sitä, onko turvateknologiaa tarpeeksi, niin samalla pohdittiin myös turvateknologian ulkonäköä.
Muotoilun opettaja pohti sitä, että miksi nää on näin rumia. Ei tarvitsisi paljon miettiä näitä juttuja, niin nämä olisivat nätimpiä.
Turvateknologialaitteet ovat pääsääntöisesti muotoilultaan kauniisti sanottuna rumia, ja tämän vuoksi monet eivät halua niitä käyttää. Puutteellisen muotoilun vuoksi laitteet näyt-tävät apuvälineiltä ja leimaavat näin käyttäjänsä esimerkiksi kotipalvelun asiakkaiksi.
Voisiko jatkossa turvateknologian kehittämiseen ottaa mukaan myös muotoilun ammat-tilaisia, jotta laitteista saataisiin visuaalisesti houkuttelevimpia.
Pitäisikö turvateknologiaa etsiä ja kehittää koko maakunta tasoisesti?
Tästä kaikki haastateltavat olivat lähes samaa mieltä. Turvateknologiaa pitäisi kehittää alueellisesti ja yhdessä. Kehittämiseen pitäisi ottaa muotoilun edustajat mukaan, jotta lait-teet saataisiin visuaalisesti houkuttelevamman näköisiksi.
Mutta jos aatellaan sitä, että Päijät-Häme maakuntana on yks niistä nopeimmin ikääntyvistä alueista, voitaisiinko me ajatella et me keskityttäisiin vaikka tähän geronteknologiaan? Et voi löytyä sit tämmönen tietynlainen kärki täällä
Päijät-Hämeessä. Lähetään kehittään sitä teknologiaa vahvasti, mikä kohdistuu ikäih-misiin.
Että just pitäs lähtä niinku yhessä miettiin. Meillä on osaamista, täällä meillä on kaikkea mahollista. Ei kyräiltäis vaan tehtäs yhessä tätä hommaa.
Päijät-Hämeen alue voisi haastateltavien mielestä keskittyä geronteknologian kehittämi-seen. Tämä ajatus lähti siitä, Päijät-Häme on voimakkaasti ikääntyvä maakunta ja geron-teknologialle tulee olemaan jatkossa tarvetta. Kansallisesti voidaan taas ajatella, että Suo-messa on useita teknologian kehittämisympäristöjä ja niissä kaikissa kehitetään periaat-teessa päällekkäisiä asioita. Ideana ryhmäläisillä oli se, että kehittämisvastuuta jaettaisiin kansallisesti ja Päijät-Häme keskittyisi geronteknologiaan. Jotta turvateknologian kehit-täminen onnistuisi suunnitelmallisesti, pitäisi olla myös paikka, jossa laitteita ja ohjelmia voisi turvallisesti testata.
Keitä kaikkia tahoja turvateknologian kehittämisessä pitäisi olla mukana?
Turvateknologian kehittämisessä pitäisi haastateltavien mukaan olla mukana kaikki, joita turvateknologia koskettaa sekä tietysti asiakkaat.
Mun mielestä niinku käyttäjät, asiakkaat, yritysten väliset yhteistyöt, koulutus, pe-ruskoulu, vanhukset, aikuisväestö, tavan tallaajat, matkustajat, ihan siis, ihan kaikki. Kenelle siitä vain vois olla jotain hyötyä, niin tehdään yhessä.
Se, että turvateknologian kehittämiseen pitäisi ottaa mukaan kaikki ne tahot, joita se kos-kettaa, tarkoittaa laajaa joukkoa. Tässä palaamme taas siihen asiaan, että jonkun tahon on koordinoitava kehittämistä, jotta aina oikeat tahot ovat mukana, kun jotain uutta kehite-tään. Kaikkien tahojen ei tarvitse olla koko aikaa kehittämisessä mukana, vaan osallistujia kutsutaan mukaan aina sitä mukaa, missä vaiheessa kehittämistyö ja testaaminen on me-nossa. Asiakkaat on hyvä ottaa mukaan kehittämiseen jo siinä vaiheessa, kun ohjelmia tai laitteita suunnitellaan. Tällöin asiakkaat pääsevät sanomaan oman mielipiteensä siitä,
mitä ominaisuuksia he toivovat kehitettävältä tuotteelta. Näin toimimalla tuotteita saa-daan toden näköisesti nopeammin valmiiksi ja tuotantokäyttöön.
Miten turvateknologian kehittämisympäristö mielestänne toimisi?
Turvateknologian kehittämisympäristö toimisi yhteistyössä ja yhdessä tehden. Kehittä-misympäristössä olisi eri toimijoita, jotka kaikki toimivat saman tavoitteen saavutta-miseksi. Eri ohjelmien ja toimijoiden välillä pitäisi olla avoimet rajapinnat, jotta tekemi-nen helpottuisi.
Ja tässä on nää kaikki elementit, mitä jokanen on sanonut, että kun se vaatii sitä monitoimijaista ja monialaista yhteistyötä, niin sitä avoimuutta. Ja ku täällä ide-oita on, ja ne usein ne ideat tulee ihan sieltä käytännöstä, voit aatella vaikka ihan sitä turvateknologiaa, et miten paljo sieltä kuitenki tulisi, ja varmasti tulisi siis, kehittämisideoita sieltä kentältä. Niin se, että meillä on tämmönen alusta, ympä-ristö, mihinkä niitä voidaan tuoda niitä ideoita ja lähteä sitte yhdessä kehittä-mään.
Keskustelussa otettiin mallia peliteollisuudesta. Siellä ohjelmistot tulevat markkinoille keskeneräisinä ja sitten ne hiotaan valmiiksi palautteen perusteella. Miksi näin ei voisi toimia myös turvateknologian osalta. Turvateknologiaa pitäisi testata yhdessä asiakkai-den kanssa, jotta se tulisi kerralla heidän toiveensa täyttäväksi ja valmiiksi.
Millä turvateknologian kehittämisympäristö rahoitettaisiin?
Turvateknologian kehittämisympäristöä varten osallistujilla pitäisi olla myös omaa rahaa, mutta myös ulkopuolista rahoitusta.
Miten sitä kehittämisympäristöä rahotetaan, tässä me voidaan ihan hyvin ottaa rohkeasti muilta esimerkkiä, Oulu on 10 vuoden aikana sitä labsia rakentanu, 10 miljoonalla vielä kaiken lisäks nuo rahottajat. Et ei ihme, että se on hyvässä
mallissa. He on ihan vaan siis pistänyt rahalaput, hintalaput sille, että minkälai-sessa kehitysvaiheessa mitäkin tehdään ja mitä se kustantaa yrityksille. Ja sinne tulee yrityksiä keski-Euroopasta hakemaan referenssiä, koska he pystyy toimi-maan siellä kentällä, haketoimi-maan käyttäjäkokemusta, kartottatoimi-maan sitä asiakas-tyytyväisyyttä, mihin sitte nää yritykset pystyy viittaamaan, kun ne menee taas takasin omille kotimarkkinoille.
Jotta turvateknologian kehittämisympäristössä mukana olevat organisaatiot tai tahot toutuvat siihen, pitäisi jokaisen osallistujan sijoittaa myös omaa rahaa tai työpanosta si-toutumisen merkiksi. Vaikka kaikki osallistujat laittaisivatkin omaa rahaa tai työpanosta turvateknologian kehittämisympäristöön, niin se ei vielä riitä. Tämän lisäksi olisi haettava yhdessä rahoitusta kehittämisympäristön ylläpitämiseksi ja tulosten aikaansaamiseksi.
Rahoituksen hakemisessa olisi hyödynnettävä kaikkien toimijoiden ammattitaitoa ja kon-takteja. Rahoitusta voisi hakea esimerkiksi Sitralta (Suomen Itsenäisyyden Juhlarahasto) tai Business Finlandin kanavien kautta. Sekä Sitra että Business Finland ovat rahoittaneet paljon terveydenhuollon teknologiaan liittyviä projekteja. Rahoituksen saaminen turva-teknologian kehittämisympäristön rakentamiseksi saattaa olla mahdotonta kotimaisten ra-hoituskanavien kautta. Tämän vuoksi olisi hyvä myös tutkia ulkomaiset rahoituskanavat ja samalla pohtia, voiko kehitetyn konseptin myydä Suomen ulkopuolelle, kun se on val-mis.
Kenen pitäisi ottaa vetovastuu turvateknologian kehittämisympäristön ylläpidosta?
Haastateltavien mielestä turvateknologian kehittämisympäristön ylläpidosta vastuun pi-täisi olla mahdollisimman puolueettomalla taholla. Haastateltavat eivät kuitenkaan osan-neet sanoa, kuka tai mikä tallainen taho olisi.
Vetovastuu pitäisi olla niin puolueettomalta konklaavilla, ettei sillä ole mi-tään yhteyksiä kuntaan.
Osa haastateltavista oli kuitenkin sitä mieltä, että kenellä vetovastuu sitten olisikin, niin kyseisellä taholla ei saisi olla suoria yhteyksiä kuntaan. Haastateltavien puheesta nousi selkeästi esille se, että nykyinen tapa tehdä asioita alueellisesti ei ole toimiva. Julkinen
toimija kehittää turvateknologiaa yksin, ilman että siinä ovat mukana esimerkiksi yksi-tyiset terveydenhuoltoalan yritykset. Keskustelusta oli aistittavissa selkeä epäluottamus julkista toimijaa kohtaan turvateknologian kehittämisympäristön vetovastuun ottajaa pohdittaessa.
Myöskin politiikka koettiin haastateltavien näkökulmasta mainitsemisen arvoiseksi asiaksi, kun pohdittiin turvateknologian kehittämisympäristön vetovastuu asiaa. Tämä asia herätti myös melko paljon keskustelua.
Pois politiikka. Puoluekirjat jäävät oven ulkopuolelle.
Jos politiikka on mukana, niin sitten mennään neljän vuoden sykleissä.
Haastateltavat kokivat, että poliittisten suuntautumisten ei pitäisi vaikuttaa siihen kuka turvateknologian kehittämisympäristöä vetää. Haastateltavien näkemyksen mukaan jo-kaisella puolueella on omat tahtotilansa esimerkiksi turvateknologian kehittämisen suh-teen. Nämä puolueiden eri näkemykset pitäisi unohtaa, kun pohditaan sitä kuka tai mikä taho voisi vetää turvateknologian kehittämisympäristöä. Jos vetäjä muuttuisi politiikan mukana joka neljäs vuosi, alkaisi toiminnan organisointi aina uudelleen uusien toimijoi-den myötä. Jotta turvateknologian kehittämisellä olisi jatkuvuutta, tulisi kehittämisympä-ristön vetäjän olla koko ajan mielellään sama taho.
Millainen olisi mielestänne ideaalinen turvateknologian kehittämisympäristö Päi-jät-Hämeessä?
Tähän kysymykseen en saanut mielestäni täysin yksiselitteistä vastausta, mutta yhdeltä haasteltavalta tuli tähän hyvä kommentti.
Paljon on yritetty ottaa oppia siinä missä muut ovat onnistuneet ja missä ei.
Oltava keskeiset toimijat, jotka hakevat ”työrukkaset” ja koordinoivat toi-mintaa. Tärkeintä on ansaintalogiikka. Jatkuvuuden turvaaminen. Pohja rakennettava yhteisesti ja sille oltava yhteinen tahtotila. Kukaan ei pärjää yksin.
Tämä kommentti tiivistää mielestäni hyvin sen keskustelun, jota haastateltavat kävivät viimeisen kysymyksen tiimoilta. Toimivassa turvateknologian kehittämisympäristössä olisi keskeiset toimijat ja henkilöt, jotka kehittämisympäristöä pyörittäisivät. ympäristö takaisi kaikille osallistujille ansainnan ja toiminta olisi jatkuvaa. Kehittämis-ympäristö tulisi perustaa yhteistyössä ja hyvässä yhteisymmärryksessä. Yksin kehittämi-nen loppuisi yhteisen tekemisen myötä. Uusia palveluja ja tuotteita tulisi asiakkaiden käyttöön enemmän, niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella.
5 POHDINTA JA PÄÄTELMÄT
5.1 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus
Kun tutkimukseen lähdettiin etsimään valittujen projektien loppuraportteja, niin yhden projektin lähes kaikki kirjalliset tuotokset olivat hävinneet. Tämän yhden projektin kir-jallisten materiaalien etsimiseen eri paikoista, eri organisaatioista ja eri henkilöltä meni paljon aikaa. Kaikesta huolimatta löytyi vain yksi PowerPoint-esitys, jossa projektin pää-kohdat oli käyty läpi. Kahdesta muusta projektista löydettiin kaikki tarvittavat kirjalliset tuotokset ja niistä valittiin tutkimukseen molempien projektien loppuraportit.
Tutkijanvahvuus yksilöhaastatteluiden tekemiseen on kehittynyt opiskeluiden aikana.
Tämän vuoksi tutkija oletti, että ryhmähaastattelussa haastateltavat antavat kysymyksiin suorat sekä selkeät vastaukset ja niistä pääsen kokoamaan selkeän ehdotuksen toimivasta turvateknologian kehittämisympäristöstä. Tämä ei toteutunut niin kuin oli ajateltu. Haas-tatteluun meni enemmän aikaa kuin oli suunniteltu. Tämä johtui siitä, että ryhmähaastat-teluun osallistujat puhuivat niin innostuneesti lähes jokaisen kysymyksen kohdalla, että tutkijana en hennonut keskeyttää heidän vuolasta keskusteluaan. Koska ryhmähaastattelu ylitti sille varatun ajan, joutui yksi haastateltavista poistumaan kesken ryhmähaastattelun.
Tässä tutkimuksessa käsiteltiin herkkää aihetta, mahdollista yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Tutkimuksen edetessä ja tuloksista raportoidessa oli oltava tarkkana, ettei loukkaa ketään tutkimuksessa mukana ollutta tai tee vääriä johtopäätöksiä. Yhteistyö julkisen ja yksityisen sektorin välillä on ajoittain haastavaa kilpailutilanteen takia. Kun tutkimuksen tuloksista tehdään päätelmiä, on ne esitettävä siinä muodossa, ettei kukaan koe tutkimus-tulosta absoluuttisena totuutena, jota on noudatettava, vaan ehdotuksena yhdestä toimin-tatavasta. (Hirsjärvi, Remes ja Sajavaara 2009, 23-27.)
Eettisyydessä on kysymys hyvästä ja pahasta, mikä on oikein ja mikä väärin. Tässä tutki-muksessa käytettävät tiedon hankkimisen sekä tiedon julkistamisen periaatteet ovat ylei-sesti hyväksyttyjä sääntöjä. Jotta tutkimuksen voidaan sanoa olevan eettiylei-sesti hyvin tehty, on sen tekemisessä noudatettava hyviä tieteellisiä käytäntöjä. Tämä tarkoittaa sitä, että tutkimuksen tekemisessä on noudatettu ItäSuomen yliopiston toimintatapoja pro gradu -tutkimusta koskien. Tutkimusta tehdessä toteutettiin eettisesti kestävää ja läpinäkyvää
tiedonhankintaa. Muiden tutkijoiden löytämiä tuloksia lainatessa kunnioitettiin heitä asi-anmukaisilla lähdemerkinnöillä. Tutkimuksen kulku raportoitiin rehellisesti. (Hirsjärvi, Remes ja Sajavaara 2009, 23-24). Tutkimuksen tekemisessä noudatettiin rehellisyyttä, huolellisuutta, tarkkuutta tulosten esittämisessä ja tallentamisessa sekä tulosten arvioin-nissa. Tiedonhankinta-, arviointi-, ja tutkimusmenetelmät toteutettiin niin, että ne ovat toistettavissa. (Kuula 2011, 34-35.)
Kaikilta tutkimukseen osallistuvilta organisaatioilta haettiin tutkimuslupa tutkimukseen osallistumista varten. Kahdella organisaatiolla oli oma tutkimuslupahakemus, joita käy-tettiin luvan hakemiseen. Kolmella organisaatiolla ei ollut omaa tutkimuslupahakemusta, ja näiden osalta käytettiin tutkielmaseminaarin materiaaleissa olevaa tutkimuslupapohjaa.
Tutkimuslupapohjan mukana organisaatiot saivat tiedotteen ja suostumuskaavakkeen tut-kimuksesta (LIITE 5) sekä tutkimussuunnitelman luettavakseen. Jokainen organisaatio valitsi itse asiantuntijan, joka heitä edustaa ryhmähaastattelussa. Tutkimuksen lupahake-muksesta kävi ilmi, millaisesta tutkilupahake-muksesta on kyse. Organisaatiot ohjeistettiin etsi-mään joukostaan asiantuntija, joka oli ollut mukana turvateknologian kehittämishank-keissa.
Koska tutkimuksessa käytettiin ryhmähaastattelua, oli eettisyyden ja rehellisyyden peri-aatteet huomioitava tarkasti. Tutkija pyrki varmistamaan sen, että tutkimuksessa mukana olevia henkilöitä ei missään nimessä pysty tunnistamaan, kun aineisto purettiin tai kun kuvailtiin haastatteluun osallistuvia henkilöitä ja heidän suhdettaan tutkimukseen. Kai-kilta haastateltavilta kysyttiin lupa haastatteluun ja haastattelun nauhoittamiseen. (Hirs-järvi & Hurme 2010,19-20).
Laadullisen tutkimuksen luotettavuuden osoittaminen on haasteellista. Tässä tutkimuk-sessa tutkittiin sitä, millainen olisi toimivat turvateknologian kehittämisympäristö. Aihe kumpuaa osittain myös siitä, että tutkimuksen tekijä on ollut kehittämässä hyvinvointi- ja turvateknologiaa viimeiset kahdeksan vuotta.
5.2 Keskeisimmät tulokset
Tässä tutkimuksessa tarkoituksena oli tutkia ja analysoida, millainen on toimiva kotona asumista tukevan turvateknologian kehittämisympäristö eri toimijoiden näkemysten mu-kaan. Toimivassa turvateknologian kehittämisympäristössä olisi mahdollisimman laaja alueellinen edustus eri toimijoita. Tällä alueellisella edustuksella tarkoitetaan tässä työssä alueella toimivaa kuntayhtymää, alueen kouluja (ammattikorkeakoulut, oppilaitokset), alueellisesta kehittämisestä vastaavaa tahoa, yhdistyksiä ja yksityisiä terveydenhuollon yrityksiä ja tietysti loppuasiakkaita. Turvateknologian kehittämisympäristöä tulisi hal-linnoida mahdollisimman puolueeton taho, jotta toiminta olisi kaikkien osalta tasapuo-lista. Hyvässä turvateknologian kehittämisympäristössä kaikki siihen osallistuvat tahot sitoutuisivat rahallisesti tai työpanoksella yhteiseen tekemiseen. ETHICS- mallin mukaan (Macaulay ym.1990) kaikki mukana olevat tahot osallistuvat suunnitteluun ja suunnitel-mien toteuttamiseen. Tässä tapauksessa kaikki turvateknologian kehittämisessä mukana olevat tahot pääsevät osallistumaan kehitettävän tuotteen vaatimusteen määrittelyyn, tuotteen tekemiseen ja testaamiseen. Näin osallistujat saisi sitoutettua kehittämisympäris-tön toimintaan. Tätä johtopäätöstä tukee myös vuosien 2009-2011 aikana toteutettu Hy-vinvointialan Living Lab- hanke ja sen tulokset. Hanke toteutettiin kolmen maakunnan alueella ja hankkeessa tehtiin tiivistä yhteistyötä kuntien vanhustyötä tekevien tahojen sekä asiakkaiden ja heidän omaistensa kanssa. Hakkeessa saatiin aikaan jo tuolloin alu-eellinen yhteistyömalli ja teknologian kustannus -hyötyjen arviointimalli. Tämä vahvistaa ajatusta siitä, että alueellinen yhteistyö on mahdollista, jos sen tekemiseen on tahtoa, ha-lua ja rahaa. Myös Geelsin (2004) ja Dixin ym. (2004) ajattelutapa sosioteknisestä teori-asta tukee ajatusta yhdessä tekemisestä ja kehittämisestä. Sosioteknisen ajattelutavan mu-kaan kehittämisessä on otettava huomioon, kehitettävän teknologian lisäksi ympäristö jo-hon teknologiaa kehitetään, teknologian käyttäjät ja kaikki kehittäjätahot.
Alueellisen turvateknologian kehittämisympäristön perustamiseen ja toimintaan liittyy kuitenkin monia eri haasteita. Jotta alueellista turvateknologian kehittämisympäristöä päästäisiin edes tekemään, pitäisi siitä saada aikaiseksi päätös sen perustamisesta. Kuka tai mikä olisi se taho, joka tallaisen päätöksen voisi tehdä. Ennen päätöksen tekemistä pitäisi selvittää ainakin keitä kaikkia tahoja kehittämisympäristöön osallistuisi, työnjako, tilat ja kustannukset. Mikä olisi osallistujien omarahoitusosuus ja mikä olisi ulkopuolisen
rahoituksen tarve. Pelkästään jo päätös alueellisesta turvateknologian kehittämisympäris-tön perustamisesta saattaa olla todella ison työn takana ja tarvita tuekseen poliittisen pää-töksen.
Eri toimijoiden välinen yhteistyö turvateknologian kehittämisympäristössä on myös tu-losten mukaan hankala asia. Jo toteutuneissa projektissa mukana olevia tahoja oli muun muassa julkinen sosiaali- ja terveystoimiala, järjestelmätoimittajat, AMK-opiskelijat, omaiset ja asiakkaat. Projekti- ja ohjausryhmissä oli myös mukana alueen yksityisiä pal-veluntuottajia koordinoivan yhdistyksen edustus ja paikallisen ammattikorkeakoulun edustus. (Älykäs koti 1 loppuraportti 2018, 7-8). Haastattelun jälkeen kävi selväksi, että julkisen toimijan ja yksityisten palveluntuottajien välillä ei ole täyttä luottamusta yhteisen kehittämisen suhteen. Tähän päivään asti yksityiset sosiaali- ja terveystoimea edustavat yritykset on jätetty pois julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon turvateknologia kehittämis-hankkeista, ainakin tutkimuksessa mukana olleiden projektien osalta. Tämä epäkohta olisi korjattava turvateknologian kehittämisympäristöä perustettaessa. Sosioteknisen teo-rian mukaan kaikki ammattitaito on syytä hyödyntää, kun pohditaan turvateknologian ke-hittämistä. ETHICS-prosessin mukaan yhdistetään sosiaalinen ja tekninen työ, jotta löy-detään tehokkain toimiva malli. Kaikista osallistuvista tahoista on koko prosessissa mu-kana edustus. Kun osallistujat pystyvät vaikuttamaan kehitettävään turvateknologian ke-hittämisympäristöön, lisää se luottamusta yhteistä tekemistä kohtaan. (Salmimaa & Vil-pola, 1-5.)
Turvateknologian kehittämisympäristöön liittyviä reunaehtoja tai periaatteita nähdään olevan paljon. Yksi reunaehto on edellä mainittu puolueettomuus kehittämisympäristön vetäjän suhteen. Haastateltavien mukaan turvateknologian kehittämisympäristön vetäjänä ei voi toimia kuntayhtymä. Miten tämä asia ratkaistaan, niin että kaikki osallistujat ovat päätökseen tyytyväisiä. Puolueettoman turvateknologian kehittämisympäristön vetäjän etsinnässä ei ole syytä unohtaa ammattikorkeakouluja tai yliopistoja.
Yliopistoilla on perinteisten tehtäviensä ohella mahdollisuus edistää tutkitun tiedon
Yliopistoilla on perinteisten tehtäviensä ohella mahdollisuus edistää tutkitun tiedon